Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

713/2006

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä

Säädöksen tyyppi
Asetus
Antopäivä
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 110/2006 (Julkaistu 22.8.2006)

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 10 päivänä kesäkuuta 1994 annetun lain (468/1994) nojalla:

1 lukuViranomaisten tehtävät

1 §Ympäristöministeriön tehtävät

Ympäristöministeriö ohjaa, seuraa ja kehittää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä yleisesti sekä huolehtii ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 6 §:n 2 momentin, 6 a §:n 2 momentin, 3 luvun ja 21 §:n 2 momentin mukaisista tehtävistä.

2 §Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävät

Kauppa- ja teollisuusministeriö tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa ja toimii yhteysviranomaisena ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitettuja ydinlaitoksia koskevissa hankkeissa.

3 §Suomen ympäristökeskuksen tehtävät

Suomen ympäristökeskus:

1)

huolehtii ympäristövaikutusten arviointiin liittyvästä yleisestä koulutuksesta, tiedotuksesta ja tutkimuksesta yhteistyössä muiden viranomaisten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa;

2)

avustaa arviointimenettelyssä tarvittavan asiantuntemuksen hankkimisessa;

3)

tallentaa ja pitää saatavilla laaditut arviointiohjelmat ja arviointiselostukset sekä yhteysviranomaisen niistä antamat lausunnot;

4)

seuraa ja kerää kokemuksia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja tämän asetuksen soveltamisesta;

5)

suorittaa ympäristöministeriön sille antamat muut ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät asiantuntijatehtävät.

4 §Alueellisen ympäristökeskuksen tehtävät

Alueellinen ympäristökeskus:

1)

ohjaa ja valvoo arviointimenettelyn täytäntöönpanoa toimialueellaan;

2)

tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa;

3)

toimii yhteysviranomaisena siten kuin 2 luvussa säädetään;

4)

huolehtii laissa ja tässä asetuksessa sille säädetyistä muista tehtävistä.

5 §Yhteysviranomaisen tehtävät

Yhteysviranomainen:

1)

sovittaa yhteen arviointimenettelyä muiden lakien mukaisiin menettelyihin yhteistyössä asianomaisten viranomaisten kanssa;

2)

hoitaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 8 a ja 11 §:n mukaiset tiedotukset ja kuulutukset sekä järjestää tarvittavat julkiset kuulemistilaisuudet;

3)

toimittaa tarvittaessa ympäristöministeriölle tiedot hankkeesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua toiselle valtiolle ilmoittamista varten;

4)

tarkistaa arviointiohjelman ja arviointiselostuksen sekä antaa niistä lausuntonsa;

5)

huolehtii tarvittaessa muiden viranomaisten ja hankkeesta vastaavan kanssa, että hankkeen ympäristövaikutusten seuranta järjestetään;

6)

toimittaa arviointiohjelman ja arviointiselostuksen sekä niistä antamansa lausunnot mahdollisine käännöksineen Suomen ympäristökeskukselle;

7)

huolehtii laissa ja tässä asetuksessa sille säädetyistä muista tehtävistä.

2 lukuArviointimenettelyn soveltaminen

6 §Hankeluettelo

Hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat:

1)

eläinten pito:

kanalat ja sikalat, joissa kasvatetaan yli

a)

85 000 kananpoikaa tai 60 000 kanaa,

b)

3 000 sikaa (paino yli 30 kg/sika) tai

c)

900 emakkoa;

2)

luonnonvarojen otto ja käsittely:

a)

metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään 550 000 tonnia vuodessa tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria;

b)

kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa;

c)

asbestin louhinta tai laitokset, jotka käsittelevät ja muuntavat asbestia tai asbestia sisältäviä tuotteita;

d)

uraanin louhinta, rikastaminen ja käsittely lukuun ottamatta koelouhintaa, koerikastamista ja muuta vastaavaa käsittelyä;

e)

turvetuotanto, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria;

f)

yli 200 hehtaarin laajuisen, yhtenäiseksi katsottavan alueen metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteinen muuttaminen toteuttamalla uudisojituksia tai kuivattamalla ojittamattomia suo- ja kosteikkoalueita, poistamalla puusto pysyvästi tai uudistamalla alue Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomilla puulajeilla;

g)

raakaöljyn tai maakaasun kaupallinen tuotanto;

