Laki työttömyysturvalain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Suomen säädöskokoelma
- Säädösteksti
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan työttömyysturvalain ( 1290/2002 ) 5 luvun 5 §:n 2 momentti, 6 luvun 3 c ja 3 d §, 7 luvun 1 §:n 2 momentti sekä 8 §:n 3 ja 4 momentti sekä 11 luvun 2 §:n 5 momentin 2 kohta ja 4 §:n 1 momentin 6 kohta, sellaisina kuin niistä ovat 5 luvun 5 §:n 2 momentti, 6 luvun 3 d § sekä 7 luvun 8 §:n 3 ja 4 momentti laissa 1188/2009, 6 luvun 3 c § laeissa 1188/2009 ja 918/2012, 7 luvun 1 §:n 2 momentti laissa 918/2012 ja 11 luvun 4 §:n 1 momentin 6 kohta laissa 1001/2012,
muutetaan 1 luvun 5 §:n 1 momentin 14 kohta, 2 luvun 5 §:n 2 momentti ja 7 §:n 1 momentin 7 kohta, 2 a luvun 1 §:n 2 momentti, 3 luvun 1 §:n 2 momentti ja 7 §:n 2 momentti, 4 luvun 5 §, 5 luvun 2 §, 3 §:n 1 momentti, 4 §:n 1—4 momentti, 6 §, 7 §:n 1 momentti, 8 ja 13 §, 6 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentti, 2, 3, 3 a ja 3 e §, 4 §:n 1 momentti, väliaikaisesti 4 §:n 3 momentti, 5 §:n 1 momentti, 6, 8 ja 9 § ja 11 §:n 2 momentti, 7 luvun 3 §:n 3 momentti, 5, 10 ja 11 §, 11 luvun 2 §:n 5 momentin johdantokappale, 13 luvun 1 §:n 1 momentti ja 2 § sekä 14 luvun 1 a ja 2 §, sellaisina kuin niistä ovat 1 luvun 5 §:n 1 momentin 14 kohta, 5 luvun 4 §:n 4 momentti, 7 luvun 3 §:n 3 momentti ja 13 luvun 1 §:n 1 momentti laissa 918/2012, 2 luvun 5 §:n 2 momentti ja 7 §:n 1 momentin 7 kohta, 2 a luvun 1 §:n 2 momentti ja 3 luvun 1 §:n 2 momentti laissa 1001/2012, 4 luvun 5 § osaksi laissa 288/2012, 5 luvun 2 §, 3 §:n 1 momentti, 6 § ja 7 §:n 1 momentti, 6 luvun 1 §:n 2 momentti, 3 ja 3 e §, 5 §:n 1 momentti ja 9 § laissa 1188/2009, 5 luvun 4 §:n 2 momentti laissa 1354/2007, 5 luvun 4 §:n 3 momentti, 6 luvun 11 §:n 2 momentti ja 14 luvun 1 a § laissa 1252/2006, 5 luvun 8 § osaksi laissa 1047/2004, 5 luvun 13 § osaksi laeissa 459/2005, 1188/2009 ja 288/2012, 6 luvun 1 §:n 1 momentti laissa 1256/2011, 6 luvun 2 § laeissa 1188/2009 ja 1439/2011, 6 luvun 3 a § laeissa 1188/2009 ja 764/2011, 6 luvun 4 §:n 1 momentti laissa 1049/2009, 6 luvun 4 §:n 3 momentti laissa 608/2004, 6 luvun 8 § ja 7 luvun 5 § laeissa 1188/2009 ja 918/2012, 7 luvun 10 § laeissa 1188/2009 ja 1001/2012, 7 luvun 11 § laissa 313/2010 sekä 14 luvun 2 § laeissa 608/2004 ja 1188/2009, sekä
lisätään 12 lukuun uusi 4 b § ja 14 luvun 1 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
1 lukuYleiset säännökset
5 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
lomautukseen rinnastettavalla syyllä työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä kokonaan työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta syystä tai työsopimuksen ehdon takia sekä työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä kokonaan eduskunnan virkamiehistä annetun lain (1197/2003) 43 §:ssä, kirkkolain (1054/1993) 6 luvun 63 §:ssä, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 47 §:ssä, puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 48 §:ssä, Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain (1166/1998) 31 §:ssä, tasavallan presidentin kansliasta annetun lain (100/2012) 42 §:ssä tai valtion virkamieslain (750/1994) 40 §:ssä tarkoitetusta syystä; ei kuitenkaan, jos keskeytymisen syynä on virkasuhteessa olevan kieltäytyminen hänen terveydentilaansa koskevista tarkastuksista tai tutkimuksista taikka terveydentilaansa koskevien tietojen antamisesta;
2 lukuEtuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset
5 §Yritystoiminta ja oma työ
Henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Ellei muuhun arvioon ole aihetta, työllistyminen katsotaan sivutoimiseksi ainakin silloin, kun henkilö on ollut vähintään kuusi kuukautta kyseiseen yritystoimintaan tai omaan työhön liittymättömässä kokoaikatyössä.
