Hämeenlinnan HAO 15.1.2003 03/0024/1
- Asiasanat
- Ennakkoratkaisu, Pääomatuloveron vähentäminen vuositulosta hallintaoikeuden arvoa laskettaessa, 2.19.13, 2.19.13.02.02
- Hallinto-oikeus
- Hämeenlinnan hallinto-oikeus
- Tapausvuosi
- 2003
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 02202/02/1200
- Taltio
- 03/0024/1
Ennakkoratkaisussa lahjan käyvästä arvosta vähennettävää käyttö- ja hallintaoikeuden arvoa vuosituoton perusteella vahvistettaessa nettovuokratuotosta vähennettiin 29 prosentin pääomatulovero.
Valittaja vaati hallinto-oikeudessa ennakkoratkaisua muutettavaksi siten, että hallintaoikeuden arvoa laskettaessa siitä ei vähennetä pääomatuloveroa vaan sen arvoksi on vahvistettava vuokratulo vähennettynä yhtiövastikkeella.
Valittaja viittasi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin 1.12.1995 t.5001 ja 17.2.1975 t. 705 sekä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätökseen 29.5.2000 ja totesi, ettei veroa ole vastaavissa tapauksissa vähennetty aikaisemminkaan. Vuositulo on se rahamäärä, josta vero määrätään eikä se määrä, joka jää verojen jälkeen. Pidätetty hallintaoikeus on rasite lahjansaajalle eikä hänelle ole merkitystä sillä, mihin rahat (vuositulo) käytetään (veroihin yms).
Veroasiamies lausui vastineessaan, että vuokratuloon kohdistuu lakisääteinen vero, josta tulon saaja ei voi disponoida. Valituksessa viitatuissa päätöksissä ei oltu otettu kantaa siihen, miten piilevä verovelka tulee ottaa huomioon vuositulon laskennassa. Varallisuusverotus, johon perintö- ja lahjaverolaissa viitataan, on tarkoitettu kohdistumaan verovelvollisen netto-omaisuuteen. Nautintaoikeuden arvona eli laissa tarkoitettuna vuositulona on pidettävä nettovuokratulon määrää vähennettynä lakisääteisellä verolla. Määrä on sama, jonka verovelvollinen olisi tosiasiallisesti saanut vuokraamansa huoneiston tuottona.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
PerustelutSovellettavat säännökset
Perintö- ja lahjaverolain 10 §:n 1 momentin omaisuus arvioidaan niiden perusteiden mukaan, jotka ovat voimassa omaisuuden arvioinnissa tulo- ja omaisuusverotuksessa, nykyisin varallisuusverotuksessa. Saman pykälän 2 momentin mukaan sellaisen velvoituksen arvo, joka lain 9 §:n 3 momentin mukaan saadaan vähentää verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta, määrätään vastaavan oikeuden arvioimisperusteen mukaan.
Varallisuusverolain 32 ja 33 §:ien mukaan määrävuosiksi voimassa olevan omaisuuden tuottoon saadun oikeuden arvo on, kun vuositulo on selvillä, oikeuden vuositulon määrä kerrottuna etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien määrällä. Tosiseikat ja johtopäätös
A aikoo lahjoittaa pojalleen B:lle Asunto Oy X:n osakkeen nro 148, joka oikeuttaa huoneiston C 83 hallintaan. Lahjoittaja aikoo pidättää huoneiston käyttö- ja hallintaoikeuden yhdeksäksi (9) vuodeksi lahjanantohetkestä. Huoneisto on vuokrattu määräaikaisella sopimuksella 1.9.2001 - 31.8.2003 väliseksi ajaksi. Lahjan käyvästä arvosta vähennettävää käyttö- ja hallintaoikeuden arvoa vuosituoton perusteella arvioitaessa vuokran määräksi on lahjaverotuksessa vahvistettu 420,50 euroa ja yhtiövastikkeeksi 42,90 euroa kuukaudessa. Vuosivuokraksi vahvistettiin siten 45 31, 20 euroa, josta vähennettiin 29 prosentin pääomatulovero, jolloin vuosituotoksi saatiin 3217,15 euroa.
Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta vähennettävän velvoituksen arvoa laskettaessa ei aikaisemmassa oikeus- ja verotuskäytännössä ole otettu velvoituksen arvoa vähentävänä tekijänä huomioon vastaavasta oikeudesta menevää tuloveroa. Tämä seikka ei ole kuitenkaan ollut esteenä sille, ettei näin ole voitu tässä tapauksessa tehdä, jos siihen on ollut lailliset edellytykset.
Omaisuuden käypää arvoa perintö- ja lahjaverotuksessa vahvistettaessa otetaan huomioon piilevä tuloverovelka, jos sen realisoituminen on saatettu todennäköiseksi. Verovelat vähennetään omaisuuden arvosta.
Edellä mainitun velvoituksen arvo vahvistetaan myös käyvän arvon mukaan. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että velvoituksen käypää arvoa vuokratulosta saatavan vuosituoton perusteella arvioitaessa on vuokratulosta ollut vastaavasti vähennettävä siitä menevä pääomatulovero. Annettua ennakkoratkaisua ei siten ollut syytä muuttaa.
Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 3 mom
Perintö- ja lahjaverolaki 10 § 1 mom
Perintö- ja lahjaverolaki 10 § 2 mom
Varallisuusverolaki 32 §
Varallisuusverolaki 33 §