Maa- ja metsätalousministeriön asetus Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista tuotavista mehiläistuotteista
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 134/2006 (Julkaistu 19.10.2006)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1192/1996) 2 ja 5 §:n nojalla:
1 lukuYleiset säännökset
1 §Tarkoitus ja soveltamisala
Tämän asetuksen tarkoituksena on turvata Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista ( kolmannet maat ) Suomeen tuotavien, elintarvikkeeksi tarkoitettujen mehiläistuotteiden elintarvikehygieeninen laatu sekä estää eräiden eläintautien leviäminen maahan kyseisen maahantuonnin yhteydessä.
Asetuksessa säädetään ehdoista, joilla mehiläistuotteita saadaan tuoda Suomeen kolmansista maista. Asetusta sovelletaan myös sellaisiin toisen jäsenvaltion kautta kolmansista maista Suomeen tuotaviin mehiläistuotteisiin, joiden ensimmäinen vastaanottaja on Suomessa.
Maahantuonnissa on tämän asetuksen säännösten lisäksi noudatettava, mitä Euroopan yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemissä eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätään.
2 §Soveltamisalan rajaukset
Tätä asetusta ei sovelleta mehiläistuotteisiin, joita:
tuodaan maahan laivaliikenteen muonitusta varten;
kuljetetaan Suomen alueen kautta kolmanteen maahan; taikka
tuodaan Suomeen varastoitavaksi väliaikaisesti ennen kuljettamista kolmanteen maahan.
Asetusta ei myöskään sovelleta Andorrasta, Färsaarilta, Liechtensteinista ja Norjasta tuotaviin mehiläistuotteisiin, joihin sovelletaan, mitä ensisaapumistoiminnasta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (118/2006) säädetään.
3 §Suhde eräisiin säädöksiin
Mehiläistuotteiden maahantuonnista sekä mehiläistuotteille asetettavista vaatimuksista säädetään tämän asetuksen lisäksi seuraavissa säädöksissä:
elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, jäljempänä yleinen elintarvikehygienia-asetus;
eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, jäljempänä eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus;
ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004, jäljempänä eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus;
elintarvikelaki (23/2006) ja sen nojalla annetut säädökset; sekä
eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annettu laki (1192/1996) sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden eläinlääkinnällisistä rajatarkastuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (1370/2004).
4 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
hunajalla eläinperäistä elintarviketta, jonka hunajamehiläinen on tuottanut kukkien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä ja jota mehiläiset keräävät, muuntavat tai yhdistelevät tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, varastoivat sekä jättävät kypsymään hunajakennoihin;
emoaineella hunajamehiläisen mehiläisemotoukille erittämää ruokamehua;
muilla mehiläistuotteilla muita elintarvikkeeksi tarkoitettuja mehiläisten tuottamia tuotteita kuin hunajaa tai emoainetta;
mehiläistuotteilla 1-3 kohdassa tarkoitettuja tuotteita;
laitoksella laitosta siten kuin se on määritelty yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa;
alkuperälaitoksella Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaa laitosta, jossa eläimistä saatavat elintarvikkeet on tuotettu, valmistettu tai pakattu ja jonka tunnistusmerkintä on pakkauksessa;
alkuperämaalla kolmatta maata, jossa eläimistä saatavat elintarvikkeet on tuotettu, valmistettu tai pakattu;
viejämaalla kolmatta maata, jossa erä on lastattu lopulliseen kuljetusvälineeseen Euroopan yhteisön alueelle kuljetusta varten;
laivaliikenteen muonituksella elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu miehistön ja matkustajien nautittaviksi matkan aikana Suomen ja muun valtion välisessä, jäsenvaltioiden rannikkoalueiden ulkopuolelle liikennöivässä laivaliikenteessä;
komissiolla Euroopan yhteisöjen komissiota;
neuvostolla Euroopan unionin neuvostoa;
jäsenvaltiolla Euroopan unionin jäsenvaltiota; sekä
suojapäätöksellä komission antamaa päätöstä, jolla rajoitetaan tuontia kolmannesta maasta kyseisen maan eläintauti- tai terveystilanteen muutoksen vuoksi.
Viitattaessa tässä asetuksessa Euroopan yhteisön säädökseen tarkoitetaan kyseistä säädöstä siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
2 lukuTuontivaatimukset
5 §Tuonnin yleiset rajoitukset
Maahan ei saa tuoda mehiläistuotteita, jotka aiheuttavat vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.
