Valtioneuvoston asetus vuodelta 2005 maksettavasta luonnonhaittakorvauksen kansallisesta lisäosasta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 206/2005
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 38/2005 (Julkaistu 12.4.2005)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun lain (1559/2001) sekä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä 18 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1336/1992) 13 §:n nojalla:
1 §Soveltamisala
Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna muuna kansallisena tukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 2005 luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa, jäljempänä LFA-lisäosa , siten kuin tässä asetuksessa säädetään.
2 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
tukikertoimella sitä osuutta tukihakemuksen kohteena olevasta tukeen oikeuttavasta LFA-lisäosan määrästä, jolle tuki maksetaan;
luonnonhaittakorvaussitoumuksella luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000) tarkoitettua luonnonhaittakorvausta koskevaa viisivuotista sitoumusta sekä Ahvenanmaan maakunnassa maatalouden ympäristötuesta ja luonnonhaittakorvauksesta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 17/2000), jäljempänä Ahvenanmaan asetus , mukaista luonnonhaittakorvaussitoumusta;
luonnonhaittakorvauksella luonnonhaittakorvaussitoumuksen perusteella myönnettävää tukea;
tukivuodella sitä kalenterivuotta, jolloin tässä asetuksessa säädettyä tukea kulloinkin haetaan;
tukikelpoisella peltoalalla sitä peltoalaa, joka on tukivuonna hyväksytty luonnonhaittakorvaussitoumuksen tukikelpoiseksi peltoalaksi;
tukeen oikeuttavalla peltoalalla sitä peltoalaa, jonka perusteella on tukivuonna myönnetty luonnonhaittakorvausta;
kotieläintalouden kansallisella tuella vuodelta 2004 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (39/2004) ja vuodelta 2004 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (40/2004) säädettyä kotieläintalouden tukea; sekä
sukupolvenvaihdoksella tilan hallinnan siirtymistä tuotantoa jatkavalle perintökaaren (40/1965) 2 luvun 1―3 §:ssä tarkoitetulle henkilölle.
3 §LFA-lisäosan myöntämisen perusteet
LFA-lisäosa maksetaan liitteessä 1 olevan tukialuejaon mukaisesti.
LFA-lisäosa voidaan myöntää enintään tukikertoimella kerrotulle osuudelle muutoin myönnettäväksi tulevasta LFA-lisäosan määrästä. Tukikerroin on 1,00.
Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella myönnettävän LFA-lisäosan ja 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettujen sitoumusten perusteella maksuun tulevan luonnonhaittakorvauksen yhteismäärä koko maan tasolla on keskimäärin yli 250 euroa hehtaarilta, tukikerrointa muutetaan.
LFA-lisäosa voidaan maksaa enintään samalle pinta-alalle kuin luonnonhaittakorvaus ja vastaavasta sitoumuskaudesta.
4 §LFA-lisäosan määräytymisestä manner- Suomessa
LFA-lisäosan myöntämisen edellytyksenä lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa on, että lisäosaa hakeva viljelijä on vuonna 2001, 2002, 2003 tai 2004 antanut tai antaa vuonna 2005 luonnonhaittakorvaussitoumuksen sekä 11 §:ssä säädetyn luonnonhaittakorvauksen lisäosasitoumuksen, jäljempänä LFA-lisäosasitoumus , ja noudattaa sitoumuksen kohteena olevan pinta-alan käytössä luonnonhaittakorvauksesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (645/2000) säädettyjä ehtoja sekä muita sitoumusehtoja mukaan lukien viljelijän ikää ja muita tukikelpoisuutta koskevia ehtoja sellaisina kuin ne ovat mainitussa sitoumuksessa.
5 §LFA-lisäosan määräytymisestä Ahvenanmaan maakunnassa
LFA-lisäosan myöntämisen edellytyksenä Ahvenanmaan maakunnassa on, että lisäosaa hakeva viljelijä on vuonna 2001, 2002, 2003 tai 2004 antanut tai antaa vuonna 2005 Ahvenanmaan asetuksen mukaisen luonnonhaittakorvaussitoumuksen, jäljempänä Ahvenanmaan sitoumus , sekä 11 §:ssä säädetyn LFA-lisäosasitoumuksen ja noudattaa sitoumuksen kohteena olevan pinta-alan käytössä säädettyjä ehtoja sellaisina kuin ne ovat mainitussa sitoumuksessa.
