17.11.2015

A oli vaatinut, että laskettaessa verovuoden 2015 verokortin ennakonpidätysprosenttia huomioon otetaan ansiotulosta tehtävinä vähennyksinä työskentelypaikkakunnan ja asuinpaikkakunnan välisten viikonloppumatkojen kustannukset. Verohallinto oli katsonut, ettei matkakustannuksia voida ottaa huomioon, koska A oli verotuksellisesti perheetön, eikä hänen työskentelynsä ollut tilapäistä.

A oli työskennellyt X konsernin Y:n kaupungissa sijaitsevassa yksikössä ajalla 18.3.-30.4.2015 tarvittaessa töihin kutsuttavana ja 1.5.2015 alkaen vakinaisesti. Työsopimuksen mukaan A:n oli otettava vastaan työtä myös konsernin muissa yksiköissä. Hän asui työpäivinä Y:n kaupungista 27.7.2015 alkaen vuokraamassaan asunnossa, josta käsin hän matkusti viikonloppuisin Z:n kaupunkiin. A:n väestötietojärjestelmän tietojen mukainen kotikunta oli vuodesta 2004 lähtien ollut Z, jossa A oli yhdessä avopuolisonsa kanssa asunut yli kymmenen vuoden ajan. He olivat vuonna 2007 rakentaneet Z:n kaupunkiin omakotitalon, jonka rakentaminen oli rahoitettu yhteisellä velalla. A:lla ei ollut alaikäisiä lapsia.

Hallinto-oikeus katsoi, että kun otettiin huomioon A:n asumis- ja perheolosuhteet mainituilla paikkakunnilla sekä myös epävarmuus työskentelypaikan sijainnista jatkossakin Y:n kaupungissa, hänellä oli katsottava olleen verovuonna 2015 kiinteämpi yhteys Z:n kaupunkiin kuin Y:n kaupunkiin. A:n siirtyminen työhön Y:n kaupunkiin oli johtunut yksinomaan työttömäksi jäämisestä ja kotipaikkakunnan huonosta työllisyystilanteesta. Näissä olosuhteissa sinänsä selvästi vähennyskelpoisten viikonloppujen matkakulujen hyväksymistä ei voitu verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimus ja nettotulon verotuksen periaate huomioon ottaen rajoittaa pelkästään muodollisen avioliiton solmimiseen perustuen. A:n Z:n kaupungin asuntoa oli näissä olosuhteissa pidettävä tuloverolain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asuntona. Tämän vuoksi A:n verovuoden 2015 ennakonpidätysprosenttia laskettaessa oli otettava huomioon ansiotulosta tehtävinä vähennyksinä viikonloppumatkoista aiheutuneet matkakustannukset.

Ennakkoperintä 2015.

Tuloverolaki 93 § 1 mom

Ennakkoperintälaki 2 § 1 mom, 3 § 1 mom ja 18 § 1 mom

Äänestys 2-1. Esittelijän eriävä mielipide.

Äänestyslausunto ja esittelijän eriävä mielipide

Hallinto-oikeuden vähemmistöön jäänyt jäsen hylkäsi valituksen. A:ta oli pidettävä verotuksellisesti perheettömänä henkilönä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perheetön henkilö, joka asuu viikon arkipäivät työskentelypaikkakunnalla, ei voi vähentää toisella paikkakunnalla olevalle asunnolleen suuntautuneista matkoista aiheutuneita kustannuksia, mikäli työskentely ei ole ollut tilapäistä. A oli työskennellyt Y:n kaupungissa yhtäjaksoisesti 18.3.2015 alkaen. Hänen työskentelynsä ei näissä olosuhteissa ollut tilapäistä. Tämän vuoksi A:n Y:n kaupungin ja Z:n kaupungin välisistä viikonloppumatkoista verovuonna 2015 aiheutuneita matkakustannuksia ei voitu ottaa huomioon vähennyksinä laskettaessa ennakonpidätysprosenttia.

KHO:n päätös 28.11.2016 t: 5022. KHO ei myöntänyt valituslupaa.