6 §Hunajaa koskevat tuontivaatimukset
Hunajaa saadaan tuoda maahan vain niistä kolmansista maista, jotka on mainittu luettelosta kolmansista maista, joista jäsenvaltioiden on sallittava tiettyjen elintarvikkeeksi tarkoitettujen tuotteiden tuonti neuvoston direktiivin 92/118/ETY mukaisesti annetun komission päätöksen 2003/812/EY liitteen osassa IX. Maahan tuotavan hunajan on oltava peräisin laitoksesta, jonka viejämaan toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt. Hunajan tuontierän mukana on oltava komission tai Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymän mallin mukainen terveystodistus. Uudesta-Seelannista tuotavan hunajan tuontierien mukana on kuitenkin oltava elävien eläinten ja eläintuotteiden tuontia Uudesta-Seelannista koskevista terveystodistuksista annetun komission päätöksen 2003/56/EY edellyttämä terveystodistus.
7 §Emoainetta koskevat tuontivaatimukset
Emoainetta saadaan tuoda maahan vain niistä kolmansista maista, jotka on mainittu komission päätöksen 2003/812/EY liitteen osassa IX. Maahan tuotavan emoaineen on oltava peräisin laitoksesta, jonka viejämaan toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt, ja emoaineen tuontierän mukana on oltava komission tai Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymän mallin mukainen terveystodistus.
3 lukuPoikkeukset 2 luvun säännöksistä
8 §Tuonti omaan käyttöön sekä lähetykset yksityishenkilölle
Edellä 2 luvussa säädettyä ei sovelleta sellaisiin matkustajien matkatavaroissa tuomiin tai postipaketteina yksityishenkilölle lähetettäviin eriin, joita tarkoitetaan kolmansista maista tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisistä tarkastusmenettelyistä yhteisön rajatarkastusasemilla annetun komission asetuksen (EY) N:o 136/2004 8 artiklassa.
9 §Tuonti lähetystöjen ja kansainvälisten järjestöjen käyttöön
Edellä 2 luvussa säädetystä poiketen lähetystöjen ja kansainvälisten järjestöjen käyttöön tarkoitettua hunajaa ja emoainetta saadaan tuoda niistä kolmansista maista, jotka on mainittu komission päätöksen 2003/812/EY liitteen osassa IX. Mehiläistuotteiden tuonti lähetystöjen ja kansainvälisten järjestöjen käyttöön edellyttää, että tuontierän mukana on asiakirja, josta käy ilmi tuotteiden alkuperämaa. Tuonnissa tulee lisäksi noudattaa kolmannen maan eläintautitilanteen muutoksen vuoksi annettavia suojapäätöksiä.
4 lukuMuut säännökset
10 §Todistusten ja asiakirjojen kieli sekä todistusten säilyttämisajat
Jos Suomeen tarkoitettu tuontierä tuodaan Suomessa sijaitsevan eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman kautta, saadaan tässä asetuksessa tarkoitetut todistukset laatia suomen tai ruotsin kielen sijasta englannin kielellä.
Maahantuojan on säilytettävä kaikki tässä asetuksessa tarkoitetut asiakirjat ja todistukset vähintään kahden vuoden ajan maahantuonnista.
11 §Eläintauti- tai terveystilanteen muutos
Sen estämättä, mitä tässä asetuksessa säädetään, on mehiläistuotteiden maahantuonnissa noudatettava alkuperä- tai viejämaata koskevia komission antamia suojapäätöksiä.
12 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä lokakuuta 2006.
Tällä asetuksella kumotaan kolmansista maista tuotavasta hunajasta 31 päivänä toukokuuta 2002 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (450/2002).
Neuvoston direktiivi 92/118/ETY (31992L0118); EYVL N:o L 62, 15.3.1993, s. 49
Neuvoston direktiivi 2002/99/EY (32002L0099); EYVL N:o L 18, 23.1.2003, s. 11
Neuvoston direktiivi 97/78/EY (31997L0078); EYVL N:o L 24, 30.1.1997, s. 9
Komission päätös 2003/56/EY (32003D0056); EYVL N:o L 22, 25.1.2003, s. 38
Komission päätös 2003/812/EY (32003D0812); EYVL N:o L 305, 22.11.2003, s. 17
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/41/EY (32004L0041); EYVL N:o L 195, 2.6.2004, s. 12
Komission asetus (EY) N:o 136/2004 (32004R0136); EYVL N:o L 21, 28.1.2004, s. 11
Komission päätös 2004/432/EY (32004D0432); EYVL N:o L 189, 27.5.2004, s. 33
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 (32004R0852); EYVL N:o L 226, 25.6.2004, s. 3
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004 (32004R0853); EYVL N:o L 226, 25.6.2004, s. 22
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004 (32004R0854); EYVL N:o L 226, 25.6.2004, s. 83
Komission asetus (EY) N:o 2076/2005 (32005R2076); EYVL N:o L 338, 22.12.2005, s. 83
Komission päätös 2006/208/EY (32006L0208); EYVL N:o L 75, 14.3.2006, s. 20
Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 2006
Maa- ja metsätalousministeri Juha KorkeaojaEläinlääkintötarkastaja Leena Eerola