183/2006

Annettu Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 2006

Maa- ja metsätalousministeriön asetus suorien tukien täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1100/1994) 2 §:n 1 momentin ja 11 §:n nojalla, sellaisena kuin niistä 11 § on laissa 273/2003:

1 §
Soveltamisala ja tarkoitus

Tätä asetusta sovelletaan suoria tukia saavan viljelijän hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksena säädettäviin toimenpiteisiin koko Suomen alueella. Nämä toimenpiteet määritellään tässä asetuksessa yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003, jäljempänä tilatukiasetus, 5 artiklassa ja kyseisen asetuksen liitteessä IV edellytetyllä tavalla.

Tämän asetuksen tarkoituksena on asetettavien vähimmäisvaatimusten noudattamisen kautta varmistaa, että maatalousmaa, erityisesti maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) suorilla tuilla tilatukiasetuksen 2 artiklan mukaisesti viljelijälle suoraan kyseisen asetuksen liitteessä I luetelluista tukijärjestelmistä myönnettäviä tukia;

2) viljellyllä pellolla kasvien tuotantoa varten viljeltyä peltoa, jota viljellään jäljempänä tämän asetuksen 5 §:ssä säädetyllä tavalla;

3) velvoitekesannolla tilatukiasetuksen III osaston 4 luvun 2 jakson mukaisesti kesannoitua kesannointioikeusalaa;

4) viherkesannolla velvoitekesantolohkoa, joka on kylvetty nurmikasvien siemenellä tai joka on ollut edellisenäkin vuonna monivuotista nurmea;

5) kasvipeitteisellä kesannolla velvoitekesantolohkoa, joka on viherkesantoa, luonnonvaraisten eläinten ruokintaan tarkoitettua kesantoa, jäljempänä riistakesanto, maiseman monipuolisuuden edistämiseen tarkoitettua kesantoa, jäljempänä maisemakesanto ja non food -kesantoa;

6) hoidetulla viljelemättömällä pellolla tuotantoon käyttämättömiä peltoja;

7) pysyvällä laitumella maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luonnollisesti (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä) ja joka ei ole kuulunut viiteen tai yli viiteen vuoteen tilan viljelykiertoon.

3 §
Suorien tukien myöntämisen edellytykset

Suorien tukien myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä noudattaa tämän asetuksen 4―18 §:ssä säädettyjä ehtoja. Lisäksi viljelijän on noudatettava tilatukiasetuksessa ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 796/2004 säädettyjä ehtoja.

4 §
Maaperän suojeleminen eroosiolta

Vesistöjen ja valtaojien varsilla oleville peltolohkoille on jätettävä vähintään 60 senttimetrin levyinen, muokkaamaton piennar, jolle ei levitetä lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. I- ja II-luokan pohjavesialueilla velvoitekesannon on oltava kasvipeitteistä kesantoa. Kasvipeitteisyysvaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa erityisistä syistä, esimerkiksi silloin, kun pellon viljelykuntoa parannetaan torjumalla vaikeasti hävitettäviä rikkakasveja tai tekemällä lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi salaojitus, kalkitus sekä valtaojien kaivuu ja perkaus.

Hoidetut viljelemättömät pellot on pidettävä nurmipeitteisenä ja kasvusto on tarvittaessa uusittava. Jos lohkolla ei ole ennestään kylvettyä nurmea, nurmikasvusto on kylvettävä 30 päivään kesäkuuta mennessä siten, että käytetään riittävää määrää nurmikasvien siementä. Nurmikasvien siemenseoksessa voi olla mukana myös niittykasvien siemeniä. I- ja II-luokan pohjavesialueilla perustettavan uuden nurmikasvuston siemenseoksen painosta enintään 20 prosenttia voi olla typensitojakasvin siementä. Typensitojakasveilla tarkoitetaan apiloita, virnoja, sinimailasta, vuohenhernettä ja mesikkää.