7 §Yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn päättyminen
Ellei muuhun arvioon ole aihetta, yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn yrityksessä katsotaan päättyneen, jos:
henkilön työ on loppunut yritystoiminnan edellytysten pysyväisluonteisen heikentymisen johdosta ja yritystoiminnasta siinä työskentelevää henkilöä kohti syntyvä tulo on vähemmän kuin 1 000 euroa kuukaudessa eikä yrityksessä työskentele muita kuin yrittäjän perheenjäseniä.
2 a lukuTyövoimapoliittisesti moitittava menettely
1 §Työstä eroaminen ja erottaminen
Edellä 1 momentissa säädettyä sovelletaan myös, kun henkilön työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet kokonaan eduskunnan virkamiehistä annetun lain 43 §:ssä, kirkkolain 6 luvun 63 §:ssä, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 47 §:ssä, puolustusvoimista annetun lain 48 §:ssä, Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 31 §:ssä, tasavallan presidentin kansliasta annetun lain 42 §:ssä tai valtion virkamieslain 40 §:ssä tarkoitetusta syystä.
3 lukuEtuuden saamisen yleiset rajoitukset
1 §Ikä
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, työttömyysetuutta myönnetään henkilölle sen kalenterikuukauden jälkeen, jona hän täyttää 65 vuotta, jos hänen työntekonsa on estynyt 1 luvun 5 §:n 1 momentin 14 kohdassa, 4 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tai 1 a §:ssä mainituista syistä taikka jos hänet on kokoaikaisesti lomautettu. Työttömyysetuus myönnetään enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jona henkilö täyttää 68 vuotta.
7 §Yritysomaisuuden myyntivoiton vaikutus
Yritysomaisuuden myyntivoitto jaksotetaan enintään 24 kuukauden ajalle. Myyntivoittoa ei kuitenkaan jaksoteta, jos yritystoiminta on kestänyt enintään 18 kuukautta tai jos yrityksen viimeisen tilikauden taseen loppusumma vähennettynä yritystoiminnan veloilla on enintään 20 000 euroa. Taseen puuttuessa käytetään omaisuusluetteloa.
4 lukuSoviteltu ja vähennetty työttömyysetuus
5 §Etuuden määrä
Soviteltu työttömyysetuus lasketaan siten, että etuus ja 50 prosenttia saadun tulon siitä osasta, joka ylittää suojaosan, voivat sovittelujakson aikana yhteensä nousta määrään, joka etuutena muutoin olisi voitu maksaa.
Suojaosan määrä on:
300 euroa kuukauden sovittelujakson aikana;
300 euroa käytettäessä 4 §:n 2 momentin mukaista laskennallista tuloa;
279 euroa neljän peräkkäisen kalenteriviikon sovittelujakson aikana.
Sovitellun ansiopäivärahan määrä lasketaan siten, että se mahdollisine lapsikorotuksineen ja tulo sovittelujakson aikana yhteensä ovat enintään ansiopäivärahan perusteena olevan palkan suuruinen, kuitenkin vähintään niin paljon kuin henkilöllä olisi oikeus saada peruspäivärahana.
5 lukuTyöttömyyspäivärahan saamisen edellytykset
2 §Palkansaajan oikeus työttömyyspäivärahaan
Ansiopäivärahaan on oikeus palkansaajakassan jäsenellä ( vakuutettu ), joka on ollut vakuutettuna vähintään 26 edellistä viikkoa ja joka vakuutettuna ollessaan on täyttänyt työssäoloehdon.
Peruspäivärahaan on oikeus työnhakijalla, joka täyttää työssäoloehdon.
3 §Palkansaajan työssäoloehto
Palkansaajan työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 28 lähinnä edellisen kuukauden aikana ( tarkastelujakso ) ollut vähintään 26 kalenteriviikkoa 4 §:ssä tarkoitetussa työssä.
