Laki merilain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Suomen säädöskokoelma
- Säädösteksti
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan merilain ( 674/1994 ) 10 luvun 16 §:n 2 momentti, 11 luku, 11 a luvun 1 §:n 3 momentti, 12 luvun 1 §:n 1 momentti, 19 luvun 1 §:n 1 momentin 8 kohta, 20 luvun 9 a ja 9 b § ja 21 luvun 3 a §, sellaisina kuin niistä ovat 10 luvun 16 §:n 2 momentti ja 21 luvun 3 a § laissa 686/2008, 11 a luvun 1 §:n 3 momentti ja 19 luvun 1 §:n 1 momentin 8 kohta laissa 860/2016, 12 luvun 1 §:n 1 momentti laissa 421/1996, 20 luvun 9 a § laeissa 860/2016 ja 249/2017 ja 20 luvun 9 b § laissa 249/2017, sekä
lisätään 7 luvun 1 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 421/1996, 860/2016 ja 249/2017, uusi 5 momentti, jolloin nykyinen 5 momentti siirtyy 6 momentiksi, 9 luvun 3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 421/1996 ja 1363/2006, uusi 2 a kohta, 12 luvun 2 §:ään, sellaisena kun se on osaksi laissa 421/1996, uusi 3 momentti, 19 luvun 1 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 860/2016 ja 249/2017, uusi 9 kohta ja pykälään, sellaisena kuin se on laeissa 860/2016 ja 249/2017, uusi 8 momentti, 21 lukuun uusi 3 e § ja 22 lukuun uusi 10 § seuraavasti:
7 lukuYleiset säännökset vastuusta
1 §Laivanisännän vastuu
Aluksen omistajan vastuusta vesitse kuljetettavien vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamasta vahingosta sekä aluksen omistajan vastuunrajoituksesta säädetään 11 luvussa.
9 lukuYleiset säännökset vastuun rajoittamisesta
3 §Saamiset, joita vastuunrajoitusoikeus ei koske
Oikeus vastuunrajoitukseen ei koske:
vesitse kuljetettavien vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamasta vahingosta johtuvaa saamista, johon sovelletaan 11 luvun 2 §:n 1 momenttia;
10 lukuVastuu öljyvahingosta
16 §Lain soveltaminen eräissä tapauksissa
Jos muu kuin 1 momentissa tarkoitettu alus, johon ei sovelleta tämän luvun 2 §:n 1 momenttia eikä 10 a tai 11 lukua, on aiheuttanut öljyvahingon Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä tai jos on ryhdytty torjuntatoimenpiteisiin, sovelletaan tämän luvun 1 §:ää, 2 §:n 4 momenttia, 3 §:ää ja 8 §:n 3 momenttia, 19 luvun 1 §:n 1 momentin 7 kohtaa ja 4 momenttia sekä 21 luvun 3 a §:n 3 ja 4 momenttia. Aluksen omistajan oikeuteen rajoittaa vastuunsa näissä tapauksissa sovelletaan 9 lukua. Vastuumäärä määräytyy 9 luvun 5 §:n mukaan.
11 lukuVastuu vesitse kuljetettavien vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamasta vahingosta
1 §Määritelmiä
Tässä luvussa tarkoitetaan:
aluksella mitä tahansa vesikulkuneuvoa tyypistä riippumatta;
aluksen omistajalla rekisteriin merkittyä aluksen omistajaa tai, jollei alusta ole rekisteröity, sitä joka omistaa aluksen; jos valtion omistamalla aluksella varustamotoimintaa harjoittava yritys on merkitty rekisteriin, tätä yhtiötä pidetään aluksen omistajana;
vaarallisilla ja haitallisilla aineilla :
irtolastina kuljetettavia alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan (SopS 51/1983), jäljempänä MARPOL 73/78-yleissopimus , I liitteen 1 säännössä tarkoitettuja öljyjä;
irtolastina kuljetettavia MARPOL 73/78-yleissopimuksen II liitteen 1.10 säännössä tarkoitettuja haitallisia nestemäisiä aineita sekä sellaisia aineita ja seoksia, jotka väliaikaisesti luokitellaan luokkaan X, Y tai Z mainitun II liitteen 6.3 säännön mukaisesti;
irtolastina kuljetettavia vaarallisia kemikaaleja irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskevan Kansainvälisen merenkulkujärjestön, jäljempänä IMO , kansainvälisen säännöstön (IBC-säännöstö) 17 luvussa tarkoitettuja vaarallisia nestemäisiä aineita sekä sellaisia vaarallisia tuotteita, joita varten lippuvaltion viranomainen ja satamaviranomaiset ovat antaneet alustavat lastinkuljetusehdot mainitun säännöstön 1.1.6 kohdan mukaisesti;
