Metsäasetus
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 12 päivänä joulukuuta 1996 annetun metsälain (1093/1996) nojalla:
1 §Metsätalouden alueellinen tavoiteohjelma
Metsälain 4 §:ssä tarkoitettuun metsätalouden alueelliseen tavoiteohjelmaan tulee sisältyä:
yleiskuvaus metsien ja metsätalouden tilasta sekä kehittämistarpeista ja -tavoitteista;
kuvaus metsien biologisesta monimuotoisuudesta ottaen huomioon myös luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla muodostetut suojelualueet ja rajoitetun metsätalouskäytön piirissä olevat alueet;
puuntuotanto sekä sen kehittämistarpeet ja -tavoitteet;
tarpeet ja tavoitteet metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi metsälain 10 §:n 1―3 momentissa tarkoitetulla tavalla;
tavoitteet kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) mukaiselle toiminnalle;
puunkäyttö ja sen nykytilanne sekä puunkäytön kehittämistarpeet ja -tavoitteet;
kuvaus metsätalouteen liittyvästä yritystoiminnasta ja ehdotukset erityisesti pienyritystoiminnan edistämiseksi;
metsätalouden työllisyysvaikutukset ja niiden kehittämismahdollisuudet sekä ehdotukset työllisyyden edistämiseksi;
arvio tavoiteohjelman toteutumisen taloudellisista vaikutuksista; sekä
arvio tavoiteohjelman toteutumisen ympäristövaikutuksista.
Metsäkeskuksen on oltava tavoiteohjelmaa laatiessaan yhteistyössä alueen keskeisten metsätalouden tahojen sekä ympäristönsuojeluviranomaisten ja muiden ohjelman laatimisen kannalta tarpeellisten tahojen kanssa.Metsähallituksen tulee osallistua ohjelman laatimiseen hallinnassaan olevien maiden osalta.
Tavoiteohjelmaa tarkistetaan enintään viiden vuoden välein.
2 §Toimenpiteet uuden puuston aikaansaamiseksi
Metsälain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuja taimikon perustamista koskevia toimenpiteitä ovat taimikon perustamista haittaavien puiden ja pensaiden raivaus sekä maanpinnan käsittely. Jos turvemaan vesitalous on uudistushakkuun vuoksi siinä määrin muuttunut, että se vaarantaa metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun taimikon aikaansaamisen, toimenpiteisiin kuuluu myös vesitalouden järjestely.
Metsää viljellen uudistettaessa perustamista koskevia toimenpiteitä ovat lisäksi istutus ja kylvö. Viljelyssä tulee käyttää riittävä määrä alkuperältään ja muiltakin ominaisuuksiltaan uudistusalan olosuhteisiin sopivaa metsänviljelyaineistoa.
Metsää luontaisesti uudistettaessa metsälain 8 §:n 3 momentissa tarkoitettuja taimettumisedellytyksiä ylläpitäviä toimenpiteitä ovat maanpinnan käsittely, taimettumista haittaavien puiden ja pensaiden raivaus sekä ruohon-, heinän- ja vesakontorjunta.
Metsää luontaisesti uudistettaessa uudistusalalla tulee olla riittävä määrä sellaisia luontaisesti syntyneitä ja niitä tarvittaessa täydentäviä viljelytaimia, joilla on edellytykset kehittyä metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi taimikoksi seuraavasti:
Lapin metsäkeskuksen alueella, suojametsäaluetta lukuun ottamatta, seitsemässä vuodessa metsälain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden loppuunsaattamisesta;
Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskusten alueilla viidessä vuodessa metsälain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettujen perustamistoimenpiteiden loppuunsaattamisesta; sekä
muualla maassa kahdessa vuodessa metsälain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden loppuunsaattamisesta.
3 §Kohtuullinen aika taimikon aikaansaamiseksi ja uudistushakkuun päättyminen
Arvioitaessa metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuullista aikaa sellaisen taimikon aikaansaamiseksi, jonka kehittymistä muu kasvillisuus ei välittömästi uhkaa, tulee ottaa huomioon uudistusalan ilmastollinen sijainti, taimikon pääasialliset puulajit sekä uudistusalan viljavuus ja pintakasvillisuus.
Uudistushakkuu katsotaan päättyneeksi, kun hakkuu on edennyt niin pitkälle, että hakkuualalle on syntynyt metsänuudistamista edellyttävä aukko tai hakkuualueella ei enää ole metsälain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua kasvatuskelpoista puustoa.