4 §Palkansaajan työssäoloehtoon luettava työ
Palkansaajan työssäoloehtoon luetaan kalenteriviikot, joina henkilö on ollut vakuutuksenalaisessa työaikaa ja palkkaa koskevat edellytykset täyttävässä työssä. Työssäoloehtoon luetaan myös sellaiset täydet kalenteriviikot, joina henkilö on ollut 60 vuotta täytettyään työ- ja elinkeinotoimiston julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella järjestämässä työllistymistä edistävässä palvelussa. Kukin kalenteriviikko luetaan työssäoloehtoon vain kerran.
Työaikaa koskevat edellytykset täyttyvät, kun henkilön työaika yhdessä tai useammassa työssä on yhteensä vähintään 18 tuntia tai kun jaksotyössä työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika on tasoittumisjakson aikana keskimäärin yhteensä vähintään 18 tuntia kalenteriviikossa. Työaikaan ei lueta sitä työaikaa, joka on säästetty työaikapankkiin.
Palkkaa koskevat edellytykset täyttyvät, kun palkka on työehtosopimuksen mukainen. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkan on oltava vähintään 1 134 euroa kuukaudessa.
Työssäoloehtoon ei lueta työtä, jota henkilö on tehnyt osasairauspäivärahaa saadessaan. Työssäoloehtoon ei myöskään lueta aikaa, jolta henkilölle on maksettu työ- tai virkaehtosopimuksen perusteella alennettua sairausajan palkkaa.
6 §Yrittäjän oikeus työttömyyspäivärahaan
Ansiopäivärahaan on oikeus yrittäjäkassan jäsenellä, joka on ollut vakuutettuna vähintään 15 edellistä kuukautta ja joka vakuutettuna ollessaan on täyttänyt yrittäjän työssäoloehdon.
Peruspäivärahaan on oikeus yrittäjällä, joka on täyttänyt yrittäjän työssäoloehdon.
7 §Yrittäjän työssäoloehto
Yrittäjän työssäoloehto täyttyy, kun henkilö lähinnä edellisten 48 kuukauden aikana ( tarkastelujakso ) on työskennellyt vähintään 15 kuukautta yrittäjänä. Työssäoloehtoon luetaan sellaiset kuukaudet, joina henkilön yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukainen työtulo taikka työntekijän eläkelain mukainen työansio on ollut yhteensä vähintään 1 000 euroa kuukaudessa. Työssäoloehtoon luetaan vähintään neljä kuukautta kestäneet työskentelyjaksot, ja kukin yrittäjänä työskennelty jakso luetaan yrittäjän työssäoloehtoon vain kerran. Työssäoloehtoon ei lueta työtä, jota henkilö on tehnyt osasairauspäivärahaa saadessaan.
8 §Yrittäjälle hyväksi luettavat vakuutuskaudet
Jos yrittäjäkassan jäsen kassasta erottuaan kuukauden kuluessa liittyy toiseen yrittäjäkassaan, jäsenen hyväksi luetaan hänen työssäoloaikansa ja vakuutettunaoloaikansa edellisessä yrittäjäkassassa.
Peruspäivärahassa yrittäjän työssäoloehtoon luetaan lähinnä 28 edellisen kuukauden aikana tehty palkansaajan työssäoloehtoon luettava työ.
13 §Omavastuuaika
Työttömyyspäivärahaa maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa yhteensä viittä täyttä työpäivää vastaavan ajan enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana. Omavastuuaika asetetaan kerran 6 luvun 7 §:ssä säädettyä työttömyyspäivärahan enimmäisaikaa kohti.
Omavastuuaikaa ei kuitenkaan aseteta, jos päivärahakauden enimmäisaika alkaisi vuoden kuluessa edellisen enimmäisajan alkamisesta ja jos omavastuuaika on asetettu edellisen päivärahakauden enimmäisajan alkaessa.
Omavastuupäiviksi ei lueta niitä päiviä, joina henkilö ei täytä ansio- tai peruspäivärahan saamiselle 2 luvussa säädettyjä edellytyksiä tai joilta henkilöllä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan 2 a tai 3 luvussa tarkoitettujen rajoitusten vuoksi taikka oikeutta soviteltuun työttömyyspäivärahaan 4 luvun 3 §:ssä säädettyjen työaikarajojen ylittymisen vuoksi. Omavastuuaikaan luetaan kuitenkin 3 luvun 3 §:n 4 momentissa tarkoitettu sairausvakuutuksen päivärahan ja kuntoutusrahan omavastuuaika. Omavastuupäiviksi luetaan myös ne päivät, joilta henkilölle on maksettu työttömyysetuutta 10 luvun perusteella.