3)

vesistön rakentaminen ja säännöstely:

a)

patoturvallisuuslain (413/1984) 9 §:n 2 momentissa tarkoitetut padot;

b)

tekoaltaat, kun padottu tai varastoitu uusi vesimäärä tai vesimäärän lisäys on yli 10 miljoonaa kuutiometriä;

c)

vesistön säännöstelyhankkeet, jos vesistön keskivirtaama on yli 20 kuutiometriä sekunnissa ja virtaama- tai vedenkorkeusolosuhteet muuttuvat olennaisesti lähtötilanteeseen nähden;

d)

veden siirto vesistöalueelta toiselle siirrettävän vesimäärän ylittäessä 3 kuutiometriä sekunnissa;

e)

tulvasuojeluhankkeet, joiden hyötyala on vähintään 1 000 hehtaaria;

4)

metalliteollisuus:

a)

valimot tai sulatot, joiden tuotanto on vuodessa vähintään 5 000 tonnia;

b)

rautatehtaat, terästehtaat, sintraamot, rautalejeerinkien valmistuslaitokset tai pasutuslaitokset;

c)

muita kuin rautametalleja jalostavat metallitehtaat tai pasutuslaitokset;

5)

metsäteollisuus:

a)

massatehtaat;

b)

paperi- tai kartonkitehtaat, kun tuotantokapasiteetti on yli 200 tonnia päivässä;

6)

kemianteollisuus ja mineraalituotteiden valmistus:

a)

raakaöljynjalostamot;

b)

laitokset, jotka kaasuttavat tai nesteyttävät öljyliusketta, kivihiiltä tai turvetta vähintään 500 tonnia päivässä;

c)

tekokuituja valmistavat tehtaat;

d)

liuottimia tai liuottimia sisältäviä aineita käyttävät laitokset, joiden liuottimien käyttö on vähintään 1 000 tonnia vuodessa;

e)

vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005) tarkoitettuja vaarallisia kemikaaleja laajamittaisesti valmistavat tehtaat;

f)

mineraalivillaa tai sementtiä valmistavat tehtaat;

7)

energian tuotanto:

a)

kattila- tai voimalaitokset, joiden suurin polttoaineteho on vähintään 300 megawattia;

b)

ydinvoimalaitokset ja muut ydinreaktorit, mukaan lukien näiden laitosten tai reaktoreiden purkaminen tai käytöstä poistaminen, lukuun ottamatta halkeamis- ja hyötämiskelpoisten aineiden tuotantoon ja konversioon tarkoitettuja tutkimuslaitoksia, joiden suurin jatkuva lämpöteho ei ylitä yhtä kilowattia; ydinvoimalaitokset ja muut ydinreaktorit lakkaavat olemasta tällaisia laitoksia, kun kaikki ydinpolttoaine ja muut radioaktiivisesti saastuneet elementit on pysyvästi poistettu laitosalueelta;

c)

laitokset, joissa jälleenkäsitellään säteilytettyä ydinpolttoainetta;

d) laitokset, jotka on suunniteltu

- ydinpolttoaineen tuottamiseen ja isotooppirikastamiseen,

- säteilytetyn ydinpolttoaineen tai runsasaktiivisen jätteen käsittelyyn,

- säteilytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen,

- ainoastaan radioaktiivisen jätteen loppusijoittamiseen tai

- ainoastaan säteilytettyjen ydinpolttoaineiden tai radioaktiivisen jätteen varastoimiseen muualla kuin tuotantopaikassa (suunniteltu pidemmäksi ajaksi kuin 10 vuodeksi);

8)

energian ja aineiden siirto sekä varastointi:

a)

öljyn tai muiden nesteiden kuin veden ja jäteveden kaukokuljettamiseen tarkoitetut runkoputket;

b)

kaasuputket, joiden halkaisija on yli DN 800 millimetriä ja pituus yli 40 kilometriä;

c)

vähintään 220 kilovoltin maanpäälliset voimajohdot, joiden pituus on yli 15 kilometriä;

d)

