700/1975

Lapsen ja hänen isänsä välisen sukulaisuussuhteen toteamisesta ja vahvistamisesta sekä sukulaisuussuhteen kumoamisesta on voimassa, mitä tässä laissa säädetään.

Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Jos avioliitto on purkautunut ennen lapsen syntymää, on aviomies lapsen isä, kun lapsi on syntynyt sellaiseen aikaan avioliiton purkautumisen jälkeen, että lapsi on voinut tulla siitetyksi avioliiton aikana. Jos äiti on ennen lapsen syntymää mennyt uuteen avioliittoon, on kuitenkin jälkimmäinen aviomies lapsen isä.

Kun lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja mies tahtoo tunnustaa isyytensä, on isyyden vahvistamisesta voimassa mitä 3 luvussa isyyden tunnustamisesta säädetään. Tuomioistuimen on vahvistettava, että mies on lapsen isä, jos on selvitetty, että mies on maannut äidin lapsen siittämisaikana, ja lapsen äidin sekä miehen lausumat ja kaikki muut seikat huomioon ottaen voidaan pitää todistettuna, että mies on siittänyt lapsen. Isyyden vahvistamista koskevasta oikeudenkäynnistä on voimassa, mitä 4 luvussa säädetään.

Tuomioistuin voi kanteen johdosta vahvistaa, ettei aviomies tai mies, joka on tunnustanut isyytensä, ole lapsen isä. Isyyden kumoamista koskevasta oikeudenkäynnistä on voimassa mitä 5 luvussa säädetään.

Isyyden selvittämisen tarkoituksena on hankkia sellaisia tietoja, joiden perusteella isyys voidaan vahvistaa, kun lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella. Isyyden selvittäminen on toimitettava siten kuin tässä luvussa säädetään, jos lapsi ei ole täyttänyt viittätoista vuotta. Isyyden selvittämisestä lapsen täytettyä viisitoista vuotta säädetään 43 §:ssä.

Isyyden selvittämisestä huolehtii lastenvalvoja. Lastenvalvojasta ja hänen tehtävistään säädetään sosiaalihuollon hallinnosta annetussa laissa (34/50). Isyyden selvittäminen kuuluu sen kunnan lastenvalvojalle, missä äidillä on kotipaikka. Jos äiti on kuollut tai hänellä ei ole kotipaikkaa Suomessa, kuuluu isyyden selvittäminen sen kunnan lastenvalvojalle, missä lapsi asuu.

Ennen isyyden selvittämisen aloittamista on lastenvalvojan varattava äidille tilaisuus osallistua isyyden selvittämistä koskevaan neuvotteluun. Neuvottelussa lastenvalvojan on selostettava äidille isyyden vahvistamisen vaikutukset lapsen oikeudellisen ja taloudellisen aseman kannalta. Lisäksi äidille on selostettava ne toimenpiteet, joihin lastenvalvojan tulee ryhtyä isyyttä koskevien tietojen hankkimiseksi. Neuvottelun päättyessä on lastenvalvojan tiedusteltava äidiltä, haluaako äiti, että lastenvalvoja huolehtii isyyden selvittämisestä. Isyyden selvittämistä koskeva neuvottelu on pantava toimeen viipymättä sen jälkeen, kun lastenvalvoja on saanut tiedon lapsen syntymästä äidiltä, mieheltä, joka haluaa tunnustaa isyytensä, tai väestörekisterin pitäjältä.

Neuvottelun päätyttyä on lastenvalvojan aloitettava isyyden selvittäminen ja saatettava se loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Jollei neuvottelua ole voitu panna toimeen, on lastenvalvojan aloitettava selvittäminen viipymättä sen jälkeen kun hän on 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla saanut tiedon lapsen syntymästä. Lastenvalvoja ei saa aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä vastoin äidin tahtoa, jos lapsen äiti on kirjallisesti ilmoittanut lastenvalvojalle vastustavansa isyyden selvittämistä ja lapsi on äitinsä huollossa tai hoidettavana. Isyyden selvittäminen on kuitenkin toimitettava, vaikka äiti on vastustanut isyyden selvittämistä, jos mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, on tunnustanut isyytensä. Isyyden selvittäminen saadaan aloittaa jo ennen lapsen syntymää, jos nainen, joka on raskaana avioliiton ulkopuolella, sitä pyytää. Se voidaan kuitenkin saattaa loppuun ja tunnustamistilaisuus varata miehelle vasta lapsen syntymän jälkeen.

