Valtioneuvoston asetus vuodelta 2002 maksettavasta kasvinviljelyn kansallisesta tuesta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 24/2002
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 5/2002 (Julkaistu 23.1.2002)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun lain (1559/2001) 4 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 momentin sekä 9 §:n 3 momentin nojalla:
1 lukuYleiset säännökset
1 §Soveltamisala
Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 §:ssä tarkoitettuna kasvinviljelyn kansallisena tukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 2002 pinta-alaperusteista kasvinviljelyn kansallista tukea kasvintuotannolle siten kuin tässä asetuksessa säädetään.
2 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamaan peltokasvien tukeen oikeuttavilla kasveilla tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 liitteessä 1 lueteltuja kasveja ja kasvilajikkeita sekä tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2316/1999 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua säilörehunurmea tuottavia kasveja;
seosviljalla pelkistä korsiviljoista muodostuvaa kasvustoa;
seoskasvustolla viljan ja EY:n peltokasvien tukijärjestelmään kuuluvien valkuaiskasvien seoskasvustoa, jossa kasvulohkolle on kylvetty valkuaiskasvin ja viljan siemenseosta niin, että valkuaiskasvin ja viljan yhteenlasketusta siemenmäärästä kiloina yli 15 prosenttia on viljan siementä;
vihantaviljalla puhdasta viljakasvustoa, joka korjataan tähkälletulon jälkeen, kuitenkin viimeistään ennen jyväsadon valmistumista;
rehuviljalla rehuohraa, kauraa, ruisvehnää, seosviljaa, seoskasvustoa ja vihantaviljaa;
luonnonniityillä ja -laitumilla aloja, joilla kasvaa luonnonheinää ja joita laidunnetaan tai käytetään tuen hakijan kotieläinten rehuntuotantoon kasvukauden 2002 ajan ja joilla muita vuosittaisia viljelytoimenpiteitä ei suoriteta;
kasvimaalla viljelyalaa, jossa viljellään puutarhakasveja ja perunaa omaan käyttöön; sekä
viherheinällä kuivarehualan yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 603/1995 säädetyn järjestelmän mukaista viherjauhon raaka-aineeksi viljeltyjä kasveja.
3 §Tukialueet
Tuet maksetaan alueittain eriytettyinä noudattaen liitteessä 1 olevaa tukialuejakoa.
4 §Kasvintuotannon tukien määräytymisestä
Tukikelpoisen kasvulohkon vähimmäispinta-ala on viisi aaria.
Tuki maksetaan pinta-alalta vain kerran, vaikka samalla alalla viljellään saman kasvukauden aikana useita tukikelpoisia kasveja peräkkäin.
Kasvintuotannon tukia ei makseta kasvimaaksi ilmoitetuille aloille.
2 lukuYmpäristöehdot
5 §Maatalouden ympäristötukisitoumuksen antaneet viljelijät
Tuen maksamisen edellytyksenä on, että viljelijä on vuonna 2000, 2001 tai 2002 antanut luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksessa (644/2000) tarkoitetun maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä koskevan sitoumuksen tai on vuonna 1998 antanut maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/1995) mukaisen ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen.
Tuen edellytyksenä olevia ympäristöehtoja tulee noudattaa tilan koko peltoalalla riippumatta siitä onko tilan koko peltoala ympäristötukisitoumuksen piirissä.
6 §Yksivuotisen ympäristösitoumuksen vuonna 2002 antavat viljelijät
Tukea voidaan maksaa viljelijöille, jotka eivät ole antaneet 5 §:ssä tarkoitettua sitoumusta, mutta sitoutuvat noudattamaan yhden vuoden ajan sitoumuksen antopäivästä alkaen ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (646/2000), jäljempänä ympäristötukiasetus, ehtoja seuraavin poikkeuksin:
Jos tilalla ei ole voimassaolevaa ympäristötukiasetuksen 4 §:ssä säädettyä viljavuustutkimusta, on sellainen tehtävä yhden vuoden kuluessa yksivuotisen sitoumuksen antopäivästä.
