27.11.2015

X omisti A Oy:n osakekannasta yli 50 % ja B Oy:n osakekannan hän omisti kokonaan. X oli omistanut molempien yhtiöiden osakkeet yli 10 vuoden ajan.

X oli hakenut ennakkoratkaisua siitä, sovelletaanko hänen verotukseensa tuloverolain 45 §:n 5 momentin säännöstä, mikäli hän muuttaa A Oy:ssä olevan omistuksensa välilliseksi osakevaihdolla siten, että B Oy järjestää suunnatun osakeannin ja X maksaa merkitsemänsä osakkeet luovuttamalla kaikki omistamansa A Oy:n osakkeet B Oy:lle. Osakevaihdon jälkeen X:n tarkoituksena oli muuttaa B Oy:ssä olevat osakkeet kahdeksi eri osakelajiksi, jolloin B-osakkeet olisivat äänioikeudettomia, mutta niillä olisi normaalit varallisuusoikeudet. X:n tarkoitus oli luovuttaa mainitut äänioikeudettomat B-osakkeet lapsilleen. Kauppahinta oli tarkoitus jättää velaksi ja maksaa 15 vuoden aikana B Oy:n maksamilla osingoilla.

Hallinto-oikeus kumosi oikeudenvalvontayksikön valituksesta Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että X:n tuloverotuksessa osakevaihtoon ei sovelleta tuloverolain 45 §:n 5 momentin säännöstä.

Perusteluinaan hallinto-oikeus totesi muun muassa, että asiassa oli arvioitava sitä, voidaanko suunniteltua osakevaihtoa pitää EVL 52 f §:n mukaisena ja soveltuuko tilanteeseen saman lain 52 h §:n säännös vai VML 28 §:n yleissäännös. Vaikka yksittäistä toimenpidettä, kuten tässä osakevaihtoa olisi voitu suppeassa tarkastelussa pitää hyväksyttävänä riittävin liiketaloudellisin perustein, järjestelyä oli kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena.

Kun otettiin huomioon tuloverolain 33 b §:n katto alhaisella verokannalla verotettavista osingoista ja tuloverolain 124 §:n mukaiset pääomatulojen verokannat sekä se, että järjestelyjen jälkeen X välttyisi ankarammalta osinkoverotukselta mutta saisi käytännössä kaikki osingot itselleen 15 vuoden ajan, hallinto-oikeus katsoi, että järjestelyn yhtenä tarkoituksena oli A Oy:n maksamien osinkojen verotukseen kohdistuvan ankaramman verotuksen välttäminen.

Kokonaisuutena arvioiden ja lisäksi kun otettiin huomioon, että osakevaihdolle ei X:n hakemuksena ollut esitetty riittäviä liiketaloudellisia perusteita vaan perusteet olivat lähinnä X:n henkilökohtaisia, hallinto-oikeus katsoi olevan ilmeistä, että järjestelyn yhtenä pääasiallisista tarkoituksista oli veron välttäminen EVL 52 h §:n tarkoittamalla tavalla.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 f § 1 mom ja 52 h §

Tuloverolaki 45 § 5 mom

Laki verotusmenettelystä 28 §