951/1977

Annettu Helsingissä 16. päivänä joulukuuta 1977

Laki kotitaloustyöntekijän työsuhteesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Lain soveltamisala.

Soveltamisala.

Tätä lakia sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin työntekijään joka työsopimuksen perusteella tekee kotitaloustyötä työnantajan kodissa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun työsopimukseen on sovellettava työsopimuslain (320/ 70) säännöksiä, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Poikkeukset soveltamisalaan.

Tämä laki ei koske:

1) työnantajan taloudessa vakinaisesti elävää työnantajan perheen jäsentä;

2) kahdeksaatoista vuotta täyttänyttä työntekijää, joka on tehnyt työsopimuksen kuukautta lyhyemmäksi ajaksi tai jonka työsopimuksen mukaan tulee olla saman työnantajan työssä enintään yksi arkipäivä viikossa taikka jonka säännöllinen työaika saman työnantajan työssä on enintään kolme tuntia vuorokaudessa;

3) valtion viranomaisen valvonnan alaisena työskentelevää kotitalousharjoittelijaa;

4) lastenhoitajaa, jonka lääkintöhallitus on hyväksynyt lastenhoitajana merkittäväksi sairaanhoitotoimen harjoittajista pidettävään luetteloon, jos hänen tehtävänään on yksinomaan lasten hoito ja siihen välittömästi kuuluvat tehtävät; sekä

5) sairaan hoitajana toimivaa henkilöä.

Soveltamiskysymysten ratkaiseminen.

Työsuojeluviranomaisen, virallisen syyttäjän, työnantajain keskusjärjestön tai työntekijäin keskusjärjestön pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työtä tai työntekijää pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava.

Milloin asianomainen sitä vaatii, työsuojeluviranomaisen on saatettava 1 momentissa mainittu kysymys työneuvoston ratkaistavaksi, jollei asiaa muutoin ole pidettävä ilmeisen selvänä.

Milloin tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu 1 momentissa tarkoitetun kysymyksen ratkaisusta, tuomioistuin voi siirtää tämän kysymyksen ratkaisemisen työneuvostolle, jos tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi tai jos asianosainen sitä vaatii eikä asiaa muutoin ole pidettävä ilmeisen selvänä. Tuomioistuimen päätös asiassa annetaan vasta sen jälkeen, kun työneuvoston ratkaisu on toimitettu tuomioistuimelle.

2 luku

Työaika.

Säännöllinen työaika.

Säännöllinen työaika saa olla vuorokaudessa enintään 9 tuntia ja kahden viikon pituisen jakson aikana yhteensä enintään 90 tuntia.

Vuorokauden katsotaan alkavan kello 00 ja viikon sunnuntaina kello 00.

Työehtosopimusten vaikutus säännölliseen työaikaan.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus työehtosopimuksessa sopia säännöllisestä työajasta 4 §:n säännöksistä poikkeavasti. Säännöllinen työaika ei kuitenkaan saa keskimäärin ylittää 45 tuntia viikossa. Mainittuja työehtosopimuksen määräyksiä on noudatettava siinä laajuudessa, kuin sopimukseen sidottu työnantaja muutoinkin on velvollinen sopimusta soveltamaan.

Työajaksi katsottava aika.

Työajaksi katsotaan varsinaisen työssäoloajan lisäksi siihen liittyvään ruokailuun käytettävä aika. Työaikaan ei kuitenkaan lueta vähintään tunnin pituista taukoa, jonka aikana työntekijä on vapaa työn suorittamisesta ja saa esteettömästi poistua työpaikalta.

Milloin työntekijä sopimuksen mukaisesti lasten kaitsemista tai sairaan perheenjäsenen tahi talouteen kuuluvan muun henkilön hoitoa varten on velvollinen oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, on tästä varallaoloajasta vähintään puolet luettava työajaksi taikka siitä on maksettava korvaus sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Ylityö.

Ylityössä, jota suoritetaan 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun säännöllisen työajan ulkopuolella, saadaan työntekijää hänen suostumuksellaan pitää vuorokaudessa enintään 6 tuntia, kahden viikon pituisen jakson aikana enintään 24 tuntia ja kalenterivuoden aikana yhteensä enintään 320 tuntia.