Henkilöllä on 1—3 momentista huolimatta oikeus työttömyyspäivärahaan, jos työnteon estymisen syynä on sellainen työtaistelutoimenpide, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa ja jos hän muutoin täyttää työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset.
6 lukuTyöttömyyspäivärahan määrä ja kesto
1 §Työttömyyspäivärahan määrä
Peruspäiväraha on 31,36 euroa päivältä.
Peruspäivärahan korotusosa on 4,59 euroa päivältä.
2 §Ansiopäivärahan ansio-osa ja korotettu ansio-osa
Ansio-osa on 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Kun palkka kuukaudessa on suurempi kuin 105-kertainen perusosa, ansio-osa on tämän rajan ylittävältä päiväpalkan osalta 20 prosenttia. Ansiopäiväraha lapsikorotuksineen on enintään 90 prosenttia ansiopäivärahan perusteena olevasta päiväpalkasta, kuitenkin vähintään mahdollisella lapsikorotuksella korotetun perusosan suuruinen.
Korotettu ansio-osa on 65 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Kun palkka kuukaudessa on suurempi kuin 105-kertainen perusosa, ansio-osa on tämän rajan ylittävältä päiväpalkan osalta 37,5 prosenttia. Ansiopäiväraha lapsikorotuksineen on tällöin enintään yhtä suuri kuin ansiopäivärahan perusteena oleva päiväpalkka, kuitenkin vähintään mahdollisella lapsikorotuksella ja korotusosalla korotetun perusosan suuruinen.
Muunnettaessa kuukautta kohti laskettua palkkaa päiväpalkaksi tai päinvastoin katsotaan kuukauteen sisältyvän 21,5 työpäivää.
3 §Ansiopäivärahan ansio-osan maksuajan lyhentäminen
Ansiopäivärahan saajalle, joka ei ole ollut työssä yhteensä vähintään kolmea vuotta ennen työttömyyspäivärahaoikeuden alkamista, ansiopäiväraha maksetaan päivärahakauden enimmäisajan 100 viimeiseltä päivältä sen suuruisena kuin se maksettaisiin peruspäivärahana.
Jos ansiopäivärahan saajalle on 250 ensimmäisen työttömyyspäivärahapäivän aikana asetettu korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite hänen meneteltyään 2 a luvun 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla moitittavasti, ansiopäiväraha maksetaan päivärahakauden enimmäisajan 100 viimeiseltä päivältä sen suuruisena kuin se maksettaisiin peruspäivärahana. Jos ansiopäivärahan saajalla ei ole 1 momentissa tarkoitettua työssäoloa, ansiopäiväraha maksetaan enimmäisajan 200 viimeiseltä päivältä sen suuruisena kuin se maksettaisiin peruspäivärahana.
Edellytyksenä 2 momentin soveltamiselle on, että ansiopäivärahan saajalle ei ole maksettu 250 ensimmäisen työttömyyspäivärahapäivän aikana työllistymistä edistävän palvelun ajalta korotusosaa eikä korotettua ansio-osaa yhteensä vähintään 40 päivältä.
3 a §Korotusosan ja korotetun ansio-osan maksaminen pitkän työuran päätyttyä
Korotusosaa ja korotettua ansio-osaa maksetaan yhteensä enintään 90 päivältä työnhakijalle, joka on jäänyt työttömäksi sen vuoksi, että:
hänen työsopimuksensa on irtisanottu eikä irtisanominen ole 2 a luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hänen syytään;
hän on irtisanonut työsopimuksensa työsopimuslain 5 luvun 7 §:n mukaisesti lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää.
Korotusosaa ja korotettua ansio-osaa maksetaan myös työnhakijalle, joka on jäänyt työttömäksi määräaikaisesta työsuhteesta, jonka hän on aloittanut hänet irtisanoneen työnantajan palveluksessa välittömästi 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun työsuhteen päätyttyä.
Korotusosan maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että:
työttömäksi jäänyt ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi 60 päivän kuluessa työsuhteen päättymisestä; ja
työttömäksi jääneellä on 1 momentissa tarkoitetun työsuhteen päättyessä 11 §:ssä tarkoitettua työssäoloaikaa vähintään 20 vuotta.