vaarallisia ja haitallisia pakattuja aineita, tarvikkeita ja tavaroita, joihin sovelletaan vaarallisten aineiden kuljetuksia kappaletavarana aluksessa koskevaa IMOn kansainvälistä säännöstöä (IMDG-säännöstö), jäljempänä IMDG-säännöstö ;
nesteytettyjä kaasuja irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskevan IMOn kansainvälisen säännöstön (IGC-säännöstö) 19 luvussa tarkoitettuja nesteytettyjä kaasuja sekä sellaisia tuotteita, joita varten lippuvaltion viranomainen ja satamaviranomaiset ovat antaneet alustavat lastinkuljetusehdot mainitun säännöstön 1.1.6 kohdan mukaisesti;
irtolastina kuljetettavia nestemäisiä aineita, joiden leimahduspiste on enintään 60 celsiusastetta mitattuna suljetun kupin menetelmällä;
irtolastina kuljetettavia kiinteitä aineita, joilla on sellaisia haitallisia kemiallisia ominaisuuksia, joista määrätään kiinteiden irtolastien aluskuljetuksia koskevassa IMOn kansainvälisessä säännöstössä (IMSBC-säännöstö), jäljempänä IMSBC-säännöstö, sen mukaan kuin vuoden 1996 IMDG-säännöstön määräykset koskevat myös näitä aineita; ja
a–c ja e–g alakohdassa tarkoitettujen irtolastina kuljetettujen aineiden lastijäämiä;
irtolastina kuljetettavilla vaarallisilla ja haitallisilla aineilla 3 kohdan a–c ja e–h alakohdassa tarkoitettuja vaarallisia ja haitallisia aineita;
pakatuilla vaarallisilla ja haitallisilla aineilla 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja vaarallisia ja haitallisia aineita;
vahingolla :
vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutunutta henkilövahinkoa;
vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutunutta esinevahinkoa, joka on tapahtunut näitä aineita kuljettavan aluksen ulkopuolella;
vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutunutta ympäristön pilaantumisesta johtuvaa menetystä tai vahinkoa; muu ympäristön tilan huononemiseen liittyvä vahinko kuin ansionmenetys käsittää kuitenkin vain ympäristön ennalleen palauttamisesta johtuvista kohtuullisista ja todellisuudessa suoritetuista tai suoritettavista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset; ja
torjuntatoimenpiteiden kustannuksia ja torjuntatoimenpiteiden aiheuttamia lisämenetyksiä tai -vahinkoja;
torjuntatoimenpiteillä kaikkia tarkoituksenmukaisia toimia, joihin vahinkotapahtuman ilmenemisen jälkeen on ryhdytty vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi;
vahinkotapahtumalla sellaista tapahtumaa tai samaa alkuperää olevaa tapahtumasarjaa, joka aiheuttaa vahingon tai muodostaa vakavan ja välittömän vahingon vaaran;
vesikuljetuksella aikaa vaarallisten ja haitallisten aineiden lastaamisen alkamisesta jollakin aluksen laitteella siihen saakka, kun niiden purkaminen aluksen laitteella päättyy; ellei aluksen laitteita käytetä, aika alkaa siitä ja päättyy vastaavasti siihen, kun vaaralliset ja haitalliset aineet ylittävät aluksen laidan;
HNS-yleissopimuksella vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksen yhteydessä vuonna 1996 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjaa (1400/2019);
sopimusvaltiolla valtiota, joka on liittynyt HNS-yleissopimukseen;
Suomen talousvyöhykkeellä Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa tarkoitettua aluetta;
aluksen vetoisuudella vuoden 1969 kansainvälisen aluksenmittausyleissopimuksen liitteessä 1 olevien määräysten mukaan laskettua bruttovetoisuutta.
Jos vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamaa vahinkoa ei kohtuudella ole mahdollista erottaa muiden tekijöiden aiheuttamista vahingoista, kaikkia tällaisia vahinkoja pidetään vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamina.
Mitä 2 momentissa säädetään, ei sovelleta siltä osin kuin kyse on 10 luvun 1 §:n mukaisesta öljyvahingosta tai vahingosta, jonka on aiheuttanut luokkaan 7 kuuluva IMDG-säännöstössä, tai IMSBC-säännöstössä tarkoitettu radioaktiivinen aine.