Työaika, joka kahden viikon pituisen jakson aikana ylittää 90 tuntia, katsotaan ylityöajaksi, vaikka työaika ei minkään vuorokauden aikana ylittäisikään 9 tuntia.

Hätätyö.

Kun työnantajan taloudessa sattunut onnettomuus, äkillinen sairastuminen tai muu vastaava seikka, jota ei ole voitu ennakolta tietää, on johtanut tai vakavasti uhkaa johtaa hengen, terveyden tai omaisuuden joutumiseen vaaranalaiseksi, saa työntekijää pitää tilanteen vaatimassa hätätyössä 4 §:ssä tarkoitetun säännöllisen työajan ulkopuolella.

Hätätyötä saadaan teettää kerrallaan enintään kahden viikon aikana ja tällöin enintään 20 tuntia. Hätätyöhön käytettyä aikaa ei lueta 7 §:ssä tarkoitettuun ylityöaikaan.

Tässä tarkoitetusta työajan pidennyksestä sekä sen syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestävyydestä on työnantajan viivytyksettä tehtävä kirjallinen ilmoitus asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. Tämä voi, tutkittuaan asian, joko jättää sen tehdyn ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin pidennyksen rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Työn teettäminen vuorokauden eri aikoina.

Työn teettäminen on sallittu kello 6 ja kello 21 välisenä aikana.

Muuna aikana työntekijää saadaan pitää työssä vain seuraavissa tapauksissa:

1) edellä 8 §:ssä tarkoitetussa hätätyössä;

2) työntekijän suostumuksella 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa varallaolotehtävässä ja sen yhteydessä suoritettavassa työssä; tai

3) työntekijän suostumuksella tilapäisesti, milloin erityinen tärkeä syy sitä vaatii.

10§
Viikkolepo.

Työntekijälle on annettava viikottain sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Viikkolepoa voidaan tilapäisesti lyhentää:

1) edellä 8 §:ssä tarkoitetun hätätyön johdosta; tai

2) työntekijän suostumuksella, milloin erityinen tärkeä syy sitä vaatii.

Työntekijää, joka työsopimuksen ehtojen mukaan ei ole sitoutunut suorittamaan työtä sunnuntaina, ei saa ilman hänen suostumustaan velvoittaa siihen paitsi 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

11§
Menetetyn viikkolevon korvaaminen.

Jos viikkolepoa työntekijän suostumuksella tilapäisesti lyhennetään eikä kysymys ole 8 §:ssä tarkoitetusta hätätyöstä, on lepoajasta vähennetty aika viimeistään seuraavan kalenterikuukauden kuluessa luettava työntekijän säännöllisen työajan lyhennykseksi tai siitä on, mikäli työntekijä tähän suostuu, maksettava korvaus sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

3 luku

Työntekijän palkka.

12§
Vähimmäispalkan ehtojen ja työsuhteen muiden vähimmäisehtojen määräytyminen.

Työnantajan on noudatettava, mitä työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa on työsopimuksessa tai työsuhteessa säädetty noudatettavaksi.

Jollei kotitaloustyötä koskevaa työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleissitovaa työehtosopimusta ole voimassa, valtio neuvosto voi työntekijäin oikeudenmukaisen ja kohtuullisen toimeentulon turvaamiseksi vahvistaa vähimmäispalkkaa ja tarpeellisiksi katsomiaan työsuhteen muita ehtoja koskevat määräykset.

13§
Korvaus ylityöstä ja hätätyöstä.

Ylityöstä ja hätätyöstä, jota tehdään 4 §:ssä säädetyn vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi, on maksettava kahdelta ensimmäiseltä tunnilta viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka. Muusta 4 §:n mukaisen säännöllisen työajan lisäksi tehdystä ylityöstä ja hätätyöstä maksetaan viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka.

Jos työehtosopimuksin on poikettu 4 §:n säännöksistä, on työehtosopimuksessa määrättävä ne perusteet, joiden mukaan 1 momentissa tarkoitettu korotettu palkka ylityöstä lasketaan.

Tämän pykälän säännöksistä voidaan poiketa 5 §:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella. Sopimus, jolla muutoin vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön.

14§
Korvaus sunnuntaityöstä, viikkolevon aikana tehdystä työstä ja varallaolosta.

