Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

850/2005

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä

Säädöksen tyyppi
Asetus
Antopäivä
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 142/2005 (Julkaistu 3.11.2005)

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 5 §:n ja 12 §:n nojalla, sellaisina kuin ne ovat, edellinen laissa 424/1994 ja jälkimmäinen osaksi laeissa 809/1992 ja 424/1994:

1 lukuYleiset säännökset

1 §Soveltamisala

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tällä asetuksella säännökset valvonnan järjestämisestä muita kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita ja käsiteltyjä sivutuotteita käsittelevissä, varastoivissa tai hävittävissä

1)

väliasteen laitoksissa,

2)

varastointilaitoksissa,

3)

käsittelylaitoksissa,

4)

poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa,

5)

öljykemian laitoksissa,

6)

lemmikkieläinten ruokia valmistavissa laitoksissa,

7)

teknisissä laitoksissa, sekä

8)

sellaisissa laitoksissa ja sellaisilla tiloilla, joissa valmistetaan tai käsitellään eläimistä saatavia sivutuotteita turkiseläinten, tarhakoirien tai kalansyötiksi kasvatettujen toukkien ruuaksi.

Asetuksessa säädetään myös 1 momentissa tarkoitetuille laitoksille tai tiloille saapuvien sekä niiltä lähtevien eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetusten valvonnan järjestämisestä.

Lisäksi asetuksessa säädetään muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002, jäljempänä sivutuoteasetus, 23 artiklan mukaisesta sivutuotteiden käytöstä ja käytön valvonnasta.

Tätä asetusta on noudatettava sen lisäksi, mitä on säädetty sivutuoteasetuksessa, ja sitä täydentävässä Euroopan yhteisön lainsäädännössä.

Asetusta ei sovelleta kompostointi- tai biokaasulaitosten toimintaan eikä lantaa teknisesti käsitteleviin laitoksiin.

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain (1195/ 1996) mukaisten laitosten osalta tätä asetusta sovelletaan ainoastaan teurastamoiden ja teurastuspaikkojen yhteydessä toimivien laitosten valvontaan.

2 §Muut säännökset

Eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelystä on lisäksi voimassa, mitä säädetään seuraavissa säädöksissä:

1)

maa- ja metsätalousministeriön asetus eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisestä syrjäisillä alueilla sekä kuolleiden lemmikkieläinten hävittämisestä (1374/2004);

2)

maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinperäisten sivutuotteiden käsittelystä biokaasu- ja kompostointilaitoksissa sekä lannan käsittelystä teknisissä laitoksissa (195/2004);

3)

maa- ja metsätalousministeriön asetus sivutuoteasetuksen valvonnasta hygienialain mukaisissa laitoksissa ja kalastusaluksissa (1/EEO/2003);

4)

maa- ja metsätalousministeriön asetus kansainvälisistä liikennevälineistä peräisin olevan ruokajätteen valvonnan järjestämisestä (194/2004);

5)

rehulaki 396/1998;

6)

maa- ja metsätalousministeriön asetus rehuvalmisteiden valvonnan järjestämisestä (138/1998);

7)

maa- ja metsätalousministeriön asetus rehualan toiminnan harjoittamisesta (20/2001);

8)

lannoitelaki 232/1993;

9)

ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja ympäristönsuojeluasetus (169/2000)

10)

jätelaki 1072/1993;

11)

valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 362/2003;

12)

maa- ja metsätalousministeriön asetus TSE-riskiaineksen erottamisesta teurastamossa, teurastuspaikassa ja leikkaamossa (3/EEO/2002);

13)

Komission asetus (EY) N:o 79/2005 asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanosta asetuksessa luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi määritellyn maidon, maitopohjaisten tuotteiden ja maidosta johdettujen tuotteiden osalta;

14)

maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös eläintautien vastustamiseksi suoritettavista tarkastuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla (572/1995);

15)

maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden eläinten ja tavaroiden eläintautivaatimuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla 655/2003;

16)

maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden Euroopan unioniin kuulumattomista valtioista tuotavien tavaroiden eläintautivaatimuksista (273/2004); sekä

17)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkelopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä.

3 §Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

tuottajalla sivutuoteasetuksen 2 artiklan 1m) -kohdassa tarkoitettua henkilöä;

2)

tuotantoeläimillä sivutuoteasetuksen 2 artiklan f) -kohdassa tarkoitettuja eläimiä;

3)

tarhakoirilla koiria, joita pidetään tai kasvatetaan koiratarhoilla ja joita ei yleensä pidetä asuintiloissa;

4)

tilalla paikkaa, jossa pidetään tai kasvatetaan tuotantoeläimiä, tarhakoiria tai kalansyötiksi tarkoitettuja toukkia;

5 toiminnanharjoittajalla toimijaa, joka kerää, kuljettaa, varastoi, esikäsittelee, käsittelee, käyttää tai hävittää eläinperäisiä sivutuotteita;

6)

loppukäyttäjällä tilaa, joka käyttää turkiseläinten, tarhakoirien tai kalansyötiksi kasvatettujen toukkien ruokintaan vain hankkimiaan käsiteltyjä rehuraaka-aineita tai valmista rehua;

7)

käyttäjällä rehusekoittamoa ja tilarehustamoa;

8)

sivutuotteita käyttävällä toimijalla muuta sellaista sivutuoteasetuksen artiklassa 23 tarkoitettua käyttäjää kuin rehusekoittamoa tai tilarehustamoa;

9)

rehusekoittamolla sivutuoteasetuksen 23 artiklassa tarkoitettua käyttäjää, joka valmistaa turkiseläinten, tarhakoirien tai kalansyötiksi kasvatettujen toukkien ruokintaan tarkoitettua rehua myyntiä, välitystä tai jakelua varten;

10)

tilarehustamolla sivutuoteasetuksen 23 artiklassa tarkoitettua käyttäjää, joka valmistaa tai käsittelee rehua 6 kohdassa mainittujen eläinten ruokintaan vain samalla tilalla käytettäväksi;

11)

keräyskeskuksella sivutuoteasetuksen liitteen I kohdassa 18 tarkoitettua laitosta, joka myyntiä, välitystä tai jakelua varten käsittelee tiettyjä eläimistä saatavia sivutuotteita turkiseläinten, tarhakoirien tai kalansyötiksi kasvatettujen toukkien rehun raaka-aineena tai rehuna käytettäväksi;

