11.11.2011

Y:n kunta oli hakemuksessaan vaatinut X:n kaupungin velvoittamista korvaamaan A:n avohuollon sijoitusten kustannukset ajalla 6.8.2009 - 15.6.2010 ja sijaishuollon kustannukset ajalla 16.6. - 30.9.2010 laskelmien mukaan.

Vuonna 2007 syntynyt A oli syntymästään saakka ollut X:n kaupungin lastensuojelun asiakkaana. Perheessä oli tehty perhetyötä ja X:n kaupunki oli sijoittanut A:n avohuollon sijoituksena ajalle 18.6. - 18.9.2009 Z:n kunnassa olevaan perheeseen. A:n äiti oli 1.9.2009 muuttanut Väestötietojärjestelmän mukaan X:n kaupungista Y:n kuntaan. Käytännössä muutto oli tapahtunut jo 8.8.2009. A oli jäänyt asumaan entiseen sijoitusperheeseensä. Väestötietojärjestelmän mukaan A on ollut 1.9.2009 alkaen Y:n kunnan jäsen.

Y:n kunta on jatkanut A:n avohuollon sijoitusta entisessä sijaisperheessä yhtäjaksoisesti kolmesti ja vuoden 2010 alussa aloittanut A:n huostaanoton valmistelun. Hallinto-oikeus on Y:n kunnan 26.3.2010 tekemästä hakemuksesta 16.6.2010 tehnyt päätöksen A:n huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta entiseen sijoitusperheeseen. Kesäkuussa 2010 A:n äiti on muuttanut takaisin X:n kaupunkiin.

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen seuraavin perustein.

Avohuolto
Lastensuojelulain 16 a §:n 1 momentin mukaan lastensuojelun kustannuksista vastaa lapsen kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä. A:n perhesijoitus on ollut huostaanottopäätökseen asti avohuoltoa eikä lastensuojelulain 49 §:ssä ja 16 a §:n 3 momentissa tarkoitettua sijaishuoltoa. A:lla on katsottava olleen perhesiteidensä perusteella kiintein yhteys Y:n kuntaan sen jälkeen kun hänen äitinsä oli muuttanut sinne 1.9.2009. Y:n kunta on näin ollen katsottava myös A:n kotikunnaksi, ja se on kotikuntana vastuussa hänen avohuoltonsa kustannuksista.

Sijaishuollon kustannukset
Lastensuojelulain 16 a §:n 3 momentin mukaan lapsen sijaishuollon kustannuksista vastaa se kunta, jossa lapsen sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt. A:n perheelle on järjestetty X:n kaupungissa avohuollon tukitoimia. Perheessä on tehty perhetyötä ja A:lle avohuollon sijoitus äidin uupumuksen vuoksi. Perheen tilanne on ollut X:n kaupungissa hallittavissa avohuollon tukitoimin, eivätkä huostaanoton edellytykset ole vielä tuossa vaiheessa täyttyneet. Huostaanoton edellytykset ovat täyttyneet vasta äidin asuessa Y:n kunnassa, jolloin on käynyt ilmi, ettei lapsen edun mukaista ole palata äitinsä luokse eikä tilanne ole enää ollut avohuollon keinoin autettavissa. Sijaishuollon kustannuksista vastaa näin Y:n kunta.

Äänestys ja esittelijän eriävä mielipide
Eri mieltä ollut tuomari katsoi, ottaen huomioon X:n kaupungissa viranomaisten tiedossa olleet A:n kehitykseen liittyvät erityisongelmat sekä äidin jaksamattomuus ja mielialavaihtelut, että edellytykset ottaa A huostaan ovat täyttyneet siinä vaiheessa kun perhetyö ja ensimmäinen avohuollon sijoitus X:n kaupungissa ovat osoittautuneet riittämättömiksi A:n tilanteen parantamiseksi ja äidin muutettua pois kaupungista. A:n sijaishuollon tarve on näin syntynyt jo perheen asuessa X:n kaupungissa ja X:n kaupunki on siten vastuussa A:n sijaishuollosta aiheutuneista kustannuksista. Avohuollon kustannusten osalta eri mieltä ollut jäsen oli enemmistön kannalla. Asian esittelijän päätösesitys ja eriävä mielipide oli samansisältöinen kuin hallinto-oikeustuomarin äänestyslausunto.

Kotikuntalaki 2 §
Lastensuojelulaki 16 a § 1 mom
Lastensuojelulaki 16 a § 3 mom
Lastensuojelulaki 34 § 1 mom 1 kohta
Lastensuojelulaki 49 §

KHO:n päätös 16.9.2013 taltionumero 2921. KHO ei myöntänyt valituslupaa.