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä, jota tässä laissa sanotaan sunnuntaityöksi, on maksettava kaksinkertainen palkka.

Jos sunnuntaityö on ylityötä tai hätätyötäsiitä on lisäksi maksettava 13 §:ssä säädetty korvaus, joka lasketaan työntekijän peruspalkasta.

Viikkolevon aikana tehdystä muusta työstä kuin hätätyöstä on, jollei sitä lueta 11 §:ssä säädetyllä tavalla säännöllisen työajan lyhennykseksi, maksettava peruspalkan ja mahdollisesti 13 §:n mukaan ylityöstä ja 1 momentin mukaan sunnuntaityöstä suoritettavan korvauksen lisäksi työntekijän peruspalkan suuruinen erillinen korvaus.

Jollei 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua varallaoloaikaa lueta työajaksi, on siitä maksettava korvaus, jonka suuruus on vähintään puolet samanpituiselta työajalta tulevasta peruspalkasta.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla tässä pykälässä tarkoitettu korotettu palkka tai korvaus sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön.

15§
Palkan ja korvauksen laskeminen.

Laskettaessa 13 ja 14 §:ssä mainittua korotettua palkkaa tai korvausta työstä, josta palkka on määrätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta, on tunnilta maksettava peruspalkka laskettava jakamalla sopimuksen mukainen palkka säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä.

Säännöllisen työajan ollessa 4 §:n mukaan järjestetty peruspalkka lasketaan jakamalla kuukausipalkka luvulla 190. Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, on ne otettava huomioon korotettua palkkaa tai korvausta laskettaessa.

16§
Rahapalkan maksaminen ja luontoisetujen antaminen.

Työntekijän rahapalkka on maksettava kahdesti kuukaudessa kunkin kuukauden viidentenätoista ja viimeisenä päivänä, jollei toisin sovita.

Jos työntekijälle kuuluu palkkaetuna vapaa ruoka, se on annettava myös viikkolevon aikana ja vapaapäivänä. Tällöin annettavan ruokaedun sijasta voidaan kuitenkin edellyttäen, että työntekijä tähän suostuu, maksaa vastaava rahakorvaus viimeistään lähinnä seuraavana palkanmaksupäivänä.

Jos työntekijälle kuuluu palkkaetuna oma huone, sen tulee olla hänen yksityisessä käytössään. Työnantaja, hänen perheenjäsenensä tai hänen talouteensa kuuluvat muut henkilöt eivät saa käyttää työntekijälle palkkaetuna kuuluvaa huonetta omiin tarkoituksiinsa.

17§
Korvausvaatimuksen vanhentuminen.

Oikeus 13 ja 14 §:ssä säädettyyn korotettuun palkkaan tai korvaukseen on rauennut jollei kannetta ole nostettu kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana sellainen oikeus syntyi.

4 luku

Nuoret työntekijät.

18§
Luvun säännösten soveltamisala ja alin työhönottoikä.

Nuorella työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta. Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, on nuoren työntekijän työsuhteessa noudatettava, mitä muualla tässä laissa säädetään.

Tässä laissa tarkoitettuun työhön saadaan ottaa henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta ja joka ei ole oppivelvollinen.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on säädetty, saadaan 14 vuotta täyttänyt tai saman kalenterivuoden aikana 14 vuotta täyttävä henkilö ottaa koulujen loma-aikana erityisen kevyeen työhön enintään ajaksi, joka vastaa kahta kolmasosaa kulloisestakin loma-ajasta.

19§
Selvitys iästä.

Ennen kuin 18 vuotta nuorempi henkilö otetaan työhön, tulee hänen iästään olla luotettava selvitys. Milloin tällaisen henkilön työhön ottaminen ei tapahdu 18 §:n 3 momentin mukaisesti, tulee työnantajan varmistua myös siitä, ettei työhön otettava ole oppivelvollinen. Todistuksesta, jonka viranomainen antaa tässä pykälässä säädettyä selvitysvelvollisuutta varten, ei saada periä maksua.

20§
Työolot.

