Turun HAO 06.10.2015 15/0505/3
- Asiasanat
- Varainsiirtovero, Yhtiölaina, Asunto-osake, Lahja, Vastike, Luottamuksensuoja
- Hallinto-oikeus
- Turun hallinto-oikeus
- Tapausvuosi
- 2015
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 00847/14/8504
- Taltio
- 15/0505/3
Ratkaistavana asiassa oli, onko asunto-osakkeisiin liittyvä yhtiölaina varainsiirtoveronalaista vastiketta, kun osakkeet lahjoitetaan. Kyse oli lisäksi luottamuksensuojasta.
A oli lahjoittanut pojalleen B:lle asunto-osakeyhtiön osakkeet. Osakkeisiin kohdistui yhtiölainaa, joka oli lahjoitushetkellä ollut maksettavissa pois. Verohallinto oli hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen määrätä varainsiirtoveroa osakkeisiin kohdistuvasta yhtiölainasta.
Hallinto-oikeuden mukaan asunto-osakkeisiin liittyvä yhtiölaina on osakkeita luovutettaessa varainsiirtoverolain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua muuta vastiketta, jonka perusteella varainsiirtoveroa tulee suorittaa. Lain säännös ei tee eroa eri luovutusmuotojen välillä. A:n saanto ei siten ole varainsiirtoverosta vapaa puhdas lahja, vaan kyseessä on luovutus, jossa vastikkeena on osakkeisiin liittyvä yhtiölaina. A oli siten saannostaan varainsiirtoverovelvollinen.
Hallinto-oikeus hylkäsi kuitenkin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen luottamuksensuojan perusteella. Varainsiirtoverolain 20 §:n 4 momentti koskee luovutuksia, jotka ovat tapahtuneet 1.3.2013 tai sen jälkeen. Luovutusajankohtaan 18.11.2013 mennessä asiassa ei ole muodostunut lahjoitusten osalta vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Kun Verohallinto on ohjeessaan nimenomaan ilmoittanut, ettei tässä tilanteessa ole suoritettava varainsiirtoa, asia oli ratkaistava A:n eduksi.
Varainsiirtoverolaki 4 § 3 mom, 15 § 1 ja 3 mom, 20 § 1, 3 sekä 4 mom
Hallintolaki 6 §
Äänestykset 2 - 1 ja esittelijän eriävä mielipide sekä pääasiasta että luottamuksensuojasta
Äänestys varainsiirtoverovelvollisuudesta
Eri mieltä ollut tuomari katsoi, että kyse on lahjasta, joten varainsiirtoverovelvollisuutta ei ole.
Ns. yhtiölaina ei ole osakkeenomistajan henkilökohtaista velkaa vaan yhtiön velka, joka on yhtiössä laskennallisesti kohdistettu osakkeisiin. B ei siten ole ottanut isänsä velkaa vastattavakseen, vaikka B sinänsä on joutunut vastuuseen kaikista niistä velvoitteista, joita kyseisten osakkeiden omistajalla on. B ei ole antanut muutakaan vastiketta, joten kyse on lahjasta.
Varainsiirtoverolain 4 ja 15 §:stä ilmenevä pääsääntö on, ettei lahjasta ole suoritettava varainsiirtoveroa. Hallituksen esityksestä (125/2012 vp) ei ilmene, että tätä asiantilaa olisi ollut tarkoitus muuttaa. Asiassa esiin nostettu lain 20 § koskee vain verokantaa ja veron perustetta eli veron määrittämisen tapaa, ja sitä sovelletaan luovutuksiin, joista on suoritettava varainsiirtoveroa. Pykälän 4 momentin säännöksellä yhtiölainaosuudesta ei siten ole merkitystä tässä asiassa.
Äänestys luottamuksensuojasta
Pääasiassa enemmistön kantaa edustanut tuomari katsoi, ettei luottamuksensuojaa voida myöntää.
Kiistatonta on, että Verohallinto on varainsiirtoveron yhtenäistämisohjeessa ohjeistanut, ettei tällaisessa tilanteessa ole suoritettava varainsiirtoveroa. Varainsiirtoverolain 20 §:ssä on kuitenkin nimenomaisesti todettu, että arvopaperin luovutuksessa myös osakkeisiin luovutushetkellä kohdistuva yhtiölainaosuus on tietyin edellytyksin vastiketta, joka otetaan huomioon varainsiirtoveroa määrättäessä. Laki ei rajaa vastikkeellisuutta mihinkään luovutusmuotoon, eikä sillä perusteella, että hallituksen esityksessä on käytetty esimerkkinä kauppaa, voida päätyä tulkintaan, jonka mukaan arvopapereita lahjoitettaessa yhtiölainaosuus ei muista luovutuksista poiketen olisikaan vastiketta.
Verohallinnon yhtenäistämisohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ne eivät siten voi luoda kenellekään oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Myös esittelijän päätösesitys ja eriävä mielipide oli tämän sisältöinen.
Ks. KHO 2016:160 toisin