12)

sivutuoteosastolla teurastamon tai teurastuspaikan yhteydessä toimivaa keräyskeskusta, jossa tiettyjä kyseisessä laitoksessa syntyneitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsitellään turkiseläinten, tarhakoirien tai kalansyötiksi kasvatettujen toukkien rehuna tai rehun raaka-aineena;

13)

luokan 1, 2 ja 3 käsittelylaitoksilla sivutuoteasetuksen liitteen I kohdissa 9, 11 ja 14 tarkoitettuja laitoksia;

14)

lemmikkieläinten ruokia valmistavilla laitoksilla sivutuoteasetuksen liitteen I kohdassa 40 tarkoitettuja laitoksia;

15)

varastointilaitoksilla sivutuoteasetuksen liitteen I kohdassa 51 tarkoitettuja laitoksia;

16)

teknisillä laitoksilla sivutuoteasetuksen liitteen I kohdassa 53 tarkoitettuja laitoksia;

17)

suuren ja pienen kapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksilla sivutuoteasetuksen liitteen I kohdissa 30 ja 36 tarkoitettuja laitoksia;

18)

väliasteenlaitoksilla sivutuoteasetuksen liitteen I kohdissa 8 ja 12 tarkoitettuja laitoksia;

19)

öljykemianlaitoksilla sivutuoteasetuksen liitteen I kohdissa 10 ja 13 tarkoitettuja laitoksia.

20)

laitoksilla tämän asetuksen 3 pykälän 7 ja 9-19 kohdissa tarkoitettuja toimijoita sekä

21)

ruokajätteellä sivutuoteasetuksen liitteen I kohdassa 15 tarkoitettua jäteruokaa

Viitattaessa tässä asetuksessa Euroopan yhteisön säädökseen tarkoitetaan säädöstä ja siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia.

4 §Valvontaviranomaiset

Tämän asetuksen noudattamisen valvontaa johtaa maa- ja metsätalousministeriö.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja valvontaviranomaisia ovat:

1)

läänin alueella läänineläinlääkäri;

2)

kunnan alueella kunnaneläinlääkäri;

3)

teurastamon sivutuoteosastoilla tarkastuseläinlääkäri ja teurastuspaikkojen sivutuoteosastoilla kunnaneläinlääkäri;

4)

luokan 1, 2 ja 3 käsittelylaitoksissa, keräyskeskuksissa, sivutuoteosastoilla, rehusekoittamoissa ja lemmikkieläinten ruokia valmistavissa laitoksissa ja muita kuin teknisiä tuotteita varastoivissa varastointilaitoksissa Kasvintuotannon tarkastuskeskus;

5)

tilarehustamoissa, tilojen yhteydessä sijaitsevissa pienen ja suuren kapasiteetin poltto– ja rinnakkaispolttolaitoksissa, sellaisissa teknisissä laitoksissa, joissa tuotetaan parkittuja tai käsiteltyjä vuotia tai nahkoja, metsästystrofeita, käsiteltyä villaa, karvaa, harjaksia, sulkia, höyheniä tai niiden osia, luutuotteita posliinitavaroita varten, renderoituja rasvoja, rasvojen johdannaisia, gelatiinia tai liimaa, sekä varastointilaitoksissa, joissa varastoidaan teknisiä tuotteita kunnaneläinlääkäri; ja

6)

väliasteenlaitoksissa, öljykemian laitoksissa ja muualla kuin tilojen yhteydessä sijaitsevissa suuren ja pienen kapasiteetin poltto– ja rinnakkaispolttolaitoksissa ja sellaisissa teknisissä laitoksissa, joissa tuotetaan tai käsitellään hevoseläinten seerumia, verituotteita, lääkevalmisteita, lääkinnällisiä laitteita ja kosmeettisia valmisteita, läänineläinlääkäri.

2 lukuLaitosten hyväksyminen

5 §Hyväksymismenettely

Laitosten hyväksymisestä säädetään sivutuoteasetuksen III, IV ja V luvuissa, minkä lisäksi rehusekoittamoiden ja tilarehustamoiden hyväksymisen edellytyksistä säädetään tämän asetuksen 7 ja 8 pykälässä.

Laitoksen on oltava kulloinkin harjoittamaansa toimintaa varten hyväksytty ennen toiminnan aloittamista. Myös kertaalleen hyväksytyn laitoksen harjoittaman toiminnan olennaisen muutoksen on oltava hyväksytty ennen muutetun toiminnan aloittamista.

Hyväksymistä haetaan kirjallisesti laitoksen hyväksymisestä päättävältä viranomaiselta. Viranomaisen on ennen hyväksymistä koskevan asian ratkaisemista tarkastettava laitos. Tarkastusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä ennen 8 §:ssä tarkoitetun laitoksen hyväksymistä. Hyväksymisestä päättävä viranomainen voi ennen laitoksen hyväksymistä pyytää lausuntoa muilta viranomaisilta.

6 §Käsittelylaitosten ja lemmikkieläinten ruokia valmistavien laitosten ja varastointilaitosten hyväksyminen

Luokan 1, 2 ja 3 käsittelylaitosten, lemmikkieläinten ruokia valmistavien laitosten ja muiden kuin teknisten tuotteiden varastointilaitosten hyväksymisestä päättää Kasvintuotannon tarkastuskeskus. Hyväksymisen edellytyksistä säädetään sivutuoteasetuksen 11, 13, 17 ja 18 artiklassa.

Teknisten tuotteiden varastointilaitosten hyväksymisestä päättää laitoksen sijaintikunnan kunnaneläinlääkäri. Hyväksymisen edellytyksistä säädetään sivutuoteasetuksen 11 artiklassa.

7 §Keräyskeskusten, sivutuoteosastojen ja rehusekoittamoiden hyväksyminen

Keräyskeskusten, sivutuoteosastojen ja rehusekoittamoiden hyväksymisestä päättää Kasvintuotannon tarkastuskeskus.

Keräyskeskusten ja sivutuoteosastojen hyväksymisen edellytyksistä säädetään sivutuoteasetuksen 23 artiklassa ja asetuksen liitteessä IX, minkä lisäksi on noudatettava, mitä tämän asetuksen liitteessä 1 säädetään.

