Oulun HAO 13.06.2013 13/0255/1
- Asiasanat
- Lahjaverotus, Avioero, Ositus, Tasingosta luopuminen, Ennakkoratkaisu
- Hallinto-oikeus
- Oulun hallinto-oikeus
- Tapausvuosi
- 2013
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 01163/12/8510
- Taltio
- 13/0255/1
A ja B olivat pyytäneet ennakkoratkaisua siitä, syntyykö osapuolten välillä hakemuksen liitteenä olevan osituskirjan mukaisesti toimitettavassa avioero-osituksessa verotettavaa lahjaa.
Laskennallisen osituksen mukaan B:llä olisi oikeus saada avio-oikeuden perusteella tasinkoa A:n omaisuudesta. Hakemuksen mukaisessa osituksessa A saa pitää kaiken omaisuutensa ja lisäksi hän saa omistukseensa B:n osuuden yhteisestä tilasta rakennuksineen sekä koneista, kalustosta ja karjasta. Hän ottaa vastattavakseen B:n osuuden yhteisistä lainoista. Osituksessa B luopuu kokonaan oikeudestaan noin 200 000 euron määräiseen tasinkoon. Verotoimisto on ennakkoratkaisussaan katsonut, että B:n luopuessa avioero-osituksessa vaatimasta avio-oikeuteen perustuvaa tasinkoa, A:n ei katsota saavan lahjaa B:ltä.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati ennakkoratkaisun kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että hakemuksessa selostetuissa olosuhteissa A:n on katsottava saavan B:ltä verotettavan lahjan.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja katsoi, ettei sitä, että B luopuu vaatimasta tasinkoa avioeron jälkeen toimitettavassa osituksessa voida pitää B:n A:lle antamana perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettuna veronalaisena lahjana. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että avioliittolaissa ei ole määrätty osituspakkoa eikä laki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Avioliittolain ositusta koskevat säännökset ovat dispositiivisia, joten puolisoilla on oikeus jakaa omaisuutensa muullakin tavalla kuin puolittamisperiaatteen mukaisesti. Puolison avio-oikeuden nojalla osituksessa saama omaisuus on lahjaverosta vapaata. Vastaavasti voidaan katsoa, ettei olemassa olevan tilanteen pysyttäminenkään eli avio-oikeuteen perustuvan tasinko-oikeuden käyttämättä jättäminen muodosta perustetta lahjaverotukselle. Asiassa ei ole myöskään osoitettu, että B:n nimenomaisena tarkoituksena olisi antaa varallisuutta lahjana A:lle. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiaa ratkaistaessa ei ole merkitystä sillä, täyttyvätkö tapauksessa avioliittolain osituksen sovittelua koskevat edellytykset.
Perintö- ja lahjaverolaki 1 § 1 mom ja 18 § 1 mom