Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

65/2008

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Valtioneuvoston asetus vuodelta 2008 maksettavasta ympäristötuen kansallisesta lisäosasta

Säädöksen tyyppi
Asetus
Antopäivä
Ajantasaistettu säädös
65/2008
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 12/2008 (Julkaistu 6.2.2008)

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun lain (1559/2001) 4 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 ja 2 momentin sekä 10 a §:n 4 momentin nojalla, sellaisena kuin niistä on 10 a §:n 4 momentti laissa 1446/2006:

1 §Soveltamisala

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001), jäljempänä tukilaki , 6 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna tukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 2008 ympäristötuen kansallista lisäosaa, jäljempänä lisäosa , siten kuin tässä asetuksessa säädetään.

2 §Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

tukikertoimella sitä osuutta tukihakemuksen kohteena olevasta tukeen oikeuttavasta lisäosan määrästä, jolle tuki maksetaan;

2)

ympäristötukisitoumuksella luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000) tarkoitettua maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä koskevaa viisivuotista sitoumusta;

3)

seosviljalla pelkistä korsiviljoista muodostuvaa kasvustoa;

4)

neuvoston tilatukiasetuksella yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1782/2003;

5)

seoskasvustolla viljan ja neuvoston tilatukiasetuksen 76 artiklassa tarkoitettua valkuaiskasvien seoskasvustoa, jossa kasvulohkolle on kylvetty valkuaiskasvin ja viljan siemenseosta niin, että valkuaiskasvin ja viljan yhteenlasketusta kylvösiemenmäärästä kiloina vähintään 50 prosenttia on viljakasvien siementä;

6)

vihantaviljalla puhdasta viljakasvustoa, joka korjataan ennen jyväsadon valmistumista;

7)

rehuviljalla rehuohraa, kauraa, ruisvehnää, seosviljaa, seoskasvustoa ja vihantaviljaa; sekä

8)

luonnonniityillä ja -laitumilla aloja, joilla kasvaa luonnonheinää ja joita laidunnetaan tai käytetään tuen hakijan kotieläinten rehuntuotantoon kasvukauden 2008 ajan ja joilla muita vuosittaisia viljelytoimenpiteitä ei suoriteta.

3 §Lisäosan myöntämisen perusteet

Manner-Suomessa lisäosa maksetaan tukialueilla A ja B liitteessä 1 olevan tukialuejaon mukaisesti.

Lisäosa voidaan myöntää enintään tukikertoimella kerrotulle osuudelle muutoin myönnettäväksi tulevasta lisäosan määrästä. Tukikerroin on 1,00.

Lisäosa voidaan maksaa enintään samalle pinta-alalle ja vastaavasta sitoumuskaudesta, josta viljelijällä on voimassa ympäristötukisitoumus. Lisäosan maksamisen ehtona on, että viljelijä hakee lisäosan maksatusta.

4 §Lisäosan määräytymisestä

Lisäosan myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijällä on koko kasvukauden 2008 voimassa oleva ympäristötukisitoumus ja lisäosasitoumus. Lisäksi edellytyksenä on, että viljelijä noudattaa sitoumuksen kohteena olevan pinta-alan käytössä ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä sekä maatalouden ympäristötuen koulutukseen liittyvästä tuesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (646/2000), jäljempänä ympäristötukiasetus , säädettyjä ehtoja sekä muita ympäristötukisitoumuksen ehtoja mukaan lukien viljelijän ikää ja muita tukikelpoisuutta koskevia ehtoja sellaisina kuin ne ovat mainitussa sitoumuksessa.

Lisäosaan oikeuttavaa on 1 momentissa tarkoitettu pinta-ala, joka on vuonna 2008 maatalouden ympäristötuessa tukikelpoista ja josta on maksettu ympäristötukea. Lisäosa määräytyy jäljempänä 5 §:n 1 momentissa säädettynä osuutena momentissa mainituille kasveille lopullisesti maksetusta ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden määrästä.

5 §Lisäosan määräytymisperusteista

Tässä asetuksessa tarkoitettu lisäosa myönnetään vuoden 2008 kasvukauden ajan jäljempänä tarkoitettuun tuotantoon käytetystä pellosta enintään seuraavan prosenttiosuuden suuruisena kyseisen kasvin pinta-alalle maksetusta maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden määrästä:

prosenttia

Vehnä

82

Mallasohra

68

Ruis

92

Rehuvilja

4

Sokerijuurikas

92

Tärkkelysperuna

92

Öljykasvit

92

Kuitukasvit

92

Valkuaiskasvit

92

Nurmi

92

Avomaanvihannekset, tilli ja persilja

96

Omenat

30

Marjat

8

Lisäosa maksetaan enintään seuraavassa taulukossa säädetyn euromäärän suuruisena hehtaaria kohti taulukossa mainitun kasvin viljelyyn käytetyn pinta-alan perusteella:

euroa/ha

Vehnä

105

Mallasohra

84

Ruis

129

Rehuvilja

6

Sokerijuurikas

129

Tärkkelysperuna

129

Öljykasvit

129

Kuitukasvi

129

Valkuaiskasvit

129

Nurmi

129

Avomaanvihannekset, tilli ja persilja

392

Omenat

155

Marjat

50

6 §Eräiden kasvien lisäosakelpoisuudesta

Spelttivehnän viljelyyn käytetty pinta-ala oikeuttaa vehnän lisäosaan.