Korotetun ansio-osan maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että:
työttömäksi jäänyt ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi 60 päivän kuluessa työsuhteen päättymisestä; ja
työttömäksi jääneellä on 1 momentissa tarkoitetun työsuhteen päättyessä 11 §:ssä tarkoitettua työssäoloaikaa vähintään 20 vuotta ja palkansaajakassan jäsenyysaikaa yhteensä vähintään viisi vuotta.
Edellä 3 ja 4 momentissa tarkoitettuun työssäoloaikaan ei lasketa sellaista aikaa, jonka perusteella työnhakijalle on aiemmin myönnetty korotusosaa tai korotettua ansio-osaa. Jos hakija on työsuhteen päättyessä estynyt olemasta työmarkkinoilla 5 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta hyväksyttävästä syystä, lasketaan tämän pykälän 3 ja 4 momentissa tarkoitettu 60 päivän aika tämän esteen päättymisestä.
3 e §Korotusosien ja korotettujen ansio-osien maksamisjärjestys
Jos työnhakijalla on oikeus saada korotusosaa tai korotettua ansio-osaa 3 a ja 3 b §:n perusteella, maksetaan hänelle ensisijaisesti 3 b §:n mukaista korotusosaa tai korotettua ansio-osaa.
4 §Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka
Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka lasketaan henkilön vakiintuneen palkan pohjalta työttömyyttä edeltäneeltä ajanjaksolta, jona henkilö on täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon. Jos työ ja siitä saatava palkkatulo on ollut kausiluonteista, ansioon suhteutettu päiväraha lasketaan vuositulosta. Päivärahan perusteena olevaa palkkaa laskettaessa palkasta tai vuositulon työtulo-osuudesta vähennetään 60 prosenttia sairausvakuutuslain 18 luvun 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun sairausvakuutuksen päivärahamaksun, työntekijän eläkelain 153 §:n 1 momentissa tarkoitetun alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkevakuutusmaksun ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun yhteismäärästä.
Työkyvyttömyyseläkettä osaeläkkeenä tai osa-aikaeläkettä saavan tai saaneen henkilön ansiopäivärahan perusteena oleva palkka määräytyy eläkkeen alkamishetkellä vallinneen tilanteen mukaisesti. Jos henkilön 5 luvun 3 §:n mukainen työssäoloehto täyttyy kokonaisuudessaan eläkkeen päättymisen jälkeisenä aikana, ansiopäivärahan perusteena oleva palkka lasketaan 1 momentin mukaisesti. Mitä edellä säädetään, koskee henkilöä, joka on ollut vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain (1663/1995) tai vuorotteluvapaalain (1305/2002) mukaisella vuorotteluvapaalla tai saanut julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa tarkoitettua osa-aikalisää tai ollut osittaisella hoitovapaalla taikka jonka palkkaa on alennettu määräaikaisesti ja palkan alentaminen perustuu työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisiin irtisanomisperusteisiin tai työpaikalla tuotannollisista ja taloudellisista syistä tehtyyn henkilöstöä koskevan kirjalliseen sopimukseen.
5 §Yrittäjän ansiopäivärahan perusteena oleva työtulo
Yrittäjän ansiopäiväraha määrätään sen työtulon perusteella, jonka mukaan yrittäjä on vakuuttanut itsensä yrittäjäkassassa yhteensä enintään 15 kuukauden ajan ennen työttömyyttä. Ansiopäivärahan perusteena olevaa työtuloa ei kuitenkaan saa määrätä suuremmaksi kuin henkilön yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vahvistettu työtulo sekä työntekijän eläkelain mukainen työansio keskimäärin mainittuna aikana ovat yhteensä olleet. Jos työtuloa on edellä mainittuna aikana muutettu, päivärahan suuruuden perusteena oleva työtulo saadaan jakamalla vahvistettujen työtulojen yhteismäärä vastaavalla ajalla. Tällöin työtulon 20 prosenttia suurempaa korotusta ei oteta huomioon.
6 §Lapsikorotus
Työttömyyspäivärahan saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi, maksetaan päiväraha korotettuna lapsikorotuksella, jonka suuruus yhdestä lapsesta on 5,06 euroa, kahdesta lapsesta yhteensä 7,43 euroa ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 9,58 euroa.