Rehusekoittamoiden hyväksymisen edellytyksenä on tämän asetuksen liitteessä 2 säädettyjen rakenteellisten vaatimusten täyttyminen, minkä lisäksi on noudatettava mainitun liitteen raaka-ainetta ja sen käsittelyä koskevia vaatimuksia.

Keräyskeskusten, sivutuoteosastojen ja rehusekoittamoiden on laadittava, toteutettava ja ylläpidettävä omavalvontasuunnitelmaa, jonka Kasvintuotannon tarkastuskeskus on hyväksynyt. Omavalvontaa koskevat yleiset vaatimukset ja suositukset omavalvontasuunnitelman laatimisesta ovat tämän asetuksen liitteessä 4.

8 §Tilarehustamoiden hyväksyminen

Tilarehustamoiden hyväksymisestä päättää sijaintikunnan kunnaneläinlääkäri.

Tilarehustamoiden hyväksymisen edellytyksenä on, että laitos käyttää rehun valmistukseen ainoastaan tämän asetuksen liitteessä 3 säädettyjä raaka-aineita.

9 §Teknisten laitosten hyväksyminen

Teknisten laitosten, joissa tuotetaan parkittuja tai käsiteltyjä vuotia tai nahkoja, metsästystrofeita, käsiteltyä villaa, karvaa, harjaksia, sulkia, höyheniä ja niiden osia, luutuotteita posliinitavaroita varten, renderoituja rasvoja, rasvojen johdannaisia, gelatiinia tai liimaa, hyväksymisestä päättää laitoksen sijaintikunnan kunnaneläinlääkäri.

Sivutuoteasetuksen mukaisten teknisten laitosten, jossa tuotetaan tai käsitellään hevoseläinten seerumia, verituotteita, lääkevalmisteita, lääkinnällisiä laitteita ja kosmeettisia valmisteita hyväksymisestä päättää sen läänin läänineläinlääkäri, jonka toimialueella laitos sijaitsee.

Hyväksymisen edellytyksistä säädetään sivutuoteasetuksen 18 artiklassa.

10 §Poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten hyväksyminen

Muualla kuin tilojen yhteydessä sijaitsevien pienen ja suuren kapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten hyväksymisestä päättää sen läänin läänineläinlääkäri, jonka toimialueella laitos sijaitsee.

Tilojen yhteydessä sijaitsevien pienen ja suuren kapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten hyväksymisestä päättää laitoksen sijaintikunnan kunnaneläinlääkäri.

Hyväksymisen edellytyksistä säädetään sivutuoteasetuksen 12 artiklassa.

11 §Väliasteenlaitosten hyväksyminen

Väliasteen laitosten hyväksymisestä päättää sen läänin läänineläinlääkäri, jonka toimialueella laitos sijaitsee. Hyväksymisen edellytyksistä säädetään sivutuoteasetuksen 10 artiklassa.

Käsittelemättömän aineksen säilytyspaikan, joka sijaitsee sivutuotteen syntypaikan läheisyydessä ja jossa säilytetään tilapäisesti vain yhdeltä tuottajalta peräisin olevia sivutuotteita ei kuitenkaan tarvitse olla 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hyväksytty.

Myöskään säilytyspaikan, jossa säilytetään tilapäisesti useammalta tuottajalta peräisin olevia sivutuotteita, ei tarvitse olla 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hyväksytty, jos varastosäiliö ja sen sijainti eivät sijaintikunnan kunnaneläinlääkärin antaman lausunnon mukaan aiheuta eläintautien leviämisriskiä.

12 §Öljykemianlaitosten hyväksyminen

Öljykemianlaitosten hyväksymisestä päättää sen läänin läänineläinlääkäri, jonka toimialueella laitos sijaitsee. Hyväksymisen edellytyksistä säädetään sivutuoteasetuksen 14 artiklassa.

13 §Toiminnanharjoittamisessa tapahtuvat muutokset ja toiminnan lopettaminen

Toiminnanharjoittajan on viipymättä tehtävä asianomaiselle valvontaviranomaiselle ilmoitus toiminnan lopettamisesta sekä laitoksen hyväksymisen edellytyksiä koskevista toiminnan muutoksista.

3 lukuLaitosten valvonta

14 §Laitosten toiminnan valvonta

Valvontaviranomaisen on tämän asetuksen mukaisesti valvottava, että hyväksytyt laitokset täyttävät tässä asetuksessa tarkoitetut hyväksymisen edellytykset. Valvontaviranomaisen säännöllisin väliajoin suorittamista tarkastuksista ja valvonnasta säädetään sivutuoteasetuksen 26 artiklassa.

15 §Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymät laitokset

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on vuosittain laadittava hyväksymiensä laitosten valvontaa varten valvontasuunnitelma. Lisäksi Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on tehtävä yhteenveto siitä, miten edellisen vuoden valvontasuunnitelma on toteutunut.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on tehtävä hyväksymiinsä laitoksiin valvontasuunnitelman mukaiset tarkastuskäynnit.

16 §Muiden valvontaviranomaisten toiminta Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymissä laitoksissa

Läänineläinlääkärit, kunnaneläinlääkärit ja tarkastuseläinlääkärit valvovat Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymiä laitoksia seuraavasti:

1)

Läänineläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa tarkastettava luokan 1 ja 2 käsittelylaitokset. Lisäksi läänineläinlääkärin on kerran vuodessa osallistuttava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontasuunnitelman mukaisesti edellä mainittuihin laitoksiin tekemiin tarkastuskäynteihin.

2)

Kunnaneläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa tarkastettava luokan 3 käsittelylaitokset. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on kerran vuodessa osallistuttava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontasuunnitelman mukaisesti edellä mainittuihin laitoksiin tekemiin tarkastuskäynteihin.

3)

Kunnaneläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa tarkastettava lemmikkieläinten ruokia valmistavat laitokset. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on osallistuttava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontasuunnitelman mukaisesti edellä mainittuihin laitoksiin tekemiin tarkastuskäynteihin. Jos laitos toimii teurastamon yhteydessä, on tarkastuseläinlääkärin osallistuttava kunnaneläinlääkärin asemesta Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontasuunnitelman mukaisesti edellä mainittuihin laitoksiin tekemiin tarkastuskäynteihin.

4)

Kunnaneläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa tarkastettava rehusekoittamot ja keräyskeskukset sivutuoteosastoja lukuun ottamatta. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on osallistuttava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontasuunnitelman mukaisesti edellä mainittuihin laitoksiin tekemiin tarkastuskäynteihin.

