8.2.2007

Hallinto-oikeus totesi, että mielenterveyslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua tarkkailulausuntoa annettaessa ja momentissa tarkoitetusta hoidon jatkamisesta päätettäessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä mielenterveyslain 10 §:ssä ja 11 §:ssä on säädetty. Niin muodoin tarkkailusta vastaavan lääkärin on viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen annettava tarkkailuun otetusta kirjallinen tarkkailulausunto ja päätös tarkkailuun otetun hoidon jatkamisesta hänen tahdostaan riippumatta on tehtävä tarkkailulausunnon ja sairauskertomuksen perusteella kirjallisesti niin ikään viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen. Alistetussa jatkohoitopäätöksessä kysymyksessä oleva potilas oli otettu sairaalassa tarkkailtavaksi 10.11.2006. Siten tarkkailulausunto olisi tullut antaa ja päätös hoidon jatkamisesta tehdä viimeistään 14.11.2006. Tarkkailulausunto oli annettu ja päätös hoidon jatkamisesta tehty kumpikin 16.11.2006 eli sanotun määräajan jälkeen.

Vaikka puheena olevien määräaikojen noudattamatta jättämisen vaikutuksista ei ole mielenterveyslaissa erikseen säädetty, kysymys on potilaan oikeusturvan vuoksi säädetyistä määräajoista. Siten määräaikojen noudattaminen muodostaa lähtökohtaisen edellytyksen sille, että hallinto-oikeudelle vahvistettavaksi alistettu päätös voidaan vahvistaa. Kun kuitenkin otettiin huomioon potilaan tilan muutoin asianmukaisesti toimitettu arviointi, viivästyksen vähäisyys ja se, että hoidon jatkamispäätös oli tehty mielenterveyslain 12 §:n 1 momentissa säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa, päätöstä ei ollut tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi jätettävä vahvistamatta.

Mielenterveyslaki 10 § 1 mom
Mielenterveyslaki 11 § 2 mom
Mielenterveyslaki 12 § 1 mom