24.3.1998

Oikeudenkäyntikulujen osalta oikeuskysymyksenä oli toimeentulotukivalituksen
voittaneen yksityisen asianosaisen oikeus
saada sosiaalilautakunnalta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan
ja osapuolten menettelyn vaikutus korvattavien kustannusten
määrään.
Sosiaalilautakunta oli hylännyt toukokuun 1997 toimeentulotukihakemuksen,
koska hakijalla katsottiin olevan hänen omaan
ilmoitukseensa perustuen varallisuutta. Hakija oli toimeentulotukiasiassa
Kansaneläkelaitoksessa asioidessaan keskustelussa
ilmoittanut hänellä olevan Nokian osakkeita noin
50.000 markan arvosta. Hakija oli lisäksi sosiaalilautakunnan
mukaan saanut harhauttamalla epämääräisillä vuokrakuiteilla
keväällä 1997 toimeentulotukea vuokriin, jotka sittemmin olivat
osoittautuneet maksamattomiksi.
Valittaja kiisti osakkeita koskevan keskustelun ja vuokrien
kuittiepäselvyydet. Lääninoikeus (LO) toimitti asiassa valittajan
pyynnöstä ja asian selvittämiseksi suullisen käsittelyn.
LO kumosi sosiaalilautakunnan päätöksen ja palautti asian
uudelleen käsiteltäväksi. Lautakunnan tuli arvioida hakijan
toukokuun toimeentulotuen tarve hakemuksen perusteella uudelleen
siten, että hänen varallisuudekseen ei luettu Nokian
osakkeita ja että hänen asumismenonsa otettiin huomioon.
LO velvoitti sosiaalilautakunnan maksamaan valittajalle oikeudenkäyntikulujen
korvauksena kohtuullisiksi harkitut 3.000
markkaa laillisine korkoineen. Oikeudenkäyntikuluja vaadittiin
korvattavaksi yhteensä 14.518 markkaa (asianajajan palkkio
11.400 mk, kulut 500 mk ja arvonlisävero 2.618 mk).
Lääninoikeus otti lautakunnan maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikulujen
määrää vahvistaessaan huomioon valittajan
ja lautakunnan menettelyn asiassa.
Valittaja oli omalla menettelyllään antanut toimeentulotuesta
päättäville aiheen epäillä toimeentulotuen tarvetta. Oikedenkäynti
ei näin ollen aiheutunut lautakunnan virheestä siten,
että se olisi ollut velvollinen korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut
kokonaan siitä huolimatta, että LO:n ratkaisu
oli valittajalle myönteinen.
Lautakunnan olisi toisaalta tullut oikaisuvaatimusta käsitellessään
pyrkiä yhteistyössä valittajan kanssa selvittämään
hänen varallisuuttaan ja asumistaan. Lautakunnan menettelyn
virheellisyyttä arvioitaessa LO otti huomioon, että valittaja
oli oikaisuvaatimuksessa kiistänyt menetelleensä mitenkään
virheellisesti Kansaneläkelaitoksessa asioidessaan. Tämä lausuma
osoittautui lääninoikeudessa kuittiepäselvyyksien ja
varallisuudesta käydyn keskustelun osalta paikkansa pitämättömäksi.
Valittajan asunnon vuokrajärjestelyt olivat lisäksi
epäselvät ja eri rekistereissä olevat osoitetiedot ristiriitaisia.
Lääninoikeus otti lisäksi huomioon oikeudenkäyntikulujen määrän
suhteessa riidan kohteeseen. Oikaisuvaatimuksesta aiheutuneita
kuluja ei myöskään voida määrätä korvattavaksi oikeu-
denkäyntikuluina.
HallintolainkäyttöL 74 §
HallintolainkäyttöL 75 §