Hoidetun viljelemättömän pellon nurmipeitteisyysvaatimuksesta voidaan poiketa edellä 1 momentissa tarkoitettujen erityisten syiden perusteella. Nurmipeitteisyysvaatimuksesta poikkeaminen ei kuitenkaan koske vuonna 2006 ensimmäistä kertaa viljelykäyttöön otettavia lohkoja. Hoidetulla viljelemättömällä pellolla voidaan myös kasvattaa samoja kasveja kuin riista- ja maisemakesannolla.

Jos lohkojen, joilla täytetään tilatukiasetuksen 54 artiklan mukaista kesannointivelvoitetta, yhteenlaskettu pinta-ala tilalla ylittää tilatukiasetuksen 63 artiklan 2 kohdassa määritellyn kesantoprosentin mukaisen kesantovelvoitealan, velvoitealan ylittävä ala voidaan pitää avokesantona, jos nurmipeitteisyysvaatimuksesta voidaan poiketa edellä 1 momentissa tarkoitetusta syystä. Mikäli velvoitekesantolohkojen yhteenlaskettu pinta-ala alittaa edellä mainitun kesantovelvoitealan, puuttuvaa kesantovelvoitealaa voidaan täydentää hoidetuksi viljelemättömäksi peltoalaksi ilmoitetulla alalla, jos tätä alaa ei ole hyödynnetty taloudellisesti kesantokauden aikana.

5 §
Viljellyn pellon hoito

Viljellyllä pellolla tarkoitetaan kasvien tuotantoa varten viljeltyä peltoa, jota viljellään hyvän maatalouskäytännön mukaisesti paikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen. Viljelty pelto on muokattava, lannoitettava ja kylvettävä tai istutettava tarkoituksenmukaisella tavalla niin, että on mahdollista saada aikaan tasainen itäminen ja kasvusto. Viljeltävien kasvilajien ja -lajikkeiden on oltava alueelle soveltuvia. Kylvö tai istutus on tehtävä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Viljelytapaan kuuluu myös kasvinsuojelusta huolehtiminen, mikä voi tapahtua kasvinvuorotuksen avulla, mekaanisesti, biologisesti tai kemiallisesti. Viljelijän on pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen. Jos pellolta ei korjata satoa, pellon tuottamasta kasvustosta on tarvittaessa huolehdittava niin, että pellolle on myös seuraavana vuonna mahdollista perustaa kasvusto.

6 §
Velvoitekesantolajit

Velvoitekesanto voi olla avokesantoa, sänkikesantoa, viherkesantoa, riistakesantoa, maisemakesantoa tai non food -kesantoa.

7 §
Velvoitekesantolohkon koko

Tilatukiasetuksen 54 artiklan 4 kohdan mukaan kesannoitujen alueiden on oltava pinta-alaltaan vähintään 0,1 hehtaaria ja leveydeltään vähintään 10 metriä. Leveydeltään vähintään 5 metrin ja pinta-alaltaan 0,05 hehtaarin suuruiset alueet hyväksytään kuitenkin muun muassa seuraavista ympäristöön liittyvistä syistä: luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisten kohteiden säilyttäminen (esimerkiksi lintujen pesimäpaikat), vesistöihin rajoittuvat suojakaistat, kaivojen ympärillä tarvittavat suojakaista-alueet tai eroosioita ja maa-ainesten valumista vähentävät alueet esimerkiksi peruna- ja sokerijuurikaslohkojen nurmipeitteiset päistealueet.

8 §
Velvoitekesannon perustaminen

Viherkesannon perustamiseen voidaan käyttää yksi- tai monivuotista nurmisiementä tai vastaavaa nurmisiemenseosta, jossa voi olla mukana myös niittykasvien siementä. Viherkesannoksi hyväksytään myös aikaisemmin perustettu viljelty nurmi. Perustettavalle viherkesannolle voidaan kylvää yksilajisena nurmisiemenenä vain sellaista siementä, josta saatavaa satoa ei ole sallittua myydä siementarkoitukseen. I- ja II-luokan pohjavesialueilla perustettavan uuden viherkesantokasvuston siemenseoksen painosta enintään 20 prosenttia voi olla typensitojakasvin siementä.