2 §Soveltamisala
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan:
Suomessa tai toisessa sopimusvaltiossa lastina kuljettavien vaarallisten ja haitallisten aineiden vesikuljetuksista aiheutuneeseen vahinkoon;
1 §:n 1 momentin 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun ympäristön pilaantumisesta aiheutuvaan vahinkoon, joka on aiheutunut lastina kuljettavien vaarallisten ja haitallisten aineiden vesikuljetuksessa Suomen tai toisen sopimusvaltion talousvyöhykkeellä;
muuhun vaarallisten ja haitallisten aineiden vesikuljetuksessa aiheutuneeseen vahinkoon kuin 1 §:n 1 momentin 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun ympäristön pilaantumisesta aiheutuneeseen vahinkoon minkä tahansa valtion ulkopuolella, jos vahinko on aiheutunut aineesta, joka on kuljetettu lastina Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa rekisteröidyllä aluksella tai, jos alusta ei ole rekisteröity, Suomen tai muun sopimusvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella; sekä
1–3 kohdassa tarkoitetun vahingon torjuntatoimenpiteistä aiheutuneisiin vahinkoihin ja kustannuksiin, riippumatta siitä, missä näihin toimenpiteisiin on ryhdytty.
Mitä 1 momentissa säädetään toisen sopimusvaltion talousvyöhykkeestä, koskee myös sellaista välittömästi toisen sopimusvaltion aluemeren ulkopuolella olevaa ja siihen rajoittuvaa aluetta, jonka valtio, jos se ei ole perustanut talousvyöhykettä, on kansainvälisen oikeuden mukaan määrittänyt ulottumaan enintään 200 meripeninkulman päähän niistä perusviivoista, joista sen aluemeren leveys mitataan.
Tämän luvun säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta:
10 luvun mukaiseen öljyvahinkoon mainitun luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa;
vahinkoon, jonka on aiheuttanut luokkaan 7 kuuluva IMDG-säännöstössä tai IMSBC-säännöstössä tarkoitettu radioaktiivinen aine;
aluksiin, joiden bruttovetoisuus on korkeintaan 200 ja jotka kuljettavat vaarallisia ja haitallisia aineita ainoastaan pakattuna, kun tällaisia aluksia käytetään Suomessa sijaitsevien satamien välisiin matkoihin;
vaatimuksiin, jotka perustuvat sopimuksiin matkustajien ja tavaroiden kuljettamisesta; eikä
niiltä osin kuin ne ovat ristiriidassa sovellettavan työntekijöille maksettavia korvauksia ja sosiaaliturvamääräyksiä koskevan lainsäädännön kanssa.
Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta sota-aluksiin, laivaston apualuksiin tai muihin aluksiin, jotka valtio omistaa tai joita se käyttää ja joita käytetään kyseisenä ajankohtana yksinomaan muuhun kuin kaupalliseen tarkoitukseen. Jos tällainen alus on aiheuttanut tässä luvussa tarkoitetun vahingon Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä tai jos on ryhdytty torjuntatoimenpiteisiin, sovelletaan kuitenkin tämän luvun 1 ja 3–5 §:ää, 19 luvun 1 §:n 1 momentin 8 kohtaa ja 5 momenttia sekä 21 luvun 3 e §:n 3 ja 4 momenttia.
Tätä lukua ei sovelleta, jos soveltaminen on ristiriidassa kansainvälisistä sopimuksista johtuvien Suomen velvoitteiden kanssa.
3 §Vastuu vaarallisen ja haitallisen aineen aiheuttamasta vahingosta
Aluksen omistaja on velvollinen korvaamaan 2 §:ssä tarkoitetun vahingon silloinkin, kun hän itse tai kukaan hänen vastuullaan toimiva ei ole aiheuttanut vahinkoa. Jos vahinkotapahtuma muodostuu useista samaa alkuperää olevista tapahtumista, vahingosta on vastuussa se, joka oli aluksen omistajana ensimmäisen tapahtuman sattuessa.
Jos useampi kuin yksi aluksen omistaja on 1 momentin nojalla vastuussa vahingosta, he vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.
