344/2003

Huoltovarmuuskeskus voi maksaa huoltovarmuusrahaston varoista korvausta kasvinjalostusyritykselle kansallisen siemenhuollon turvaamiseksi tärkeiden, mutta jalostusyritykselle kaupallisesti kannattamattomien peltokasvien jalostuskustannuksista Suomessa aiheutuvista kustannuksista. Huoltovarmuus-keskus voi maksaa korvausta myös kantasiemenen tuottajalle tällaisten lajikkeiden kantasiementuotannosta Suomessa aiheutuvista kustannuksista.

Korvausta voidaan maksaa rukiin ( Secale cereale ), syysvehnän ( Triticum aestivum ), kevätvehnän ( Triticum aestivum ), herneen ( Pisum sativum ), perunan ( Solanum tuberosum ), rypsin ( Brassica rapa L. var. silvestris ), timotein ( Phleum prutense ), nurminadan ( Festuca prutensis Hudson ) ja puna-apilan ( Trifolium prutense ) jalostamisesta ja kantasiementuotannosta aiheutuvista kustannuksista.

Korvausta voidaan maksaa sellaisen jalostusohjelman kustannusten kattamiseksi, jolla on merkitystä siemenhuollon turvaamiselle ja kansalliselle huoltovarmuudelle. Jalostusohjelman on sisällettävä kaikki jalostusprosessin ja viljelyvarmuustestauksen osat, kuten risteytys-, valinta- ja testausohjelmat, ja ohjelman on tähdättävä sellaisten lajikkeiden kehittämiseen, joita voidaan viljellä Suomessa merkittävässä laajuudessa. Jalostusohjelman tavoitteena olevien lajikkeiden on käyttötarkoituksensa mukaisesti sovelluttava satoa käyttävän teollisuuden, kotieläintuotannon tai kansanravitsemuksen tarpeisiin.

Korvausta voidaan maksaa sellaisen kantasiemenen tuotannosta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi, jolla on merkitystä siemenhuollon turvaamiselle ja kansalliselle huoltovarmuudelle.

Arvioidessaan jalostusohjelman mukaisen jalostustyön tai kantasiementuotannon merkitystä siemenhuollon turvaamisen ja kansallisen huoltovarmuuden kannalta Huoltovarmuuskeskuksen tulee ottaa huomioon kyseisen kasvilajin merkitys Suomen elintarvikehuoltoketjussa, viljelyala Suomessa ja uusien viljelyvarmojen lajikkeiden ja lajikevalikoiman kehittämisen tarve.

Jalostajan ja kantasiementuottajan, joka haluaa korvausta kustannuksista, tulee hakea sitä Huoltovarmuuskeskukselle osoitetulla hakemuksella, jonka liitteenä on esitettävä jalostusohjelma tai kantasiementuotannon kustannus- ja tuottolaskelma. Ennen asian ratkaisemista Huoltovarmuuskeskuksen tulee pyytää maa- ja metsätalousministeriöltä lausunto siitä, voidaanko esitettyjen selvitysten perusteella jalostajalle tai kantasiemenen tuottajalle maksaa tässä asetuksessa tarkoitettua korvausta. Maa- ja metsätalousministeriön on annettava lausuntonsa kuukauden kuluessa sen pyytämisestä.

Huoltovarmuuskeskus määrää, saatuaan maa- ja metsätalousministeriön lausunnon ja tarvittaessa neuvoteltuaan hakemuksen tekijän kanssa, kustannusten kattamiseksi suoritettavan korvauksen enimmäismäärän, korvauserien suuruuden, korvauksen maksuajankohdat ja mahdolliset muut maksuehdot. Huoltovarmuuskeskus voi maksaa korvauksen myös ennakkona.

Huoltovarmuuskeskus voi velvoittaa jalostajan tai kantasiemenen tuottajan toimittamaan määrätyin väliajoin raportin jalostusohjelman etenemisestä tai kantasiementuotannon tilanteesta. Korvauserien maksaminen ja erien suuruus voidaan määrätä riippuvaksi raportissa esitetyistä tuloksista, suoritetuista työvaiheista tai muista seikoista.

Päättäessään korvauksen määrästä Huoltovarmuuskeskuksen tulee ottaa huomioon hakijalle jalostusohjelmassa tai kantasiementuotannossa tarkoitetusta kasvilajista aiheutuvat kokonaiskustannukset ja kokonaistuotot. Korvausta ei voida maksaa sellaisen kasvilajin jalostuksesta tai kantasiementuotannosta aiheutuvista kustannuksista, jonka tuotanto on hakijalle jo ennen korvauksen maksamista taloudellisesti kannattavaa.

Maksettava korvaus ei saa vääristää jalostusyritysten tai kantasiemenen tuottajien välistä kilpailua. Korvaus ei siten saa johtaa markkinoitavan siementavaran hinnan pitämiseen keinotekoisesti alempana kuin kilpailijoiden vastaavanlaisesta siementavarasta perimä hinta. Korvaus voi olla enintään niin suuri, että jalostusyritys tai kantasiemenen tuottaja voi kattaa sillä Huoltovarmuuskeskukselle esitetystä jalostusohjelmasta tai kantasiementuotannosta aiheutuvien muuttuvien kulujen lisäksi ne kiinteät kulut, jotka kirjanpidon mukaan ovat kohdistettavissa kyseiseen jalostusohjelmaan tai kantasiementuotantoon.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2003.

Tällä asetuksella kumotaan korvauksen maksamisesta kasvinjalostusyrityksille kansallisesti tärkeiden peltokasvien jalostustyöstä 17 päivänä helmikuuta 2000 annettu valtioneuvoston päätös (148/2000).