5)

Tarkastuseläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa tarkastettava teurastamon yhteydessä toimivat sivutuoteosastot ja osallistuttava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontasuunnitelman mukaisesti laitoksiin tekemiin tarkastuskäynteihin. Lisäksi tarkastuseläinlääkärin on yleisesti valvottava sivutuotteiden keräämistä, käsittelyä, varastointia ja kuljetusta teurastamossa ja sen yhteydessä olevassa leikkaamossa.

6)

Kunnaneläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa tarkastettava teurastuspaikan yhteydessä toimivat sivutuoteosastot ja osallistuttava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontasuunnitelman mukaisesti laitoksiin tekemiin tarkastuskäynteihin. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on yleisesti valvottava sivutuotteiden keräämistä, käsittelyä, varastointia ja kuljetusta teurastuspaikassa.

Muiden kuin teknisten tuotteiden varastointilaitoksia koskevat valvontatoimenpiteet tehdään Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valvontasuunnitelman mukaisesti. Varaston käyttötarkoitusmuutoksen yhteydessä tehtävä valvonta kuuluu Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle.

17 §Läänineläinlääkärin hyväksymät laitokset

Läänineläinlääkärit ja kunnaneläinlääkärit valvovat läänineläinlääkäreiden hyväksymiä laitoksia seuraavasti:

1)

Läänineläinlääkärin on tarkastettava sellaiset tekniset laitokset, jossa tuotetaan tai käsitellään hevoseläinten seerumia, lääkevalmisteita, lääkinnällisiä laitteita ja kosmeettisia valmisteita kolmen vuoden välein.

2)

Läänineläinlääkärin on tarkastettava muualla kuin tilojen yhteydessä sijaitsevat pienen- ja suuren kapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset vähintään kerran vuodessa.

3)

Läänineläinlääkärin on tarkastettava väliasteen laitokset vähintään kaksi kertaa vuodessa. Jos laitos toimii vain osan vuodesta, on läänineläinlääkärin tarkastettava laitos kerran vuodessa sen toiminta-aikana.

4)

Läänineläinlääkärin on tarkastettava öljykemianlaitokset vähintään kerran vuodessa.

Tarvittaessa kunnaneläinlääkäri osallistuu läänineläinlääkärin laitoksiin tekemiin tarkastuskäynteihin.

18 §Kunnaneläinlääkärin hyväksymät laitokset

Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava hyväksymänsä laitokset seuraavasti:

1)

tekniset laitokset, joissa valmistetaan parkittuja tai käsiteltyjä vuotia tai nahkoja, metsästystrofeita, käsiteltyä villaa, karvaa, harjaksia, sulkia, höyheniä tai niiden osia, luutuotteita posliinitavaroita varten, renderoituja rasvoja, rasvojen johdannaisia, gelatiinia tai liimaa vähintään kerran vuodessa;

2)

tilarehustamot vähintään kerran vuodessa;

3)

tilojen yhteydessä sijaitsevat pienen ja suuren kapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset vähintään kerran vuodessa; sekä

4)

teknisten tuotteiden varastointilaitokset vähintään kerran vuodessa.

19 §Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden keräyksen ja kuljetuksen valvonta

Valvontaviranomaisen on valvottava, että eläimistä saatavien sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden keräys ja kuljetus tapahtuu sivutuoteasetuksen 7 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

Valvontaviranomaisen on valvottava hyväksymistään laitoksista lähteviä ja niihin saapuvia sivutuotteiden kuljetuksia.

20 §Muu valvonta

Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa tehtävä tämän asetuksen 3 luvussa säädetyn valvonnan lisäksi tarkastuskäyntejä toimialueensa muihin paikkoihin, joissa eläimistä saatavia sivutuotteita ja käsiteltyjä tuotteita kerätään, varastoidaan, kuljetetaan, käsitellään, käytetään tai hävitetään.

21 §Tarkastuskertomus ja luettelo tehdyistä tarkastuksista

Valvontaviranomaisen on laadittava tekemistään tarkastuksista kirjallinen tarkastuskertomus, josta tulee käydä ilmi tarkastuksen kulku ja tarkastajan tekemät keskeiset havainnot. Valvontaviranomaisen on säilytettävä tarkastuskertomukset vähintään viisi vuotta. Tarkastuskertomus on toimitettava tarkastetulle laitokselle.

Kunnaneläinlääkäreiden on vuosittain laadittava luettelo tämän asetuksen mukaisesti suorittamistaan tarkastuksista. Luettelo on toimitettava toimialueen läänineläinlääkärille seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

Läänineläinlääkäreiden on vuosittain laadittava luettelo tämän asetuksen mukaisesti suorittamistaan tarkastuksista sekä yhteenveto alueensa kunnaneläinlääkäreiden lähettämistä tarkastusluetteloista, ja toimitettava ne maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä.

Sivutuoteosastojen valvontaviranomaisten on ilmoitettava tämän asetuksen mukaisesti suorittamistaan tarkastuksista Kasvintuotannontarkastuskeskukselle seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on vuosittain laadittava luettelo tämän asetuksen mukaisesti suorittamistaan tarkastuksista sekä yhteenveto sivutuoteosastojen valvontaviranomaisten ilmoittamista tarkastuksista seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä.

22 §Valvontaviranomaisen toimenpiteet

Jos valvontaviranomaisen suorittamassa tarkastuksessa tai muutoin ilmenee, että yksi tai useampi laitoksen hyväksymisen edellytyksistä tai muista sivutuoteasetuksen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista vaatimuksista ei täyty, valvontaviranomaisen on kirjallisesti kehotettava toiminnanharjoittajaa määräajassa korjaamaan puute uhalla, että valvontaviranomainen voi peruuttaa laitoksen hyväksymisen määräajaksi tai kokonaan.

Valvontaviranomaisen on valvottava antamansa kehotuksen noudattamista ja tarvittaessa opastettava toiminnanharjoittajaa puutteiden korjaamisessa. Kunnaneläinlääkärin tai sivutuoteosaston valvontaviranomaisen on tarvittaessa opastettava toiminnanharjoittajaa myös muun valvontaviranomaisen antaman kehotuksen mukaisten puutteiden korjaamisessa.