Aluksen omistaja on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän osoittaa, että:
vahinko on aiheutunut sotatoimesta, vihollisuuksista, sisällissodasta tai kapinasta taikka poikkeuksellisesta, väistämättömästä ja ylivoimaisesta luonnonilmiöstä;
vahinko on kokonaan aiheutunut kolmannen henkilön vahingontekotarkoituksin suorittamasta teosta tai laiminlyönnistä;
vahinko on kokonaan aiheutunut majakoiden tai muiden navigoinnin apuvälineiden ylläpitoon velvollisen viranomaisen tätä tehtävää suorittaessaan tekemästä virheestä tai laiminlyönnistä; taikka
laivaaja tai muu henkilö on laiminlyönyt ilmoittaa laivattujen aineiden vaarallisesta tai haitallisesta ominaisuudesta ja laiminlyönti on joko aiheuttanut vahingon kokonaan tai osittain tai johtanut siihen, että aluksen omistaja ei ole ottanut vakuutusta 10 tai 11 §:n mukaisesti; aluksen omistaja on kuitenkin tällöin vapaa vastuusta vain, jos hän tai hänen palveluksessaan oleva tai asiamiehensä eivät tienneet eikä heidän voinut kohtuudella edellyttää tietävän laivattujen aineiden vaarallisesta ja haitallisesta ominaisuudesta.
Jos vahinkoa kärsineen puolelta on tahallisesti tai tuottamuksesta myötävaikutettu vahinkoon, vahingonkorvausta voidaan sovitella.
4 §Vastuun kanavointi ja takautumisoikeus
Aluksen omistajaa vastaan saa ajaa kannetta 2 §:ssä tarkoitetun vahingon korvaamiseksi vain tämän luvun nojalla.
Korvausta 2 §:ssä tarkoitetusta vahingosta ei voida vaatia:
aluksen omistajan palveluksessa olevalta tai aluksen omistajan asiamieheltä taikka laivaväkeen kuuluvalta;
luotsilta tai muulta henkilöltä, joka kuulumatta laivaväkeen työskentelee aluksen lukuun;
laivanvarustajalta, joka ei omista alusta, tai muulta henkilöltä, joka aluksen omistajan asemasta käyttää alusta, rahdinantajalta, lastinantajalta, laivaajalta, lastin vastaanottajalta tai lastin omistajalta;
henkilöltä, joka aluksen omistajan, laivanvarustajan tai päällikön suostumuksella tai viranomaisen toimeksiannosta suorittaa pelastustyötä;
torjuntatoimenpiteiden suorittajalta; eikä
henkilöltä, joka on 2–5 kohdassa tarkoitetun henkilön palveluksessa tai asiamies, ellei kyseinen henkilö ole aiheuttanut vahinkoa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tietäen, että sellainen vahinko todennäköisesti syntyisi.
Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, korvausta voidaan kuitenkin vaatia laivaajalta tai muulta henkilöltä, joka on laiminlyönyt laivattujen aineiden vaarallisesta tai haitallisesta ominaisuudesta ilmoittamisen, ja tämä on aiheuttanut sen, että aluksen omistaja on 3 §:n 3 momentin 4 kohdan mukaisesti vapaa vastuusta.
Edellä 2 momentin 1, 2 ja 4–6 kohdassa tarkoitetun henkilön aiheuttamasta vahingosta tämän luvun nojalla suoritettu korvaus voidaan vaatia vahingon aiheuttajalta vain, jos tämä on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tietäen, että sellainen vahinko todennäköisesti syntyisi. Työntekijän tai virkamiehen maksettavan korvauksen määräämiseen sovelletaan tällöin kuitenkin, mitä vahingonkorvauslaissa ja työsopimuslaissa säädetään työntekijän ja virkamiehen korvausvelvollisuudesta.
5 §Vastuun rajoittaminen ja vastuumäärät
Aluksen omistajalla on oikeus rajoittaa tämän luvun mukainen vastuunsa irtolastina kuljetettavien vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamien vahinkojen osalta jokaista vahinkotapahtumaa kohti määrään, joka vastaa 10 000 000 SDR:ää sellaisesta aluksesta, jonka vetoisuutta osoittava luku on enintään 2 000. Jos vetoisuutta osoittava luku on suurempi kuin 2 000, vastuurajaa korotetaan 1 500 SDR:llä jokaiselta vetoisuuden yksiköltä 2 001 yksiköstä 50 000 yksikköön. Jos vetoisuutta osoittava luku on suurempi kuin 50 000, vastuurajaa korotetaan vielä 360 SDR:ää jokaiselta 50 000 yksikköä ylittävältä vetoisuuden yksiköltä. Vastuun enimmäismäärä on kuitenkin 100 000 000 SDR:ää.
