Valtioneuvoston asetus alailmakehän otsonista
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 123/2003 (Julkaistu 9.9.2003)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 §:n nojalla:
1 §Tavoite
Tämän asetuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ympäristön pilaantumista, erityisesti terveyshaittoja ja kasvillisuusvaikutuksia. Tavoitetta toteutetaan vahvistamalla tavoitearvot vuodelle 2010 ja pitkän ajan tavoitteet sekä asettamalla varoitus- ja tiedotuskynnys alailmakehän otsonille.
Alueilla, joilla ilmanlaatu otsonin osalta on hyvä, on ilmanlaatu säilytettävä hyvänä ja alueilla, joilla se ei ole hyvä, on ilmanlaatua parannettava.
2 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
tavoitearvolla otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa ja jolla pyritään välttämään haitallisia terveys- ja ympäristövaikutuksia;
pitkän ajan tavoitteella otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, jolla ei nykyisen tieteellisen tietämyksen mukaan todennäköisesti ole haitallisia suoria terveys- tai ympäristövaikutuksia ja joka on alitettava pitkän ajan kuluessa, paitsi jos alittaminen ei ole mahdollista oikeasuhtaisin toimin;
tiedotuskynnyksellä otsonin pitoisuutta, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin altistuminen voi vaarantaa ilman epäpuhtauksille herkkien väestöryhmien terveyden;
otsonia muodostavilla yhdisteillä aineita, jotka osaltaan aiheuttavat alailmakehän otsonin muodostumista, kuten liitteessä 3 mainitut aineet;
haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä ihmisen toiminnasta tai luonnosta peräisin olevia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa, ei kuitenkaan metaania;
AOT 40:llä (µg/m 3 h) otsonin kuormitusta, joka ilmaistaan 80 µg/m 3 ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m 3 erotuksen kumulatiivisena summana määrätyltä ajanjaksolta laskettuna päivittäisistä tuntiarvoista;
vertailumenetelmällä liitteen 5 mukaista menetelmää.
Ilmalla, epäpuhtaudella, ilmanlaadun seurannalla, varoituskynnyksellä, seuranta-alueella, väestökeskittymällä, typen oksidien pitoisuudella, jatkuvilla mittauksilla ja suuntaa-antavilla mittauksilla tarkoitetaan tässä asetuksessa ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (711/2001) määriteltyjä asioita.
3 §Otsonin tavoitearvot vuodelle 2010
Terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja kasvillisuuden suojelemiseksi otsonin tavoitearvot vuodelle 2010 ovat:
Tunnusluku | Tavoitearvo vuodelle 2010 (293 K, 101,3 kPa) | |
Terveyshaittojen ehkäiseminen | Korkein päivittäinen kahdeksan tunnin keskiarvo | 120 µg/m 3 , joka saa ylittyä enintään 25 päivänä kalenterivuodessa kolmen vuoden keskiarvona |
Kasvillisuuden suojeleminen | AOT40 laskettuna 1.5.-31.7. ajan tuntiarvoista, jotka mitataan klo 9.00-21.00 välisenä aikana Suomen normaaliaikaa, joka on klo 10.00-22.00 Suomen kesäaikaa | 18 000 µg/m 3 h viiden vuoden keskiarvona |
Korkein päivittäinen kahdeksan tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy. Edellä taulukossa tarkoitettujen vuoden 2010 tavoitearvojen toteutuminen lasketaan aineistosta, jonka ensimmäinen vuosi on 2010. Jos taulukossa tarkoitettuja kolmen tai viiden vuoden keskiarvoja ei voida laskea täydellisten ja perättäisten vuosittaisten tietojen perusteella, terveyshaittojen ehkäisemistä koskevan tavoitearvon toteutumisen tarkistamiseksi riittävät pitoisuustiedot yhdeltä vuodelta ja kasvillisuuden suojelemista koskevan tavoitearvon toteutumisen tarkistamiseksi tiedot kolmelta vuodelta.
4 §Pitkän ajan tavoitteet otsonille
Terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja kasvillisuuden suojelemiseksi pitkän ajan tavoitteet otsonille ovat:
Tunnusluku | Pitkän ajan tavoite (293 K, 101,3 kPa) | |
Terveyshaittojen ehkäiseminen | Korkein päivittäinen kahdeksan tunnin keskiarvo | 120 µg/m 3 kalenterivuoden aikana |
Kasvillisuuden suojeleminen | AOT40, joka lasketaan 1.5.-31.7. ajan tuntiarvoista | 6 000 µg/m 3 h |
Korkein päivittäinen kahdeksan tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy.
5 §Otsonin tavoitearvon ja pitkän ajan tavoitteiden toteuttaminen
Ottaen huomioon otsonin luonteen kaukokulkeutuvana ilman epäpuhtautena ja otsonin muodostumiseen vaikuttavat sääolot otsonin tavoitearvoon ja pitkän ajan tavoitteeseen tulee pyrkiä oikeasuhtaisin, erityisesti kansainvälisin ja valtakunnallisin toimin. Alailmakehän otsonin muodostumista pyritään ehkäisemään pantaessa täytäntöön tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/81/EY.
Tavoitearvojen toteutumiseksi tulee tarvittaessa laatia ympäristönsuojelulain 26 §:n mukainen suunnitelma tai ohjelma. Sitä laadittaessa on otettava huomioon ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 6 mukaiset seikat.
Alueilla, joilla ylitetään pitkän ajan tavoitteet otsonille mutta ei ylitetä otsonin tavoitearvoja vuodelle 2010, on suunniteltava ja toimeenpantava kustannustehokkaita toimia otsonipitoisuuden pienentämiseksi. Toimet eivät saa olla ristiriidassa 2 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa. Niiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon Euroopan yhteisön lainsäädäntö.
