9.11.1989

Linja-auton koreja valmistavan yrityksen työntekijät osallistuivat
erään kehitysyhteistyötä harjoittavan yhdistyksen
projektiin, jonka tarkoituksena oli toimittaa linja-auto
Namibiaan. Työntekijät osallistuivat projektiin omalla
työpanoksellaan siten, että he suorittivat työtä 3-4 tuntia.
Osa näistä työtunneista käytettiin ko. linja-auton rakentamiseen
ja osa tekemällä palkatonta työtä yrityksen muihin
kohteisiin "talkootyönä". Yritys vähensi työntekijöiden
työn arvon suoraan hinnanalennuksena yhdistykselle luovutettavan
linja-auton korin hinnasta.
Lääninverovirasto lausui ennakkoperintälain 17 §:n mukaisena
ennakkotietona, että työnantaja on velvollinen toimittamaan
suorittamastaan palkasta ennkonpidätyksen ja suoritrittamaan
työnantajan sosiaaliturvamaksun. Tästä velvollisuudesta
ei voida toisin sopia esim. työnantajan ja työntekijän
välisellä sopimuksella. Palkansaaja voi määrätä vain
nettopalkastaan. Näin ollen hekemuksessa tarkoitetusta suorituksesta
on toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava
työnantajan sosiaaliturvamaksu.
Lääninoikeus katsoi, että työntekijöiden kehtitysyhteistyöprojektin
hyväksi suorittaman työn arvoa ei ole pidettävä
työnantajan suorittamana palkkana eikä siitä ollut toimitettava
ennakonpidätystä eikä suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksua.
Äänestyksessä vähemmistöön jäänyt jäsen katsoi äänestyslausunnossaan,
että työntekijät suorittivat puheena olevassa
tilanteessa tavanomaista työtään työnantajan johdon ja valvonnan
alaisena eikä kysymyksessä ollut talkootyö. Luopumalla
heille tulevasta palkasta työntekijät olivat kohdistaneet
sen nimenomaan vähennettäväksi työnantajansa yhdistykselle
toimittaman linja-auton hinnasta. Näillä ja lääninveroviraston
päätöksessä mainituilla perusteilla jäsen
hylkäsi valituksen.
EnnakkoperintäL 4 §
L työnantajan sosiaaliturvamaksusta 2 §