Isyyttä selvittäessään lastenvalvojan on hankittava isyyden vahvistamista varten tarpeelliset tiedot lapsen äidiltä sekä muilta henkilöiltä, jotka voivat antaa tietoja isyyttä koskevista seikoista.

Äiti, joka haluaa lastenvalvojan huolehtivan isyyden selvittämisestä, on velvollinen antamaan totuudenmukaiset tiedot lastenvalvojalle kaikista seikoista, jotka ovat tarpeen isyyden selvittämiseksi. Äidin tulee erityisesti ilmoittaa, ketkä miehet ovat maanneet hänet lapsen siittämisaikana.

Lastenvalvojan on hankittava lääketieteellinen asiantuntijalausunto lapsen siittämisajankohdasta, jollei sen hankkimista muihin selvityksiin nähden voida pitää tarpeettomana. Lastenvalvojan tulee ryhtyä toimenpiteisiin veritutkimuksen tekemiseksi lapsesta, äidistä sekä miehestä, joka saattaa olla lapsen isä, jos mies pyytää tutkimusta tai jos lastenvalvoja muutoin katsoo tutkimuksen aiheelliseksi. Isyyden selvittämisen yhteydessä voidaan veritutkimus tehdä vain asianosaisten suostumuksella. Veritutkimuksen toimittamisesta säädetään eräistä veri- ja muita periytyviä ominaisuuksia koskevista tutkimuksista annetussa laissa (702/75).

Lastenvalvojan on varattava miehelle tilaisuus tunnustaa isyytensä, jos lastenvalvoja katsoo, että miehen isyys on tullut toteen näytetyksi.

Sosiaalilautakunta voi lastenvalvojan esityksestä päättää, että isyyden selvittäminen keskeytetään, jos on ilmeistä, ettei isyyden vahvistamista varten ole saatavissa riittävästi tietoja. Lastenvalvojan tulee tehdä 1 momentissa tarkoitettu esitys, kun hän on voinut todeta että selvittämisen jatkaminen on ilmeisesti tuloksetonta. Sosiaalilautakunta voi aikaisemman päätöksen estämättä määrätä, että isyyden selvittämistä on jatkettava, jos olosuhteet ovat muuttuneet siten, että isyyden vahvistamista varten on ilmeisesti saatavissa riittävästi tietoja.

Lastenvalvojan on laadittava isyyden selvittämisestä pöytäkirja. Pöytäkirjaan tulee merkitä kaikki ne tiedot, joilla on merkitystä isyyttä vahvistettaessa. Pöytäkirjaan on tarvittaessa merkittävä myös tiedot sellaisista seikoista joilla on merkitystä elatusavun vahvistamisen kannalta.

Miehen, joka haluaa tunnustaa isyytensä, tulee henkilökohtaisesti ilmoittaa lastenvalvojalle, henkikirjoittajalle tai julkiselle notaarille olevansa lapsen isä. Julkisesta notaarista Suomen ulkomaanedustuksessa on säädetty ulkomaanedustuksesta annetussa laissa (651/63). Mies, joka avioliittoa solmittaessa haluaa tunnustaa olevansa kihlakumppaninsa lapsen isä, voi antaa tunnustamislausuman myös vihkijälle. Ennen tunnustamista on tunnustamisen vastaanottajan selvitettävä miehelle tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset. Isyyttä ei voida tunnustaa ennen lapsen syntymää eikä lapsen kuoleman jälkeen.

Jos lapsi on täysivaltainen, tulee hänen itse hyväksyä tunnustaminen. Vajaavaltaisen lapsen tulee hyväksyä tunnustaminen, jos lapsella oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan on oikeus käyttää puhevaltaa henkilöään koskevissa asioissa.