öljyn, petrokemian tuotteiden tai kemiallisten tuotteiden varastot, joissa näiden aineiden varastosäiliöiden tilavuus on yhteensä vähintään 50 000 kuutiometriä;

9)

liikenne:

a)

moottoriteiden tai moottoriliikenneteiden rakentaminen;

b)

neli- tai useampikaistaisen, vähintään 10 kilometrin pituisen yhtäjaksoisen uuden tien rakentaminen;

c)

tien uudelleenlinjaus tai leventäminen siten, että näin muodostuvan yhtäjaksoisen neli- tai useampikaistaisen tieosan pituudeksi tulee vähintään 10 kilometriä;

d)

kaukoliikenteen rautateiden rakentaminen;

e)

lentokenttien rakentaminen, kun pääkiitorata on vähintään 2 100 metriä pitkä;

f)

pääosin kauppamerenkulun käyttöön rakennettavat meriväylät, satamat, lastaus- tai purkulaiturit yli 1 350 tonnin aluksille;

g)

yli 1 350 tonnin aluksille rakennettavat kanavat, alusliikenteen sisävesiväylät tai satamat;

10)

vesihuolto:

a)

pohjaveden otto tai tekopohjaveden muodostaminen, jos sen vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä;

b)

suuret raakavesi- tai jätevesitunnelit;

c)

yli 100 000 asukasvastineluvulle mitoitetut jätevesien käsittelylaitokset;

11)

jätehuolto:

a)

ongelmajätteiden käsittelylaitokset, joihin ongelmajätteitä otetaan poltettaviksi, käsiteltäviksi fysikaalis-kemiallisesti tai sijoitettaviksi kaatopaikalle, sekä sellaiset biologiset käsittelylaitokset, jotka on mitoitettu vähintään 5 000 tonnin vuotuiselle ongelmajätemäärälle;

b)

muiden jätteiden kuin ongelmajätteiden polttolaitokset tai fysikaalis-kemialliset käsittelylaitokset, joiden mitoitus on enemmän kuin 100 tonnia jätettä vuorokaudessa, sekä biologiset käsittelylaitokset, jotka on mitoitettu vähintään 20 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle;

c)

yhdyskuntajätteiden tai -lietteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään 20 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle;

d)

muiden kuin a tai c alakohdassa tarkoitettujen jätteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään 50 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle;

12)

1―11 kohdassa tarkoitettuja hankkeita kooltaan vastaavat hankkeiden muutokset.

7 §Arviointimenettelyn soveltaminen yksittäistapauksessa

Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti:

1)

hankkeen ominaisuuksia, kuten

a)

hankkeen koko;

b)

yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa;

c)

luonnonvarojen käyttö;

d)

jätteiden muodostuminen;

e)

pilaantuminen ja muut haitat;

f)

onnettomuusriskit ottaen erityisesti huomioon käytettävät aineet ja tekniikat;

2)

hankkeen sijaintia, kuten

a)

nykyinen maankäyttö;

b)

alueen luonnonvarojen suhteellinen runsaus, laatu ja uudistumiskyky;

c) luonnon sietokyky ottaen erityisesti huomioon

- kosteikot,

- rannikkoalueet,

- vuoristo- ja metsäalueet,

- luonnon- ja maisemansuojelualueet,

- lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet,

- alueet, joilla yhteisön lainsäädännössä vahvistetut ympäristön tilaa kuvaavat ohjearvot on jo ylitetty,

- tiheään asutut alueet sekä

- historiallisesti, kulttuurisesti tai arkeologisesti merkittävät alueet;

3)

vaikutusten luonnetta, kuten

a)

vaikutusalueen laajuus ottaen huomioon vaikutuksen kohteena olevan väestön määrä;

b)

valtioiden rajat ylittävä vaikutus;

c)

vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus;

d)

vaikutuksen todennäköisyys;

e)

vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

8 §Yhteysviranomainen

Yhteysviranomaisena toimii:

1)

alueellinen ympäristökeskus 6 §:n 1―6 kohdassa, 7 kohdan a alakohdassa ja 8―11 kohdassa sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa hankkeissa;

2)

kauppa- ja teollisuusministeriö 6 §:n 7 kohdan b―d alakohdassa ja ydinlaitoksia koskevissa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa hankkeissa.