Lisäksi valvontaviranomaisen on tarvittaessa ryhdyttävä eläintautilain 8 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin eläintautien leviämisen estämiseksi ja eläimistä saatavista sivutuotteista valmistettavan rehun tai rehuraaka-aineen hygieenisen laadun turvaamiseksi.

23 §Hyväksymisen peruuttaminen

Valvontaviranomaisen on kokonaan tai määräajaksi viipymättä peruutettava tämän asetuksen mukaisesti hyväksymänsä laitoksen hyväksyminen seuraavissa tapauksissa:

1)

22 §:ssä tarkoitettua puutetta ei ole kehotuksesta huolimatta korjattu

2)

laitoksen toiminta aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle;

3)

toiminnasta on annettu vääriä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat vaikuttaneet hyväksyntään tai

4)

laitoksen toiminta on lopetettu.

24 §Ilmoitukset

Valvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle laitosten hyväksymisistä ja hyväksymisen peruuttamista koskevista päätöksistä sekä havaitsemistaan olennaisista puutteista sivutuoteasetuksen ja tämän asetuksen noudattamisessa.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on lisäksi viipymättä ilmoitettava asianomaiselle läänineläinlääkärille, kunnaneläinlääkärille ja sivutuoteosaston valvontaviranomaiselle antamistaan laitosten hyväksymisistä tai hyväksymisen peruuttamista koskevista päätöksistä sekä olennaisista puutteista hyväksymiensä laitosten toiminnassa.

Läänineläinlääkärin on lisäksi viipymättä ilmoitettava:

1)

Asianomaiselle kunnaneläinlääkärille antamistaan laitosten hyväksymisistä tai hyväksymisen peruuttamista koskevista päätöksistä; ja

2)

Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle olennaisista puutteista valvomissaan Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymissä laitoksissa ja havaitsemistaan 22 §:ssä tarkoitetun kehotuksen noudattamatta jättämisestä.

Kunnaneläinlääkärin on lisäksi viipymättä ilmoitettava:

1)

Läänineläinlääkärille laitosten hyväksymistä koskevista hakemuksista, antamistaan laitosten hyväksymisistä tai hyväksymisen peruuttamista koskevista päätöksistä sekä olennaisista puutteista hyväksymiensä laitosten toiminnassa. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on ilmoitettava olennaiset puutteet 20 §:n nojalla valvomassaan toiminnassa;

2)

Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle olennaisista puutteista valvomissaan Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymissä laitoksissa ja havaitsemistaan ja havaitsemistaan 22 §:ssä tarkoitetun kehotuksen noudattamatta jättämisestä.

Sivutuoteosaston valvontaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle olennaisista puutteista valvomissaan Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymässä laitoksessa sekä havaitsemistaan 22 §:ssä tarkoitetun kehotuksen noudattamatta jättämisestä.

25 §Luettelo hyväksytyistä laitoksista

Hyväksytyistä laitoksista laadittavasta luettelosta säädetään sivutuoteasetuksen 26 artiklassa. Luettelon laatimista varten valvontaviranomaisten on annettava jokaiselle hyväksymälleen laitokselle artiklan edellyttämä virallinen numero, jolla laitos ja sen toiminnan luonne yksilöidään.

Kunnaneläinlääkärin on toimitettava luettelo hyväksymistään laitoksista läänineläinlääkärille seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

Läänineläinlääkärin on pitämänsä laitosluettelon lisäksi kerättävä tiedot alueensa kunnaneläinlääkärien hyväksymistä laitoksista. Läänineläinlääkärin on toimitettava jäljennös laatimastaan laitosluettelosta sekä yhteenveto alueensa kunnaneläinlääkärien laitosluetteloista maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle vuosittain helmikuun loppuun mennessä.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on vuosittain toimitettava jäljennös hyväksymiensä laitosten luettelosta maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle helmikuun loppuun mennessä.

4 lukuKeräyskeskuksia, rehusekoittamoita ja tilarehustamoita koskevat muut säännökset

26 §Rehusekoittamoita koskevat muut säännökset

Rehusekoittamoiden on sivutuoteasetuksen artiklassa 9 säädetyn kirjanpidon lisäksi pidettävä luetteloa vastaanotetuista lihaluujauhoeristä, niiden lähettäjistä ja niiden määristä sekä rehusekoittamosta toimitetun rehun sisältämistä lihaluujauhon määristä ja vastaanottajista. Luettelon tiedot on toimitettava kuukausittain yhteenvetona Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle seuraavan kuukauden loppuun mennessä.

27 §Keräyskeskusten ja rehusekoittamoiden lopputuotteen hygieniaa koskevat vaatimukset

Keräyskeskusten ja rehusekoittamoiden lopputuote on tutkittava salmonellabakteerin varalta vähintään kerran kuukaudessa. Lopputuotteessa ei saa esiintyä salmonellabakteereita 25 grammassa näytettä. Jos laitoksen raaka-aineissa, valmistusprosessissa tai lopputuotteessa todetaan salmonellabakteereita, laitoksen on välittömästi ilmoitettava asiasta Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle.

28 §Tilarehustamoita koskevat muut säännökset

Eläimistä saatavia sivutuotteita lähettävien, kuljettavien tai vastaanottavien henkilöiden kirjanpitovelvollisuudesta säädetään sivutuoteasetuksen artiklassa 9.

Eläimistä saatavat sivutuotteet on käsiteltävä ja säilytettävä siten, ettei niiden hygieeninen laatu olennaisesti muutu ennen niiden käyttämistä rehun valmistukseen.

Luku 5Sivutuoteasetuksen 23 artiklan mukainen sivutuotteiden käyttö

29 §Eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttö turkiseläinten tarhakoirien ja kalansyötiksi tarkoitettujen toukkien ruokintaan

Sivutuoteasetuksen 23 artiklan tarkoittamien turkiseläinten, tarhakoirien ja kalansyötiksi tarkoitettujen toukkien ruokintaan saadaan käyttää tiettyjä eläimistä saatavia sivutuotteita sivutuoteasetuksen 23 artiklassa säädetyn mukaisesti, minkä lisäksi on noudatettava mitä tämän asetuksen 7 ja 8 §:ssä säädetään.

30 §Eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttö diagnostisiin, koulutuksellisiin ja tutkimuksellisiin tarkoituksiin

Eläimistä saatavia käsittelemättömiä sivutuotteita saadaan toimittaa ja käyttää, diagnostisiin, koulutuksellisiin ja tutkimuksellisiin tarkoituksiin, jos käyttö ei aiheuta eläintautien leviämisen vaaraa.

