183/2006

Tätä asetusta sovelletaan toimenpiteisiin, joita suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksena koko Suomen alueella. Tätä asetusta sovelletaan myös toimenpiteisiin, joita Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005, jäljempänä EY:n maaseutuasetus , 37 ja 39 artiklassa tarkoitettuja tukia saavan viljelijän on noudatettava hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksena Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman soveltamisalueella. Nämä toimenpiteet määritellään tässä asetuksessa yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003, jäljempänä tilatukiasetus, 5 artiklassa ja kyseisen asetuksen liitteessä IV edellytetyllä tavalla. (22.2.2007/200)

Tämän asetuksen tarkoituksena on asetettavien vähimmäisvaatimusten noudattamisen kautta varmistaa, että maatalousmaa, erityisesti maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Suorien tukien, EY:n maaseutuasetuksen 37 ja 39 artiklassa tarkoitettujen tukien myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä noudattaa tämän asetuksen 4–18 §:ssä säädettyjä ehtoja. Lisäksi viljelijän on noudatettava tilatukiasetuksessa ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 796/2004 säädettyjä ehtoja.

Vesistöjen ja valtaojien varsilla oleville peltolohkoille on jätettävä vähintään 60 senttimetrin levyinen, muokkaamaton piennar, jolle ei levitetä lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. I- ja II-luokan pohjavesialueilla velvoitekesannon on oltava kasvipeitteistä kesantoa. Pientareiden muokkaamattomuusvaatimuksesta ja velvoitekesannon kasvipeitteisyysvaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa erityisistä syistä, esimerkiksi silloin, kun pellon viljelykuntoa parannetaan torjumalla vaikeasti hävitettäviä rikkakasveja tai tekemällä lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä. Erityisistä syistä pientareilla voidaan sallia myös rikkakasvien pesäketorjunta rikkakasvihävitteillä. Lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi salaojitus, kalkitus sekä valtaojien kaivuu ja perkaus. Kasvipeitteisyysvaatimuksesta voidaan poiketa vain lyhytaikaisen kunnostustoimenpiteen edellyttämässä laajuudessa. (22.2.2007/200)

Hoidetut viljelemättömät pellot on pidettävä nurmipeitteisenä ja kasvusto on uusittava tarvittaessa. Jos lohkolla ei ole ennestään kylvettyä nurmea, nurmikasvusto on kylvettävä 30 päivään kesäkuuta mennessä siten, että käytetään riittävää määrää nurmikasvien siementä. Nurmikasvien siemenseoksessa voi olla mukana myös niittykasvien siemeniä. I- ja II-luokan pohjavesialueilla perustettavan uuden hoidetun viljelemättömän pellon siemenseoksen painosta enintään 20 prosenttia voi olla typensitojakasvin siementä. Typensitojakasveilla tarkoitetaan apiloita, virnoja, sinimailasta, vuohenhernettä ja mesikkää. Viljelijän on pyynnöstä osoitettava siemenseoksen sisältö. (22.2.2007/200)

Hoidetun viljelemättömän pellon nurmipeitteisyysvaatimuksesta voidaan poiketa edellä 1 momentissa tarkoitettujen erityisten syiden perusteella. Nurmipeitteisyysvaatimuksesta poikkeaminen ei kuitenkaan koske ensimmäistä kertaa viljelykäyttöön otettavia lohkoja. Hoidetulla viljelemättömällä pellolla voidaan myös kasvattaa samoja kasveja kuin maisemakesannolla ja samoja kasviseoksia kuin riistakesannolla. (22.2.2007/200)

Jos lohkojen, joilla täytetään tilatukiasetuksen 54 artiklan mukaista kesannointivelvoitetta, yhteenlaskettu pinta-ala tilalla ylittää tilatukiasetuksen 63 artiklan 2 kohdassa määritellyn kesantoprosentin mukaisen kesantovelvoitealan, velvoitealan ylittävä ala voidaan pitää avokesantona, jos nurmipeitteisyysvaatimuksesta voidaan poiketa edellä 1 momentissa tarkoitetusta syystä. Mikäli velvoitekesantolohkojen yhteenlaskettu pinta-ala alittaa edellä mainitun kesantovelvoitealan, puuttuvaa kesantovelvoitealaa voidaan täydentää hoidetuksi viljelemättömäksi peltoalaksi ilmoitetulla alalla, jos tätä alaa ei ole hyödynnetty taloudellisesti kesantokauden aikana.

