Uudenmaan LO 16.12.1997 1351/6
- Asiasanat
- Toimeentulotuki, Antioksidanttihoito, Amalgaamisaneeraus, Julkisen terveydenhuollon meno, Yksityisen terveydenhuollon meno, S:1.07.03.02.03.01
- Hallinto-oikeus
- Uudenmaan lääninoikeus
- Tapausvuosi
- 1997
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 6614/4010/96
- Taltio
- 1351/6
A sairastaa etenevää lihasrappeumaa. Yksityislääkäri oli
määrännyt hoidoksi antioksidantteja sekä A:n amalgaamipaikat
poistettavaksi ja korvattavaksi muilla paikka-aineilla.
A oli hakenut toimeentulotukea antioksidanttihoidosta aiheutuneisiin
lääkäri-, laboratorio- ja hivenainekuluihin ja
amalgaamisaneeraukseen.
Sosiaalilautakunta oli hylännyt toimeentulotukihakemuksen,
koska antioksidanttihoidosta aiheutuvat kulut eivät olleet
tarpeellisia toimeentulotukeen oikeuttavia terveydenhuoltomenoja.
Myöskään amalgaamisaneerauksesta aiheutuvat kulut
eivät olleet toimeemtulotukea määrättäessä huomioon otettavia
tarpeellisia terveydenhuoltomenoja ja A:lla olisi ollut
mahdollisuus saada tarpeen mukainen hammashoito terveyskeskuksessa.
Lääninoikeus oli pyytänyt asiassa lausunnon sosiaali- ja
terveysministeriöltä, joka oli puolestaan pyytänyt lausunnon
terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta. Ministeriön lausunnon
mukaan antioksidanttihoitoa on mahdollista käyttää
sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa. Suun
kautta annostetuilla antioksidanteilla ei ole voitu osoittaa
hoidollisia vaikutuksia sairauksien, erityisesti lihassairauksien
hoidossa, joten sitä ei voida pitää välttämättömänä
eikä suositeltavana hoitomuotona lihasrappeuman hoidossa.
Hampaiden amalgaamipaikkojen poistaminen ja korvaaminen
muilla paikka-aineilla ei ole antioksidanttihoitoon liittyvää
tarpeellista hoitoa eikä vaadi asiaan erityisen perehtyneen
hammaslääkärin käyttämistä.
Lääninoikeus hylkäsi valituksen. A:n yksityisistä terveydenhuoltopalveluista
aiheutuneet kustannukset eivät olleet
erikoishoidon tarpeellisuuden perusteella hänen toimeentulotukeen
oikeuttavia menojaan. Pelkästään sillä perusteella,
että A katsoo itse vointinsa parantuneen antioksidanttihoidon
johdosta, hoidosta aiheutuneita kustannuksia ei
voitu pitää toimeentulotukeen oikeuttavina menoina. A:lla
oli ollut mahdollisuus saada tarpeellinen hammashoito julkisena
terveydenhuoltopalveluna.
SosiaalihuoltoL 30 §
SosiaalihuoltoL 32 §
VnP toimeentulotuen yleisistä perusteista (988/1993)
Kts. myös ULO:n päätös A:16.12.1997 T:1352/6