Aluksen omistajalla on oikeus rajoittaa tämän luvun mukainen vastuunsa pakattujen vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamien vahinkojen osalta jokaista vahinkotapahtumaa kohti määrään, joka vastaa 11 500 000 SDR:ää sellaisesta aluksesta, jonka vetoisuutta osoittava luku on enintään 2 000. Jos vetoisuutta osoittava luku on suurempi kuin 2 000, vastuurajaa korotetaan 1 725 SDR:llä jokaiselta vetoisuuden yksiköltä 2 001 yksiköstä 50 000 yksikköön. Jos vetoisuutta osoittava luku on suurempi kuin 50 000, vastuurajaa korotetaan vielä 414 SDR:ää jokaiselta 50 000 yksikköä ylittävän vetoisuuden yksiköltä. Vastuun enimmäismäärä on kuitenkin 115 000 000 SDR:ää.
Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös vahinkoon, joka on aiheutunut sekä pakattuina että irtolastina kuljetettavista vaarallisista ja haitallisista aineista sekä vahinkoon, jonka osalta ei ole mahdollista määrittää, onko vahinko aiheutunut pakattuina vai irtolastina kuljetettavista vaarallisista ja haitallisista aineista.
Oikeus vastuun rajoittamiseen ei koske korkoa eikä oikeudenkäyntikuluja.
Aluksen omistajalla ei ole oikeutta rajoittaa vastuutaan, jos hän on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tietäen, että sellainen vahinko todennäköisesti syntyisi.
6 §Rajoitusrahaston perustaminen
Aluksen omistaja voi rajoittaa vastuunsa 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla vain, jos hän tai hänen vakuutuksenantajansa taikka joku muu hänen puolestaan perustaa 12 luvun tai toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevan vastaavan lainsäädännön mukaisesti rajoitusrahaston, joka suuruudeltaan vastaa omistajan vastuun määrää.
Suomessa rajoitusrahasto perustetaan siinä tuomioistuimessa, jossa vahingonkorvausta koskeva kanne 21 luvun 3 e §:n mukaan on pantu vireille tai voidaan panna vireille. Kun rajoitusrahasto on perustettu, aluksen omistaja tai muu asianosainen voi nostaa kanteen rajoitusasiassa saadakseen vastuun määritetyksi ja rahaston jaetuksi.
7 §Rajoitusrahaston jako
Jos 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetty vastuumäärä ei riitä hyvitykseksi niille, jotka ovat oikeutettuja vahingonkorvaukseen, jaetaan rajoitusrahaston varat heidän saamistensa määrän mukaisessa suhteessa. Kuolemantapausta ja henkilövahinkoa koskevat vaatimukset ovat kuitenkin ensisijaisia muihin vaatimuksiin nähden siltä osin kuin niiden kokonaismäärä on enintään kaksi kolmasosaa 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetystä vastuumäärästä.
8 §Rajoitusrahastosta eräissä tapauksissa suoritettavat korvaukset
Jos joku on suorittanut vahingonkorvausta 2 §:ssä tarkoitetusta vaarallisten ja haitallisten aineiden vesikuljetuksista aiheutuneesta vahingosta ennen rajoitusrahaston jakamista, hän tulee vahinkoa kärsineen sijaan tämän luvun tai toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevan vastaavan lainsäädännön mukaan suorittamansa määrän osalta.
Jos aluksen omistaja tai joku muu osoittaa, että hän joutuu vastaisuudessa suorittamaan sellaisen korvauksen, jonka hän olisi voinut 1 momentin mukaan vaatia suoritettavaksi rajoitusrahastosta, jos tämä korvaus olisi maksettu ennen rajoitusrahaston jakamista, tuomioistuin voi määrätä tätä varten riittävän määrän asetettavaksi erilleen, jotta hän voi esittää vaatimuksensa myöhemmin rajoitusrahastoa vastaan.
Jos aluksen omistaja on suorittanut kustannuksia vapaaehtoisesti tai kärsinyt vahinkoa torjuntatoimenpiteistä, hänellä on sama oikeus korvaukseen rajoitusrahastosta kuin muullakin vahinkoa kärsineellä.
9 §Rajoitusrahaston vaikutukset
Jos rajoitusrahasto on perustettu 6 §:n mukaisesti eikä kysymyksessä ole 5 §:n 5 momentissa tarkoitettu tapaus, aluksen omistaja ei ole muulla omaisuudellaan vastuussa sellaisesta vahingonkorvauksesta, joka voidaan vaatia maksettavaksi rajoitusrahastosta. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske korkoa eikä oikeudenkäyntikuluja.
Jos aluksen omistajalle kuuluvaa omaisuutta on pantu takavarikkoon tai siihen on kohdistettu muu toimenpide ulosoton turvaamiseksi saamisesta, joka voidaan vaatia maksettavaksi ainoastaan rajoitusrahastosta, takavarikko tai muu turvaamistoimi on kumottava, kun rajoitusrahasto on perustettu. Jos aluksen omistaja on asettanut vakuuden välttääkseen takavarikon tai muun turvaamistoimen, vakuus on palautettava hänelle.
