175/2001

Tätä asetusta sovelletaan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) mukaiseen rahoitukseen sekä porotaloutta ja luontaiselinkeinoja koskeviin suunnitelmiin, ohjelmiin, toimenpiteisiin ja hankkeisiin, lukuun ottamatta porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 6 ja 11 luvun mukaisia toimenpiteitä, joihin sovelletaan eräiden porotalouden ja luontaiselinkeinojen velkojen järjestelyistä annettua asetusta (769/2000).

Tätä asetusta ei sovelleta porotaloutta ja luontaiselinkeinoja koskeviin kehittämishankkeisiin siinä tapauksessa, että kehittämishanke koskee osittain maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaista toimintaa harjoittavaa yritystä.

Tukea voidaan myöntää porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaista elinkeinotoimintaa harjoittavalle:

Tuen myöntämisen edellytyksenä yhteisölle on, että:

Osakeyhtiön määräysvallalla tarkoitetaan tässä asetuksessa osakeomistusosuutta, joka tuottaa joko suoraan tai elinkeinonharjoittajan hallitsemien yhtiöiden kautta yli puolet yhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä.

Puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti eläviin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on yhteinen lapsi.

Edellytyksenä etuuden saamiselle on, että elinkeinonharjoittajalla on tuettavaa elinkeinoa varten hankittu riittävä ammattitaito.

Riittävänä pidetään kyseiseltä alalta hankittua toisen asteen ammatillista luonnonvara-alan koulutusta, ammattitutkinnon suorittamista tai muuta vastaavaa sen elinkeinotoiminnan harjoittamisen kannalta tarkoituksenmukaista koulutusta, johon tukihakemus liittyy. Tukea voidaan myöntää myös elinkeinonharjoittajalle, jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus kyseiseltä alalta sekä sen kannalta tarkoituksenmukainen vähintään kymmenen opintoviikon koulutus, elinkeinotoimintaa käynnistettäessä kuitenkin vähintään kahdenkymmenen opintoviikon koulutus, josta vähintään kymmenen opintoviikkoa käsittää taloudellista koulutusta.

Jos tuotantosuunta ei tuettavan hankkeen tai muun toimenpiteen kuin elinkeinonharjoittamisen aloittamisen johdosta muutu, pidetään 2 momentin säännösten estämättä kolmen vuoden työkokemusta riittävänä.

Jos puolisot yhdessä hakevat 8 luvussa tarkoitettua nuorten elinkeinonharjoittajien aloitustukea, ainakin toisen heistä tulee täyttää 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset.

Elinkeinonharjoittajan voidaan katsoa saavan pääasiallisen toimeentulonsa:

Riittävänä toimeentulona voidaan 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa pitää vähintään 8 300 euron kokonaistuloa vuodessa. Kokonaistuloihin luetaan sekä veronalaiset tulot että muut tulot lukuun ottamatta toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaista toimeentulotukea, työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea sekä lapsilisää. Sellaisen elinkeinonharjoittajan osalta, joka ei ole ryhtynyt harjoittamaan luontaiselinkeinoa tai joka laajentaa yritystoimintaansa merkittävästi, edellä tarkoitetusta toiminnasta saadun tulon osuus kokonaistulosta lasketaan asiantuntijan laatiman talousarvion perusteella.

Tukea ei saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle. Asuntorahoitusta asuinrakennuksen peruskorjausta varten sekä vesihuolto- ja sähköistämistukea saa kuitenkin myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle.

Maanosto- tai sisarosuustukea ei saa myöntää tilan hankkimista varten sellaiselle elinkeinon harjoittajalle, joka itse tai jonka aviopuoliso on täyttänyt 60 vuotta hakemuksen vireilletuloajankohtana.

Alle 18-vuotias elinkeinonharjoittaja voi päästä osalliseksi tämän lain mukaisista toimenpiteistä, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän omistaa porotalous- tai luontaiselinkeinotilan yhdessä vanhempiensa tai jommankumman vanhempansa kanssa taikka jos muita erityisiä syitä on olemassa.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaisia rahoitustukia ei saa myöntää henkilölle, jonka muusta kuin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa tarkoitetun elinkeinon harjoittamisesta saamat kokonaistulot yhteensä ylittävät 26 000 euroa vuodessa.

Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa 1 momentissa mainitut tulorajat vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

Asumisen tukemiseen sovelletaan 21 §:ssä mainittuja tulorajoja.

Tämän asetuksen 6 ja 21 §:ssä kokonaistuloilla tarkoitetaan asian vireilletuloajankohtaa edeltävässä viimeksi toimitetussa verotuksessa todettuja valtion verotuksessa veronalaisia tuloja vähennettynä tulon hankkimisesta johtuneilla kustannuksilla. Kokonaistuloissa otetaan huomioon kuitenkin todettavissa olevat tai arvioidut muutokset. Tuloina ei kuitenkaan pidetä lapsilisää, lasten kotihoidontuen perusosaa ja sisarkorotusta, asumistukea, sotilasavustusta, sotilasvammalain (404/1948) mukaista elinkorkoa ja täydennyskorkoa, rintamasotilaseläkelain (119/1977) mukaista rintamasotilaseläkettä, perhe-eläkelain (38/1969) mukaista lisäosaa, toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaista toimeentulotukea eikä työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea, vian, vamman tai haitan perusteella maksettavaa erityistä kustannusten korvausta, paliskunnalta saatua palkkatuloa eikä sellaisia tuloja, jotka voidaan katsoa selvästi satunnaisluonteisiksi.

