Valtioneuvoston asetus uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 187/2010 (Julkaistu 31.12.2010)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty työ- ja elinkeinoministeriön esittelystä, säädetään uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain (1396/2010) nojalla:
1 §Voimalaitoksen hyväksyminen syöttötariffijärjestelmään
Syöttötariffijärjestelmään voidaan hyväksyä tuulivoimala, biokaasuvoimala ja puupolttoainevoimala, jos voimalaitoksen järjestelmä, joka muuntaa energialähdettä sähköenergiaksi, ja sähköenergian tuotantoon kiinteästi liittyvät tekniset järjestelmät eivät ole saaneet valtiontukea, ovat uusia eivätkä ne sisällä käytettyjä osia. Jos kyse on biokaasuvoimalasta, vaaditaan myös, että biokaasulaitoksen biokaasureaktori, jossa mädättämällä biomassaa suljetussa tilassa syntyy biokaasua biokaasuvoimalan polttoaineeksi, ei ole saanut valtiontukea, on uusi eikä sisällä käytettyjä osia. Vastaavat vaatimukset koskevat lisäksi:
polttoaineen ja biokaasureaktorin raaka-aineiden esikäsittely-, valmistus-, käsittely-, kuljetus- ja syöttöjärjestelmiä ja niihin liittyviä laitteita;
säiliöitä, halleja, siiloja ja siirtoputkistoja ja kuljettimia sekä muita voimalaitoksen energialähteiden varastointijärjestelmiä;
jätteiden, sivutuotteiden ja savukaasujen käsittely-, puhdistus-, varastointi- ja siirtojärjestelmiä, mukaan lukien biolietteen hygienisointi-, jälkivarastointi- ja kuljetusjärjestelmiä;
voimalaitoksen ohjaus- ja säätöjärjestelmää komponentteineen, mukaan lukien tieto- ja viestintäjärjestelmiä;
generaattorin ja sähköenergian mittauspisteen välisiä sähköenergian siirtoon ja jakeluun liittyviä järjestelmiä;
voimalaitosrakennusta perustuksineen, jonka sisällä sähköenergian tuottamisessa tarvittavat energiatekniset laitteet ovat;
tuulivoimalan tornin ja biokaasureaktorin perustusta;
tuotantovalmiuden ylläpitämiseen ja poikkeustilanteiden hallintaan liittyviä koneita ja laitteita, mukaan lukien varavoimakoneita sekä palonesto- ja hälytysjärjestelmiä; sekä
voimalaitoksen lämmitys-, valaistus-, ilmastointi-, korjaus- ja valvontalaitteita, laboratorioita ja muuta irtaimistoa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen vaatimusten arvioinnissa ei oteta huomioon:
polttoaineen tai biokaasureaktorin raaka-aineiden hankinta- tai keräilyjärjestelmiä tai niihin liittyviä laitteita;
lämpöenergian siirto- tai jakelujärjestelmää tai siihen liittyviä komponentteja tai lämpöteknisiä järjestelmiä; taikka
muita sellaisia voimalaitosalueella sijaitsevia energiantuotantolaitoksia tai -yksiköitä, jotka eivät ole energiateknisessä yhteydessä siihen voimalaitosyksikköön, jolle tukea haetaan.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia ei sovelleta metsähakevoimalan hyväksymiseen syöttötariffijärjestelmään.
2 §Tariffijaksot
Kalenterivuosi jakautuu tariffijaksoihin seuraavasti:
1 päivä tammikuuta―31 päivä maaliskuuta;
1 päivä huhtikuuta―30 päivä kesäkuuta;
1 päivä heinäkuuta―30 päivä syyskuuta;
1 päivä lokakuuta―31 päivä joulukuuta.
3 §Sähkön ja päästöoikeuden markkinahintojen keskiarvo
Sähkön markkinahinnan keskiarvo määräytyy yhteispohjoismaisten sähkömarkkinoiden päivää edeltävän fyysisen sähkökaupan voimalaitoksen sijaintipaikan aluehinnan keskiarvon perusteella. Sähkön markkinahinnan keskiarvo lasketaan kutakin tariffijaksoa vastaavan kolmen kuukauden tuntihintojen aritmeettisena keskiarvona.