Sivutuotteita saadaan toimittaa tutkittavaksi Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokselle ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliselle tiedekunnalle. Läänineläinlääkäri voi antaa luvan toimialueellaan syntyvien luokkaan 1 kuuluvien sivutuotteiden toimittamiseen muihin laboratoriotutkimuksiin tai tieteellisiin tarkoituksiin, jos tällainen käyttö ei aiheuta eläintautien leviämisen vaaraa.

31 §Eläimistä saatavien sivutuotteidenkäyttö eläinten täyttämistarkoituksiin

Eläimistä saatavia sivutuotteita saadaan käyttää eläinten täyttämistarkoituksiin sivutuoteasetuksen 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla tätä tarkoitusta varten hyväksytyissä teknisissä laitoksissa.

32 §Eläimistä saatavien käsittelemättömien sivutuotteiden käyttö eräiden eläinten ruokintaan

Eläimistä saatavia sivutuoteasetuksen 23 artiklan 2 kohdan b alakohdassa täsmennettyjä eläimistä saatavia sivutuotteita saadaan käyttää asetuksen 23 artiklan tarkoittamien eläintarhaeläinten, sirkuseläinten, muiden matelijoiden ja petolintujen kuin eläintarhaeläinten tai sirkuseläinten ja luonnonvaraisten eläinten ruokintaan, jos käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.

Sivutuotteen tuottaja saa toimittaa käsittelemättömiä sivutuotteita vain suoraan sivutuotteita käyttävälle toimijalle. Toimija ei saa luovuttaa käsittelemättömiä sivutuotteita edelleen välitystä tai käyttöä varten.

Tämän pykälän 2 momentin säännöksiä ei sovelleta lopetettujen munivien kanojen ruhoihin.

Luku 6Sivutuotteita käyttävän toimijan valvonta

33 §Käsittelemättömien sivutuotteita käyttävän toimijan ilmoitusvelvollisuudet

Käsittelemättömien sivutuotteiden käyttävän toimijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus tämän asetuksen 32 §:ssä tarkoitetusta käytöstä kunnaneläinlääkärille, jonka toimialueella sivutuotteita käytetään. Ilmoitus on tehtävä ennen sivutuotteiden käytön aloittamista. Sivutuoteasetuksen 23 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyjen luonnonvaraisten eläinten ruokinnasta ilmoitus on tehtävä vuosittain. Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

1)

käyttäjä;

2)

sivutuotteen laji tai laatu;

3)

käyttötarkoitus;

4)

tarkasti yksilöity paikka, jossa sivutuotteita käytetään;

5)

alue tai paikat, joista sivutuotteet kerätään; sekä

6)

kalenterivuoden aikana käytettävän sivutuotteen arvioitu määrä.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa käytössä tapahtuu olennainen muutos tai jos se lopetetaan, asiasta on viipymättä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille.

Käytettäessä sivutuotteita luonnonvaraisten eläinten ruokintaan on toimijan, sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, erikseen ilmoitettava jokaisesta käyttökerrasta. Ilmoituksessa on oltava käyttökertaa koskevat 1 momentissa tarkoitetut tiedot sekä sivutuotteen vastaanottopäivämäärä ja ruokintapaikalle vientipäivämäärä. Ilmoitus on tehtävä sekä sille kunnaneläinlääkärille, jonka toimialueelta sivutuotteet kerätään, että sille kunnaneläinlääkärille, jonka alueelle sivutuotteet toimitetaan.

Kunnaneläinlääkärin, jonka alueelta sivutuotteet kerätään, on tarvittaessa tarkastettava sivutuotteet ennen niiden käyttöä.

34 §Käsittelemättömien sivutuotteiden käyttäjän muut velvollisuudet

Eläimistä saatavia sivutuotteita lähettävien, kuljettavien tai vastaanottavien henkilöiden kirjanpitovelvollisuudesta säädetään sivutuoteasetuksen artiklassa 9.

Käsittelemättömän sivutuotteiden käyttäjän on huolehdittava hänen 32 §:ssä tarkoitetussa toiminnassaan käyttämättä jääneiden sivutuotteiden käsittelystä.

35 §Valvontaviranomaisten ilmoitukset ja luettelot

Kunnaneläinlääkäri on viipymättä ilmoitettava läänineläinlääkärille 33 §:ssä tarkoitetuista ilmoituksista. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on pidettävä luetteloa toimialueellaan vastaanottamistaan 33 §:ssä säädetyistä ilmoituksista.

Läänineläinlääkärin on pidettävä luetteloa vastaanottamistaan 33 pykälässä säädetyistä ilmoituksista ja lähetettävä pitämiensä luetteloiden sisältö maa- ja metsätalousministeriön eläintarvike- ja terveysosastolle vuosittain tammikuun loppuun mennessä.

7 lukuErinäiset säännökset

36 §Kustannukset

Kunnaneläinlääkärille maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus kustannuksista tässä asetuksessa säädettyjen tarkastusten perusteella. Palkkion ja korvauksen suuruudesta ja maksumenettelystä säädetään eläinlääkäreiden toimituspalkkioista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1234/2001).

Maksuista, jotka peritään Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen suorittamasta valvonnasta, säädetään eläintautilain 15 §:ssä ja Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen maksullisista suoritteista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (162/2004).

37 §Muutoksenhaku

Muutoksenhausta tämän asetuksen nojalla annettuun valvontaviranomaisen päätökseen säädetään eläintautiasetuksen (601/1980) 17 §:ssä ja maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (1203/1992) 1 §:ssä.

38 §Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 4 päivänä marraskuuta 2005.

Tällä asetuksella kumotaan TSE-riskiaineksen käsittelystä 13 päivänä syyskuuta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (799/2002) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, lihaa sisältävän ruokajätteen käytöstä eräiden kotieläinten ruokinnassa 10 päivänä kesäkuuta annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (467/1994) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, eläinjätteen käsittelystä 28 päivänä marraskuuta 2000 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (1022/2000) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen ja turkiseläinten rehun eläintauti- ja hygieniavaatimuksista 14 päivänä joulukuuta 2001 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (34/EEO/2001).