6 §LFA-lisäosan määrä
Tässä asetuksessa säädettyä LFA-lisäosaa myönnetään tukialueittain ja tilan tuotantosuunnan mukaan eriytettynä euroina hehtaarilta enintään seuraavasti:
Tukialueet A, B ja C1 | Tukialueet C2―C4 | |
Perusosa | 20 | 25 |
Kotieläintilan korotus | 80 | 80 |
Perusosa myönnetään tukeen oikeuttavasta peltoalasta.
Kotieläintilan korotus myönnetään kotieläintilojen tukeen oikeuttavasta peltoalasta.
7 §Kotieläintila
LFA-lisäosasitoumuksen antamisen yhteydessä tila ilmoittautuu joko kotieläintilaksi tai kasvinviljelytilaksi. Ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen tila voi muuttua kotieläintilaksi vain 10 §:ssä mainituissa tapauksissa.
Kotieläintilalla tarkoitetaan tässä asetuksessa tilaa, jonka
eläintiheys on vähintään 0,4 eläinyksikköä luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista hehtaaria kohti; tai
tilalla on vähintään 10 eläinyksikköä koko sitoumuskauden ajan ja eläintiheys on vähintään 0,2 eläinyksikköä luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista hehtaaria kohti.
Kasvinviljelytilalla tarkoitetaan tässä asetuksessa tilaa, joka ei täytä 2 momentissa säädettyä määritelmää.
Eläinyksiköiden määränä 1 momentissa tarkoitettua tilan tuotantosuuntaa määritettäessä käytetään ensimmäistä LFA-lisäosasitoumusvuotta edeltävän vuoden eläinyksikkömäärää, jos kotieläintuotanto jatkuu ensimmäisenä sitoumusvuonna.
Nautojen, jotka ovat vähintään kuuden kuukauden ikäisiä, eläinyksikkömäärä saadaan nautaeläinrekisteristä vuosikeskiarvona. Muiden eläinten eläinyksikkömääränä käytetään kotieläintalouden kansalliseen tukeen oikeutettua eläinyksikkömäärää tai viljelijän vaatimuksesta valvonnassa todettua eläinmäärää. Eläinyksikkömäärän laskennassa käytetään liitteessä 2 mainittuja eläinyksikkökertoimia.
Jos tilan eläinyksikkömäärä on vuonna 2004 käynnissä olleesta kotieläintalouden investoinnista tai viljelijästä riippumattomasta syystä johtuen ollut vuonna 2004 vähintään kolmanneksen alempi kuin tilan vakiintunut eläinmäärä, voidaan viljelijän hakemuksesta käyttää vuoden 2001, 2002 tai 2003 eläinmäärää viljelijän valinnan mukaan.
LFA-lisäosan kotieläintilan korotusta ei myönnetä vuodelta 2005, jos tila ei 29 päivänä huhtikuuta 2005 harjoita kotieläintaloutta ellei kyse ole jäljempänä 8 §:n 4 momentissa tarkoitetusta lyhytaikaisesta tuotantotauosta.
8 §Tilan tuotantosuunnan muutokset
Tilan tuotantosuuntaa seurataan sitoumuskaudella vuosittain. Eläinyksikkömääränä käytetään tukivuotta edeltävän vuoden eläinyksikkömäärää ja tukivuoden luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista peltoalaa.
Jos tila ei täytä edellä 7 §:n 2 momentissa säädettyä kotieläintilan määritelmää, tila muuttuu seuraavan tukivuoden 1 päivästä tammikuuta alkaen LFA-lisäosasitoumuskauden jäljellä olevaksi ajaksi kasvinviljelytilaksi ja LFA-lisäosa myönnetään kasvinviljelytilan tukitason mukaisesti.
Tilan muuttumisesta kotieläintilasta kasvinviljelytilaksi 7 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädettyjen ehtojen perusteella on ilmoitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kirjallisesti kymmenen työpäivän kuluessa muutoksesta.
Tilan tuotantosuunnan muutoksen ei katsota olevan kyseessä, jos syynä on tiettyjen tuotantotapojen edellyttämä tai kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta, laajentamisesta tai tuotantosuunnan muuttamisesta tai ylivoimaisesta esteestä aiheutuva lyhytaikainen tuotantotauko.