8 §Päivärahakauden alkaminen alusta ja palkan uudelleenlaskeminen
Kun palkansaaja on työttömyyspäivärahaoikeuden alkamisen jälkeen täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon, 7 §:ssä tarkoitetun päivärahakauden enimmäisajan laskeminen aloitetaan alusta ja ansiopäivärahan perusteena oleva palkka lasketaan uudelleen. Samoin menetellään, jos yrittäjä on täyttänyt yrittäjän työssäoloehdon.
Päivärahan perusteena olevaa palkkaa ei kuitenkaan lasketa uudelleen, jos uudelleen lasketun palkan mukainen päivärahakauden enimmäisaika alkaisi vuoden kuluessa edellisen enimmäisajan alkamisesta ja jos henkilön päivärahan perusteena oleva palkka on laskettu edellisen päivärahakauden enimmäisajan alkaessa.
Jos palkansaaja on täyttänyt työssäoloehdon ennen enimmäisajan täyttymistä, uusi ansiopäiväraha on vähintään 80 prosenttia palkansaajalle aikaisemmin maksetusta ansiopäivärahasta. Vertailu tehdään täysimääräiseen 2 §:n 1 momentin mukaisesti määräytyvään päivärahaan. Vertailtaviin päivärahoihin ei lueta lapsikorotuksia.
Jos työnhakijan työssäoloehto on täyttynyt työssä, johon hänet on työllistetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 3 momentin mukaisen velvoitteen perusteella, työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkaa ei lasketa uudelleen, ellei uusien tulotietojen perusteella laskettu palkka ole aiemmin määrättyä palkkaa suurempi. Jos työnhakijan työssäoloehtoon on luettu aikaa, jona hän on ollut työllistymistä edistävässä palvelussa, työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkaa ei lasketa uudelleen.
9 §Lisäpäiväoikeus
Palkansaajan peruspäivärahaa ja ansiopäivärahaa maksetaan 7 §:ssä säädetyn enimmäisajan estämättä sen kalenterikuukauden loppuun saakka, jona työnhakija täyttää 65 vuotta, jos hän on syntynyt:
vuosina 1950—1954 ja jos hän on täyttänyt 59 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä;
vuonna 1955 tai 1956 ja jos hän on täyttänyt 60 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä;
vuonna 1957 tai sen jälkeen ja jos hän on täyttänyt 61 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä.
Edellytyksenä 1 momentin soveltamiselle on, että työnhakijalla on enimmäisajan täyttyessä 11 §:ssä tarkoitettua työssäoloaikaa vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana.
Palkansaajan peruspäivärahaa ja ansiopäivärahaa maksetaan 7 §:ssä säädetyn enimmäisajan estämättä työnhakijalle työllistymistä edistävän palvelun ajalta, jos työllistymistä edistävä palvelu on järjestetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentin mukaisen velvoitteen perusteella.
11 §Työssäoloajan laskeminen
Työssäolokuukausien lukumäärä saadaan jakamalla kunkin kalenterivuoden ansiot luvulla 510. Kalenterivuosikohtainen osamäärä pyöristetään alaspäin lähimpään kokonaislukuun, joka voi olla enintään 12. Eri vuosien osamäärät lasketaan yhteen.
7 lukuTyömarkkinatukea koskevat yleiset säännökset
3 §Oikeus työmarkkinatukeen matka-avustuksena
Poiketen 2 momentissa säädetystä työ- ja elinkeinotoimisto voi myöntää matka-avustuksen, jos palkkatukea rahoitetaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 9 §:n 2 momentin mukaisesti työmarkkinatukimäärärahoista.
5 §Oikeus työmarkkinatuen korotusosaan työllistymistä edistävien palvelujen ajalta
Korotusosaa maksetaan työllistymissuunnitelmassa tai työllistymissuunnitelmaa korvaavassa suunnitelmassa sovittujen työllistymistä edistävien palvelujen ajalta. Korotusosaa maksetaan myös työllistymissuunnitelmassa tai työllistymissuunnitelmaa korvaavassa suunnitelmassa sovittujen työllistymistä edistävien palvelujen väliseltä ajalta, jos näiden palvelujen välinen aika on enintään seitsemän kalenteripäivää.
Korotusosaa maksetaan enintään 200 päivältä. Korotusosan maksaminen aloitetaan alusta, kun henkilö on tullut työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen uudelleen oikeutetuksi työmarkkinatukeen.