Ensimmäinen yhden päivän kestävä ympäristötukiasetuksen 6 §:ssä säädetty koulutuspäivä on oltava suoritettuna yhden vuoden kuluessa ensimmäisen yksivuotisen sitoumuksen antopäivästä.
Ympäristötukiasetuksen 8 §:ssä säädettyä fosforin tasausta sovelletaan suosituksena.
Jos kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävää ruiskua ei ole aikaisemmin testattu, on se testattava yhden vuoden kuluessa yksivuotisen sitoumuksen antopäivästä.
Kasvinsuojeluaineita maatilan pelloille levittävän henkilön on käytävä kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutuksessa yhden vuoden kuluessa yksivuotisen sitoumuksen antopäivästä, jos koulutusta ei ole aikaisemmin suoritettu tai siitä ei ole voimassaolevaa todistusta.
Jos viljelijä valitsee ympäristötukiasetuksen 15 §:ssä tarkoitetuksi lisätoimenpiteeksi tarkennetun lannoituksen, fosforin tasausta sovelletaan suosituksena.
Maatilan monimuotoisuuskohteet lisätoimenpiteeseen liittyvä neuvonnallinen koulutus on suoritettava yhden vuoden kuluessa ensimmäisen yksivuotisen sitoumuksen antopäivästä.
Jos ympäristötukiasetuksessa säädetty lisätoimenpide, joka koskee kotieläintilaa, edellyttää koulutusta tai investointeja, ne on toteutettava yhden vuoden kuluessa ensimmäisen yksivuotisen sitoumuksen antopäivästä.
Sitoumus koskee tilan koko peltoalaa riippumatta siitä, ovatko kaikki tilalla viljeltävät kasvit ja lohkot oikeutettuja tässä asetuksessa tarkoitettuun tukeen.
Jos aiemmin yksivuotisen sitoumuksen antanut viljelijä sitoutuu vuonna 2002 uudelleen yksivuotisella sitoumuksella ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteisiin, tuen maksamisen edellytyksenä on, että 1 momentin kohtien 1, 2, 4, 5, 7 ja 8 toimenpiteet on toteutettu ennen uuden sitoumuksen antamista. Toinen ympäristötukiasetuksen 6 §:n tarkoittama koulutuspäivä on suoritettava vuoden kuluessa sitoumuksen antopäivästä, ellei molempia koulutuspäiviä ole aiemmin suoritettu.
7 §Ahvenanmaa
Tuen maksamisen edellytyksenä Ahvenanmaan maakunnassa on, että tuen hakija on antanut maatalouden ympäristötuesta ja luonnonhaittakorvauksesta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 17/2000) mukaisen ympäristötukisitoumuksen tai vastaavan yksivuotisen sitoumuksen tai on vuosina 1998―1999 antanut maatalouden ympäristötuesta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 44/1997) mukaisen ympäristötuen perustukisitoumuksen.
3 lukuKasvinviljelyn tuki
8 §Tuen määrästä ja määräytymisperusteista
Tässä asetuksessa tarkoitettua tukea maksetaan vuoden 2002 kasvukauden ajan jäljempänä tarkoitettuun tuotantoon käytetystä pellosta enintään seuraavasti:
Tukialue A | Tukialue B | |
euroa/ha | euroa/ha | |
vehnä | 110 | 110 |
ruis | 160 | 143 |
sokerijuurikas | 202 | 202 |
tärkkelysperuna | 143 | 143 |
avomaanvihannekset, tilli ja persilja | 446 | 395 |
omenat | 205 | 155 |
marjat | 50 | ― |
Spelttivehnä oikeuttaa vehnän tukeen.
Tukikelpoisia avomaanvihanneksia ovat vain ihmisravinnoksi käytettävät vihannekset. Herneistä avomaanvihanneksena tukikelpoisia ovat silpo-, silpoydin-, sokeri- ja taittoherne, jotka korjataan tuleentumattomina. Herne-viljakasvusto katsotaan tukikelpoiseksi hernekasvustoksi, jos kasvulohkolle on kylvetty herneen ja viljan siemenseosta niin, että herneen ja viljan yhteenlasketusta siemenmäärästä kiloina enintään 15 prosenttia on viljan siementä.