Viljellyllä pellolla tarkoitetaan kasvien tuotantoa varten viljeltyä peltoa, jota viljellään hyvän maatalouskäytännön mukaisesti paikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen. Viljelty pelto on muokattava, lannoitettava ja kylvettävä tai istutettava tarkoituksenmukaisella tavalla niin, että on mahdollista saada aikaan tasainen itäminen ja kasvusto. Viljeltävien kasvilajien ja -lajikkeiden on oltava alueelle soveltuvia. Kylvö tai istutus on tehtävä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Jos on kyse asetuksen liitteessä 1 tarkoitetuista puutarhakasveista, joita ei kylvetä edellä mainittuun päivämäärään mennessä, lohkolle on kylvettävä esikasvi viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Jos lohkolle istutetaan salaattikasveja, kiinankaalia, kukkakaalia tai parsakaalia, esikasvia ei tarvitse kylvää. Viljelytapaan kuuluu myös kasvinsuojelusta huolehtiminen, mikä voi tapahtua kasvinvuorotuksen avulla, mekaanisesti, biologisesti tai kemiallisesti. Viljelijän on pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen. Jos pellolta ei korjata satoa, pellon tuottamasta kasvustosta on tarvittaessa huolehdittava niin, että pellolle on myös seuraavana vuonna mahdollista perustaa kasvusto.

Maatilalla, jolla on käytössään komission asetuksen (EY) N:o 795/2003 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettua maatalousmaata, on oltava vähintään kahta eri viljelykasvia tai muuta maatalousmaan hoito- tai käyttömuotoa. Viljelykiertovaatimuksen täyttää myös yksi viljelykasvi ja yksi muu maatalousmaan hoito- tai käyttömuoto. Yhtä viljelykasvia tai maatalousmaan hoito- tai käyttömuotoa on oltava yhtenäinen ala, jonka koko on vähintään 0,05 hehtaaria. Hoito- tai käyttömuodoksi ei hyväksytä viljelemätöntä tai tilapäisesti viljelemätöntä alaa. Viljelykiertovaatimus ei koske maatiloja, joilla on käytössään ainoastaan nurmikasvien alaa.

Velvoitekesanto voi olla avokesantoa, sänkikesantoa, viherkesantoa, riistakesantoa, maisemakesantoa tai non food -kesantoa.

Kesannoiduksi alaksi hyväksytään pinta-alaltaan tilatukiasetuksen 54 artiklan 4 kohdan mukaisten alueiden lisäksi leveydeltään vähintään 5 metrin ja pinta-alaltaan 0,05 hehtaarin suuruiset alueet muun muassa seuraavista ympäristöön liittyvistä syistä: luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisten kohteiden säilyttäminen (esimerkiksi lintujen pesimäpaikat), vesistöihin rajoittuvat suojakaistat, kaivojen ympärillä tarvittavat suojakaista-alueet tai eroosioita ja maa-ainesten valumista vähentävät alueet esimerkiksi peruna- ja sokerijuurikaslohkojen nurmipeitteiset päistealueet.

Viherkesannon perustamiseen voidaan käyttää yksi- tai monivuotista nurmisiementä tai vastaavaa nurmisiemenseosta, jossa voi olla mukana myös niittykasvien siementä. Viherkesannoksi hyväksytään myös aikaisemmin perustettu viljelty nurmi. Perustettavalle viherkesannolle voidaan kylvää yksilajisena nurmisiemenenä vain sellaista siementä, josta saatavaa satoa ei ole sallittua myydä siementarkoitukseen. I- ja II-luokan pohjavesialueilla perustettavan uuden kasvipeitteisen kesannon siemenseoksen painosta enintään 20 prosenttia voi olla typensitojakasvin siementä. Viljelijän on pyynnöstä osoitettava siemenseoksen sisältö. (22.2.2007/200)

Kasvipeitteinen kesanto on kylvettävä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Kun kysymyksessä on non food -kesanto, kylvöajankohdan on lisäksi oltava tämän tuotantosidonnaisen tukijärjestelmän edellytysten täyttämiseksi asianmukainen.

Kasvipeitteistä kesantoa voidaan lannoittaa perustamisen yhteydessä ottaen huomioon mitä lannoittamisesta on säädetty valtioneuvoston asetuksessa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) ja Ahvenanmaalla maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetussa Ahvenanmaan maakunnan hallituksen päätöksessä (ÅFS 79/2000). Luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain (1440/2006) 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun sitoumuksen tehneiden viljelijöiden on lisäksi otettava huomioon mitä lannoittamisesta on määrätty sitoumusehdoissa. (22.2.2007/200)

Riistakesanto on perustettava vähintään kahden kasvilajin seoksena. Maisemakesanto voidaan perustaa maisemaa monipuolistavilla kasveilla. Maisemaa monipuolistavilla kasveilla tarkoitetaan esimerkiksi hunajakukkaa, ruiskaunokkia ja silkkiunikkoa.