Alueilla, joilla otsonin pitoisuus tai kuormitus alittaa pitkän ajan tavoitteen, on se pidettävä tämän tavoitteen alapuolella ja säilytettävä paras mahdollinen ilmanlaatu sekä turvattava ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso siinä määrin kuin se on mahdollista oikeasuhtaisin toimin.
6 § Otsonin tiedotus- ja varoituskynnys
Otsonin tiedotuskynnys on 180 µg/m 3 (293 K, 101,3 kPa) tuntikeskiarvona.
Otsonin varoituskynnys on 240 µg/m 3 (293 K, 101,3 kPa) tuntikeskiarvona.
7 §Viranomaiset ja niiden tehtävät otsonin seurannassa
Kunnan velvollisuudesta huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä ilmanlaadun seurannasta säädetään ympäristönsuojelulain (86/2000) 25 §:ssä. Ilmanlaadun seurannasta pääkaupunkiseudulla säädetään Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain (1269/1996) 2 §:n 5 kohdassa.
Alueellisten ympäristökeskusten tulee olla selvillä ilmanlaadusta ja huolehtia siitä, että niiden alueella ilmanlaadun seuranta on järjestetty hyvin sekä varmistaa, että tarpeelliset alueelliset seurantatiedot toimitetaan merkittäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.
Ilmatieteen laitos huolehtii otsonin seurannasta maaseututausta-asemilla.
8 §Otsonin seuranta-alueet
Otsonin seuranta-alueet ovat:
Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettu pääkaupunkiseutu (YTV-alue) ja
muun Suomen seuranta-alue.
9 §Otsonin ja otsonia muodostavien yhdisteiden seurannan järjestäminen
Otsonin seurannan suunnittelussa tulee ottaa huomioon liitteen 1 mukaiset perusteet mittausalueiden valinnalle ja mittausasemien sijoittamiselle sekä liitteen 2 mukaiset seurantamenetelmien laatutavoitteet.
Otsonin jatkuvia mittauksia tulee tehdä seuranta-alueilla, joilla otsonin pitkän ajan tavoite on ylittynyt jonkin viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana. Jatkuvista mittauksista saatavia tietoja voidaan täydentää suuntaa-antavin mittauksin tai mallintamistekniikoilla saatavilla tiedoilla. Tällöin tulee kerätä liitteessä 2 olevan II kohdan mukaisia tietoja. Mittausasemien lukumäärän ja seurantamenetelmien muutenkin tulee olla riittävät ottaen huomioon liitteet 1 ja 2 sekä ilman otsonista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY liitteen V jakso I.
Typpidioksidia on seurattava jatkuvin mittauksin vähintään joka toisella otsonia valvovalla mittausasemalla lukuun ottamatta liitteessä 1 olevan I kohdan mukaisia maaseututausta-asemia, joilla voidaan käyttää muita mittausmenetelmiä.
Otsonia muodostavia yhdisteitä on mitattava ainakin yhdellä otsonia valvovalla mittausasemalla.
10 §Otsonitietojen saatavuus ja yleinen tiedottaminen
Tiedot otsonia valvovilla asemilla mitatuista otsonipitoisuuksista on saatettava ajan tasalle ainakin päivittäin ja mahdollisuuksien mukaan tunneittain.
Tiedot on annettava ainakin pitoisuuksista, jotka ylittävät terveyshaittojen ehkäisemiseksi annetun pitkän ajan tavoitteen tai tiedotus- ja varoituskynnyksen. Tiedoissa on oltava lyhyt selostus mitatuista pitoisuuksista suhteessa terveyshaittojen ehkäisemiseksi annettuun tavoitearvoon sekä arvio otsonin terveysvaikutuksista. Kertomukseen voidaan sisällyttää tietoja otsonin vaikutuksesta metsiin ja materiaaleihin sekä otsonia muodostavista yhdisteistä.
Otsonista tulee laatia vuosittainen kertomus, jossa annetaan tiedot vähintään pitoisuuksista ja kuormituksesta, jotka kertomusvuonna ovat ylittäneet otsonin tavoitearvon, pitkän ajan tavoitteen otsonille taikka otsonin tiedotus- tai varoituskynnyksen sekä tarvittaessa lyhyt arvio ylitysten vaikutuksista.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on saatettava yleisesti saataville tietoverkkopalvelujen, ilmalaatupuhelimen, lehtien, radion, television taikka näyttö- tai ilmoitustaulujen välityksellä. Vuosittain annettavat tiedot voidaan julkaista painettuina kertomuksina tai sähköisessä muodossa.
11 §Väestölle tiedottaminen ja väestön varoittaminen
Jos otsonin tiedotus- tai varoituskynnys ylitetään tai sen ennustetaan ylittyvän, väestölle on tiedotettava otsonin aiheuttamasta vaarasta tai väestöä on varoitettava siitä. Väestölle on annettava liitteessä 4 tarkoitetut tiedot radion, television tai lehtien välityksellä.
12 §Tietojen toimittaminen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään
Mitä ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:ssä säädetään tietojen toimittamisesta ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, sovelletaan otsonia koskevien tietojen toimittamiseen.
13 §Vertailumenetelmä
Otsonin määrittämisessä tulee käyttää vertailumenetelmää tai muuta menetelmää, joka antaa vastaavia tuloksia kuin vertailumenetelmä.
14 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä syyskuuta 2003.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi: 2002/3/EY; EUVL N:o L 67, 9.3.2002, s. 14
Helsingissä 4 päivänä syyskuuta 2003
Ympäristöministeri Jan-Erik EnestamHallitussihteeri Oili Rahnasto