709/2015

Maatilalla on noudatettava lannoitevalmistelain (539/2006) nojalla annettuja säännöksiä fosforin käytöstä. Fosforilannoituksessa vuosittainen yli- tai alijäämä voidaan kuitenkin tasoittaa tasausjakson aikana ( fosforintasaus ). Tasausjakson enimmäispituus on viisi vuotta. Fosforin tasausjakso on aloitettava, kun sallittu vuosittainen fosforitaso ylitetään. Fosforintasaus voidaan aloittaa myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän. Tasausjakson alkaminen ja päättyminen on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1250/2014) säädettyjä taulukkoarvoja ja lanta-analyysin arvoja ei saa käyttää ristikkäin. Lannan ja perunan solunesteen sisältämästä kokonaisfosforista otetaan huomioon 100 prosenttia. Turkiseläinten lannan, lihaluujauhon ja elintarviketeollisuuden ruokajätteen kokonaisfosforista sekä käsitellyn sakokaivolietteen ja puhdistamolietteen kokonaisfosforista otetaan huomioon 60 prosenttia. Orgaanisen lannoitevalmisteen sisältämä fosfori otetaan huomioon sen raaka-aineen perusteella, jota lannoitevalmisteessa on eniten.

Kasvinsuojeluaineiden käytössä on noudatettava kasvinsuojeluaineista annetussa laissa (1563/2011) tarkoitetun integroidun torjunnan yleisiä periaatteita. Maatilalla kasvinsuojeluaineita saa levittää vain se, joka on suorittanut kasvinsuojeluaineista annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun tutkinnon, tai joka on saanut oikeuden kyseisen tutkinnon järjestämiseen tai jolla on voimassa oleva luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (366/2007) 28 §:n 4 momentissa tarkoitettu koulutus. 

Maatilalla kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä kasvinsuojeluruisku on testattava kasvinsuojeluaineista annetun lain 4 luvussa säädetyllä tavalla. Uutta kasvinsuojeluruiskua ei tarvitse testata ennen kuin on kulunut viisi vuotta sen hankinnasta, jos se täyttää koneiden turvallisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (400/2008) säädetyt vaatimukset sekä EN ISO 16119 -standardisarjan määräykset tai, jos kasvinsuojeluruisku on hankittu ennen 15 päivää joulukuuta 2011, SFS-EN 12761 -standardisarjan määräykset. Ammattimaisessa käytössä olevat traktoriruiskut on testattava kerran viimeistään 26 päivänä marraskuuta 2016 ja sen jälkeen joka viides vuosi. Jos levitysväline on aiemmin testattu luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 28 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, välinettä ei tarvitse testata uudestaan ennen kuin viisi vuotta on kulunut testauksesta.

Luomusitoumuksen antaneen viljelijän on noudatettava perustason vaatimuksena:

Maatilalla, josta on tehty luomusitoumus, kaikki sitoumuksen kohteena olevat peltolohkot on siirrettävä luonnonmukaiseen tuotantoon. Maatilan peltoalan viljeleminen luonnonmukaisesti on aloitettava ensimmäisen sitoumusvuoden alusta vähintään viiden hehtaarin alalla tai, jos on kyse liitteessä 1 tarkoitettujen avomaanvihannesten viljelystä taikka täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä tai ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettujen puutarhakasvien viljelystä, vähintään hehtaarin alalla. Kaikkien lohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään toisesta sitoumusvuodesta alkaen. Luonnonmukaiseen tuotantoon saadaan siirtyä myös kasvulohkoittain.

Luomusitoumukseen sitoumuskauden aikana lisättyjen peltolohkojen viljelyssä on noudatettava, mitä 1 momentissa säädetään luonnonmukaisen viljelyn aloittamisesta.

Luonnonmukaisen tuotannon korvaus voidaan maksaa luomusitoumukseen sisältyvistä korvauskelpoisista aloista, jotka on ilmoitettu kyseisenä vuonna tukihakemuksella Maaseutuviraston määräämällä tavalla ja jotka ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Peltoalasta, jolla viljellään ruokohelpeä energiantuotantotarkoitukseen, ei makseta luonnonmukaisen tuotannon korvausta. Jos maatila on antanut luomusitoumuksen vain avomaan vihannesviljelystä, luonnonmukaisen tuotannon korvaus maksetaan vuosittain viljeltävän kasvin perusteella.

Luonnonmukaisen tuotannon korvaus saadaan maksaa ensimmäisenä sitoumusvuonna vasta sen jälkeen, kun viljelijän maatilalla tehty tuotantotarkastus on hyväksytty. Korvaus maksetaan aloista, jotka on jo siirretty luonnonmukaiseen tuotantoon.

Jos kasvulohkolla on talvehtimistuhoja, luonnonmukaisen tuotannon korvaus voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltolohkon hoito täyttää täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyt vaatimukset ja että pääosalla lohkon pinta-alasta on korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottava kasvusto. Jollei pääosalla lohkoa ole talvehtimistuhojen vuoksi mahdollista tuottaa korjuu- ja markkinakelpoista satoa, lohkosta ei voida maksaa korvausta, ellei talvehtimistuhoaluetta kylvetä keväällä uudelleen.

Viljelijälle, joka on valinnut ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, voidaan maksaa korvausta vain sellaisista orgaanisista lannoitevalmisteista, jotka ovat luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja. Luonnonmukaisen tuotannon korvausta ei makseta sellaisesta peltoalasta, jolle viljelijä on valinnut ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:n 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun lohkokohtaisen toimenpiteen tai jota koskee luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 1, 2, 8 tai 13 kohdassa tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 22 §:ssä tarkoitettu maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus. Luonnonmukaisen tuotannon korvausta ei makseta myöskään viljelijän tekemään ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 27 §:n 3 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen sisältyvästä peltoalasta.

Kotieläintuotantoa koskevan luomusitoumuksen antaneelle viljelijälle maksetaan vuosittain 23 §:n mukaisesti luonnonmukaisen kotieläintuotannon korvausta kasvintuotannosta maksettavan korvauksen lisäksi, jos eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 8 §:n 3 momentissa tarkoitettu eläintiheysvaatimus täyttyy maatilalla. Jos eläintiheysvaatimus ei sitoumusvuonna täyty tai tuotantosuunta muutetaan eläintuotannosta kasvinviljelytuotantoon, korvausta maksetaan vain kasvintuotannosta jäljellä olevana sitoumuskautena. Luonnonmukaisen kotieläintuotannon korvausta ei makseta lohkosta avomaan vihannestuotannosta maksettavan korvauksen lisäksi.

Pienin korvauskelpoinen kasvulohko, josta maksetaan luonnonmukaisen tuotannon korvausta, on 0,05 hehtaaria.