Jos rajoitusrahasto on perustettu toisessa sopimusvaltiossa, 1 ja 2 momenttia sovelletaan vain jos vahinkoa kärsineellä on oikeus ajaa kannetta siinä tuomioistuimessa tai sen viranomaisen luona, jonka hallussa rahasto on ja hänellä on mahdollisuus saada rahaston varoista hänelle tuleva osuus.
10 §Suomalaista alusta koskeva vakuuttamisvelvollisuus
Vaarallisia ja haitallisia aineita lastina kuljettavan suomalaisen aluksen omistajan on otettava ja pidettävä voimassa vakuutus tai muu rahavakuus, joka kattaa tämän luvun tai toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevan vastaavan lainsäädännön mukaisen aluksen omistajan vastuun 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun määrään saakka.
11 §Ulkomaista alusta koskeva vakuuttamisvelvollisuus
Vaarallisia ja haitallisia aineita lastina kuljettavalla ulkomaisella aluksella, joka käy suomalaisessa satamassa tai käyttää Suomen vesialueella olevia satamalaitteita, tulee olla vakuutus tai muu rahavakuus, joka kattaa tämän luvun mukaisen aluksen omistajan vastuun 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun määrään saakka.
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa aluksessa on oltava mukana todistus, joka osoittaa, että 1 momentissa tarkoitettu vakuutus tai vakuus on voimassa. Jos aluksen omistaa valtio, aluksessa on oltava mukana todistus, josta ilmenee, että kyseinen valtio omistaa aluksen ja että sen tämän luvun mukainen vastuu on katettu 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun määrään saakka.
12 §Vakuutusta tai vakuutta koskeva todistus
Liikenne- ja viestintävirasto antaa hakemuksesta liikenneasioiden rekisteriin tai Ahvenanmaan valtionviraston ylläpitämään alusrekisteriin merkityn aluksen omistajalle todistuksen 10 §:ssä tarkoitetun vakuutuksen tai vakuuden voimassaolosta. Liikenne- ja viestintävirasto voi myös antaa todistuksen vakuutusvelvollisuuden täyttämisestä 11 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, jos alusta ei ole rekisteröity missään sopimusvaltiossa.
Hakemukseen on liitettävä selvitys, josta ilmenee, että vakuutus tai vakuus:
kattaa tässä luvussa tarkoitetun vastuun; ja
voi todistuksen voimassaoloaikana lakata olemasta voimassa aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kirjallinen ilmoitus voimassaolon lakkaamisesta on tullut Liikenne- ja viestintävirastolle, paitsi jos todistus on toimitettu Liikenne- ja viestintävirastolle tai alukselle on annettu uusi todistus.
Liikenne- ja viestintäviraston tulee peruuttaa todistus, kun sen myöntämisen edellytykset eivät enää täyty.
Aluksen päällikön velvollisuus on huolehtia, että todistus pidetään mukana aluksessa ja jäljennös todistuksesta on talletettava Liikenne- ja viestintäviraston haltuun. Alusta ei saa käyttää vesiliikenteeseen ilman todistusta.
Tässä pykälässä tarkoitetun todistuksen antamisesta peritään maksu. Maksusta säädetään valtion maksuperustelaissa.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitetuista todistuksesta ja sen hakemisesta.
13 §Vakuutuksen tai vakuuden antajaan kohdistetut vaatimukset
Korvaukseen oikeutettu saa kohdistaa tämän luvun mukaiseen vahinkoon perustuvan korvausvaatimuksensa suoraan 10 tai 11 §:ssä tarkoitetun vakuutuksen tai vakuuden antajaan.
Vakuutuksen tai vakuuden antaja ei kuitenkaan ole velvollinen korvaamaan vahinkoa 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tai jos aluksen omistaja on itse tahallaan aiheuttanut vahingon. Vakuutuksen tai vakuuden antajan vastuu ei missään tapauksessa ole 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua määrää suurempi.
Vakuutuksen tai vakuuden antaja voi vapautuakseen vastuusta muita kuin aluksen omistajaa kohtaan vedota ainoastaan 2 momentissa tarkoitettuihin seikkoihin.
Vakuutuksen tai vakuuden antajalla on kaikissa tapauksissa oikeus vaatia aluksen omistajan osallistumista oikeudenkäyntiin.