4 §Taimikon arviointiperusteet
Taimikko on metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla taloudellisesti kasvatuskelpoinen silloin, kun taimikon pääasiallisten puulajien taimilla on edellytykset kehittyä laadultaan ja mitoiltaan taloudellisesti arvokkaaksi puustoksi sekä kun uudistusalalla on tarvittava määrä taimia riittävän tasaisesti jakautuneena.
5 §Edellytykset uuden puuston aikaansaamistakoskevan velvoitteen raukeamiselle
Harkittaessa, voidaanko päättää, että metsälain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettu uuden puuston aikaansaamista koskeva velvoite raukeaa on otettava huomioon, onko 2 §:ssä tarkoitetut, kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet tehty metsänhoidollisesti oikeaan aikaan ja onko niitä tehtäessä noudatettu riittävää huolellisuutta sekä onko uudistumisen epäonnistuminen johtunut sellaisesta luonnontuhosta, johon ei ole voitu kohtuudella ennalta varautua.
6 §Tarkemmat määräykset uuden puuston aikaansaamisesta
Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä metsälain 8 §:n 5 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä ja niiden toteuttamisen määräajasta sekä kohtuullisesta ajasta taimikon aikaansaamiseksi ja taimikon arviointiperusteista.
7 §Erityisen tärkeät elinympäristöt
Metsälain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetaan momentin:
1 kohdassa mainituilla välittömillä lähiympäristöillä vyöhykettä, jonka puusto ja pensaskerros sekä pysyvän veden läheisyys luovat ympäristöstä poikkeavat kasvuolot ja pienilmaston;
2 kohdassa mainituilla korvilla sellaisia reheviä korpia, joissa on pitkäaikaisen häiriöttömän kehityksen tuloksena syntynyttä vaateliasta ja rehevää kasvillisuutta;
3 kohdassa mainituilla rehevillä lehtolaikuilla ainoastaan lehtolaikkuja, jotka erottuvat selvästi ympäristöstään vaateliaan kasvillisuutensa vuoksi;
4 kohdassa mainitulla ojittamattomalla suolla ojittamatonta suota silloinkin, kun suohon on kaivettu ojia, mutta ojat ovat yksittäisiä eivätkä ne ole kuivattaneet suota;
5 kohdassa mainituilla elinympäristöillä kallioperään tai kivennäismaahan uurtuneita, jyrkkärinteisiä, yleensä vähintään kymmenen metriä syviä rotkoja ja kuruja, jos niille on luonteenomaista muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus;
6 kohdassa mainituilla elinympäristöillä yleensä vähintään kymmenen metriä korkeita kalliojyrkänteitä ja niiden varjostamia välittömiä alusmetsiä, jos niissä rapautumistuotteiden seurauksena on muusta metsäympäristöstä poikkeavaa vaateliasta kasvillisuutta; sekä
7 kohdassa mainituilla elinympäristöillä kohdan mukaisia hietikoita, kallioita, kivikoita, louhikoita, vähäpuustoisia soita ja rantaluhtia, jos niiden ominaispiirteitä ovat erityiset kosteusolot, ravinnetilanne sekä luonnontilaisen kaltaisena säilynyt puusto vanhoine ylispuineen tai kelopuineen ja lahopuineen.
8 §Erityisen tärkeiden elinympäristöjen luonnontilaisuus
Metsälain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä pidetään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisina, jos niiden biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristöä on käsitelty metsätalousasioissa toimivaltaisen ministeriön metsälain 10 §:n 4 momentin nojalla antamien määräysten mukaisesti. Metsälain 10 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pienvesien lähiympäristöjä voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisina myös jos ihmisen toiminnan vaikutuksesta pienveden veden laatu on huonontunut tai virtaussuhteet ovat muuttuneet.