Työnantajan on huolehdittava siitä, ettei työ ole vahingoksi nuoren työntekijän ruumiilliselle, henkiselle tai siveelliselle kehitykselle ja ettei se vaadi suurempaa ponnistusta kuin hänen ikäänsä ja voimiinsa katsoen on kohtuullista. Työnantajan on lisäksi huolehdittava, että nuori työntekijä, jolla ei ole työhön tarvittavaa ammattitaitoa ja kokemusta saa opetusta ja ohjausta työhönsä.

Työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei työ estä nuorta työntekijää saamasta tilaisuutta opiskella.

21§
Säännöllinen työaika.

Viittätoista vuotta nuoremman työntekijän työaika, johon sisältyvät ruokailuajat, saa olla enintään 7 tuntia vuorokaudessa ja enintään 36 tuntia viikossa.

22§
Yölepo.

Nuorelle työntekijälle on annettava vähintään 12 tuntia kestävä keskeytymätön lepoaika työajan päättymisen ja alkamisen välisenä aikana.

23§
Säännöllisen työajan ylittäminen.

Viisitoista vuotta täyttänyttä nuorta työntekijää saadaan hänen suostumuksellaan pitää ylityössä enintään 100 tuntia kalenterivuodessa. Hänen työaikansa ei kuitenkaan saa ylittää 9 tuntia vuorokaudessa eikä 48 tuntia viikossa.

Viittätoista vuotta nuorempaa työntekijää ei saada pitää työssä kauemmin kuin 21 §:ssä on säädetty.

Edellä 1 momentissa olevien säännösten estämättä saadaan 15 vuotta täyttänyttä nuorta työntekijää pitää 8 §:ssä tarkoitetussa hätätyössä sanotussa pykälässä säädetyin rajoituksin.

24§
Työn teettäminen vuorokauden eri aikoina.

Viisitoista vuotta täyttäneen nuoren työntekijän työaika on sijoitettava kello 6 ja kello 21 väliselle ajalle ja viittätoista vuotta nuoremman työntekijän työaika kello 6 ja kello 19 väliselle ajalle.

Nuorta työntekijää, joka on täyttänyt 16 vuotta, saadaan kuitenkin työntekijän suostumuksella pitää työssä enintään kello 23 saakka 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa varallaolotehtävässä ja siihen liittyvässä työssä sekä muulloinkin tilapäisesti, milloin erityinen tärkeä syy sitä vaatii.

Edellä tässä pykälässä säädettyjen aikojen jälkeenkin saadaan 15 vuotta täyttänyttä nuorta työntekijää pitää 8 §:ssä tarkoitetussa hätätyössä.

Kuuttatoista vuotta nuorempaa työntekijää ei kuitenkaan saa pitää kello 21 jälkeen tehtävässä hätätyössä eikä 16 vuotta täyttänyttä nuorta työntekijää kello 23 jälkeen tehtävässä hätätyössä useampana kuin yhtenä yönä peräkkäin.

25§
Viikkolepo.

Viittätoista vuotta nuoremmalle työntekijälle on annettava viikottain sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna aikana vähintään 38 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo, jota ei saa tilapäisestikään lyhentää.

26§
Ilmoittamisvelvollisuus.

Nuoresta työntekijästä, joka on otettu työhön toistaiseksi tai vähintään kahden kuukauden ajaksi, on työnantajan tehtävä ilmoitus asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. Samoin on työsuojeluviranomaiselle ilmoitettava, kun kahta kuukautta lyhyemmäksi ajaksi otetun nuoren työntekijän työsuhdetta jatketaan niin, että se kestää yhteensä yli kaksi kuukautta. Edellä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viipymättä ja viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun nuori työntekijä ryhtyi työhön tai kun hänen työsuhdettaan jatkettiin.

Ilmoituksesta tulee käydä selville:

1) työntekijän nimi, syntymäaika ja -paikka sekä asunto-osoite;

2) hänen holhoojansa nimi ja postiosoite;

3) oppivelvollisuuden täyttämistä ja muuta koulunkäyntiä koskevat tiedot;

4) työsopimussuhteen alkamisaika; sekä

5) työnantajan nimi ja työpaikan osoite.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun nuoren työntekijän työsopimuksen irtisanomisesta tai purkamisesta on välittömästi tehtävä ilmoitus työsuojeluviranomaiselle.

5 luku

Työsopimuksen lakkaaminen.

27§
Irtisanominen.

