9.4.1997

Voidaanko turistina Suomeen tullut Euroopan unionin jäsenvaltion
kansalainen käännyttää rahavarojen riittämättömyyden
vuoksi.
Suomeen tullut X on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen
kuningaskunnan kansalainen ja siten Euroopan
unionin jäsenvaltion kansalainen. Hän oli saapunut Suomeen
3.10.1996 ja ilmoittanut maahantulonsa syyksi sen, että hän
oli halunnut olla rauhassa kunnes hänen kotimaahansa on
saatu uusi hallitus. X ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut
tulleensa Suomeen työnhakijana, ammatinharjoittajana
tai palvelujen tarjoajana. Suomeen tullessa X:llä oli ollut
rahaa 200 Yhdysvaltain dollaria. Myöhemmin poliisiviranomaiset
olivat tavoittaneet X:n 10.10.1996, jolloin oli ilmennyt,
että hänellä oli ollut rahavaroja jäljellä kolme
Yhdysvaltain dollaria. X käännytettiin Suomesta rahavarojen
puuttumisen takia.
Roomassa 25.3.1957 hyväksytyn Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen
3 artiklan c kohdassa on päätetty henkilöiden,
palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta rajoittavien
esteiden poistamista koskevasta periaatteesta.
Sopimuksen 48 - 66 artiklojen mukaan tämä periaate koskee
työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, jäsenvaltion kansalaisen
vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle
(itsenäiset ammatinharjoittajat) sekä jäsenvaltion kansalaisen
vapautta tarjota palveluja yhteisössä. Euroopan yhteisöjen
tuomioistuin on ratkaisuissa 286/82 ja 26/83 Luisi
ja Carbone ulottanut liikkumisvapauden soveltamisalan
koskemaan jäsenvaltion kansalaisia, jotka siirtyvät toiseen
jäsenvaltioon palvelujen vastaanottajina, ja ratkaisussa
186/87 Cowan edelleen jäsenvaltion kansalaisia, jotka
siirtyvät toiseen jäsenvaltioon vastaanottaakseen palveluita
turisteina.
Euroopan yhteisön perustamissopimusta on muutettu ja täydennetty
Maastrichtissa 7.2.1992 tehdyllä sopimuksella Euroopan
unionista. Mainitun sopimuksen 8 a artiklan 1 kohdan
mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti
liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei
sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa
säännöksissä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.
Euroopan yhteisön neuvosto on määritellyt henkilöiden
liikkumisvapautta antamillaan direktiiveillä, joista
28.6.1990 annettu direktiivi 90/364 ETY koskee oleskeluoikeutta.
Direktiiviä sovelletaan henkilöihin, joilla ei ole
oleskeluoikeutta minkään muun yhteisön oikeuteen kuuluvan
säännöksen perusteella. Direktiivissä tarkoitetunlaisen
oleskeluoikeuden saaminen toisessa jäsenvaltiossa edellyttää
hakijalta riittävästi tuloja ja varoja niin, ettei hakija
joudu oleskeluaikanaan turvautumaan vastaanottavan
maan sosiaalihuoltojärjestelmään.
Suomen omassa lainsäädännössä on ulkomaalaislain 8 §:ssä
säädetty luvasta saapua maahan ja oleskella maassa. Lähtökohtana
on, että ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ja
maassa oleskellessaan oltava viisumi tai oleskelulupa.
Kuitenkin pykälän 2 momentin mukaan Euroopan talousalueen
valtion kansalainen ei tarvitse oleskelulupaa, jos hänen
maassa oleskelunsa kestää enintään kolme kuukautta. Työnhakijana
oleva Euroopan talousalueen valtion kansalainen
saa oleskella maassa pitempäänkin ilman oleskelulupaa 2 momentissa
tarkemmin mainituin ehdoin ja rajoituksin.
Edellä mainitut 2 momentin säännökset on lisätty ulkomaalaislakiin
lain muutoksella n:o 640/93 (Hallituksen esitys
n:o 275/1992 vp). Lainmuutos on tehty Euroopan talousalueesta
tehdyn sopimuksen voimaantulon johdosta siinä
tarkoituksessa, että lain säännökset eivät ole ristiriidassa
sopimuksen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien
määräysten kanssa. Säännöksen tulkinnassa on otettava
huomioon myös Euroopan yhteisön oikeuteen sisältyvät henkilöiden
vapaata liikkuvuutta koskevat oikeussäännöt ja
-periaatteet.
Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ulkomaalainen
voidaan käännyttää, jos hän tarvittavien varojen
puuttumisen vuoksi on kykenemätön huolehtimaan maassa
oleskelustaan ja kotimatkastaan ja jos hänellä ei ole
maassa oleskelu- ja kotimatkakustannuksistaan vastaavaa
vastaanottajaa. Mainitussa 37 §:ssä ei ole eroteltu, miten
käännyttämisperusteita voidaan soveltaa toisaalta ulkomaalaisiin,
jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisia,
ja toisaalta muihin ulkomaalaisiin. Kuitenkin sisäasiainministeriö
on ulkomaalaisen käännyttämistä koskevassa
ohjeessaan 29.6.1995 n:o 08/011/95 SM todennut, että
Euroopan talousaluesopimuksen (ETA) mukaista liikkumisoikeuttaan
käyttävää ei saa käännyttää muusta kuin yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen
liittyvistä syistä.
Kun edellä todetun perusteella otettiin huomioon ulkomaalaislain
8 §:n 2 momentin säännös Euroopan unionin jäsenvaltion
kansalaisten oleskeluoikeudesta ja säännöksen
edellä todetut liittymäkohdat Euroopan yhteisön oikeuden
säännöksiin ja periaatteisiin, lääninoikeus katsoi, että
Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaista, joka oli saapunut
Suomeen palvelujen vastaanottajana eli tässä tapauksessa
turistina, ei voitu käännyttää Suomesta varojen
puuttumisen vuoksi. Näin ollen päätös X:n käännyttämisestä
on ollut ulkomaalaislain 8 §:n 2 momentin vastainen. Lääninoikeus
kumosi passintarkastusviranomaisen X:n käännyttämistä
koskeneen päätöksen.
UlkomaalaisL 8 §
UlkomaalaisL 37 § 1 mom 4 kohta
Euroopan yhteisön perustamissopimus 3 artikla c kohta
Euroopan yhteisön perustamissopimus 8 a artikla 1 kohta
Euroopan yhteisön direktiivi 90/364ETY