Jos 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei ole tehty asianmukaisesti, lasketaan LFA-lisäosan määrä kasvinviljelytilan tukitason mukaisesti ja muutoin myönnettäväksi tulevan kasvinviljelytilan LFA-lisäosan määrää alennetaan kymmenellä prosentilla kyseisenä tukivuonna.
9 §Uusi kotieläintalouden yrittäjä
Jos viljelijä ei ole harjoittanut kotieläintaloutta 1 päivän tammikuuta 1999 ja 31 päivän joulukuuta 2003 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, ja hän on aloittanut kotieläintalouden harjoittamisen vuonna 2004, voidaan viljelijän tila katsoa 6 §:ssä tarkoitetuksi kotieläintilaksi 7 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa säädetyllä perusteella, jos
viljelijä on aloittanut kotieläintalouden investoinnin viimeistään 23 päivänä kesäkuuta 2004; tai
viljelijälle on maksettu kotieläintalouden kansallista tukea.
Tilan eläinyksikkömääränä käytetään 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa 7 §:n 2 momentin edellytysten täyttymistä laskettaessa vuoden 2005 eläinyksikkömäärää tehdyn investoinnin ja käytettävissä olevien eläinpaikkojen lukumäärän perusteella arvioituna. Jos 7 §:n 2 momentin kotieläintilan ehdot eivät täyty viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005, peritään maksettu kotieläintilan korotus takaisin.
Edellä 1 momentissa tarkoitetulta investoinnilta edellytetään, että
kyseistä investointia koskeva investointitukihakemus on tullut vireille viimeistään 23 päivänä kesäkuuta 2004; tai
kyseistä investointia koskeva rakennuslupahakemus, ympäristölupahakemus tai muu vastaava viranomaislupahakemus on tehty viimeistään 23 päivänä kesäkuuta 2004.
10 §Sukupolvenvaihdos tai koko tilan hankinta
Sukupolvenvaihdostilanteessa tilaa jatkava viljelijä voi muuttaa tilan tuotantosuunnan kotieläintilaksi, jos tila täyttää 7 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset. Eläinyksikkömäärää laskettaessa otetaan huomioon vain jatkavan viljelijän hallinnassa sukupolvenvaihdospäivämäärästä alkaen olleet eläimet kansallisen kotieläintalouden tuen laskentasääntöjen mukaisesti. Kotieläintilan korotus voidaan myöntää aikaisintaan sukupolvenvaihdosvuotta seuraavana tukivuonna.
Jos kotieläintilalla tehdään sukupolvenvaihdos tai tila siirtyy koko tilan hallinnan siirtona, säilyy tila 6 §:ssä tarkoitettuna kotieläintilana niin kauan kuin tila täyttää 7 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset.
Jos LFA-lisäosasitoumuksen aiemmin tehnyt viljelijä saa sukupolvenvaihdoksen johdosta haltuunsa 7 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttävän tilan, jonka entinen haltija on tehnyt LFA-lisäosasitoumuksen, voidaan jatkava tilakokonaisuus katsoa kotieläintilaksi, jos 7 §:n 2 momentin edellytykset täyttyvät tilojen yhteenlaskettujen pinta-alojen ja eläinyksikkömäärien perusteella 8 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.
11 §LFA-lisäosasitoumus
Lisäosan saadakseen viljelijän on palautettava maa- ja metsätalousministeriön lomakkeelle numero 176 tehty LFA-lisäosasitoumus viimeistään 29 päivänä huhtikuuta 2005 sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, LFA-lisäosasitoumus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella pääosa maatilan pelloista sijaitsee.
Lisäosasitoumuksessa viljelijän on sitouduttava pysyttämään luonnonhaittakorvaussitoumuksensa voimassa kyseisen sitoumuskauden loppuun. LFA-lisäosasitoumus on tehtävä samanaikaisesti ja samaksi ajanjaksoksi kuin luonnonhaittakorvaussitoumus. Jos viljelijä ei luonnonhaittakorvaussitoumuksen tekovuonna tai voimassaolevan luonnonhaittakorvaussitoumuksen tapauksessa vuoden 2005 tukihaun yhteydessä tee LFA-lisäosasitoumusta, ei sitä voida myöhempinä vuosina enää tehdä voimassaolevan luonnonhaittakorvaussitoumuksen perusteella.
