11.2.1991

Oikeuskysymyksenä oli, oliko vammaiselle korvattava mikroaaltouunin
hankkimisesta aiheutuneet kustannukset vammaispalvelulain
nojalla.
Lääkärintodistuksen mukaan A oli huononäköinen synnynnäisen
harmaakaihin vuoksi, ja hänellä oli pernisiöösi anemia, vasemman
käden räjähdysvamman jälkitila sekä runsaasti vatsavaivoja,
joiden tarkempi syy ei ollut selvillä. Kotiavustaja oli
käynyt hänen luonaan kerran viikossa, ja joskus hänelle oli
viety ateria ateriapalveluna. Kotiavustaja oli suositellut
ainoastaan ruoan lämmitykseen sopivaa, halvinta mahdollista
mikroaaltouunia. A oli käynyt usein syömässä baareissa.
Viranhaltija hylkäsi hakemuksen, koska mikroaaltouunin tarve
ei johtunut suoranaisesti vammasta. Sosiaalilautakunta katsoi,
ettei mikroaaltouunin tarve ollut suoranaisesti A:n
näkövammasta johtuva ja että hänen ruokataloudestaan huolehdittiin
riittävästi muulla tavalla, ja pysytti viranhaltijapäätöksen.
Lääninoikeus katsoi, kun otetaan huomioon A:n sairaus ja vamma
sekä muut asiassa ilmenneet olosuhteet, että mikroaaltouunin
saaminen edistää hänen omatoimista suoriutumistaan
kotona. Lääninoikeus kumosi päätöksen ja palautti asian sosiaalilautakunnalle
uudelleen käsiteltäväksi.
VammaispalveluL 1 §
VammaispalveluL 9 § 1 mom
VammaispalveluA 1 §
VammaispalveluA 17 §