10 §Omavastuuaika
Työmarkkinatukea maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa yhteensä viittä täyttä työpäivää vastaavan ajan enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana.
Omavastuupäiviksi ei lueta niitä päiviä:
joina henkilö ei täytä työttömyysetuuden saamiselle 2 luvussa säädettyjä edellytyksiä;
joilta henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 2 a tai 3 luvussa tarkoitettujen rajoitusten vuoksi;
joilta henkilöllä ei ole oikeutta soviteltuun työttömyysetuuteen 4 luvun 3 §:ssä säädettyjen työaikarajojen ylittymisen vuoksi;
joilta henkilöllä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen 2 luvun 12 pykälän mukaisen odotusajan vuoksi.
Omavastuuaikaan luetaan kuitenkin 3 luvun 3 §:n 4 momentissa tarkoitettu sairausvakuutuksen päivärahan ja kuntoutusrahan omavastuuaika. Omavastuupäiviksi luetaan myös ne päivät, joilta henkilölle on maksettu 10 luvun perusteella työmarkkinatukea.
Omavastuuaikaa ei kuitenkaan edellytetä, jos henkilö muutoin täyttää työmarkkinatuen saamisen edellytykset ja:
hänen oikeutensa työmarkkinatukeen alkaa välittömästi 6 luvun 7 tai 9 §:ssä tarkoitetun työttömyyspäivärahan enimmäisajan täytyttyä; tai
hänen työntekonsa estyy sellaisen työtaistelutoimenpiteen takia, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa.
11 §Omavastuuajan voimassaolo
Omavastuuaika on voimassa siihen asti, kun henkilö täyttää 5 luvun 3 tai 7 §:ssä tarkoitetun työssäoloehdon.
11 lukuToimeenpanoa koskevat säännökset
2 §Velvollisuus tietojen antamiseen
Työmarkkinatuen saajan on lisäksi ilmoitettava työttömyysetuuden maksajalle seuraavat itseään ja perhettään koskevat tiedot ja niissä tapahtuneet muutokset:
12 lukuMuutoksenhaku
4 b §Asian uudelleen ratkaiseminen työllistymistä edistävästä palvelusta poissaolon vuoksi
Jos työttömyysetuuden saajalle on myönnetty työllistymistä edistävän palvelun ajalle työttömyysetuutta ja 10 luvun 6 §:ssä mainittua kulukorvausta, koska hakija on antanut osallistumisestaan työllistymistä edistävään palveluun ilmeisen virheellisen tiedon, työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos voi ilman päätöksen poistamista tai asianosaisen suostumusta ratkaista asian uudelleen.
13 lukuTietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset
1 §Oikeus tietojen saamiseen
Kansaneläkelaitoksella, työ- ja elinkeinotoimistolla, työttömyyskassalla, työttömyysturva-asiamiehellä sekä tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista tai muuten tämän lain tai Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemista varten välttämättömät tiedot:
valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä;
Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitokselta sekä eläkesäätiöltä;
työnantajalta, toimeksiantajalta tai muulta työn teettäjältä, työttömyyskassalta, työpaikkakassalta sekä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetulta koulutuspalvelujen tuottajalta ja muulta oppilaitokselta.
2 §Tiedot rahalaitoksilta
Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä maksutta käsiteltävänä olevan työmarkkinatukea koskevan asian ratkaisemista varten välttämättömät työmarkkinatuen hakijaa tai saajaa koskevat tiedot rahalaitoksilta, ellei riittäviä tietoja ja selvityksiä muutoin saada ja on perusteltua syytä epäillä etuuden hakijan tai saajan antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta eikä hän ole antanut suostumustaan tietojen saamiseen. Pyyntö tietojen saamiseksi tulee esittää kirjallisena, ja ennen pyynnön esittämistä on hakijalle tai saajalle annettava siitä tieto.
14 lukuErinäisiä säännöksiä
1 §Etuuksien korotus
Edellä 1 momentissa tarkoitetut määrät vastaavat sitä kansaneläkeindeksin pistelukua, jonka mukaan vuoden 2012 tammikuussa maksettavina olleiden kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.
1 a §Palkkakertoimella tehtävät tarkistukset
Edellä 2 luvun 7 §:n 1 momentin 7 kohdassa, 5 luvun 4 §:n 3 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa sekä 6 luvun 11 §:n 2 momentissa mainittuja määriä tarkistetaan vuosittain tammikuun alusta lukien työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella ( palkkakerroin ).