Kesäkuun 30 päivän 2002 jälkeen kylvetyt tai istutetut satoa tuottavat avomaanvihannekset sekä tilli ja persilja ovat tukikelpoisia, jos niiden kylvö- tai istutuspäivä on ilmoitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002. Omenapuut ja marjakasvustot ovat tukikelpoisia, jos ne on istutettu viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2002.
Vehnälle maksettavaa kasvinviljelyn kansallista tukea ja pohjoista tukea voidaan maksaa yhteensä enintään 14,3 miljoonaa euroa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää edellä olevan enimmäismäärän, tukea alennetaan.
Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamaan peltokasvien tukeen oikeuttaville kasveille, lukuun ottamatta vehnää, ruista, mallasohraa, rehuviljaa, säilörehunurmea ja kesantoa, tukea maksetaan tukialueilla A ja B enintään 143 euroa/hehtaari. Puhtaiden herne- tai härkäpapukasvustojen lisäksi tukea voidaan maksaa, jos kasvulohkolle on kylvetty herneen ja viljan tai härkäpavun ja viljan siemenseosta niin, että herneen tai härkäpavun ja viljan yhteenlasketusta siemenmäärästä kiloina enintään 15 prosenttia on viljan siementä
9 §Nurmituki
Nurmitukea voidaan maksaa vuoden 2002 kasvulohkolomakkeella tukikäyttöön R rehualaksi merkitylle alalle siten, että:
nautakarja-, lammas-, vuohi- ja hevostilojen nurmialalle maksettavan tuen määrä on tukialueilla A ja B enintään 202 euroa/ha ja tukialueilla C1―C4 enintään 101 euroa/ha; sekä
viljelyalalle, josta on tehty 5- tai 10-vuotinen maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukainen suojavyöhykenurmena ilmoitettu suojavyöhykesopimus tuen määrä on koko maassa enintään 84 euroa/ha.
Tukea ei kuitenkaan makseta luonnonniityille tai -laitumille, hakamaille, viherheinän tai nurmisiementen tuotantoon tai viherlannoitukseen käytetylle nurmialalle.
Tuen maksamisen edellytyksenä on, että aluetta laidunnetaan asianmukaisesti tai alalta korjataan vähintään yksi nurmivaltainen sato.
Tukea voidaan maksaa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuille kohteille enintään 46,4 miljoonaa euroa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuki ylittää edellä mainitun enimmäismäärän, tukea alennetaan.
10 §Rehuviljatuki
Rehuviljatukea voidaan maksaa vuoden 2002 rehuvilja-alalle siten, että:
nautakarjatilojen rehualaan kuuluvalle kasvulohkolomakkeella tukikäyttöön R merkitylle rehuviljalle maksettavan tuen määrä on tukialueilla A ja B enintään 143 euroa/ha ja tukialueilla C1―C4 enintään 84 euroa/ha; sekä
muulle rehuvilja-alalle maksettavan tuen määrä on enintään 8 euroa/ha.
Tukea voidaan maksaa 1 momentissa tarkoitetuille kohteille enintään 7,1 miljoonaa euroa, josta enintään 0,8 miljoonaa euroa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle viljelyalalle. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuki ylittää edellä mainitut enimmäismäärät, tukea alennetaan.
11 §Tilan tuotantosuunnan määräytyminen
Edellä 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa sekä 10 § 1 momentissa tarkoitetaan:
nautakarjatiloilla tiloja, joilla on ollut nautaeläimiä eläintunnisterekisterin mukaan 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2002 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, keskimäärin vähintään kolme eläinyksikköä;
lammastiloilla tiloja, joille uuhista maksetaan vuoden 2002 kansallista tukea vähintään 1,5 eläinyksiköstä;
vuohitiloilla tiloja, joille kutuista maksetaan vuoden 2002 kansallista tukea vähintään kolmesta eläinyksiköstä; sekä
hevostiloilla tiloja, joille hevosista maksetaan vuoden 2002 kansallista tukea vähintään kolmesta eläinyksiköstä.