3 lukuArviointiohjelma ja arviointiselostus

9 §Arviointiohjelma

Arviointiohjelmassa on esitettävä tarpeellisessa määrin:

1)

tiedot hankkeesta, sen tarkoituksesta, suunnitteluvaiheesta, sijainnista, maankäyttötarpeesta ja hankkeen liittymisestä muihin hankkeisiin sekä hankkeesta vastaavasta;

2)

hankkeen vaihtoehdot, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton;

3)

tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja niihin rinnastettavista päätöksistä;

4)

kuvaus ympäristöstä, tiedot ympäristövaikutuksia koskevista laadituista ja suunnitelluista selvityksistä sekä aineiston hankinnassa ja arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista;

5)

ehdotus tarkasteltavan vaikutusalueen rajauksesta;

6)

suunnitelma arviointimenettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestämisestä; sekä

7)

arvio hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulusta sekä arvio selvitysten ja arviointiselostuksen valmistumisajankohdasta.

10 §Arviointiselostus

Arviointiselostuksessa on esitettävä tarpeellisessa määrin:

1)

9 §:ssä tarkoitetut tiedot tarkistettuina;

2)

selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen suhteesta maankäyttösuunnitelmiin sekä hankkeen kannalta olennaisiin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin;

3)

hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta, kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista, ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien;

4)

arvioinnissa käytetty keskeinen aineisto;

5)

selvitys ympäristöstä sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista, käytettyjen tietojen mahdollisista puutteista ja keskeisistä epävarmuustekijöistä, mukaan lukien arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja niiden seurauksista;

6)

selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta;

7)

ehdotus toimiksi, joilla ehkäistään ja rajoitetaan haitallisia ympäristövaikutuksia;

8)

hankkeen vaihtoehtojen vertailu;

9)

ehdotus seurantaohjelmaksi;

10)

selvitys arviointimenettelyn vaiheista osallistumismenettelyineen;

11)

selvitys siitä, miten yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta on otettu huomioon; sekä

12)

yleistajuinen ja havainnollinen yhteenveto 1―11 kohdassa esitetyistä tiedoista.

11 §Kuulutus

Arviointiohjelmaa koskevasta kuulutuksesta on käytävä ilmi riittävästi yksilöidyt tiedot hankkeesta, sen sijainnista, hankkeesta vastaavasta sekä siitä, miten arviointiohjelmasta voi esittää mielipiteitä ja antaa lausuntoja. Lisäksi kuulutuksessa on mainittava, missä arviointiohjelma ja yhteysviranomaisen siitä myöhemmin antama lausunto pidetään nähtävinä arviointimenettelyn aikana. Jos hankkeeseen sovelletaan valtioiden välistä arviointimenettelyä, tämä on mainittava kuulutuksessa.

Arviointiselostusta koskevasta kuulutuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 1 momentissa säädetään.

4 lukuVoimaantulo

12 §Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.

Tällä asetuksella kumotaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 5 päivänä maaliskuuta 1999 annettu asetus (268/1999).

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleen asetuksen arviointiohjelman ja arviointiselostuksen sisältöä koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen sellaiseen arviointiohjelmaan ja arviointiselostukseen, joka on toimitettu yhteysviranomaiselle ennen 1 päivää tammikuuta 2007.

Tämän asetuksen 6 §:n 2 kohdan d alakohtaa ja palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien osalta pykälän 6 kohdan e alakohtaa ei sovelleta hankkeeseen, jota koskevasta lupahakemuksesta on ennen tämän asetuksen voimaantuloa tiedotettu julkisesti tai kuultu asianosaisia ympäristönsuojelulain (86/2000), kemikaalilain (744/1989) tai vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain mukaisesti.

Neuvoston direktiivi 97/11/EY; EYVL N:o L 73, 14.3.1997, s. 5

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, EYVL N:o L 156, 25.6.2003, s. 17

Helsingissä 17 päivänä elokuuta 2006

Ympäristöministeri Jan-Erik EnestamYlitarkastaja Jukka Reinikainen

Sivun alkuun