Edellä 1 momentissa tarkoitetut määrät ovat vuoden 2013 tasossa.
2 §Päivärahan perusteena olevan palkan ja työtulon tarkistaminen
Jos palkansaajan 28 tai yrittäjän 48 kuukauden työssäoloehdon tarkastelujaksoa pidennetään hyväksyttävän syyn johdosta, tarkistetaan palkkakertoimella sitä palkkaa tai työtuloa, joka tarkastelujakson pidentämisen vuoksi otetaan mukaan laskettaessa ansiopäivärahan perusteena olevaa palkkaa tai työtuloa. Palkka tai työtulo tarkistetaan ansiopäivärahan alkamisvuoden tasoon.
Jos palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka määräytyy 6 luvun 4 §:n 3 momentin tai yrittäjän työtulo 6 luvun 5 §:n 3 momentin perusteella, palkka tai työtulo tarkistetaan palkkakertoimella ansiopäivärahan alkamisvuoden tasoon. Edellytyksenä palkan tai työtulon tarkistamiselle on, että osatyökyvyttömyyseläke tai osa-aikaeläke on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kolme vuotta ja että eläke tai sen rinnalla tehty osa-aikatyö on päättynyt.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014. Sen 2 luvun 7 §:n 1 momentin 7 kohta, 5 luvun 6 § ja 7 §:n 1 momentti sekä 6 luvun 5 §:n 1 momentti tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2015. Lain 6 luvun 4 §:n 3 momentti on voimassa vuoden 2015 loppuun.
Henkilöön, jonka yritystoiminta on päättynyt ja työttömyys alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan 3 luvun 7 §:n 2 momenttia sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa.
Etuuteen, jota maksetaan ajalta ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan 4 luvun 5 §:ää, 6 luvun 2 §:ää sekä 7 luvun 1, 5 ja 8 §:ää sellaisina kuin ne olivat tämän lain voimaan tullessa.
Jos työnhakijalle on ennen tämän lain voimaantuloa alettu maksaa työmarkkinatukea ilman tarveharkintaa 7 luvun 8 §:n 3 tai 4 momentin perusteella, sovelletaan häneen 7 luvun 8 §:ää 31 päivään joulukuuta 2014 sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa.
Lain 5 luvun 2 §:ää ja 3 §:n 1 momenttia sovelletaan työnhakijaan sen jälkeen, kun hän on ollut työssäoloehdon täyttävässä työssä 29 päivän joulukuuta 2013 jälkeen vähintään yhden kalenteriviikon.
Lain 5 luvun 4 §:n 2 ja 4 momenttia sovelletaan 30 päivänä joulukuuta 2013 ja sen jälkeen tehtyyn työhön.
Lain 5 luvun 13 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos omavastuuaika alkaa tämän lain tultua voimaan.
Lain 6 luvun 3 §:ää sovelletaan työnhakijaan, jonka päivärahakauden enimmäisaika alkaa tämän lain tultua voimaan.
Lain 6 luvun 4 §:n 3 momenttia sovelletaan laskettaessa ansiopäivärahan perusteena olevaa palkkaa vuosina 2014 ja 2015 ansaittujen palkkojen perusteella.
Jos työnhakijan työttömyyspäivärahan enimmäisaika on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan häneen 6 luvun 3 §:n 1 momenttia 31 päivään maaliskuuta 2014 sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa.
Työnhakijaan, jonka työsuhde on päättynyt ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan 6 luvun 3 a §:n 1 momenttia sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa.
Jos työnhakijan oikeus muutosturvalisään tai muutosturvan ansio-osaan on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, hänelle maksetaan korotusosaa tai korotettua ansio-osaa lain voimaantulon jälkeiseltä siltä ajalta, jona hän on työllistymistä edistävässä palvelussa. Työttömyyspäivärahapäivät, joilta on maksettu muutosturvalisää tai muutosturvan ansio-osaa, lasketaan mukaan korotusosan ja korotetun ansio-osan 200 päivän enimmäisaikaan.
Tämän lain voimaan tullessa työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa vireillä oleviin lainvoimaisen päätöksen poistamista koskeviin asioihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
StVM 24/2013
TyVL 14/2013
PeVL 25/2013
EV 172/2013
Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2013
Tasavallan PresidenttiSAULI NIINISTÖSosiaali- ja terveysministeriPaula Risikko