Työsopimuksen irtisanomisaikaa ei saada sopia lyhyemmäksi kuin 14 päiväksi. Työnantajan on kuitenkin noudatettava vähintään kuukauden irtisanomisaikaa, jos työntekijä irtisanomisen tapahtuessa on sairaana taikka jos työntekijän palkkaetuihin kuuluu asunto ja ruoka tai hänen työsuhteensa on kestänyt vähintään viisi vuotta.

Työsopimuslain säännöksiä koeajasta ei sovelleta tämän lain alaiseen työntekijään.

28§
Työsopimuksen purkaminen.

Työsopimuksen purkamisoikeudesta on voimassa, mitä työsopimuslain 43 §:ssä on säädetty.

Työntekijällä on lisäksi oikeus purkaa työsopimus viikon kuluessa sen päivän jälkeen, jona hän on saanut tiedon, että työnantaja talouksineen muuttaa toiselle paikkakunnalle. Jos muutto tarkoittaa ainoastaan tilapäistä poissaoloa työnantajan tai hänen perheensä loma-ajan vuoksi taikka muusta samanlaisesta syystä, purkamisoikeutta ei kuitenkaan ole. Ilmoitus toiselle paikkakunnalle muutosta on annettava työntekijälle tiedoksi vähintään kahta viikkoa ennen muuttoa.

6 luku

Erinäisiä säännöksiä.

29§
Työturvallisuus.

Työsopimuslain 14 ja 32 §:n säännöksiä työntekijän työturvallisuudesta on sovellettava myös tässä laissa tarkoitetussa työssä.

Työnantajan on annettava työntekijälle henkilökohtaista opastusta työhön niin, ettei työstä aiheudu työntekijälle tapaturman tai sairastumisen vaaraa.

Työnantaja ei saa luovuttaa työntekijän käytettäväksi sellaisia teknisiä laitteita tai aineita, joista työn vaatimalla tavalla käytettyinä saattaa aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa.

30§
Lääkärintodistus.

Työntekijä on velvollinen vaadittaessa työnantajan kustannuksella hankkimaan ja tälle näyttämään lääkärintodistuksen terveydentilastaan.

31§
Luettelot.

Työnantajan on laadittava työaikajärjestelmä, jossa mainitaan työn alkamis- ja päättymisajat ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu tauko sekä viikkolepo.

Työnantajan on pidettävä erillistä luetteloa tehdyistä hätä- ja ylitöistä ja niistä maksetusta korotetusta palkasta. Luetteloon on merkittävä myös sunnuntaityö ja siitä maksettu korotettu palkka sekä viikkolevon aikana teetetty työ ja siitä maksettu palkka sekä siitä aiheutunut säännöllisen työajan lyhennys tai erillinen korvaus.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettu työaikajärjestelmä ja luettelo on pidettävä työntekijän nähtävänä ja vaadittaessa näytettävä työsuojeluviranomaiselle. Työnantajan on pyynnöstä kirjallisesti annettava työntekijälle tai hänen valtuutetulleen tieto työntekijää koskevista luetteloissa olevista merkinnöistä.

32§
Nähtävänäpito.

Työnantajan on pidettävä sopivassa paikassa työntekijän nähtävänä tämä laki sekä sen nojalla annetut säännökset ja määräykset.

33§
Rangaistussäännös.

Työnantaja, joka rikkoo 4, 6-11, 18, 19, 21-26 tai 29 §:n säännöksiä tahi muusta syystä kuin maksukyvyttömyyden takia laiminlyö 13 tai 14 §:ssä säädetyn korotetun palkan tai korvauksen maksamisen, tuomitaan kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetun lain säännösten rikkomisesta sakkoon.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta teosta, ellei asianomistaja tai työsuojeluviranomainen ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi. Syytteen saa nostaa 13 tai 14 §:ää koskevissa tapauksissa kuitenkin ainoastaan silloin, kun asianomistaja on ilmoittanut teon syytteeseen pantavaksi.

34§
Valvonta.

Tämän lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

35§
Asetuksenanto-oikeus.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

36§
Voimaantulosäännös.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1978. Sillä kumotaan 7 päivänä tammikuuta 1949 annettu kotiapulaislaki (1/49).

Helsingissä 16. päivänä joulukuuta 1977

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Pirkko Työläjärvi

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.