Kasvipeitteinen kesanto on kylvettävä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Kun kysymyksessä on non food -kesanto, kylvöajankohdan on lisäksi oltava tämän tuotantosidonnaisen tukijärjestelmän edellytysten täyttämiseksi asianmukainen.

Kasvipeitteistä kesantoa voidaan lannoittaa perustamisen yhteydessä ottaen huomioon mitä lannoittamisesta on säädetty valtioneuvoston asetuksessa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen tehneiden viljelijöiden on lisäksi otettava huomioon mitä lannoittamisesta on määrätty sitoumusehdoissa.

Riistakesanto on perustettava vähintään kahden kasvilajin seoksena. Maisemakesanto voidaan perustaa maisemaa monipuolistavilla kasveilla. Maisemaa monipuolistavilla kasveilla tarkoitetaan esimerkiksi hunajakukkaa, ruiskaunokkia ja silkkiunikkoa.

9 §
Velvoitekesannon hoito

Velvoitekesantoa voidaan käyttää tilatukiasetuksen 56 artiklassa säädetyllä tavalla. Velvoitekesannon on oltava poistettuna tuotannosta siten kuin yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklassa säädetään.

Sänkikesannot ja muokkaamattomat avokesannot on hoidettava vuosittain niittämällä tai muulla tavalla niin, että rikkakasvien leviäminen estyy. Niiton ajankohdassa ja toteuttamisessa on otettava huomioon myös luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Avokesantoa ja sänkikesantoa ei saa lannoittaa.

Riistakesannon satoa ei saa käyttää taloudellisesti hyväksi. Sato on käytettävä alueen luonnonvaraisten eläinten ruokintaan kesantokaudella tai sen jälkeen. Riistakesannon satoa ei saa korjata eikä kuljettaa pois pellolta. Kasvusto voidaan niittää karheelle tai nostaa seipäille. Maisemakesantoa ei saa käyttää muuhun kuin maiseman monipuolisuutta edistävään tarkoitukseen.

Nurmipeitteinen velvoitekesanto on niitettävä kerran kasvukauden aikana. Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon rikkakasvien torjunnan onnistumisen lisäksi luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Kesantolohkolla olevalta suojakaistalta niitetty kasvillisuus voidaan kerätä levitettäväksi muualle kesantolohkolla. Nurmipeitteiseltä velvoitekesannolta niitettyä rehua ei saa käyttää taloudellisesti hyväksi kuten myydä tai antaa rehuksi.

Velvoitekesannon hoitovaatimusten, kuten niittovelvoitteen, ja taloudellisen hyödyntämiskiellon osalta viherkesantona käytettävän non food -kesannon hoidossa noudatetaan edellä 4 momentissa säädetystä poiketen, mitä non food -tuotannon vaatimusten täyttymiseksi edellytetään. Niittovelvoitetta ei sovelleta myöskään ruokohelven viljelyssä, jos kysymyksessä on kyseisenä vuonna perustettu kasvusto.

Velvoitekesantoaloilla voidaan tehdä lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi salaojitus, kalkitus sekä valtaojien kaivuu ja perkaus. Velvoitekesanto voidaan päättää mekaanisesti tai kemiallisesti.

10 §
Kylvö velvoitekesannolle

Velvoitekesannolle voidaan kylvää komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla heinäkuun 15 päivästä alkaen. Kylvämistä edeltävät toimenpiteet, kuten muokkaus ja lannoitus, voidaan aloittaa ennen heinäkuun 15 päivää. Lannoitus on sallittua vain välittömästi ennen kasvin kylvöä tai nurmen perustamista.