39 §Siirtymäsäännökset

Laitokset, jotka on hyväksytty sivutuoteasetuksen mukaisesti ennen tämän asetuksen voimaantuloa, saavat jatkaa toimintaansa hyväksymispäätöksen mukaisesti. Muiden laitosten on oltava tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjä viimeistään toukokuun 1 päivänä 2006.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 (32002R1774); EYVL N:o L 273, 10.10.2002, s. 1

Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 2005

Maa- ja metsätalousministeri Juha KorkeaojaApulaisosastopäällikkö Riitta Heinonen

LIITE 1

ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN KÄSITTELYVAATIMUKSET KERÄYSKESKUKSILLE VALMISTETTAESSA REHUA TAI REHUN RAAKA-AINETTA

Eläimistä saatavat sivutuotteet on käsiteltävä ja säilytettävä siten, ettei sen hygieeninen laatu olennaisesti muutu ennen käsittelyn alkamista. Raaka-aine on pienennettävä ennen käsittelyä siten, ettei sen partikkelikoko halkaisijaltaan ylitä 50 millimetriä.

Ainespalat on:

denaturoitova sivutuoteasetuksen liitteen IX kohdan 5 a i kohdan mukaisesti tai

steriloitava tai autoklavoitava sivutuoteasetuksen liitteen IX kohdan 5 a ii kohdan mukaisesti siten, että ainespalat kaikilta osiltaan saavuttavat vähintään 80° C asteen lämpötilan; tai

käsiteltävä hapolla tai muulla säilöntäaineella, jolla estetään raaka-aineen pilaantuminen. Välittömästi happokäsittelyn jälkeen mitatun raaka-aineen pH-arvon on on oltava kauttaaltaan 4,0 tai sitä alempi. Happokäsittelyn yhteydessä raaka-aine on käsiteltävä säilöntäaineella siten, että hiivojen ja homeiden kasvu estetään. Käytettävän hapon tai muun säilöntäaineen tulee olla hyväksytty rehun lisäaineena käyttötarkoitukseen soveltuvaksi (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 1831/2003 eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista sekä Maa- ja metsätalousministeriön asetus 43/05 rehun lisäaineista).

LIITE 2

REHUSEKOITTAMOIDEN RAKENTEELLISET VAATIMUKSET

Rehusekoittamoiden tilojen ja laitteiden on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

1. Laitoksen on oltava erotettu asianmukaisella tavalla muista kiinteistöistä ja yleisestä tiestä. Laitos ei saa sijaita elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten pitopaikan välittömässä läheisyydessä.

2. Liikenne laitosten piha-alueella on järjestettävä siten, että eläintautien leviämisen vaaraa ei ole. Piha-alueen on oltava päällystetty.

3. Laitoksessa on oltava riittävän suuret työskentelytilat siten, että työ voidaan suorittaa hygieenisesti. Erilaisia toimintoja varten tarkoitetut tilat on sijoitettava siten, että raaka-aineet ja valmiit tuotteet voidaan pitää erillään toisistaan ja että kontaminaation vaaraa ei ole.

4. Laitoksessa on oltava saatavissa riittävästi paineenalaista kylmää ja kuumaa talousvettä.

5. Laitoksen rakenteiden ja varusteiden on oltava ehjiä, kulutusta kestävää materiaalia, helposti puhtaana pidettäviä ja desinfioitavia.

6. Laitoksessa on oltava riittävä ilmanvaihto ja valaistus.

7. Laitoksessa on oltava hygieeninen järjestelmä jäteveden ja kiinteän jätteen poistamista varten.

8. Laitoksen lattioiden tulee olla siten kallistettuja, että jätevedet valuvat lattiakaivoihin. Lattiakaivoissa tulee olla ritilät.

9. Laitoksessa on oltava tarvittaessa laitteet eläinjätteen hienontamista varten.

10. Laitoksessa on oltava tilavuudeltaan riittävät, jäähdytettävät tai muutoin asianmukaiset erilliset tilat raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden säilyttämistä varten.

11. Laitoksessa on oltava asianmukaiset laitteet kuljetusajoneuvojen, -säiliöiden, -astioiden ja -päällysteiden puhdistamista ja desinfioimista varten.

12. Laitoksessa on oltava asianmukaiset laitteet vastaanotto- ja käsittelytilojen puhdistamista ja desinfioimista varten.

13. Laitoksessa on oltava riittävästi käsienpesualtaita sekä tarkoituksenmukaiset sosiaalitilat henkilökuntaa varten.

14. Asiattomien henkilöiden ja eläinten pääsy laitokseen on estettävä.

SALLITUT ELÄIMISTÄ SAATAVAT SIVUTUOTTEET REHUN VALMISTUKSESSA REHUSEKOITTAMOISSA

Rehusekoittamossa saadaan käyttää rehun raaka-aineina vain seuraavia eläimistä saatavia sivutuotteita:

1) hyväksytyssä keräyskeskuksessa tai sivutuoteosastolla käsitellyt sivutuotteet

2) hyväksytyissä luokan 2 ja 3 käsittelylaitoksessa käsitellyt sivutuotteet

3) toisesta valtiosta tuotu luokkaan 3 kuuluvat teurastuksen sivutuotteet, kala ja kalasta saatavat sivutuotteet, jotka ovat kuumennettuja tai hapolla käsiteltyjä. Kala ja kalasta saatavat sivutuotteet voivat olla myös pakastettuja.

4) kala ja tuoreet kalasta saatavat sivutuotteet;

5) sivutuoteasetuksen artiklan 6 kohdan f mukaiset entiset elintarvikkeet pakastettuna, hapotettuna tai kuumennettuna ellei niitä käsitellä 12 tunnin kuluessa lähdöstä niiden syntypaikalta.

6) sivutuoteasetuksen liitteen I kohdassa 15 tarkoitettu ruokajäte.

ELÄIMISTÄ PERÄISIN OLEVAN RAAKA-AINEEN KÄSITTELYÄ

KOSKEVAT VAATIMUKSET REHUSEKOITTAMOISSA

Eläimistä peräisin olevan, hapolla käsitellyn raaka-aineen pH-arvon on oltava 4,3, tai alempi kun raaka-aine tuodaan laitokseen. Raaka-aine on mahdollisimman pian laitokseen saapumisen jälkeen käytettävä rehun valmistukseen taikka pakastettava levypakastimessa tai ohuissa laatikoissa. Pakkasvaraston lämpötilan on oltava -18° C astetta tai alempi. Kaloista peräisin oleva raaka-aine voidaan kuitenkin käsitellä hapolla, muulla säilöntäaineella tai maitohappobakteereilla ennen rehunvalmistusta. Käytettävän hapon tai muun säilöntäaineen tulee olla hyväksytty rehun lisäaineena käyttötarkoitukseen soveltuvaksi (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 1831/2003 eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista sekä Maa- ja metsätalousministeriön asetus 43/05 rehun lisäaineista).

