Laki asumistukilain muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 4 päivänä kesäkuuta 1975 annetun asumistukilain ( 408/75 ) 3 §:n 1 momentin 4 kohta, 4 ja 5 §, 6 §:n 2 ja 3 momentti, 8 §, 10 §:n 1 momentti, 15 §:n 1, 2 ja 4 momentti, 19 §:n 1 ja 3-5 momentti, 20 §:n 1 momentti ja 22 §:n 2 momentti, näistä 3 §:n 1 momentin 4 kohta, 4 ja 5 §, 6 §:n 2 ja 3 momentti, 8 §, 10 §:n 1 momentti, 15 §:n 1, 2 ja 4 momentti, 19 §:n 1 ja 3-5 momentti sekä 20 §:n 1 momentti sellaisina kuin ne ovat 27 päivänä toukokuuta 1976 annetussa laissa (421/76), näin kuuluviksi:
3§
Perheille maksettavan asumistuen saamisen edellytyksenä on:
ettei perheeseen kuuluvien henkilöiden verotettavan varallisuuden määrä sinä verovuonna, jolta 3 kohdassa tarkoitetut veroäyrit on määrätty, yhteensä ylitä valtioneuvoston vuosittain vahvistamaa määrää.
4§
Sen estämättä, mitä 3 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa on säädetty, voidaan asumistukea myöntää, jos perheeseen kuuluvien henkilöiden tulot asetuksella säädettäviä verovapaita tuloja lukuun ottamatta ovat pysyvästi alentuneet niin, ettei niiden arvioida ylittävän valtioneuvoston 3 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla vahvistamien veroäyrimäärien edellyttämiä tuloja, ja jos perheeseen kuuluvien henkilöiden varallisuus on vähentynyt niin, ettei se ylitä valtioneuvoston 3 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla vahvistamaa määrää.
Asumistuki voidaan evätä tai 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun tarkistuksen yhteydessä lakkauttaa, jos perheeseen kuuluvien henkilöiden tulot asetuksella säädettäviä verovapaita tuloja lukuun ottamatta ovat selvästi suuremmat tai heidän taloudelliset olosuhteensa muutoin selvästi paremmat, kuin heille määrättyjen veroäyrien määrä edellyttää, taikka jos muu erityinen syy antaa siihen aihetta.
5§
Perheille maksettavan asumistuen suuruus on 80 prosenttia siitä kohtuullisten asumismenojen määrästä, joka ylittää perheen koosta sekä perheeseen, kuuluville henkilöille määrättyjen veroäyrien yhteismäärästä riippuvan markkamääräisen perusomavastuuosuuden.
Valtioneuvosto vahvistaa vuosittain 1 momentissa tarkoitetut perusomavastuuosuuksien markkamäärät.
6§
Omassa asunnossa asuvan perheen asumismenoiksi luetaan asunto-osakeyhtiölle tai vastaavalle yhteisölle suoritettava vastike sekä erikseen suoritettavat lämmityskustannukset ja vesimaksut taikka kiinteistön hoitomenot. Asumismenoiksi luetaan myös asunnon hankkimista ja peruskorjausta varten otettujen henkilökohtaisten lainojen vuotuiset lyhennykset ja korot, jos lainan on myöntänyt julkisen valvonnan alainen luottotoimintaa harjoittava laitos taikka valtio, kunta tai seurakunta Lyhennysten osalta otetaan vuosittain asumismenoina huomioon kaksi prosenttia sellaisesta valtioneuvoston määräämänä ajankohtana jäljellä olleesta lainapääomasta, josta lainaehtojen mukaan kyseisenä vuonna erääntyy lyhennyksiä. Lainojen vuotuisista koroista, jotka lasketaan enintään pitkäaikaisista lainoista yleisesti perittävän koron määrän mukaan valtioneuvoston määräämänä ajankohtana jäljellä olleesta lainapääomasta, otetaan asumismenoina huomioon osuus, jonka valtioneuvosto määrää ottaen huomioon korkojen veronvähennysoikeuden.
Valtioneuvosto voi määrätä miten asumismenoiksi luettavat kiinteistön hoitomenot on laskettava sekä minkä määräisinä erikseen suoritettavat lämmityskustannukset ja vesimaksut luetaan asumismenoiksi.
8§
Kohtuullisina asumismenoina otetaan huomioon 6 §:ssä tarkoitetut asumismenot, ei kuitenkaan siltä osin kuin ne ylittävät 7 §:ssä tarkoitetut enimmäisasumismenot tai asunnon pinta-alan kohtuulliset neliömetrimäärät.
10§
Jos perheeseen kuuluvien henkilöiden talot asetuksella säädettäviä verovapaita tuloja lukuun ottamatta ovat pysyvästi alentuneet niin, etteivät ne vastaa heille määrättyjen veroäyrien edellyttämiä tuloja, asumistuki voidaan myöntää alentuneita tuloja vastaavasti.