11 §
Velvoitekesannon käyttö kesantokauden jälkeen

Kesantoa voidaan käyttää 15 päivänä tammikuuta alkavan ja 31 päivänä elokuuta päättyvän kesantokauden jälkeen. Kesantokauden jälkeen viherkesannolta voi korjata säilö- ja tuorerehua oman tilan eläinten rehuksi ja kesantolohkolla voi laiduntaa eläimiä.

12 §
Hoidetun viljelemättömän pellon hoito

Hoidettu viljelemätön pelto on säilytettävä sellaisessa kunnossa, ettei sen käyttö maataloudellisiin tarkoituksiin vaarannu. Hoidettuja viljelemättömiä peltoja saa hyödyntää taloudellisesti.

Hoidettua viljelemätöntä peltoa, jolta ei korjata satoa, voidaan lannoittaa 4 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen kasvustojen tai ruokohelpikasvuston perustamisen yhteydessä siten kuin 8 §:n 3 momentissa säädetään. Hoidetut viljelemättömät pellot on niitettävä edellä 9 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla. Niittovelvoite ei koske alaa, jolla kasvatetaan samoja kasveja kuin riista- ja maisemakesannolla. Niittovelvoitetta ei sovelleta myöskään alle viidennen kasvukauden ruokohelven viljelyssä, jos hoidetun viljelemättömän pellon taloudellinen hyödyntäminen energiankäyttöön edellyttää sadonkorjuuta kasvukautta seuraavan vuoden kevättalvella tai jos on kyse kyseisenä vuonna perustetusta kasvustosta.

Hoidetulla viljelemättömällä pellolla voidaan tehdä lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi salaojitus, kalkitus sekä valtaojien kaivuu ja perkaus. Hoidettu viljelemätön pelto voidaan päättää mekaanisesti tai kemiallisesti.

13 §
Maaperän kunnosta ja ympäristöstä huolehtiminen

Pellolla olevan oljen polttoa on vältettävä. Oljen poltto on sallittu ainoastaan, jos se on välttämätöntä kylvön onnistumisen, hukkakauran ja muiden rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunnan kannalta.

Märillä pelloilla ja erityisesti hoidetuilla viljelemättömillä peltolohkoilla on vältettävä raskailla koneilla ajoa maaperän tiivistymisen ehkäisemiseksi.

14 §
Hukkakauran leviämisen välttäminen

Hukkakauran saastuttamalla peruslohkolla on huolehdittava hukkakauran torjunnasta joko kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muilla toimenpiteillä hukkakauran torjunnasta annetun lain (185/2002) ja Ahvenanmaalla hukkakauran torjunnasta annetun maakuntalain (ÅFS 68/1977) mukaisesti. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen antamaa hukkakauran torjuntaohjetta tai torjuntasuunnitelmaa on noudatettava.

15 §
Maaston ominaispiirteiden säilyttäminen

Peltoympäristön ominaispiirteiden säilyttämiseksi peltoalueiden sisällä sijaitsevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet on säilytettävä. Näitä saarekkeita ei saa raivata pelloksi. Viljelyteknisistä syistä olennaiset viljelyesteet, ei kuitenkaan luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n ja Ahvenanmaalla luonnonsuojelusta annetun maakuntalain (ÅFS 82/1998) mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, on yksittäistapauksissa mahdollista poistaa. Tällaisesta poistamisesta ja sen perusteluista on kuitenkin ilmoitettava etukäteen kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

16 §
Pysyvä laidun

Pysyvä laidun on 17 §:n 2 momentin mukaisesti komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua pysyvien laitumien viiteosuuteen ja vuosittaiseen osuuteen laskettavaa alaa edellyttäen, että tarkasteltavina vuosina

1) sitä on käytetty komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettujen heinä- tai nurmirehukasvien kasvattamiseen; ja

2) se on enintään kolmasosalta alueen pinta-alasta puiden tai pensaiden peittämää ja alueella kasvaa enintään 50 puuta hehtaarilla.

Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi edellytetään, että ala tarkasteluajankohtia edeltävien viiden vuoden aikana:

1) on kasvanut komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla vain heinä- tai nurmirehukasveja ja alaa on käytetty eläinten rehuksi tai muuhun kotieläintalouden käyttötarkoitukseen;

2) ei ole ollut ilmoitettuna vuosittaisella tukihakemuksella komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan toisessa kohdassa lueteltuna kesantona; ja

3) ei ole kuulunut viljelykiertoon; heinä- tai nurmirehukasveilla ollut ala katsotaan peltoalaksi, jos viljelijä osoittaa pellon olleen osana viljelykiertoa.

Pysyväksi laitumeksi ei hyväksytä alaa, joka

1) on tuotannonmuutossitoumuksen, luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun viljelemättömyyssitoumuksen, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksista annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä tarkoitetun viljelemättömyyssitoumuksen tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä tarkoitetun viljelemättömyyssitoumuksen alaisena;

2) on ilmoitettu vähintään yhtenä vuonna tukihakemuksella seoskasvustona, jossa on ollut mukana muita kuin heinä- ja nurmirehukasvien siemeniä viiden tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana;

3) sisältyy maatalouden ympäristötuen 5-, 10- tai 20-vuotiseen erityistukisopimukseen silloin kun kyseinen sopimusala on tehty peltoa koskevaksi; tai

4) on ollut metsämaata vuonna 2003 tai myöhemmin.

Vuonna 2006 ensimmäisessä momentissa tarkasteltavat vuodet tarkoittavat vuosia 2003 ja 2006. Toisessa ja kolmannessa momentissa tarkasteluajankohdat tarkoittavat 30 päivää toukokuuta 2003 sekä 28 päivää huhtikuuta 2006.

17 §
Pysyvän laitumen säilyttäminen

Edellä mainitun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 3 artiklan 4 a kohdassa tarkoitetulla tavalla pysyvänä laitumena oleva maa-ala on pääsääntöisesti säilytettävä mainitun ja 4 artiklan mukaisesti pysyvänä laitumena. Vaatimus ei koske aloja, jotka metsitetään ympäristönäkökohdat huomioon ottaen tilatukiasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Jos edellä mainitun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pysyvän laitumen osuus maatalousmaan kokonaispinta-alasta kansallisella tasolla laskee jonain vuonna yli 5 prosenttia suhteessa saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti laskettavaan vuoden 2003 viiteosuuteen, viljelijöiden on haettava ennakkolupaa maan käyttötavan muuttamiseen myöhemmin säädettävällä tavalla. Jos viljelijällä on voimassa oleva maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus, kyseiseen sopimukseen sisältyvää laidunalaa ei koske ennakkolupamenettely.

18 §
Pysyvän laitumen hoito

Jos lohkoja, jotka on ilmoitettu pysyväksi laitumeksi, ei laidunneta, ne on säilytettävä avoimena niittämällä. Niiton ajankohdassa ja toteuttamisessa on otettava huomioon myös luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Sellaisilta lohkon osilta, joita ei voida niittää, on raivattava vesakko ja puiden taimet tarvittaessa. Viljelijä voi hyödyntää niittojätteen halutessaan. Niittojätettä ei kuitenkaan ole välttämättä korjattava pois laitumelta.

Pysyvällä laitumella ei ole eläinten laiduntamisvaatimusta, eikä sen tarvitse olla aidattu alue.

19 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 22 päivänä maaliskuuta 2006.

Tällä asetuksella kumotaan:

1) suorien tukien täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista 2 päivänä joulukuuta 2004 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (1079/2004) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen; sekä

2) peltokasvien tukijärjestelmästä ja siihen liittyvästä kesannoinnista vuonna 2005 29 päivänä huhtikuuta 2005 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (269/2005).

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 2006

Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja

Maatalousneuvos
Olli-Pekka Peltomäki

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.