Tila, joka täyttää useamman kuin yhden kohdan tuotantosuuntamääritelmät, katsotaan tuotantosuuntaa määriteltäessä kuuluvaksi pienempinumeroisen kohdan tuotantosuuntaan.
12 §Viherheinätuki
Tukea voidaan myöntää vuoden 2002 kasvulohkolomakkeella tukikäyttöön M merkitylle viherheinälle tukialueilla A ja B enintään 202 euroa/hehtaari.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että:
hakijalla on kirjallinen tuotantosopimus viljelemästään viherheinäalasta; ja
alalta korjataan vähintään yksi viherheinäsato kasvukaudella 2002.
Tuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen hakija toimittaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tukihakemuksen yhteydessä kopion tuotantosopimuksesta, jonka ovat allekirjoittaneet viherjauhon raaka-ainetta käyttävän tehtaan edustaja ja viljelijä.
13 §Mallasohratuki
Mallasohran viljelyalaan perustuvaa tukea voidaan myöntää alueilla A ja B sekä alueilla C1―C2 pohjoinen ja saaristo enintään 84 euroa hehtaarilta. Tuki voi olla kuitenkin enintään 4,54 miljoonaa euroa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää edellä mainitun enimmäismäärän, tukea alennetaan.
Tuen maksun perusteena oleva pinta-ala saadaan vertaamalla viljelijän vuoden 2002 kasvulohkolomakkeella ilmoittamaa ja mahdollisessa valvonnassa hyväksyttyä mallasohra-alaa alaan, joka saadaan jakamalla 1 päivän heinäkuuta 2002 ja 30 päivän kesäkuuta 2003 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, myyty mallasohran kilomäärä luvulla 3400 kg/ha. Tuki maksetaan pienemmän pinta-alan perusteella.
Mallasohran tulee olla hyväksytty ja myyty mallastamotoiminnassa käytettäväksi raaka-aineeksi. Mallasohra voidaan katsoa ostetun tuottajalta tässä tarkoitetulla tavalla, jos:
mallasohrasta on maksettu mallastamoiden sopimustoiminnassa noudatettavan perushinnan mukainen hinta huomioon ottaen mahdolliset itävyydestä, valkuaispitoisuudesta, lajittelusta tai lajikepuhtaudesta johtuvat laatukorjaukset;
tuen hakija on itse tuottanut myytävän mallasohran; sekä
ostaja on viljan ostoliike tai teollisuus.
Viljelijöiden välinen kauppa tai mallasohran siementuotanto ei oikeuta tukeen.
4 lukuErinäiset säännökset
14 § Rekisterit
Tuen maksamisen edellytyksenä on, että kasvintuotannon tuen hakija on rekisteröitynyt kasvinsuojelulain (1203/1994) 5 §:ssä tarkoitettuun Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ylläpitämään kasvinsuojelurekisteriin niiden kasvien osalta, joiden markkinointi sitä edellyttää sekä kasvisten laatuluokituksen valvonnan järjestämisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (nro 4/1995, muut. 151/1996), julkaistu eräistä päätöksistä annetussa maa- ja metsätalousministeriön ilmoituksessa (29/1995), tarkoitettuun kasvisten laadunvalvontarekisteriin niiden kasvien osalta, joiden markkinointi sitä edellyttää.
15 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 23 päivänä tammikuuta 2002.
