28.9.2007

Ulkomaalaisvirasto hylätessään B:n kansalaisuushakemuksen nuhteettomuusedellytyksen puuttuessa oli päätöksellään määrännyt arviointinsa perusteella hakijalle odotusajan, joka päättyi aikaisintaan 22.6.2009, jona aikana hakijaa ei kansalaisteta ilman perusteltua syytä. Odotusaika oli määrätty kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentin ja Ulkomaalaisviraston 18.12.2003 sanotun lainkohdan soveltamisesta antaman määräyksen nojalla. Ulkomaalaisviraston määräykseen liittyi kaksi taulukkoa, joista toinen koski muun muassa sakkoja ja ehdollista vankeutta ja toinen ehdottomia vankeusrangaistuksia. Taulukko 1:ssä, jota nyt puheena olevassa tapauksessa oli sovellettu, oli ryhmitelty viiteen eri ryhmään erilaisia rangaistusyhdistelmiä, ja näille oli määritelty odotusaika 1-3 vuoden välillä. Nämä laskennalliset odotusajat oli määrätty laskettavaksi yhteen ja odotusaika oli todettu laskettavan viimeisestä sellaisen rikoksen tekopäivästä, josta oli aiheutunut vähintään viiden päiväsakon rangaistus.

Hallinto-oikeus totesi, että Ulkomaalaisvirasto oli voinut antaa asiasta hallinnon sisäisiä ohjeita päätöksenteon ohjaamiseksi ja yhtenäistämiseksi, mutta eri rangaistuksista määrättyjä niin sanottuja laskennallisia odotusaikoja ei voitu kuitenkaan laskea yhteen Ulkomaalaisviraston ohjeissa tarkoitetulla tavalla lain säännöksen tältä osin puuttuessa. Kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentissa säädetty odotusaika sakkorangaistusten osalta, joista nyt oli kysymys, oli yhden tai enintään kolmen vuoden mittainen rikoksen tekopäivästä. Kun teot oli tehty 21.8.2000, 12.9.2000, 5.12.2003 ja 22.12.2004, odotusaika oli voitu määrätä päättyväksi enintään kolmen vuoden kuluttua viimeisestä rangaistavasta teosta eli 22.12.2007. Odotusaika oli määrätty tätä pidemmäksi ajaksi, minkä vuoksi hallinto-oikeus poisti lainvastaisena odotusaikaa koskevan määräyksen.

Kansalaisuuslaki 19 § 2 mom

Vrt. KHO:n päätös 15.8.2008 taltionumero 1892 (KHO:2008/59)