9 §Metsänkäyttöilmoitus
Metsälain 14 §:ssä tarkoitetussa metsänkäyttöilmoituksessa tulee antaa seuraavat tiedot:
maanomistajan, hallintaoikeuden tai muun erityisen oikeuden haltijan nimi sekä heidän yhteystietonsa;
metsänhakkuuoikeuden haltijan nimi ja yhteystiedot, jos hakkuuoikeus on luovutettu ennen ilmoituksen tekemistä;
kiinteistön nimi ja rekisterinumero tai kiinteistötunnus sekä kiinteistön sijaintikunta ja -kylä;
toimenpidealueen sijainti riittävällä tarkkuudella kartalla tai koordinaatteina ilmaistuna sekä pinta-alat metsiköittäin;
hakkuun metsälain 5 §:n 1 momentin tai 6 §:n 1 momentin mukainen tarkoitus metsiköittäin, ja jos kysymyksessä on lain 6 §:n 1 momentin mukainen hakkuu, selvitys kohteen erityisluonteesta ja sen edellyttämästä hakkuutavasta;
uudistushakkuussa metsiköittäin kasvupaikan laatu, puuston keskiläpimitta, ikä tai kehitysluokka, selvitys siitä, onko uudistamistapa luontainen uudistaminen, kylvö vai istutus, uudistamisen pääasiallinen puulaji, maanpinnan käsittelymenetelmä sekä taimikon perustamista koskevien toimenpiteiden loppuunsaattamisaika;
jos metsätalousmaata otetaan metsälain 3 §:ssä tarkoitettuun muuhun käyttöön tieto uudesta käyttötarkoituksesta ja siitä, onko käyttömuodon muutokselle myönnetty viranomaisen lupa;
onko kysymyksessä metsälain 12 §:ssä tarkoitettu suojametsäalue tai 13 §:ssä tarkoitettu suoja-alue; sekä
jos metsän käsittely koskee metsälain 10 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja elinympäristöjä, millaisista elinympäristöistä on kysymys, luettelo suunnitelluista metsätaloudellisista toimenpiteistä, kuten hakkuista, ojituksesta, metsätien rakentamisesta, maanpinnan käsittelystä ja lannoituksesta sekä selvitys siitä, miten suunnitelluissa toimenpiteissä otetaan huomioon elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttäminen.
Metsänkäyttöilmoitukseen voidaan 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi sisällyttää tietoja siitä, miten suunnitellussa toimenpiteessä on tarkoitus turvata yleiset edellytykset metsän biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle myös muualla kuin metsälain 10 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuilla alueilla.
Siltä osin kuin 1 momentissa edellytetyt tiedot ilmenevät metsäkeskuksen käytettävissä olevasta metsäsuunnitelmasta tai muusta suunnitelmasta, metsänkäyttöilmoituksessa voidaan viitata mainittuun suunnitelmaan.
10 §Poliisiviranomaisen virka-apu
Poliisiviranomainen on velvollinen tarvittaessa antamaan virka-apua metsälain täytäntöönpanoa ja sen noudattamisen valvontaa koskevissa asioissa.
11 §Ilmoitukset metsäkeskukselle
Metsänkäyttöilmoitus voidaan tehdä kirjallisesti tai sähköisesti. Ilmoitus katsotaan toimitetuksi metsäkeskukselle, kun se on saapunut metsäkeskuksen toimipaikkaan taikka kun ilmoitus tai vastaavat tiedot on toimitettu metsäkeskuksen toimihenkilölle.
12 §Eräät määräpäivät
Yksityismetsälain (412/1967) 2 §:n 2 momentissa säädetty velvoite metsän uudistamiseen hakkuun jälkeen raukeaa, jos metsäkeskus ei viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001 ole tehnyt metsälain 20 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua sopimusta korjaavista toimenpiteistä tai antanut metsälain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä korjaavista toimenpiteistä taikka ryhtynyt mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.
Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä hakkuista, jotka on aloitettu ennen metsälain voimaantuloa ja jotka saatetaan loppuun viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1997, jos hakkuusta on tehty yksityismetsälain 7 §:ssä tarkoitettu hakkuuilmoitus tai jos kysymyksessä on metsälautakunnan tai metsäkeskuksen määräajaksi hyväksymän hakkuu- ja uudistamissuunnitelman mukainen hakkuu. Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä myöskään sellaisista hakkuista, jotka saatetaan loppuun viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1997, jos hakkuusta ei olisi tarvinnut tehdä hakkuuilmoitusta eikä yksityismetsälain mukaista hakkuu- ja uudistamissuunnitelmaa.
13 §Tarkemmat määräykset
Metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä ja ohjeita tämän asetuksen täytäntöönpanosta.
14 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Yksityismetsäasetusta (300/1991) sovelletaan edelleen tapauksiin, joihin sovelletaan metsälailla kumotun yksityismetsälain säännöksiä.
Siihen asti kunnes metsälain (1093/1996) 12 §:n mukainen valtioneuvoston päätös suojametsäalueista on annettu, sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja suojametsäalueita ovat nykyiset Lapin läänissä Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnissa sijaitsevat suojametsäalueet, joiden rajat on käyty ja maastoon merkitty 13 päivänä joulukuuta 1979 kiinteistörekisteriin merkityssä maanmittaustoimituksessa n:o 823.
Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1996
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIMinisteriAntti Kalliomäki