Kun vajaavaltainen on tunnustanut isyytensä, tulee hänen holhoojalleen varata tilaisuus tulla kuulluksi tunnustamisen johdosta. Holhoojankuuleminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos vajaavaltaisella on oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan oikeus yksin käyttää puhevaltaa henkilöään koskevissa asioissa. Jos lapsi on vajaavaltainen, on lapsen äidille sekä lapselle määrätylle holhoojalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi tunnustamisen johdosta.

Lastenvalvojan, jonka 6 §:n 2 momentin mukaisesti on toimitettava isyyden selvittäminen, tulee huolehtia siitä, että holhoojalle ja lapsen äidille varataan tilaisuus tulla kuulluksi tunnustamisen johdosta. Mikäli lapsen on itse hyväksyttävä tunnustaminen, on lastenvalvojan varattava lapselle tilaisuus hyväksymisen antamiseen. Holhoojan ja lapsen äidin kuulemisen voi toimittaa ja lapsen antaman hyväksymisen vastaanottaa myös se, joka 15 §:n 1 momentin mukaisesti voi vastaanottaa tunnustamislausuman. Kuulemisessa ja hyväksymisen vastaanottamisessa noudatettavasta menettelystä on muutoin voimassa, mitä 15 §:ssä on tunnustamisesta säädetty.

Tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä on tehtävä asiakirja, joka on päivättävä ja asianmukaisesti allekirjoitettava. Asiakirjan allekirjoittavat isyytensä tunnustanut mies sekä tunnustamisen vastaanottaja. Jos lapsen tulee hyväksyä tunnustaminen, on myös lapsen ja hyväksymisen vastaanottajan allekirjoitettava asiakirja.

Kun mies on tunnustanut isyytensä, tulee sen lastenvalvojan, jolle isyyden selvittäminen 6 §:n 2 momentin mukaan kuuluu, viipymättä lähettää tunnustamista koskevat asiakirjat ja isyyden selvittämisestä laadittu pöytäkirja lastenvalvojan toimialueen kihlakunnantuomarille tai raastuvanoikeuden puheenjohtajalle hyväksyttäväksi. Tuomarin on hyväksyttävä tunnustaminen,

Jos tunnustaminen ei ole tapahtunut 15― 19 §:ssä säädetyin tavoin tai jos isyyttä koskevat selvitykset ovat puutteelliset, tulee tuomarin tarvittaessa kehottaa lastenvalvojaa huolehtimaan virheiden tai puutteiden korjaamisesta, isyyden selvittämisestä laaditun pöytäkirjan täydentämisestä tai lisäselvitysten hankkimisesta.

Lapsella on oikeus ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta. Miehellä on oikeus ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta, jos tuomari ei ole hyväksynyt tunnustamista 20 §:n 2 momentin 2 kohdassa mainitusta syystä. Kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä päivästä, jona mies on saanut tiedon tuomarin päätöksestä.

Isyyden vahvistamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille eikä oikeudenkäyntiä jatkaa, jos lapsi on kuollut.

Isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä käyttää alaikäisen lapsen puhevaltaa 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu lastenvalvoja. Lapsen äidillä, jonka hoidettavana lapsi on, on oikeus edustaa lasta, vaikka hän ei vielä olekaan täysi-ikäinen. Puhevallan käyttämisestä on muutoin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 12 luvussa sekä tämän lain 25 §:ssä säädetään. Alaikäiselle, jolla oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan on oikeus itse käyttää puhevaltaa henkilöään koskevassa asiassa, sekä jokaiselle, jolla 1 momentin mukaan on oikeus edustaa lasta, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ei voida lapsen puolesta ajaa, jos lapsi vastustaa oikeudenkäyntiä ja lapsella on oikeus itse käyttää puhevaltaa oikeudenkäynnissä. Isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ei voida viittätoista vuotta nuoremman lapsen puolesta ajaa vastoin äidin tahtoa, jos äiti, jonka huollossa tai hoidettavana lapsi on, vastustaa oikeudenkäyntiä.