Jos eläimistä peräisin oleva raaka-aine tuodaan laitokseen pakastettuna, se on siirrettävä välittömästi pakkasvarastoon tai käytettävä rehunvalmistukseen mahdollisimman pian laitokseen saapumisen jälkeen.

LIITE 3

SALLITUT ELÄIMISTÄ SAATAVAT SIVUTUOTTEET REHUN VALMISTUKSESSA TILAREHUSTAMOISSA

Tilarehustamoissa saadaan käyttää rehun raaka-aineina vain seuraavia eläimistä saatavia sivutuotteita:

1) hyväksytyssä keräyskeskuksessa käsitellyt sivutuotteet;

2) hyväksytyissä luokan 2 ja 3 käsittelylaitoksessa käsitellyt sivutuotteet;

3) kala ja tuoreet kalasta saatavat sivutuotteet;

4) eläimistä saatavat luokkaan 2 ja 3 kuuluvat sivutuotteet, jotka ovat peräisin eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta (1195/96) annetun lain nojalla hyväksytystä, lihaa käsittelevästä laitoksesta;

5) sivutuoteasetuksen artiklan 6 kohdan f mukaiset entiset elintarvikkeet;

6) sivutuoteasetuksen liitteen I kohdassa 15 tarkoitettu ruokajäte;

7) toisesta valtiosta tuotu luokkaan 3 kuuluvat teurastuksen sivutuotteet, kala ja kalasta saatavat sivutuotteet, jotka ovat kuumennettuja tai hapolla käsiteltyjä. Kala ja kalasta saatavat sivutuotteet voivat olla myös pakastettuja;

8) lopetettujen munivien kanojen ruhot ja broileri- ja kalkkunatuotannossa syntyvät sellaisten broilereiden ja kalkkunoiden ruhot, joita ei ole lopetettu ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin esiintymisen tai tällaisien taudin epäilyn vuoksi

9) kettujen ruhot muissa kuin ketuille tarkoitetuissa turkiseläinrehuissa samalla tilalla käytettäväksi, jolta ruhot ovat peräisin; ja

10) supikoirien ruhot muissa kuin supikoirille tarkoitetuissa turkiseläinrehuissa samalla tilalla käytettäväksi, jolta ruhot ovat peräisin.

Kohdissa 9 ja 10 tarkoitetut kettujen ja supikoirien ruhot on käsiteltävä kuumentamalla vähintään 100° C asteen lämpötilaan ennen rehukäyttöä.

LIITE 4

OHJE:

OMAVALVONTAA KOSKEVAT YLEISET VAATIMUKSET JA SUOSITUKSET OMAVALVONTASUUNNITELMAN LAATIMISESTA KERÄYSKESKUKSISSA, SIVUTUOTEOSASTOILLA JA REHUSEKOITTAMOISSA

Omavalvonta

1. Omavalvontaa koskevat yleiset vaatimukset

Laitoksen on huolehdittava, että siellä estetään eläintautien leviämisen vaara ja turvataan turkiseläinrehun hygieeninen laatu. Laitoksen on omalla kustannuksellaan laadittava ja toteutettava valvontajärjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että turkiseläinrehu tai sen raaka-aineena käytettävä eläinjäte täyttää sille asetetut vaatimukset. Omavalvontajärjestelmää laadittaessa ja hyväksyttäessä on otettava huomioon laitoksen toiminnan laajuus ja luonne.

Omavalvonnan perussisältö on kuvattava kirjallisesti omavalvontasuunnitelmassa. Omavalvontajärjestelmä on päivitettävä vuosittain ja aina kun tuotantoprosessissa tapahtuu muutoksia.

Omavalvontasuunnitelmasta on käytävä ilmi omavalvonnan toteutumisesta vastaava henkilö sekä omavalvontaan kuuluvien näytteiden tutkimuksia suorittavan laboratorion nimi. Laboratoriolla on oltava asianmukaiset tilat ja laitteet sekä koulutettu henkilökunta omavalvontaan kuuluvia tutkimuksia varten.

Omavalvonnan toteuttamisesta on pidettävä luetteloa tai muuta tiedostoa. Tiedoston tulee sisältää tiedot suoritetuista tutkimuksista, seuranta- ja varmistusmenettelyistä sekä korjaavista toimenpiteistä. Tiedosto on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. Tiedostoa on säilytettävä vähintään kaksi vuotta.

2. Omavalvonnan osa-alueet

Omavalvontaan tulee sisältyä vähintään seuraavat osa-alueet:

1) raaka-aineen laatu;

2) raaka-aineen vastaanotto ja varastointi sekä tilat näitä varten;

3) luettelon pitäminen tulevasta ja lähtevästä tavarasta tapahtumapäivineen sekä lähettäjien ja vastaanottajien yhteystiedot;

4) valmistusprosessi;

5) rehuun käytettävän veden laatu;

6) sen varmistaminen, ettei lopputuote joudu kosketuksiin käsittelemättömän eläinjätteen tai sen saastuttamien pintojen kanssa;

7) näytteenotto tuotantoon käytettävistä laitteista ja tuotantoympäristöstä;

8) näytteenotto lopputuotteesta;

9) toimenpiteet, jos lopputuote ei täytä hygieniaa koskevia vaatimuksia tai suosituksia;

10) lopputuotteen varastointi ja lastaaminen kuljetusvälineisiin;

11) lopputuotteen kuljetus;

12) tuotantoon käytettävien laitteiden kunnossapito;

13) laitteiden, tilojen, kuljetusajoneuvojen, -astioiden, -säiliöiden ja -päällysteiden pesu ja desinfiointi;

14) mittausvälineiden kalibrointi;

15) tuhoeläinten torjunta;

16) huolehtiminen jätteistä ja jätevedestä; sekä

17) laitoksen henkilökunnan perehdyttäminen omavalvontajärjestelmään ja hygieeniseen toimintaan.

Sivun alkuun