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin
Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 2002
Maa- ja metsätalousministeri Kalevi HemiläYlitarkastaja Esa Hiiva
Liite 1
Alue A
Alastaro, Askola, Aura, Elimäki, Espoo, Helsinki, Järvenpää, Karinainen, Karjaa, Kauniainen, Kemiö, Kerava, Kiikala, Kirkkonummi, Koski Tl, Kouvola, Kuusjoki, Lapinjärvi, Lieto, Liljendal, Lohja, Loimaa, Loimaan kunta, Loviisa, Marttila, Masku, Mellilä, Mietoinen, Muurla, Myrskylä, Nurmijärvi, Oripää, Paimio, Perniö, Pertteli, Pohja, Pornainen, Pukkila, Pöytyä, Raisio, Ruotsinpyhtää, Rusko, Salo, Sipoo, Siuntio, Somero, Tarvasjoki, Tuusula, Vantaa, Vihti ja Västanfjärd sekä saaristo-osia lukuun ottamatta Dragsfjärd, Halikko, Inkoo, Kaarina, Lemu, Naantali, Parainen, Pernaja, Piikkiö, Porvoo, Sauvo, Särkisalo ja Turku.
Alue B
Anjalankoski, Artjärvi, Asikkala, Askainen, Brändö, Eckerö, Eura, Eurajoki, Finström, Forssa, Föglö, Geta, Hamina, Hammarland, Hanko, Harjavalta, Hartola, Hattula, Hauho, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Houtskari, Huittinen, Humppila, Hyvinkää, Hämeenkoski, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Iitti, Ikaalinen, Imatra, Iniö, Jaala, Janakkala, Jokioinen, Jomala, Joutseno, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä sen alueeseen C1 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Kalvola, Kangasala, Kankaanpää, Karjalohja, Karkkila, Kiikoinen, Kisko, Kiukainen, Kodisjoki, Kokemäki, Korppoo, Kotka, Kuhmalahti, Kuhmoinen, Kullaa, Kumlinge, Kustavi, Kuusankoski, Kylmäkoski, Kärkölä, Kökar, Köyliö, Lahti, Laitila, Lammi, Lappeenranta, Lappi Tl, Lavia, Lemi, Lemland, Lempäälä, Loppi, Lumparland, Luopioinen, Luumäki, Luvia, Längelmäki, Maarianhamina, Merimasku, Miehikkälä, Mouhijärvi, Mynämäki, Mäntsälä, Mäntyharju, Nakkila, Nastola, Nauvo, Nokia, Noormarkku, Nousiainen, Nummi-Pusula, Orimattila, Orivesi, Padasjoki, Pirkkala, Pomarkku, Pori, Punkalaidun, Pyhtää, Pyhäranta, Pälkäne, Rauma, Renko, Riihimäki, Rymättylä, Sahalahti, Saltvik, Sammatti, Sottunga, Sund, Suodenniemi, Suomusjärvi, Sysmä, Säkylä, Taivassalo, Tammela, Tammisaari, Tampere, Toijala, Tuulos, Ulvila, Urjala, Uusikaupunki, Vahto, Valkeakoski, Valkeala, Vammala, Vampula, Vehkalahti, Vehmaa, Velkua, Vesilahti, Viiala, Viljakkala, Virolahti, Vårdö, Ylämaa, Yläne, Ylöjärvi, Ypäjä ja Äetsä sekä Dragsfjärdin, Halikon, Inkoon, Kaarinan, Lemun, Naantalin, Paraisten, Pernajan, Piikkiön, Porvoon, Sauvon, Särkisalon ja Turun saaristo-osat.
Alue C1
Alahärmä, Enonkoski, Hankasalmi, Haukivuori, Heinävesi, Ilmajoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Joensuu, Joroinen, Jurva, Juva, Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Jämsän kunnasta entisen Kuoreveden kunnan alue, Jämsänkoski, Jäppilä, Kangaslampi, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kerimäki, Kesälahti, Kitee, Korpilahti, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kuopio, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lapua, Laukaa, Leppävirta, Liperi, Maalahti, Maaninka, Maksamaa sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Mikkeli, Mustasaari sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Muurame, Mänttä, Nurmo, Närpiö, Oravainen, Outokumpu, Parikkala, Pieksämäen mlk, Pieksämäki, Punkaharju, Puumala, Rantasalmi, Rautjärvi, Ristiina, Ruokolahti, Ruovesi, Rääkkylä, Saari, Savitaipale, Savonlinna, Savonranta, Seinäjoki, Siilinjärvi, Sulkava, Suomenniemi, Suonenjoki, Taipalsaari, Teuva, Tuusniemi, Uukuniemi, Uusikaarlepyy, Vaasa, Varkaus, Vehmersalmi, Vilppula, Virtasalmi, Vähäkyrö, Vöyri, Ylihärmä ja Ylistaro.