12 §LFA-lisäosan maksatuksen hakeminen
LFA-lisäosan maksamisen ehtona on, että viljelijä hakee LFA-lisäosan maksatusta. Vuodelta 2005 maksettavan lisäosan maksamista on haettava maa- ja metsätalousministeriön tukihakemuslomakeella numero 101B vuodelle 2005.
13 §Luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumisen tai sen raukeamisen vaikutus
Jos viljelijä luopuu lisäosan maksun perusteena olevasta luonnonhaittakorvaussitoumuksesta ennen sitoumuskauden päättymistä, maksettu LFA-lisäosa peritään takaisin. Jos viljelijän luonnonhaittakorvaussitoumus on kuitenkin ollut voimassa kolme vuotta ja viljelijä luopuu koko tilan myynnin kautta tai muutoin kokonaan maatalouden harjoittamisesta, LFA-lisäosaa ei peritä takaisin. Luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumisella tarkoitetaan myös tilannetta, jossa sitoutunut viljelijä ilman 2 momentissa tarkoitettua perustetta ei hae vuosittaista maksatusta. Viljelijää on kuultava ennen mahdollista LFA-lisäosan takaisinperintää koskevan päätöksen tekemistä.
Jos viljelijä luopuu luonnonhaittakorvaussitoumuksesta ylivoimaisen esteen vuoksi, LFA-lisäosaa ei peritä takaisin. Ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan ne seikat, jotka tällaiseksi on säädetty luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000). Ahvenanmaan maakunnassa ylivoimaisia esteitä ovat vain ne seikat, jotka tällaisiksi on Ahvenanmaan asetuksessa säädetty.
Viljelijän on tehtävä kymmenen työpäivän kuluessa kirjallinen ilmoitus kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tässä asetuksessa säädetyn LFA-lisäosasitoumuksen osalta edellä mainituista seikoista. LFA-lisäosasitoumuksen osalta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on viljelijän vapauttamiseksi sitoumuksen noudattamisesta tehtävässä päätöksessä todettava LFA-lisäosan maksamisen lakkauttaminen ja mahdollinen takaisinperintä.
Jos luonnonhaittakorvaussitoumus raukeaa luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai Ahvenanmaan asetuksessa säädetyllä tavalla, ei maksettua LFA-lisäosaa peritä takaisin.
14 §Muutoksista ilmoittaminen
Uusien alueiden ottaminen luonnonhaittakorvaussitoumukseen, luonnonhaittakorvaussitoumuksen siirrot tai muut vastaavat muutokset luonnonhaittakorvaussitoumuksen alaisissa pinta-aloissa oikeuttavat LFA-lisäosaan siltä osin kuin muutokset oikeuttavat luonnonhaittakorvaukseen.
Jos muutokset aiheuttavat luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumisen tai sen raukeamisen, sovelletaan mitä 13 §:ssä on säädetty.
15 §Asiakirjojen säilyttäminen
LFA-lisäosan ehtoihin liittyvät asiakirjat, muistiinpanot ja todistukset on säilytettävä tilalla koko sitoumuskauden ajan sekä kolme vuotta sen jälkeen.
16 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä huhtikuuta 2005.
Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin
Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 2005
Maa- ja metsätalousministeri Juha KorkeaojaYlitarkastaja Esa Hiiva
Liite 1
TUKIALUEJAKO
Tukialue A
Alastaro, Askola, Aura, Elimäki, Espoo, Helsinki, Järvenpää, Karjaa, Kauniainen, Kemiö, Kerava, Kiikala, Kirkkonummi, Koski Tl, Kouvola, Kuusjoki, Lapinjärvi, Lieto, Liljendal, Lohja, Loimaa, Loviisa, Marttila, Masku, Mellilä, Mietoinen, Muurla, Myrskylä, Nurmijärvi, Oripää, Paimio, Perniö, Pertteli, Pohja, Pornainen, Pukkila, Pöytyä, Raisio, Ruotsinpyhtää, Rusko, Salo, Sipoo, Siuntio, Somero, Tarvasjoki, Tuusula, Vantaa, Vihti ja Västanfjärd sekä saaristo-osia lukuun ottamatta Dragsfjärd, Halikko, Inkoo, Kaarina, Lemu, Naantali, Parainen, Pernaja, Piikkiö, Porvoo, Sauvo, Särkisalo ja Turku.
