Oikeusministeriön asetus velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä annetun oikeusministeriön asetuksen muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Suomen säädöskokoelma
- Säädösteksti
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Oikeusministeriön päätöksen mukaisesti
kumotaan velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä annetun oikeusministeriön asetuksen ( 322/2001 ) 6 a §, sellaisena kuin se on asetuksessa 1034/2021, ja
muutetaan nimike sekä 4 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 4 §:n 1 ja 2 momentti asetuksessa 1034/2021, seuraavasti:
Oikeusministeriön asetusvelallisen maksukyvyn arvioinnista yksityishenkilön velkajärjestelyssä
4 §Muut välttämättömät elinkustannukset
Muihin välttämättömiin elinkustannuksiin luetaan velallisen ja hänen perheensä ravintomenot, vaatemenot, tavanomaisen suuruiset terveydenhoitomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, kodin ylläpidosta, muusta kuin työssäkäyntiin liittyvästä paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä muut vastaavat menot. Näistä kustannuksista velallisen ei tarvitse esittää erillistä selvitystä, vaan ne otetaan huomioon kuukautta kohden seuraavan suuruisina:
yksin asuva velallinen tai velallinen, joka on yksinhuoltaja, 618 euroa;
avioliitossa tai avoliitossa asuva velallinen taikka velallinen, joka asuu yhteistaloudessa toisen täysi-ikäisen kanssa, 521 euroa;
kaksi vanhinta velallisen kanssa samassa taloudessa asuvaa alle 17-vuotiasta lasta 398 euroa kumpikin, kolmanneksi vanhin ja häntä nuoremmat lapset 371 euroa kukin;
velallisen kanssa samassa taloudessa asuva 17 vuotta täyttänyt lapsi 439 euroa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuista rahamääristä voidaan poiketa, jos siihen on erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voivat olla erityisesti työmatkakustannukset ja velallisen itse maksettavat, tavanomaista suuremmat säännölliset terveydenhoitomenot tai poikkeuksellisen suuri kertaluonteinen sairaudesta aiheutuva meno. Jos velallinen käyttää työmatkaansa omaa autoa, työmatkakustannukset voidaan ottaa huomioon samoin perustein kuin ne voidaan hyväksyä vähennykseksi verotuksessa.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2022.
Tämän asetuksen 4 §:n 1 ja 2 momenttia sovelletaan myös sen voimaan tullessa käräjäoikeudessa vireillä olevassa velkajärjestelyasiassa, jossa maksuohjelmaa ei ole vahvistettu tai jossa velallisen maksuvara lasketaan uudelleen maksuohjelmaa muutettaessa. Jos käräjäoikeus on vahvistanut maksuohjelman ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja muutoksenhakutuomioistuin palauttaa asian käräjäoikeuteen tämän asetuksen tultua voimaan, tämän asetuksen 4 §:n 1 ja 2 momenttia sovelletaan, jos velallisen maksuvara on laskettava uudelleen.
Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa ollutta 6 a §:ää sovelletaan lisäsuoritusvelvollisuuteen 31 päivään joulukuuta 2022.
Helsingissä 3.6.2022
OikeusministeriAnna-Maja HenrikssonLainsäädäntöneuvosMari Aalto