14 §Viittaussäännökset
Tämän luvun mukaisen saatavan vanhentumisesta säädetään 19 luvun 1 §:n 1 momentissa.
Toimivaltaisesta tuomioistuimesta tämän luvun mukaisessa asiassa säädetään 21 luvun 3 e §:ssä.
Ulkomaisen tuomion täytäntöönpanosta tämän luvun mukaisessa asiassa sekä ulkomailla perustetun rajoitusrahaston vaikutuksesta Suomessa annetun tuomion täytäntöönpanoon tämän luvun mukaisessa asiassa säädetään 22 luvun 9 ja 10 §:ssä.
Oikeudesta korvaukseen saamiseen HNS-yleissopimuksen 13 artiklassa tarkoitetusta kansainvälisestä vaarallisia ja haitallisia aineita koskevasta rahastosta säädetään vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä vuonna 1996 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjasta annetussa laissa (1400/2019).
11 a lukuVastuu merenkulkuonnettomuudesta aiheutuvan hylyn poistamisesta
1 §Nairobin yleissopimuksen soveltaminen Suomessa
Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta siltä osin kuin merenkulkuonnettomuudesta aiheutuvan hylyn poistamiseen sovelletaan 10, 10 a tai 11 luvun säännöksiä.
12 lukuRajoitusrahasto ja rajoitusoikeudenkäynti
1 §Luvun soveltamisala
Tämän luvun säännökset koskevat rajoitusrahastoa, joka perustetaan 9 luvun 7 §:n mukaisesti ( rajoitusrahasto ), ja sellaista rajoitusrahastoa, joka perustetaan 10 luvun 6 §:n tai 11 luvun 6 §:n mukaisesti.
2 §Rahaston suuruus
Vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamaa vahinkoa koskevan rajoitusrahaston tulee suuruudeltaan vastata 11 luvun 5 §:ssä säädettyä vastuumäärää.
19 lukuSaatavan vanhentuminen
1 §Saatavan vanhentuminen
Kanne maksun saamiseksi seuraavista saatavista on, riippumatta siitä, onko vastuu rajoitettu tai rajoittamaton, pantava vireille:
Nairobin yleissopimuksen mukaisten hylyn paikantamisesta, merkitsemisestä ja poistamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hylyn on 11 a luvun 4 §:n mukaisesti katsottu aiheuttavan vaaran;
11 luvussa tarkoitetun vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttaman vahingon korvaamisesta kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vahinkoa kärsinyt tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää vahingosta ja aluksen omistajan henkilöllisyydestä.
Edellä 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kannetta ei kuitenkaan saa nostaa enää sen jälkeen, kun kymmenen vuotta on kulunut päivästä, jona vahinkotapahtuma sattui, tai jos vahinko aiheutui tapahtumasarjasta, päivästä, jona viimeinen tapahtuma sattui.
20 lukuRangaistussäännökset
9 a §Merilaissa säädetyn vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti
Laivanisäntä, aluksen omistaja, rekisteröity omistaja tai rahdinkuljettaja, joka tahallaan laiminlyö 7 luvun 2 §:ssä, 10 luvun 10 §:ssä tai 11 §:n 1 momentissa, 11 luvun 10 §:ssä tai 11 §:n 1 momentissa, 11 a luvun 6 §:ssä, 15 luvun 23 a §:ssä tai Ateena-asetuksen liitteen I 4 a artiklassa säädetyn taikka tämän lain 15 luvun 1 §:n 2 momenttiin perustuvan velvollisuuden ottaa vakuutus tai asettaa vakuus, on tuomittava merilaissa säädetyn vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä sakkoon.
Merilaissa säädetyn vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä tuomitaan myös laivanvarustaja, joka sallii aluksen käytön merenkulkuun, vaikka hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että 10 luvun 10 §:ssä tai 11 §:n 1 momentissa, 11 luvun 10 §:ssä tai 11 §:n 1 momentissa tai 11 a luvun 6 §:ssä säädettyä vakuuttamis- tai vakuudenasettamisvelvollisuutta ei ole täytetty. Sama koskee sitä, joka aluksen omistajan sijasta huolehtii aluksen käytöstä sekä aluksen päällikköä.
9 b §Vakuutustodistuksen mukanapitovelvollisuuden laiminlyönti
Aluksen päällikkö, joka tahallaan laiminlyö 7 luvun 3 §:n 3 momentissa, 10 luvun 10 §:n 3 momentissa tai 11 §:n 2 momentissa, 11 luvun 11 §:n 2 momentissa tai 12 §:n 4 momentissa, 11 a luvun 7 §:n 3 momentissa taikka 15 luvun 24 §:n 3 momentissa säädetyn velvollisuuden huolehtia, että aluksessa pidetään mukana vakuutusta tai vakuutta koskeva todistus, on tuomittava vakuutustodistuksen mukanapitovelvollisuuden laiminlyönnistä sakkoon.