Ahvenanmaan maakunta
Brändö, Eckerö, Finström, Föglö, Geta, Hammarland, Jomala, Kumlinge, Kökar, Lemland, Lumparland, Maarianhamina, Saltvik, Sottunga, Sund ja Vårdö.
Muu tukialue B
Anjalankoski, Artjärvi, Asikkala, Askainen, Eura, Eurajoki, Forssa, Hamina, Hanko, Harjavalta, Hartola, Hattula, Hauho, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Houtskari, Huittinen, Humppila, Hyvinkää, Hämeenkoski, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Iitti, Ikaalinen, Imatra, Iniö, Jaala, Janakkala, Jokioinen, Joutseno, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä sen alueeseen C1 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Kalvola, Kangasala, Kankaanpää, Karjalohja, Karkkila, Kiikoinen, Kisko, Kiukainen, Kodisjoki, Kokemäki, Korppoo, Kotka, Kuhmalahti, Kuhmoinen, Kustavi, Kuusankoski, Kylmäkoski, Kärkölä, Köyliö, Lahti, Laitila, Lammi, Lappeenranta, Lappi, Lavia, Lemi, Lempäälä, Loppi, Luopioinen, Luumäki, Luvia, Längelmäki, Merimasku, Miehikkälä, Mouhijärvi, Mynämäki, Mäntsälä, Mäntyharju, Nakkila, Nastola, Nauvo, Nokia, Noormarkku, Nousiainen, Nummi-Pusula, Orimattila, Orivesi, Padasjoki, Pirkkala, Pomarkku, Pori, Punkalaidun, Pyhtää, Pyhäranta, Pälkäne, Rauma, Renko, Riihimäki, Rymättylä, Sammatti, Suodenniemi, Suomusjärvi, Sysmä, Säkylä, Taivassalo, Tammela, Tammisaari, Tampere, Toijala, Tuulos, Ulvila, Urjala, Uusikaupunki, Vahto, Valkeakoski, Valkeala, Vammala, Vampula, Vehmaa, Velkua, Vesilahti, Viiala, Viljakkala, Virolahti, Ylämaa, Yläne, Ylöjärvi, Ypäjä ja Äetsä sekä Dragsfjärdin, Halikon, Inkoon, Kaarinan, Lemun, Naantalin, Paraisten, Pernajan, Piikkiön, Porvoon, Sauvon, Särkisalon ja Turun saaristo-osat.
Alue C1
Alahärmä, Enonkoski, Hankasalmi, Haukivuori, Heinävesi, Ilmajoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Joensuu sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Joroinen, Jurva, Juva, Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Jämsän kunnasta entisen Kuoreveden kunnan alue, Jämsänkoski, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kerimäki, Kesälahti, Kitee, Korpilahti, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kuopio, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lapua, Laukaa, Leppävirta, Liperi, Maalahti, Maaninka, Maksamaa sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Mikkeli, Mustasaari sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Muurame, Mänttä, Nurmo, Närpiö, Oravainen, Outokumpu, Parikkala, Pieksämäki, Pieksänmaa, Punkaharju, Puumala, Rantasalmi, Rautjärvi, Ristiina, Ruokolahti, Ruovesi, Rääkkylä, Savitaipale, Savonlinna, Savonranta, Seinäjoki sen alueeseen C2 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Siilinjärvi, Sulkava, Suomenniemi, Suonenjoki, Taipalsaari, Teuva, Tuusniemi, Uusikaarlepyy, Vaasa, Varkaus, Vilppula, Vähäkyrö, Vöyri, Ylihärmä ja Ylistaro.