Päästöoikeuden markkinahinnan keskiarvo määräytyy aritmeettisena keskiarvona Euroopan talousalueen vaihdoltaan kolmen suurimman päästöoikeuspörssin päivän päätöshinnan perusteella. Päästöoikeuden markkinahinnan keskiarvo lasketaan kutakin tariffijaksoa vastaavan kolmen kuukauden päivän päätöshintojen aritmeettisena keskiarvona.
4 §Päästöoikeuden hintaan sidotun syöttötariffin suuruus
Päästöoikeuden hintaan sidotun syöttötariffin suuruus lasketaan kaavalla 18 – 18/13 x (P e – 10), kun päästöoikeuden kolmen kuukauden keskiarvohinta (P e ) on vähintään 10 ja enintään 23 euroa.
5 §Omakäyttölaitteet
Mitä voimalaitosten omakäyttölaitteista annetussa kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa (309/2003) säädetään omakäyttölaitteista, sovelletaan määritettäessä tavoitehintaan, muuttuvaan sähkön tuotantotukeen, lämpöpreemioon ja kiinteään sähkön tuotantotukeen oikeuttavaa sähkön tuotantoa.
6 §Seurantavelvollisuus
Sähkön tuottajan on syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskevan hakemuksen liitteeksi laadittava seurantasuunnitelma, jonka mukaisesti sähkön tuottaja tuottaa tiedon tuettavan sähköenergian määrästä ja osoittaa mahdollisen kokonaishyötysuhdekriteerin täyttymisen. Seurantasuunnitelmassa on esitettävä seurantatiedot sähköenergiasta ja sen määritystavoista ja -menettelyistä sekä sähköenergian mittaamisesta.
Sähkön tuottajan on kiinteän sähkön tuotantotuen osalta seurattava ja mitattava suunnitelmallisesti tuotetun sähköenergian määrää. Sähkön tuottajalla tulee olla seurantatiedot sähköenergiasta ja sen määritystavoista ja -menettelyistä sekä sähköenergian mittaamisesta.
Seurantavelvollisuuden laajuus riippuu voimalaitoksesta ja sen energialähteistä.
7 §Seurantajärjestelmä
Seurantavelvollisuus edellyttää, että sähkön tuottajalla on järjestelmä ( seurantajärjestelmä ). Seurantajärjestelmän tulee sisältää tiedot polttoaineiden energiasisältöjen ja sähkön ja lämmön mittauksista sekä polttoaineiden lämpöarvojen määrityksistä. Seurantajärjestelmään tulee sisältyä tiedonkeruu-, prosessointi- ja raportointijärjestelmät.
Seurantajärjestelmän avulla sähkön tuottajan tulee tuottaa tiedot tukeen oikeuttavasta sähkön määrästä. Jos kyse on syöttötariffijärjestelmään hyväksytystä voimalaitoksesta, seurantajärjestelmän tulee lisäksi tuottaa tarvittaessa tiedot lämmön hyötykäytöstä ja kokonaishyötysuhteesta sekä tiedot muiden hyväksymispäätöksessä yksilöityjen ehtojen täyttymisestä. Seurantajärjestelmän tiedot tulee sisällyttää kirjanpitoon, jonka perusteella todentajan tulee voida suorittaa varmennus.
Jos voimalaitos kuuluu päästökauppalain (683/2004) mukaiseen päästökauppajärjestelmään, sähkön tuottaja voi noudattaa voimalaitoksen seurantajärjestelmänä päästökauppalain 52 §:n nojalla hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa kyseisen polttoaineluokan energiasisällön määrittämisessä muiden kuin biopolttoaineiden osalta.
8 §Polttoaineiden seurantaa koskeva poikkeus
Polttoaineiden seurantaa ei ole tarpeen sisällyttää seurantajärjestelmään, kun kyse on voimalaitoksen käynnistämiseen käytetyistä käynnistyspolttoaineista, joiden energiasisältö tariffijaksolla on enintään 2,5 prosenttia voimalaitoksessa käytettyjen polttoaineiden energiasisältöjen summasta.
