7.4.1997

Kunta kantoi jätemaksutaksaan perustuen jätehuollon järjestämisestä
muun ohella niin sanotun ekopistemaksun hyötyjätteen
osalta. Ekopisteeseen jätteenhaltija saattoi tuoda muun
ohella paperijätettä. Maksu oli omakotitalokiinteistöjen
osalta 125 markkaa 1-3 hengen osalta ja 4 tai useamman osalta
150 markkaa vuodessa. Lomarakennusten osalta maksu oli määrätty
lomarakennusten lukumäärän mukaan. Vuokratun tai ulkopaikkakuntalaisen
omistaman lomarakennuksen osalta maksu oli
100 markkaa vuodessa. Taksan mukaan maksua ei peritty loma-asunnon
osalta, jos sen omistaja asui loma-asunnon sijaintikunnassa.
Ekopistemaksu oli pantu maksuun muun ohella X:lle,
jolla oli kunnassa vapaa-ajan asunto, mutta joka asui toisessa
kunnassa.
Teknisen lautakunnan hylättyä maksuunpanosta tehdyn muistutuksen
X valitti asiasta lääninoikeuteen ja vaati maksuunpanon
kumoamista kahdella eri perusteella: 1) Loma-asunnon
osalta ei syntynyt lainkaan ekopisteeseen vietävää jätettä
ja 2) Ekopistemaksun periminen loma-asunnon osalta ulkopaikkakuntalaisilta
muttei kunnassa asuvilta oli vastoin
hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatetta.
Lääninoikeus hylkäsi valituksen. Ensimmäisestä vaatimusperusteesta
lääninoikeus lausui, että jätemaksu oli sanotunlaisen
jätteen osalta määrätty taksassa jätelain 29 §:n
2 momentissa tarkoitetulla perusteella. Kun otetaan lisäksi
huomioon jätelaissa kunnalle säädetyt tehtävät, joiden kattamiseen
jätemaksua oli oikeus periä, kiinteistöllä muodostuvan
jätteen määrällä ei sinänsä ollut merkitystä kyseisen
maksun maksuvelvollisuuteen. Merkitystä ei liioin ollut
sillä, toimitetaanko käytännössä jätettä kiinteistöltä keräyspisteisiin
vai ei. Riittävää oli, että jätteenhaltijalle
oli järjestetty tällainen mahdollisuus. Kun jätemaksutaksassa
erkopistejätemaksu oli määrätty pääasiassa muulla
kuin jätteen määrän perusteella ja maksussa oli otettu jossain
määrin huomioon erilaisessa asuinkäytössä olevien
kiinteistöjen erilaiset hyötyjätteen määrät, lääninoikeus
katsoi, että taksan mukaan määrättyä jätemaksua ei ollut
pidettävä kohtuuttoman suurena eikä henkilölle maksuunpantua
maksua ollut määrättävä taksasta poikkeavasti.
Toisesta vaatimusperusteesta lääninoikeus lausui, että kunta
ei toimivaltaansa ylittämättä voinut kunnan jäseniä
asettaa eriarvoiseen asemaan, ellei siihen ole laillista
syytä. Kunnan jäsenten kunnassa tai sen ulkopuolella asumista
sinänsä ei ollut pidettävä jätemaksun laillisena
määräytymisperusteena. Kunnassa asuvatkin lomarakennuksen
omistajat joutuvat maksamaan tai välillisesti osallistumaan
jätemaksujen maksamiseen. Vuosittainen maksu sellaisenaan
ja verrattuna muihin maksuvelvollisiin oli ulkopaikkakuntalaiselle
kuitenkin sillä tavoin kohtuullinen, että vaikka X
oli jätteenhaltijana asetettu jossain määrin eriarvoiseen
asemaan, tekninen lautakunta päättäessään taksan mainitun
sisältöiseksi ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa. Taksaa ei
kysymyksessä olevan maksun osalta voitu pitää jätelain vastaisena.
Maksuunpano oli siten voitu toimittaa taksan mukai-
sesti.
JäteL 3 §
JäteL 27-31 §
Suomen Hallitusmuoto 92 § 2 mom