Alue C2
Alajärvi, Alavieska, Alavus, Evijärvi, Haapajärvi, Haapavesi, Halsua, Himanka, Hirvensalmi, Honkajoki, Iisalmi, Isojoki, Joutsa, Juankoski, Kaavi, Kalajoki, Kangasniemi, Kannonkoski, Kannus, Karijoki, Karstula, Karttula, Karvia, Kaustinen, Keitele, Kempele, Kestilä, Keuruu, Kihniö, Kinnula, Kiuruvesi, Kivijärvi, Kokkola, Konnevesi, Kontiolahti, Kortesjärvi, Kruunupyy, Kuru, Kyyjärvi, Kälviä, Kärsämäki, Lapinlahti, Lappajärvi, Lehtimäki, Leivonmäki, Lestijärvi, Liminka, Lohtaja, Luhanka, Lumijoki, Luoto, Merijärvi, Merikarvia, Muhos, Multia, Nilsiä, Nivala, Oulainen, Oulunsalo sen alueeseen C3 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Parkano, Pattijoki, Pedersöre, Perho, Pertunmaa, Peräseinäjoki, Petäjävesi, Pielavesi, Pietarsaari, Pihtipudas, Piippola, Polvijärvi, Pulkkila, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Pyhäselkä, Pylkönmäki, Raahe, Rantsila, Rautalampi, Reisjärvi, Ruukki, Saarijärvi, Sievi, Siikainen, Siikajoki, Soini, Sonkajärvi, Sumiainen, Suolahti, Tervo, Tohmajärvi, Toholampi, Toivakka, Tyrnävä, Töysä, Ullava, Uurainen, Varpaisjärvi, Vesanto, Veteli, Vieremä, Vihanti, Viitasaari, Vimpeli, Virrat, Värtsilä, Ylivieska, Ähtäri ja Äänekoski.
Alue C2 pohjoinen
Eno, Ilomantsi, Juuka, Kajaani, Kiihtelysvaara, Lieksa, Nurmes, Paltamo, Rautavaara, Ristijärvi, Sotkamo, Tuupovaara, Vaala, Valtimo ja Vuolijoki sekä Maksamaan kunnasta mantereen ulkopuoliset alueet ja Mustasaaren kunnasta Björköby ja Replot.
Alue C3
P1
Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Utajärvi ja Ylikiiminki sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella.
P2
Hailuoto, Hyrynsalmi, Ii, Kemi, Keminmaa, Kuhmo, Kuivaniemi, Simo, Tervola, Tornio ja Yli-Ii.
P3
Kemijärvi, Pello, Pudasjärvi, Puolanka, Ranua, Rovaniemen mlk, Rovaniemi, Suomussalmi, Taivalkoski ja Ylitornio.
P4
Kuusamo ja Posio.
Alue C4
P4
Kolari, Pelkosenniemi, Salla ja Savukoski sekä Kittilä ja Sodankylä niiden alueeseen P5 kuuluvia osia lukuun ottamatta.
P5
Enontekiö, Inari, Muonio ja Utsjoki sekä Kittilän ja Sodankylän kunnista vastaavat alueet, jotka on hyväksytty P5 alueeseen kuuluviksi Kittilän osalta maa- ja metsätalousministeriön 10 päivänä heinäkuuta 1996 antamassa päätöksessä nro 3733/514/96 ja Sodankylän osalta maa ja metsätalousministeriön 9 päivänä elokuuta 1995 antamassa päätöksessä nro 3039/514/95.