Velvoitekesantoa voidaan käyttää tilatukiasetuksen 56 artiklassa säädetyllä tavalla. Velvoitekesannon on oltava poistettuna tuotannosta siten kuin yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklassa säädetään.

Sänkikesannot ja muokkaamattomat avokesannot on hoidettava vuosittain niittämällä tai muulla tavalla niin, että rikkakasvien leviäminen estyy. Niiton ajankohdassa ja toteuttamisessa on otettava huomioon myös luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Avokesantoa ja sänkikesantoa ei saa lannoittaa.

Riistakesannon satoa ei saa käyttää taloudellisesti hyväksi. Sato on käytettävä alueen luonnonvaraisten eläinten ruokintaan kesantokaudella tai sen jälkeen. Riistakesannon satoa ei saa korjata eikä kuljettaa pois pellolta. Kasvusto voidaan niittää karheelle tai nostaa seipäille. Maisemakesantoa ei saa käyttää muuhun kuin maiseman monipuolisuutta edistävään tarkoitukseen.

Nurmipeitteinen velvoitekesanto on niitettävä kerran kasvukauden aikana 31 päivään elokuuta mennessä. Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon rikkakasvien torjunnan onnistumisen lisäksi luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Kesantolohkolla olevalta suojakaistalta niitetty kasvillisuus voidaan kerätä levitettäväksi muualle kesantolohkolla. Nurmipeitteiseltä velvoitekesannolta niitettyä rehua ei saa käyttää taloudellisesti hyväksi kuten myydä tai antaa rehuksi. (22.2.2007/200)

Velvoitekesannon hoitovaatimusten, kuten niittovelvoitteen, ja taloudellisen hyödyntämiskiellon osalta viherkesantona käytettävän non food -kesannon hoidossa noudatetaan edellä 4 momentissa säädetystä poiketen, mitä non food -tuotannon vaatimusten täyttymiseksi edellytetään. Niittovelvoitetta ei sovelleta myöskään ruokohelven viljelyssä, jos kysymyksessä on kyseisenä vuonna perustettu kasvusto.

Velvoitekesantoaloilla voidaan tehdä lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi salaojitus, kalkitus sekä valtaojien kaivuu ja perkaus. Velvoitekesanto voidaan päättää mekaanisesti tai kemiallisesti.

Vuonna 2006 velvoitekesantoa voidaan käyttää rehuntuotantoon 1 päivästä heinäkuuta lähtien. Velvoitekesannolta voidaan korjata rehua ja sitä voidaan käyttää laiduntamiseen. Velvoitekesannon käyttö laitumena ja tuotetun rehun luovuttaminen on tapahduttava vastikkeetta.

Velvoitekesannolle voidaan kylvää komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla heinäkuun 15 päivästä alkaen. Kylvämistä edeltävät toimenpiteet, kuten muokkaus ja lannoitus, voidaan aloittaa ennen heinäkuun 15 päivää. Lannoitus on sallittua vain välittömästi ennen kasvin kylvöä tai nurmen perustamista.

Kesantoa voidaan käyttää 15 päivänä tammikuuta alkavan ja 31 päivänä elokuuta päättyvän kesantokauden jälkeen. Kesantokauden jälkeen viherkesannolta voi korjata säilö- ja tuorerehua oman tilan eläinten rehuksi ja kesantolohkolla voi laiduntaa eläimiä.

Hoidettu viljelemätön pelto on säilytettävä sellaisessa kunnossa, ettei sen käyttö maataloudellisiin tarkoituksiin vaarannu. Hoidettuja viljelemättömiä peltoja saa hyödyntää taloudellisesti.

Hoidettua viljelemätöntä peltoa, jolta ei korjata satoa, voidaan lannoittaa 4 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen kasvustojen tai ruokohelpikasvuston perustamisen yhteydessä siten kuin 8 §:n 3 momentissa säädetään. Hoidetut viljelemättömät pellot on niitettävä edellä 9 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla. Niittovelvoite ei koske alaa, jolla kasvatetaan samoja kasveja kuin riista- ja maisemakesannolla. Niittovelvoitetta ei sovelleta myöskään alle viidennen kasvukauden ruokohelven viljelyssä, jos hoidetun viljelemättömän pellon taloudellinen hyödyntäminen energiankäyttöön edellyttää sadonkorjuuta kasvukautta seuraavan vuoden kevättalvella tai jos on kyse kyseisenä vuonna perustetusta kasvustosta.

