Laki maatalousyrittäjien eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun maatalousyrittäjien eläkelain ( 467/69 ) 6 §:n 2 momentti, 8 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 23 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa (830/70), sekä 10 §:n 1 momentti ja 13 §:n 1 momentti näin kuuluviksi:
6§
Maatalousyrittäjällä on oikeus saada vanhuuseläkettä siitä riippumatta, jatkaako hän 1 §:ssä tarkoitettua toimintaansa.
8§
Maatilataloudessa katsotaan isännän ja emännän yhteenlasketun vuotuisen työtulon olevan maatalousmaan hehtaaria kohden 550 markkaa ensimmäisiltä 12 hehtaarilta, 225 markkaa seuraavilta 10 hehtaarilta, 125 markkaa seuraavilta 10 hehtaarilta ja 50 markkaa seuraavilta 10 hehtaarilta. Emännän vuotuisena työtulona pidetään 2.200 markkaa, kuitenkin enintään puolet sanotusta yhteenlasketusta työtulosta. Yhteenlaskettu työtulo ja sen jakautuminen isännän ja emännän kesken voidaan kuitenkin määrätä edellä sanotusta poiketen, jos viljelystapa, viljelmän poikkeuksellinen tuottavuus, työnjako viljelmällä taikka muu näihin verrattava syy niin edellyttää.
10§
Maatalousyrittäjä on velvollinen suorittamaan vakuutusmaksun, joka lasketaan soveltamalla sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaa perusprosenttia siten, että vakuutusmaksu on 2/5 perusprosentin mukaan lasketusta vakuutusmaksusta maatalousyritykselle vahvistetun työtulon 6 000 markan määrään saakka sekä ylittävältä työtulon osalta perusprosentin mukainen. Perusprosentin ministeriö vahvistaa vuosittain samaksi kuin se prosenttimäärä, jonka voidaan arvioida vastaavan työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräistä vakuutusmaksua prosentteina palkoista.
13§
Valtio suorittaa vuosittain maatalousyrittäjien eläkelaitokselle avustuksena puolet tähän lakiin perustuvista eläkkeistä ja muista etuuksista, joihin tällöin ei kuitenkaan lueta 11 §:n 1 momentin mukaisia etuuksia. Jos eläkelaitoksen saamat vakuutusmaksut ja sijoitusten tuotto sekä edellä sanottu avustus yhteensä eivät riitä tämän lain mukaisiin etuuksiin ja eläkelaitoksen muihin kuluihin, maksaa valtio avustuksena myös puuttuvan määrän.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971, kuitenkin siten että 8 §:n 2 momentin ja 10 §:n 1 momentin säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1972 lukien.
Maatalousyrittäjälle on annettava päätös työtulon muuttamisesta tämän lain säännösten mukaiseksi, jos hän pyytää sitä kirjallisesti eläkelaitokselta ennen 1 päivää heinäkuuta 1972.
Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Helsingissä 18. päivänä kesäkuuta 1971
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri Katri-Helena Eskelinen