Muiden kuin 5 §:ssä lueteltujen neuvoston tilatukiasetuksen liitteessä IX tarkoitettujen peltokasvien lisäosa on valkuaiskasvien lisäosan suuruinen.

Tukikelpoisia avomaanvihanneksia ovat ihmisravinnoksi käytettävät vihannekset. Herneistä avomaanvihanneksina tukikelpoisia ovat tarhaherneisiin kuuluvat silpo-, silpoydin-, sokeri- ja taittoherne, jotka korjataan tuleentumattomina. Herneen ja viljan seoskasvusto on tukikelpoinen valkuaiskasvina, jos kasvulohkolle on kylvetty herneen ja viljan siemenseosta niin, että herneen ja viljan yhteenlasketusta siemenmäärästä kiloina yli 50 prosenttia on herneen siementä.

Nurmen lisäosaa ei makseta luonnonniityille ja -laitumille.

7 §Mallasohran lisäosa

Mallasohran lisäosaa voidaan maksaa enintään tukivuoden 2008 tukihakemuksessa ilmoitetulle ja valvonnassa hyväksytylle mallasohra-alalle.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että:

1)

viljelystä on tehty viljelijän ja mallastamon tai suoraan mallastamon lukuun toimivan välittäjän kanssa mallasohran viljelysopimus viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2008;

2)

kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle on toimitettu kopio viljelysopimuksesta ennen tuen myöntämistä ja maksamista;

3)

mallasohrasta on toimitettu mallastamolle mallastamotoiminnan laatuvaatimukset täyttävä hyväksytty esinäyte, joka on analysoitu Analytica-EBC -standardin tai vähintään vastaavat laatuvaatimukset täyttävän muun menetelmän mukaisesti; ja

4)

mallastamo on vahvistanut tehdyn mallasohran viljelysopimuksen hyväksytyn esinäytteen perusteella.

Mallasohran lisäosaa ei makseta, jos mallasohraksi ilmoitettu ala on ilmoitettu siemenviljelykseen.

Jos mallasohraa viljellään muualla kuin Suomen tasavallan alueella tapahtuvaa mallastusta varten, mallasohran lisäosan hakijan tulee toimittaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle todistus mallasohran käytöstä. Todistuksen tulee sisältää tiedot mallasohran käytöstä mallastustarkoituksiin.

Mallasohran lisäosa voidaan myöntää joko vahvistetun mallasohran viljelysopimuksen mukaisen sopimuspinta-alan tai ilmoitetun ja mahdollisessa valvonnassa hyväksytyn mallasohran pinta-alan perusteella. Tuki myönnetään näistä pienemmän alan perusteella.

8 §Mallasohran viljelysopimus

Edellä 7 §:n 2 ja 4 momentissa tarkoitetun mallasohran viljelysopimuksen tulee sisältää tieto:

1)

viljelijän nimestä;

2)

viljelijän Y-tunnuksesta;

3)

sopimuksen tehneen mallastamon tai muualla kuin Suomen tasavallan alueella tapahtuvassa jalostuksessa välittäjän nimestä ja osoitteesta; sekä

4)

lopullisesta sopimuspinta-alasta hehtaareina.

Mallasohran viljelysopimuksessa mallastamon tai suoraan tämän lukuun toimivan välittäjän tulee olla tunnetusti sopimustoimintaa harjoittava. Jos mallasohran viljelysopimuksen tekijän toiminnan todellisesta luonteesta on epäselvyyttä, mallasohran lisäosan hakijan tulee toimittaa toiminnan harjoittajaa koskeva tarkempi selvitys. Edellytyksenä mallasohran lisäosan maksamiselle on, että annettua selvitystä voidaan pitää luotettavana.

Sopimuksessa mainitusta sopimuspinta-alalta korjatusta mallasohrasta tulee olla vähintään yksi 7 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu hyväksytty esinäyte kutakin sopimuspinta-alan alkavaa 20 hehtaaria kohti. Jos hyväksyttyjä esinäytteitä on tätä vähemmän, mallasohran lisäosan maksun perusteena olevaa pinta-alaa alennetaan vastaavassa suhteessa.

9 §Ympäristötukisitoumuksesta luopumisen tai sen raukeamisen vaikutus

Jos viljelijä luopuu lisäosan maksun perusteena olevasta ympäristötukisitoumuksesta ennen sitoumuskauden päättymistä, maksettu lisäosa peritään takaisin. Lisäosaa ei makseta ohjelmakauden 2007―2013 mukaiseen maatalouden ympäristötukiohjelmaan sitoutuneille viljelijöille.

Jos viljelijän ympäristötukisitoumus on kuitenkin ollut voimassa kolme vuotta ja viljelijä luopuu koko tilan myynnin kautta tai muutoin kokonaan maatalouden harjoittamisesta, lisäosaa ei peritä takaisin. Ympäristötukisitoumuksesta luopumisella tarkoitetaan myös tilannetta, jossa sitoutunut viljelijä ilman 3 momentissa tarkoitettua perustetta ei hae vuosittaista maksatusta. Viljelijää on kuultava ennen mahdollista lisäosan takaisinperintää koskevan päätöksen tekemistä.