Hoidetulla viljelemättömällä pellolla voidaan tehdä lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi salaojitus, kalkitus sekä valtaojien kaivuu ja perkaus. Hoidettu viljelemätön pelto voidaan päättää mekaanisesti tai kemiallisesti aikaisintaan 1 päivänä syyskuuta. Hoidetulle viljelemättömälle pellolle voidaan myös ennen edellä mainittua päivämäärää kylvää syysviljaa ja muita syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja. Kylvämistä tai istuttamista edeltävät toimenpiteet, kuten muokkaus, voidaan aloittaa silloin kun se on kylvön tai istutuksen takia välttämätöntä. (22.2.2007/200)

Pellolla olevan oljen polttoa on vältettävä. Oljen poltto on sallittu ainoastaan, jos se on välttämätöntä kylvön onnistumisen, hukkakauran ja muiden rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunnan kannalta.

Märillä pelloilla ja erityisesti hoidetuilla viljelemättömillä peltolohkoilla on vältettävä raskailla koneilla ajoa maaperän tiivistymisen ehkäisemiseksi.

Hukkakauran saastuttamalla peruslohkolla on huolehdittava hukkakauran torjunnasta joko kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muilla toimenpiteillä hukkakauran torjunnasta annetun lain (185/2002) ja Ahvenanmaalla hukkakauran torjunnasta annetun maakuntalain (ÅFS 68/1977) mukaisesti. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen antamaa hukkakauran torjuntaohjetta tai torjuntasuunnitelmaa on noudatettava.

Peltoympäristön ominaispiirteiden säilyttämiseksi peltoalueiden sisällä sijaitsevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet on säilytettävä. Näitä saarekkeita ei saa raivata pelloksi. Viljelyteknisistä syistä olennaiset viljelyesteet, ei kuitenkaan luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n ja Ahvenanmaalla luonnonsuojelusta annetun maakuntalain (ÅFS 82/1998) mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, on yksittäistapauksissa mahdollista poistaa. Tällaisesta poistamisesta ja sen perusteluista on kuitenkin ilmoitettava etukäteen kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Pysyvä laidun on 17 §:n 2 momentin mukaisesti komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 3 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua pysyvien laitumien viiteosuuteen ja vuosittaiseen osuuteen laskettavaa alaa edellyttäen, että tarkasteltavina vuosina

(22.2.2007/200)

Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi edellytetään, että ala tarkasteluajankohtia edeltävien viiden vuoden aikana:

(22.2.2007/200)

Pysyväksi laitumeksi ei hyväksytä alaa, joka

Vuonna 2007 ensimmäisessä momentissa tarkasteltavat vuodet tarkoittavat vuosia 2003 ja 2007. Toisessa ja kolmannessa momentissa tarkasteluajankohdat tarkoittavat 30 päivää toukokuuta 2003 sekä 30 päivää huhtikuuta 2007. (22.2.2007/200)

Edellä mainitun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 3 artiklan 4 a kohdassa tarkoitetulla tavalla pysyvänä laitumena oleva maa-ala on pääsääntöisesti säilytettävä mainitun ja 4 artiklan mukaisesti pysyvänä laitumena. Vaatimus ei koske aloja, jotka metsitetään ympäristönäkökohdat huomioon ottaen tilatukiasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Jos edellä mainitun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pysyvän laitumen osuus maatalousmaan kokonaispinta-alasta kansallisella tasolla laskee jonain vuonna yli 5 prosenttia suhteessa saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti laskettavaan vuoden 2003 viiteosuuteen, viljelijöiden on haettava ennakkolupaa maan käyttötavan muuttamiseen myöhemmin säädettävällä tavalla. Jos viljelijällä on voimassa oleva maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus, kyseiseen sopimukseen sisältyvää laidunalaa ei koske ennakkolupamenettely.

Jos lohkoja, jotka on ilmoitettu pysyväksi laitumeksi, ei laidunneta, ne on säilytettävä avoimena niittämällä. Niiton ajankohdassa ja toteuttamisessa on otettava huomioon myös luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Sellaisilta lohkon osilta, joita ei voida niittää, on raivattava vesakko ja puiden taimet tarvittaessa. Viljelijä voi hyödyntää niittojätteen halutessaan. Niittojätettä ei kuitenkaan ole välttämättä korjattava pois laitumelta.

Pysyvällä laitumella ei ole eläinten laiduntamisvaatimusta, eikä sen tarvitse olla aidattu alue.

Tämä asetus tulee voimaan 22 päivänä maaliskuuta 2006.

Tällä asetuksella kumotaan:

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.