Lastenvalvojan tulee nostaa isyyden vahvistamista koskeva kanne miestä vastaan, jos isyyden selvittämisen perusteella on aihetta olettaa, että mies on lapsen isä. Jos kannetta on ajettava useampia miehiä vastaan, on heidät haastettava vastaajiksi samaan oikeudenkäyntiin. Jos mies, joka on 15 §:ssä säädetyin tavoin ilmoittanut olevansa lapsen isä, tahtoo 22 §:n 2 momentin perusteella nostaa isyyden vahvistamista tarkoittavan kanteen, on kanne nostettava lasta ja jokaista 1 momentissa tarkoitettua miestä vastaan. Tuomioistuimen tulee velvoittaa kantaja haastamaan vastaajiksi kaikki ne miehet, joiden oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen perusteella voidaan aiheellisesti olettaa tulevan kysymykseen lapsen isänä. Jos vastaajaksi haastettava mies on kuollut, on hänen oikeudenomistajansa haastettava vastaajiksi oikeudenkäyntiin. Haasteen tiedoksiantoa ei voida toimittaa julkaisemalla haaste virallisessa lehdessä, ellei kihlakunnantuomari tai raastuvanoikeuden puheenjohtaja hakemuksesta anna tähän lupaa. Lupa voidaan antaa, jos selvitetään, että mies ilmeisesti pyrkii piileskelemällä välttämään isyyden vahvistamista tarkoittavan oikeudenkäynnin, tai jos isyydestä on hankittu siinä määrin todisteita, että oikeudenkäynnin aloittamista miestä vastaan on pidettävä lapsen edun mukaisena.

Lastenvalvojan on pyytäessään haastetta isyyden vahvistamista koskevassa asiassa annettava tuomarille isyyden selvittämisestä laadittu pöytäkirja. Jos joku muu kuin lastenvalvoja on pyytänyt haastetta, on tuomarin velvoitettava lastenvalvoja määräpäivään mennessä toimittamaan 1 momentissa mainittu pöytäkirja tuomioistuimen kansliaan. Samalla tuomarin on ilmoitettava, milloin juttu tulee tuomioistuimen käsiteltäväksi. Mikäli isyyden selvittämistä ei ole vielä toimitettu, on lastenvalvojan viipymättä huolehdittava isyyden selvittämisestä siten kuin 2 luvussa ja 43 §:ssä säädetään. Antaessaan haasteen isyyden vahvistamista koskevassa asiassa on tuomarin samalla merkittävä haasteeseen, että vastaajaksi haastetulla miehellä on oikeus tutustua isyyden selvittämisestä laadittuun pöytäkirjaan tuomioistuimen kansliassa sekä pyynnöstä saada siitä jäljennös.

Isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ajetaan tuomioistuimessa, jonka tuomiopiiriin kuuluu se kunta, jonka lastenvalvoja on huolehtinut isyyden selvittämisestä. Kannetta voidaan ajaa myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä äidillä, lapsella tai lapsen holhoojalla on kotipaikka tai missä makaaminen on tapahtunut. Tuomioistuin voi siirtää asian käsiteltäväksi toisessa 1 momentissa mainitussa tuomioistuimessa, jos sitä asian selvittämisen kannalta tai muutoin erityisestä syystä on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Kun isyyden vahvistamista koskeva asia on vireillä 1 tai 2 momentissa mainitussa tuomioistuimessa, ei isyyskysymystä saa tutkia toisessa tuomioistuimessa.

Milloin isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ajetaan useampia miehiä vastaan, voi kantaja peruuttaa kanteen jonkun miehen osalta, jos mies ei vastusta kanteen peruuttamista ja tuomioistuin kuultuaan muita vastaajia tähän suostuu. Milloin isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ajetaan useampia miehiä vastaan, voi tuomioistuin ennen isyyskysymyksen lopullista ratkaisemista hylätä kanteen yhden tai useamman miehen osalta, jos veritutkimuksen perusteella on pidettävä todistettuna, ettei vastaaja voi olla lapsen isä. Tuomioistuimen 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta.

Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys minkä se katsoo asian ratkaisemisen kannalta tarpeelliseksi. Tuomioistuin voi tässä tarkoituksessa myös velvoittaa lastenvalvojan täydentämään isyyden selvittämisestä laadittua pöytäkirjaa. Asianosaisia tai heidän edustajiaan ei saa kuulla totuusvakuutuksen nojalla.

Alioikeuden tuomio, jolla isyys on vahvistettu, tulee isyyttä koskevalta osalta lainvoimaiseksi siitä päivästä lukien, jolloin vedon ilmoittamista varten säädetty määräaika päättyi, jos tuomioon ei ole isyyden vahvistamisen osalta ilmoitettu vetoa. Kun kantaja tai vastaaja ilmoittaa vedon alioikeuden tuomioon, jolla isyys on vahvistettu, on vedon ilmoittaneelta asianosaiselta tiedusteltava, haetaanko tuomioon muutosta myös isyyttä koskevalta osalta.

Isyyden vahvistamista koskevassa asiassa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäynnin heille aiheuttamista kustannuksista. Asianosainen voidaan kuitenkin velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos tähän on erittäin painavia syitä ja kulujen korvaamista voidaan pitää asianosaisten taloudellisiin oloihin nähden kohtuullisena. Mitä 2 momentissa on asianosaisesta säädetty, on vastaavasti sovellettava asianosaisen edustajaan sekä henkilöön, joka on oikeudenkäynnissä toiminut asianosaisen oikeudenkäyntiavustajana.

Jos kantaja tai vastaaja hakee muutosta isyydestä annettuun tuomioon, on muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltävä isyyskysymys kaikkien asianosaisten osalta koko laajuudessaan. Jos on aiheellista olettaa, että mies, joka ei ole asianosaisena, voi tulla kysymykseen lapsen isänä, on miehelle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Jos miehen isyyden tutkimista on 26 §:n 3 momenttiin nähden pidettävä aiheellisena, on muutoksenhakutuomioistuimen palautettava asia kokonaisuudessaan alioikeuteen ja samalla määrättävä, että mies on haastettava vastaajaksi. Jollei muutoksenhakemusta tai lupahakemusta jätetä heti tutkimatta tai hylätä tai asiaa palauteta alioikeuteen taikka jollei hovioikeudessa määrätä toimitettavaksi suullista kuulustelua, tulee muutoksenhakutuomioistuimen vaatia vastapuolelta sekä kaikilta alioikeudessa tai hovioikeudessa vastaajina olleilta, joiden osalta kannetta ei ole tuomioistuimen suostumuksella peruutettu tai sitä 29 §:n nojalla hylätty, vastaus virkateitse. Samalla muutoksenhakutuomioistuimen tulee ilmoittaa, että isyyskysymys on sen tutkittavana kaikkien asianosaisten osalta koko laajuudessaan. Edellä 3 momentissa tarkoitettua vastausta ei ole kuitenkaan vaadittava vastaajalta, jos tätä on pidettävä ilmeisen aiheettomana. Muutoksenhakutuomioistuin voi jättää vastauksen vaatimatta tai kuulemistilaisuuden varaamatta, jos ilmoitusta asiasta ei voida toimittaa asianomaiselle tiedoksi.

Tuomioistuimen on kanteen johdosta vahvistettava, ettei aviomies ole 2 §:ssä tarkoitetun lapsen isä, jos on selvitetty, että äidin on lapsen siittämisaikana maannut toinen kuin hänen aviomiehensä, ja kaikki seikat huomioon ottaen on pidettävä todistettuna, että lapsi on silloin siitetty, tai jos lapsen periytyvien ominaisuuksien tai muun erityisen seikan perusteella muutoin voidaan pitää todistettuna, ettei mies ole lapsen isä. Jos lapsi on siitetty ennen avioliittoa taikka puolisoiden asuessa erillään välien rikkoutumisen vuoksi, tuomioistuimen tulee vahvistaa, ettei aviomies ole lapsen isä, jollei saateta todennäköiseksi, että puolisot ovat olleet keskenään sukupuoliyhteydessä lapsen siittämisaikana.

Isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa aviomies, äiti tai lapsi. Aviomiehen ja äidin on pantava kanne vireille viiden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Jos aviomiehellä tai äidillä on ollut laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, minkä vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu, voi hän panna kanteen vireille 2 momentissa säädetyn määräajan kuluttuakin. Aviomiehellä ei ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän, saatuaan tietää toisen maanneen äidin lapsen siittämisaikana, on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen.

Jos aviomies on kuollut menettämättä oikeuttaan kanteen nostamiseen, on eloon jääneellä puolisolla sekä jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen, oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi ollut käytettävänään pitempi aika, tuon ajan kuluessa. Ellei mies ole asunut pysyvästi lapsen kanssa, ei puoliso tai perillinen kuitenkaan ole menettänyt kannevaltaansa ennen kuin vuoden kuluttua siitä, kun heihin on kohdistettu vaatimus, joka perustuu siihen, että mies on lapsen isä.

Isyyden kumoamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille, jos lapsi on kuollut, eikä myöskään, milloin sekä aviomies että äiti ovat kuolleet.

Kanne on nostettava jokaista vastaan, jolla kantajan ohella on 35 §:n 1 momentin ja 36 §:n mukaan oikeus kanteen nostamiseen.

Jos isyyden kumoamista koskevassa oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen perusteella on aihetta olettaa, että tietty mies, joka ei ole asianosaisena, on lapsen isä, on tuomioistuimen varattava hänelle tilaisuus tulla kuulluksi, jos kutsu voidaan antaa hänelle tiedoksi.

Isyyden kumoamista koskeva kanne on käsiteltävä sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä lapsella on kotipaikka. Jollei lapsella ole Suomessa kotipaikkaa, on kanne käsiteltävä sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä aviomiehellä tai äidillä on kotipaikka.

Isyyden kumoamista koskevasta oikeudenkäynnistä on muutoin soveltuvilta kohdin voimassa, mitä 26 §:n 5 momentissa ja 30 §:ssä on säädetty.

Miehen ja äidin on pantava tunnustetun isyyden kumoamista koskeva kanne vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun isyys on tunnustamisella vahvistettu. Tunnustetun isyyden kumoamista koskevasta kanteesta on soveltuvilta kohdin voimassa mitä 34 §:n 1 momentissa, 35 §:n 1, 3 ja 4 momentissa sekä 36―41 §:ssä on säädetty.

Jos mies on 15 §:ssä säädetyssä järjestyksessä tunnustanut isyytensä ja lapsi on täyttänyt viisitoista vuotta, tulee lastenvalvojan huolehtia isyyden selvittämisestä siten kuin 6 §:n 2 momentissa, 8 §:n 1 momentissa sekä 9, 11, 13 ja 14 §:ssä on säädetty. Ennen isyyden selvittämisen aloittamista on lastenvalvojan varattava lapselle tilaisuus osallistua isyyden selvittämistä koskevaan neuvotteluun noudattaen soveltuvilta kohdin mitä 7 §:ssä on säädetty. Isyyden selvittämistä ei toimiteta, jos lapsi, jonka 16 §:n mukaisesti tulee hyväksyä tunnustaminen, on ilmoittanut vastustavansa isyyden vahvistamista.

Jos äiti on isyyttä selvitettäessä tahallaan antanut lastenvalvojalle perättömän lausuman tai 10 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa laillisetta syyttä salannut jotakin, joka hänen tietensä olisi asiaa valaissut, ja lausuma tai salaaminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että isyys on virheellisesti vahvistettu, hänet on tuomittava perättömän lausuman antamisesta isyyden selvittämisessä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Tunnustamisen hyväksymistä koskevassa asiassa annettuun tuomarin päätökseen ei saa hakea muutosta.

Isyyden vahvistamista tai kumoamista koskevat asiat on kaikissa oikeusasteissa käsiteltävä kiireellisinä.