Helsingin HAO 23.03.2011 11/0318/2
- Asiasanat
- Huostaanoton vastustaminen, Huostaanotto, Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen, Lastensuojelu, Viranhaltijan toimivalta
- Hallinto-oikeus
- Helsingin hallinto-oikeus
- Tapausvuosi
- 2011
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 03989/10/6131
- Taltio
- 11/0318/2
Asiassa oli hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko viranhaltijalla lastensuojelulain 43 §:n 1 momentin perusteella ollut toimivalta päättää lapsen huostaanottamisesta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta.
Viranhaltija oli päättänyt ottaa yli 12-vuotiaan lapsen sosiaalilautakunnan huostaan ja sijoittaa hänet sijaishuoltoon. Lapsi valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja ilmoitti, että on alusta asti vastustanut lastensuojelun kautta tarjottuja tukitoimia, ja että on nimenomaisesti vastustanut sijoitusta.
Perhetyöntekijä oli ennen lapsen virallista kuulemistilaisuutta yrittänyt käydä läpi huostaanottoon liittyviä papereita lapsen kanssa tämän kotona, mutta lapsi oli ärähdellyt eikä ollut suostunut tutustumaan asiakirjoihin. Lapsen äidin kertoman mukaan lapsi koki, ettei hänen kuulemisellaan ole merkitystä. Lisäksi äiti oli kertonut olevansa huolissaan siitä, saako lapsen lähtemään sijoituspaikkaan ilman virkavallan apua. Perhekeskuksen päällikön lausunnon mukaan lapsen mielipide sijoituksesta vaihteli kevään 2010 aikana.
Lapsi ei ollut saapunut hänelle varattuun kuulemistilaisuuteen eikä myöskään muutoin ilmaissut suostuvansa huostaanottoon. Hallinto-oikeus katsoi, että lapsen toiminta oli ollut selvästi enemmän huostaanoton vastustamista kuin sen hyväksymistä tai neutraalia suhtautumista siihen. Valituksenalaisen päätöksen tehneellä viranhaltijalla ei siten ollut ollut toimivaltaa päättää lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta, vaan asia olisi kuulunut viranomaisen hakemuksesta hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.
Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen.
Lastensuojelulaki 43 § 1 ja 2 mom