Jos voimalaitoksessa käytetään enintään yhtä polttoainetta käynnistyspolttoaineen lisäksi ja voimalaitokseen ei kohdistu kokonaishyötysuhteen seurantavelvoitetta, seurantajärjestelmässä ei ole tarpeen seurata polttoaineiden energiasisältöjä.
9 §Polttoaineen ja sen energian määritys
Käytettävien polttoaineiden yksilöinnissä ja määrityksessä on noudatettava kulloinkin voimassa olevaa Tilastokeskuksen polttoaineluokituksen polttoaineluokkia.
Polttoaineiden määrän määrityksen suurin sallittu epävarmuus seurantajaksolle on enintään 7,5 prosenttia.
Polttoaine-energian määrityksessä tulee käyttää tehollisia lämpöarvoja ja polttoainemääriä käyttötilassa tai polttoaineiden saapumistilaisia arvoja. Saapumistilaisia arvoja käytettäessä polttoainemäärityksen ja lämpöarvomäärityksen on vastattava toisiaan ottaen huomioon polttoaineiden kosteuspitoisuuksien muutokset.
10 §Hyötykäyttö
Hyötykäyttöön tuotettua lämpöä ( hyötylämpö ) on lämpö, joka tuotetaan samanaikaisesti ja samassa prosessissa sähkön tuotannon kanssa ja joka täyttää taloudellisesti perusteltavissa olevan lämmitys- tai jäähdytystarpeen. Tarve on taloudellisesti perusteltavissa, jos se ei ylitä lämmitys- tai jäähdytystarvetta ja jos se muutoin tyydytettäisiin markkinaehtoisesti muilla energian tuotantotavoilla.
Hyötylämpö on määritettävä mittamaalla. Hyötylämmön määrityksessä noudatetaan seurantasuunnitelmassa yksilöityä mittausjärjestelmää ja sen avulla määrityksin rekisteröityjä tietoja tai arvoja.
11 §Kokonaishyötysuhde
Kokonaishyötysuhde määräytyy sähkön määrän ja lämmön summana jaettuna polttoaineiden energiasisältöjen summalla. Kokonaishyötysuhteen laskennan perusteena oleva sähkön määrä vastaa tuotetun sähkön määrää vähennettynä omakäyttölaitteiden kuluttamalla sähköenergialla. Laskennan perusteena oleva lämmön määrä vastaa mitattua hyötylämmön määrää. Polttoaineiden energiasisältöjen määrä vastaa kaikkien seurantasuunnitelmassa olevien polttoaineiden yhteenlaskettua energiasisältöä.
Kokonaishyötysuhdetta määritettäessä ei käytetä oletushyötysuhdetta tai kattilan takuuhyötysuhdetta. Kokonaishyötysuhteen tulee perustua tariffijakson aikana toteutuneisiin tuotantotietoihin ja toteutuneeseen energialähteiden kulutukseen.
12 §Tietojen säilyttäminen
Sähkön tuottajan on huolehdittava 6, 7 ja 9―11 §:ssä tarkoitettujen tietojen tallentamisesta siten, että Energiamarkkinaviraston ja todentajan on mahdollista varmistua seurantajärjestelmän ja sen perusteella lasketun tuotantotukeen oikeuttavan sähkön tuotannon määrän ja mahdollisen kokonaishyötysuhteen luotettavuudesta ja tarkkuudesta.
Sähkön tuottajan on säilytettävä tiedot syöttötariffijärjestelmän osalta kymmenen vuotta siitä vuodesta lukien, jolloin syöttötariffijärjestelmään hyväksymistä koskeva päätös on rauennut tai peruutettu, ja kiinteän sähkön tuotantotuen osalta kymmenen vuotta siitä vuodesta lukien, jolloin viimeinen tukierä on maksettu.
13 §Todentajan pätevyysalue
Todentajaksi hyväksymistä koskevassa päätöksessä pätevyysalue määritetään energialähteiden ja niihin liittyvien voimalaitostyyppien erityisten edellytysten mukaan. Pätevyysalueita ovat:
tuulivirtaus;
vesivirtaus;
biokaasu;
metsähake;
puupolttoaine.
14 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2010
ElinkeinoministeriMauri PekkarinenHallitusneuvosAnja Liukko