15§
Sosiaalilautakunnan on vähintään kerran vuodessa tarkistettava myönnettyjen asumistukien saamisen edellytysten olemassaolo sekä tuen määrä ottaen huomioon tuen määrään vaikuttavissa seikoissa tapahtuneet muutokset niiden ajankohtien mukaisina, jotka valtioneuvosto määrää. Valtioneuvosto määrää myös sen ajankohdan, josta lukien asumistuki tämän momentin nojalla lakkautetaan tai suoritetaan tarkistettuna.
Asumistuki tulee lakkauttaa ennen 1 momentissa tarkoitetun tarkistuksen suorittamista:
jos 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei enää ole olemassa; tai
jos perhe muuttaa pois asunnosta, johon tukea on myönnetty, taikka jos asunnon tai sen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistusoikeus siirtyy perheeseen kuulumattomalle henkilölle. Asumistuki lakkautetaan tämän momentin nojalla olosuhteissa tapahtunutta muutosta seuraavan kuukauden alusta.
Asumistuen saaja on velvollinen ilmoittamaan viivytyksettä sosiaalilautakunnalle 2 momentissa tarkoitetusta olosuhteiden muutoksesta sekä antamaan lautakunnalle asumistuen saamisen edellytysten ja tuen määrän tarkistamiseksi tarvittavat tiedot. Jos tuen saaja ei sosiaalilautakunnan kehotuksesta kohtuullisessa ajassa anna asumistuen saamisen edellytysten ja tuen määrän tarkistamiseksi tarvittavia tietoja, asumistuki tulee lakkauttaa sen kuukauden alusta, jolloin asumistukien tarkistukset tulevat voimaan.
19§
Milloin asumistuen myöntämistä, lakkauttamista tai tuen määrän tarkistamista koskeva sosiaalilautakunnan tai sen alaisen viranhaltijan lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tietoon asumistuen saamiseen ja tuen määrään vaikuttavasta seikasta taikka milloin päätös on tehty ilmeisesti lakia virheellisesti soveltaen, sosiaalilautakunnan tai sen alaisen viranhaltijan tulee hakemuksetta ja ilman eri määräystä käsitellä asia uudelleen. Asumistuki myönnetään uuden päätöksen mukaisena päätöksen tekemistä seuraavan kuukauden alusta.
Milloin asumistukea on sosiaalilautakunnan tai sen alaisen viranhaltijan päätöksellä myönnetty enemmän kuin sitä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaan olisi tullut myöntää ja milloin asumistukea on maksettu enemmän kuin tämän lain nojalla tehty asumistuen myöntämistä koskeva päätös olisi edellyttänyt, tulee liikaa maksettu asumistuki, jollei sen perimättä jättämisestä tehdä hakemusta lääninoikeudelle, periä takaisin myöhemmin maksettavista asumistuen eristä. Valtioneuvosto voi kuitenkin määrätä markkamäärän, jota pienempi liikaa maksettu asumistuki voidaan jättää perimättä takaisin, jos perinnästä aiheutuvat kustannukset ovat kohtuuttoman suuret perittävän tuen määrään nähden.
Milloin 3 momentissa tarkoitettua liikaa maksettua asumistukea tai sen osaa ei saada perityksi myöhemmin maksettavista asumistuen eristä, tulee sosiaalilautakunnan tai sen alaisen viranhaltijan vaatia lääninoikeudessa tuen nostajan velvoittamista suorittamaan liikaa maksettu asumistuki takaisin valtiolle, jollei samaa saatavaa koskevaa vaatimusta esitetä yleisessä tuomioistuimessa.
Lääninoikeus voi sosiaalilautakunnan esityksestä tai tuen nostajan hakemuksesta taikka 4 momentissa tarkoitetun käsittelyn yhteydessä päättää, että liikaa maksettu asumistuki saadaan jättää osittain tai kokonaan perimättä takaisin valtiolle, jos perimättä jättämistä on pidettävä kohtuullisena hakijan taloudelliset olot ja takaisin perittävän tuen myöntämiseen vaikuttaneet seikat huomioon ottaen.
20§
Milloin asuntohallituksen tietoon on tullut, että sosiaalilautakunnan tai sen alaisen viranhaltijan asumistukea koskeva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tietoon asumistuen saamiseen ja tuen määrään vaikuttavasta seikasta tai että päätös on tehty lakia virheellisesti soveltaen taikka että asumistukea on maksettu toisin kuin asumistuen myöntämistä koskeva päätös olisi edellyttänyt, asuntohallituksen tulee, jollei virhe ole vähäinen, kehottaa sosiaalilautakuntaa tai sen alaista viranhaltijaa ryhtymään 19 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin päätöksen ja maksatuksen oikaisemiseksi sekä liikaa maksetun asumistuen perimiseksi takaisin valtiolle.
22§
Valituksen johdosta annettuun tai asumistuen takaisinperimättä jättämistä koskevaan lääninoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1981 ja sitä sovelletaan mainitusta päivästä ja sitä myöhäisemmästä ajankohdasta myönnettyyn tai tarkistettuun asumistukeen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 19. päivänä joulukuuta 1980
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Sisäasiainministeri Eino Uusitalo