21 lukuToimivaltainen tuomioistuin ja oikeudenkäynti merioikeusjutuissa
3 a §Toimivaltainen merioikeus öljyvahinkoasiassa
Suomen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan 10 luvun mukaisen vahingonkorvausasian, jos öljyvahinko on tapahtunut Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä tai jos torjuntatoimenpiteet on suoritettu sellaisen vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä.
Jos Suomen tuomioistuin on 1 momentin nojalla toimivaltainen, voidaan vaatimus vahingonkorvauksen saamiseksi samasta vahinkotapahtumasta aiheutuneesta muusta öljyvahingosta tutkia samassa tuomioistuimessa.
Suomen toimivaltainen tuomioistuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa asiassa on Helsingin käräjäoikeus.
Jos vahinkotapahtuman jälkeen on perustettu 10 luvun 6 §:ssä tarkoitettu rajoitusrahasto Suomessa ja aluksen omistajalla tai vakuutuksenantajalla, jota vastaan kanne on nostettu Suomen tai toisen sopimusvaltion tuomioistuimessa, on oikeus rajoittaa vastuunsa, Helsingin käräjäoikeus tutkii vaatimukset, jotka liittyvät rajoitusrahaston jakamiseen vahingonkorvaukseen oikeutettujen kesken.
3 e §Toimivaltainen merioikeus vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamaa vahinkoa koskevassa asiassa
Suomen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan 11 luvun mukaisen vahingonkorvausasian, jos vahinko on tapahtunut Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä tai jos torjuntatoimenpiteet sellaisen vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi on suoritettu Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä. Suomen tuomioistuin on myös toimivaltainen tutkimaan 11 luvun mukaisen vahingonkorvausasian mainitun luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa silloin kun vahinko on tapahtunut minkä tahansa valtion ulkopuolella, jos:
alus on rekisteröity Suomessa tai, jos alus ei ole rekisteröity, se purjehtii Suomen lipun alla;
aluksen omistajan kotipaikka tai päätoimipaikka on Suomessa; tai
mainitun luvun 6 §:ssä tarkoitettu rajoitusrahasto on perustettu Suomessa.
Jos Suomen tuomioistuin on 1 momentin nojalla toimivaltainen, voidaan vaatimus vahingonkorvauksen saamiseksi samasta vahinkotapahtumasta aiheutuneesta muusta vahingosta tutkia samassa tuomioistuimessa.
Asia, joka 1 ja 2 momentin nojalla voidaan tutkia Suomen tuomioistuimessa, tutkitaan Helsingin käräjäoikeudessa.
Jos vahinkotapahtuman jälkeen on perustettu 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettu rajoitusrahasto Suomessa ja aluksen omistajalla tai vakuutuksenantajalla, jota vastaan kanne on nostettu Suomen tai toisen sopimusvaltion tuomioistuimessa, on oikeus rajoittaa vastuunsa, Helsingin käräjäoikeus tutkii vaatimukset, jotka liittyvät rajoitusrahaston jakamiseen vahingonkorvaukseen oikeutettujen kesken.
22 lukuTäytäntöönpano
10 §Vaarallisen ja haitallisen aineen aiheuttamaa vahinkoa koskevan tuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano
HNS-yleissopimuksen sopimusvaltiossa annettu 11 luvussa tarkoitetun vaarallisen ja haitallisen aineen aiheuttaman vahingon korvaamista koskeva lainvoimainen tuomio, joka on siellä täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön Suomessa, jos asianomaisen sopimusvaltion tuomioistuin on mainitun yleissopimuksen mukaan ollut asiassa toimivaltainen. Tuomion asiaratkaisua ei saa ottaa uudelleen tutkittavaksi. Tuomiota ei kuitenkaan tunnusteta eikä panna täytäntöön, jos se on saatu petollisin keinoin tai vastaajalle ei ole annettu kohtuullista aikaa ja oikeudenmukaista mahdollisuutta valmistautua vastaamaan asiassa.
Tuomion täytäntöönpanoon sovelletaan 6 §:n 2–4 momenttia.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
LiVM 8/2019
EV 32/2019
Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2019
Tasavallan PresidenttiSauli NiinistöLiikenne- ja viestintäministeriTimo Harakka