Alue C2
Alajärvi, Alavieska, Alavus, Evijärvi, Haapajärvi, Haapavesi, Halsua, Himanka, Hirvensalmi, Honkajoki, Iisalmi, Isojoki, Joutsa, Juankoski, Kaavi, Kalajoki, Kangasniemi, Kannonkoski, Kannus, Karijoki, Karstula, Karttula, Karvia, Kaustinen, Keitele, Kempele, Kestilä, Keuruu, Kihniö, Kinnula, Kiuruvesi, Kivijärvi, Kokkola, Konnevesi, Kontiolahti, Kortesjärvi, Kruunupyy, Kuru, Kyyjärvi, Kälviä, Kärsämäki, Lapinlahti, Lappajärvi, Lehtimäki, Leivonmäki, Lestijärvi, Liminka, Lohtaja, Luhanka, Lumijoki, Luoto, Merijärvi, Merikarvia, Muhos, Multia, Nilsiä, Nivala, Oulainen, Oulunsalo sen alueeseen C3 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Parkano, Pedersöre, Perho, Pertunmaa, Petäjävesi, Pielavesi, Pietarsaari, Pihtipudas, Piippola, Polvijärvi, Pulkkila, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Pyhäselkä, Pylkönmäki, Raahe, Rantsila, Rautalampi, Reisjärvi, Ruukki, Saarijärvi, Seinäjoen kaupungista entisen Peräseinäjoen kunnan alue, Sievi, Siikainen, Siikajoki, Soini, Sonkajärvi, Sumiainen, Suolahti, Tervo, Tohmajärvi, Toholampi, Toivakka, Tyrnävä, Töysä, Ullava, Uurainen, Varpaisjärvi, Vesanto, Veteli, Vieremä, Vihanti, Viitasaari, Vimpeli, Virrat, Ylivieska, Ähtäri ja Äänekoski.
Alue C2 pohjoinen
Eno, Ilomantsi, Joensuun kaupungista entisen Kiihtelysvaaran kunnan alue ja entisen Tuupovaaran kunnan alue, Juuka, Kajaani, Lieksa, Nurmes, Paltamo, Rautavaara, Ristijärvi, Sotkamo, Vaala, Valtimo ja Vuolijoki sekä Maksamaan kunnasta mantereen ulkopuoliset alueet ja Mustasaaren kunnasta Björköby ja Replot.
Alue C3
P1
Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Utajärvi ja Ylikiiminki sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella.
P2
Hailuoto, Hyrynsalmi, Ii, Kemi, Keminmaa, Kuhmo, Kuivaniemi, Simo, Tervola, Tornio ja Yli-Ii.
P3
Kemijärvi, Pello, Pudasjärvi, Puolanka, Ranua, Rovaniemen mlk, Rovaniemi, Suomussalmi, Taivalkoski ja Ylitornio.
P4
Kuusamo ja Posio.
Alue C4
P4
Kolari, Pelkosenniemi, Salla ja Savukoski sekä Kittilä ja Sodankylä niiden alueeseen P5 kuuluvia osia lukuun ottamatta.
P5
Enontekiö, Inari, Muonio ja Utsjoki sekä Kittilän ja Sodankylän kunnista vastaavat alueet, jotka on hyväksytty P5 alueeseen kuuluviksi Kittilän osalta maa- ja metsätalousministeriön 10 päivänä heinäkuuta 1996 antamassa päätöksessä nro 3733/514/96 ja Sodankylän osalta maa- ja metsätalousministeriön 9 päivänä elokuuta 1995 antamassa päätöksessä nro 3039/514/95.
Liite 2
ELÄINYKSIKKÖKERTOIMET
Eläinyksikkö = ey
ey | |
Urospuoliset nautaeläimet ja hiehot (6-24 kk) | 0,6 |
Urospuoliset nautaeläimet ja hiehot (yli 24 kk), emolehmät ja lypsylehmät | 1,0 |
Uuhet | 0,15 |
Kutut | 0,48 |
Emakot, karjut | 0,7 |
Kanat (mukaan lukien emokanat) | 0,013 |
Broilerit | 0,0053 |
Broileriemot | 0,025 |
Hanhi-, ankka- ja kalkkunaemot | 0,026 |
Sorsa- ja fasaaniemot, tarhatut | 0,013 |
Hevoset | |
- siitostammat (hevoset ja ponit) | 1,0 |
- suomenhevoset, vähintään 1 vuotta | 0,85 |
- 1-3 vuotiaat muut hevoset ja ponit | 0,6 |
Teurastetut eläimet ja siitoseläimet: | |
13 teurastettua lihasikaa | 1 |
13 siitokseen myytyä nuorta emakkoa tai karjua | 1 |
585 teurastettua ankkaa | 1 |
325 teurastettua hanhea | 1 |
223 teurastettua kalkkunaa | 1 |
1375 teurastettua fasaania | 1 |
1375 teurastettua sorsaa | 1 |