Laki yrittäjien eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun yrittäjien eläkelain ( 468/69 ) 5 §, 7 §:n 2 momentti ja 17 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisena kuin niistä ovat, 5 § osittain muutettuna 27 päivänä maaliskuuta 1991 ja 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetuilla laeilla (615/91 ja 562/93), 7 §:n 2 momentti mainitussa 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa ja 17 §:n 1 momentti 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetussa laissa (393/95) ja
lisätään lakiin uusi 5 a ja 5 b § sekä 7 a §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainitulla 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetulla lailla ja 14 päivänä lokakuuta 1994 annetulla lailla (881/94), uusi 4 momentti seuraavasti:
5 §
Tämän lain mukaan myönnettävät eläkkeet ovat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, joka voi olla myös kuntoutustuki tai yksilöllinen varhaiseläke, sekä työttömyyseläke, osa-aikaeläke ja perhe-eläke. Yrittäjälle voidaan antaa kuntoutusta ja myöntää kuntoutusrahaa tai harkinnanvaraista kuntoutusavustusta. Näiden etuuksien saamisen edellytykset ja suuruus määräytyvät, jollei tästä laista muuta seuraa, siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään.
Tässä laissa tarkoitettuun työtuloon ja eläkkeeseen oikeuttavaan aikaan sovelletaan vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelaissa säädetään palkasta ja eläkkeeseen oikeuttavasta palvelusajasta.
Tämän lain mukaiseen eläkkeeseen ei kuitenkaan sovelleta työntekijäin eläkelain 7 f §:n säännöksiä.
5 a §
Yrittäjällä on oikeus saada vanhuuseläkettä siitä riippumatta, jatkaako hän 1 §:ssä tarkoitettua toimintaansa.
Varhennettua vanhuuseläkettä määrättäessä sovelletaan työntekijäin eläkelain 5 a §:n 3 momenttia siten, että syntymävuoden 1937 asemesta käytetään syntymävuotta 1945 ja syntymävuodesta riippuva vähennys on seuraavien prosenttimäärien mukainen:
Syntymävuosi | Vähennys prosenttia kuukautta kohti |
1930 tai aikaisempi | 0,33 |
1931 | 0,34 |
1932 | 0,36 |
1933 | 0,37 |
1934 | 0,38 |
1935 | 0,39 |
1936 | 0,40 |
1937 | 0,41 |
1938 | 0,42 |
1939 | 0,43 |
1940 | 0,44 |
1941 | 0,46 |
1942 | 0,47 |
1943 | 0,48 |
1944 | 0,49 |
5 b §
Osa-aikaeläkkeen saaminen edellyttää,
että yrittäjä vähentää tämän lain piiriin kuuluvan ansiotyönsä puoleen tai lopettaa sen kokonaan;
että hänen jäljellä oleva ansiotyönsä täyttää työntekijäin eläkelain 4 f §:n 1 momentin 5 ja 7 kohdassa säädetyt edellytykset kuitenkin siten, että hänen jatkaessaan yrittäjätoimintaansa edellytetään, että hänen jäljellä oleva työtulonsa on vähintään 1 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetun markkamäärän suuruinen; ja
että hän esittää eläkelaitokselle riittävän selvityksen työaikansa vähentymisestä.
Osa-aikaeläkkeen määrää laskettaessa yrittäjän vakiintuneena työtulona pidetään hänelle osa-aikatyöhön siirtymistä välittömästi edeltäneiden neljän viimeisen kalenterivuoden vahvistettua keskimääräistä työtuloa ja osa-aikatyön työtulona puolta tästä.
7 §
Vakuutuksen alkaessa eläkelaitos vahvistaa yrittäjän työtulon. Jos työtuloon vaikuttavat seikat myöhemmin olennaisesti muuttuvat, tarkistetaan se hakemuksesta. Eläkelaitos voi myös omasta aloitteestaan tarkistaa työtulon. Työtuloa ei saa kuitenkaan muuttaa takautuvasti. Sen estämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, osa-aikaeläkettä saavan yrittäjäntyötuloksi vahvistetaan puolet 5 b §:n 2 momentissa tarkoitetusta keskimääräisestä työtulosta.
7 a §
Jos yrittäjä on saanut 1 momentissa tarkoitettua etuutta täyttä korvausta pienempänä, etuuspäivien lukumääränä käytetään saatuja korvauksia vastaavien täysien päivien lukumäärää.
17 §
Jollei tästä laista muuta johdu, on soveltuvin osin lisäksi vastaavasti voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 2 §:n 2 momentissa, 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 3 a, 4, 4 a―4 h, 4 j―4 n §:ssä, 5 §:n 1 momentissa, 2 momentin 1 kohdassa, 3 momentissa ja 6 momentissa, 5 a―5 c, 7 g, 7 h, 8, 8 a―8 g, 9, 9 a, 10 ja 10 c §:ssä, 11 §:n 1 ja 2 momentissa, 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja 4 momentissa sekä 14, 16, 17, 17 a, 17 b, 18, 19, 19 a―19 e, 20, 21, 21 a―21 e ja 22 §:ssä säädetään.
Työntekijäin eläkelain 7 g §:n säännöksiä sovellettaessa syntymävuosirajoina pidetään vuoden 1939 asemesta vuotta 1947, vuoden 1920 asemesta vuotta 1928 ja vuoden 1919 asemesta vuotta 1927.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1995
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARISosiaali- ja terveysministeriSinikka Mönkäre