Jos viljelijä luopuu ympäristötukisitoumuksesta ylivoimaisen esteen vuoksi, lisäosaa ei peritä takaisin. Ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan säädetyt seikat luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000).

Viljelijän on tukilain 16 a §:ssä säädetyllä tavalla ilmoitettava tässä asetuksessa säädetyn lisäosasitoumuksen osalta edellä mainituista seikoista. Lisäosasitoumuksen osalta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on viljelijän vapauttamiseksi sitoumuksen noudattamisesta tehtävässä päätöksessä todettava lisäosan maksamisen lakkauttaminen ja mahdollinen takaisinperintä.

Jos ympäristötukisitoumus raukeaa luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyllä tavalla, maksettua lisäosaa ei peritä takaisin.

10 §Muutoksista ilmoittaminen

Uusien alueiden ottaminen ympäristötukisitoumukseen, ympäristötukisitoumuksen siirrot tai muut vastaavat muutokset oikeuttavat lisäosaan siltä osin kuin muutokset oikeuttavat ympäristötukeen.

Jos muutokset aiheuttavat ympäristötukisitoumuksesta luopumisen tai sen raukeamisen, sovelletaan mitä 9 §:ssä säädetään.

11 §Asiakirjojen säilyttäminen

Lisäosan ehtoihin liittyvät asiakirjat, muistiinpanot ja todistukset on säilytettävä tilalla koko sitoumus- ja sopimuskauden ajan sekä kolme vuotta sen jälkeen.

12 §Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 6 päivänä helmikuuta 2008.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 2008

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa AnttilaYlitarkastaja Esa Hiiva

Liite 1

TUKIALUEJAKO MANNER-SUOMESSA

Tukialue A

Alastaro, Askola, Aura, Elimäki, Espoo, Helsinki, Järvenpää, Karjaa, Kauniainen, Kemiö, Kerava, Kiikala, Kirkkonummi, Koski, Kouvola, Kuusjoki, Lapinjärvi, Lieto, Liljendal, Lohja, Loimaa, Loviisa, Marttila, Masku, Mellilä, Muurla, Mynämäen kunnasta entisen Mietoisten kunnan alue, Myrskylä, Nurmijärvi, Oripää, Paimio, Perniö, Pertteli, Pohja, Pornainen, Pukkila, Pöytyä, Raisio, Ruotsinpyhtää, Rusko, Salo, Sipoo, Siuntio, Somero, Tarvasjoki, Tuusula, Vantaa, Vihti ja Västanfjärd sekä saaristo-osia lukuun ottamatta Dragsfjärd, Halikko, Inkoo, Kaarina, Lemu, Naantali, Parainen, Pernaja, Piikkiö, Porvoo, Sauvo, Särkisalo ja Turku.

Tukialue B

Akaa, Anjalankoski, Artjärvi, Asikkala, Askainen, Eura, Eurajoki, Forssa, Hamina, Hanko, Harjavalta, Hartola, Hattula, Hauho, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Houtskari, Huittinen, Humppila, Hyvinkää, Hämeenkoski, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Iitti, Ikaalinen, Imatra, Iniö, Jaala, Janakkala, Jokioinen, Joutseno, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä sen alueeseen C1 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Kalvola, Kangasala, Kankaanpää, Karjalohja, Karkkila, Kiikoinen, Kisko, Kiukainen, Kokemäki, Korppoo, Kotka, Kuhmalahti, Kuhmoinen, Kustavi, Kuusankoski, Kylmäkoski, Kärkölä, Köyliö, Lahti, Laitila, Lammi, Lappeenranta, Lappi, Lavia, Lemi, Lempäälä, Loppi, Luumäki, Luvia, Merimasku, Miehikkälä, Mouhijärvi, Mynämäki sen alueeseen A kuuluvia osia lukuun ottamatta, Mäntsälä, Mäntyharju, Nakkila, Nastola, Nauvo, Nokia, Noormarkku, Nousiainen, Nummi-Pusula, Orimattila, Orivesi, Padasjoki, Pirkkala, Pomarkku, Pori, Punkalaidun, Pyhtää, Pyhäranta, Pälkäne, Rauma, Renko, Riihimäki, Rymättylä, Sammatti, Suomusjärvi, Sysmä, Säkylä, Taivassalo, Tammela, Tammisaari, Tampere, Tuulos, Ulvila, Urjala, Uusikaupunki, Vahto, Valkeakoski, Valkeala, Vammala, Vampula, Vehmaa, Velkua, Vesilahti, Virolahti, Ylämaa, Yläne, Ylöjärvi, Ypäjä ja Äetsä sekä Dragsfjärdin, Halikon, Inkoon, Kaarinan, Lemun, Naantalin, Paraisten, Pernajan, Piikkiön, Porvoon, Sauvon, Särkisalon ja Turun saaristo-osat.

Sivun alkuun