Ammatinharjoittamisen osalta tuloksi katsotaan se tuloslaskelmaan perustuva toiminnan tulos, joka viimeksi toimitetussa verotuksessa on katsottu asianomaisen tulolähteen tuloksi lisättynä tehdyillä poistoilla, maksetuilla koroilla ja välittömillä veroilla. Liikkeenharjoittamisen osalta tuloksi katsotaan vastaava tuloslaskelman mukaiseen käyttökatteeseen perustuva tulos edellä mainituin lisäyksin.

Jos elinkeinoa harjoittaa useampi 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö, otetaan huomioon eniten ansaitsevan 1 momentissa tarkoitetut tulot.

Tämän asetuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yhteisöjen muusta kuin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaisesta yritystoiminnasta saamien valtionverotuksessa veronalaisten tulojen määränä otetaan huomioon yhteisön sen osakkaan tai jäsenen ja hänen perheenjäsenensä tulot, jolla ne ovat suurimmat.

Perheenjäsenellä tarkoitetaan osakkaan puolisoa sekä osakkaan tai hänen puolisonsa lasta ja osakkaan ja hänen puolisonsa vanhempia.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla elinkeinon harjoittamiseen soveltuvalla kokonaisuudella tarkoitetaan yhden tai useamman kiinteistön tai sen osan muodostamaa elinkeinon harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena omistuksen tai kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella. Elinkeinon harjoittamiseen soveltuvaan kokonaisuuteen katsotaan kuitenkin kuuluvan vain sellaiset tuotantoon käytettävissä olevat alueet, joiden vuokra-aikaa on hakemuksen vireille tullessa jäljellä vähintään viisi vuotta.

Jollei jäljempänä toisin säädetä, se, mitä tässä asetuksessa säädetään omistuksesta ja omistajasta, koskee myös vuokrasopimusta samoin kuin vuokraajaa.

Tuki tilaa varten myönnetään sen omistajalle, jollei jäljempänä toisin säädetä. Hakiessaan tukea elinkeinonharjoittaja voi lukea hyväkseen myös muiden yhteisomistajien omistamat osuudet tilasta, edellyttäen että nämä ovat antaneet siihen suostumuksensa.

Milloin yhteisomistajat yhdessä hakevat tukea ainakin yhden heistä tulee täyttää tässä asetuksessa ja porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa säädetyt elinkeinonharjoittajaa koskevat tuen myöntämisen edellytykset.

Arvioitaessa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua taloudellista elinkelpoisuutta tulee erityisesti kiinnittää huomiota tuettavan toiminnan jatkuvuuteen, sen taloudelliseen asemaan ja maksuvalmiuteen sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointimahdollisuuksiin.

Elinkelpoisuuden arvioimiseksi on tuen hakijan esitettävä selvitys 1 momentissa tarkoitetuista seikoista. Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 11 §:n mukaisen asuinympäristön parantamista ja 13 §:n mukaisen asuntorakentamista koskevan tuen osalta riittää kuitenkin selvitys elinkeinon harjoittajan maksuvalmiudesta.

Tukea ei saa myöntää sellaiselle yritykselle tai sellaiseen toimintaan, joka ei täytä asianomaista markkinajärjestelyä koskevia EY:n lainsäädännön ja sen toimeenpanoa koskevien kansallisten säännösten mukaisia ehtoja.

Tukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että sanottuja vaatimuksia ei noudateta. Hakijalle on tällöin varattava tilaisuus osoittaa, miten sanotut edellytykset täyttyvät viimeistään tukea myönnettäessä.

Tukea ei saa myöntää muissakaan tapauksissa, jos sille tuotteelle, jota tukihakemus koskee, ei ole tavanomaisia markkinoita. Tavanomaisia markkinoita tarkastellaan tällöin sekä yhteisön alueella, kansallisesti että alueellisesti. Tukea yksinomaan alueellisen markkinatilanteen perusteella voidaan myöntää vain, jos hakija osoittaa tai muutoin voidaan todeta, ettei alueellista tai paikallista kysyntää voida kohtuudella tyydyttää muualla kuin kyseisellä alueella tuotetuilla tuotteilla.

Sen lisäksi, mitä komission tai neuvoston oikeudesta keskeyttää investointitukien myöntäminen yhteisön alueella säädetään, on maa- ja metsätalousministeriöllä oikeus keskeyttää investointitukien myöntäminen määräajaksi tai toistaiseksi, jos siihen olemassa oleva tuotantokapasiteetti ja markkinatilanne huomioiden on aihetta. Ennen keskeytystä asiasta on neuvoteltava asianomaisten tuottajajärjestöjen kanssa. Keskeytyksestä on tiedotettava asianmukaisesti ja ilmoitus siitä on julkaistava Virallisessa lehdessä.

Elinkeinon harjoittamisessa tulee noudattaa, mitä eläinten hyvinvoinnista, hygieniasta ja ympäristöstä säädetään EY:n lainsäädännössä. Lisäksi tuen saajan on noudatettava, mitä kansallisesti edellä mainituista seikoista säädetään. Maa- ja metsätalousministeriön on pidettävä tuen hakijoiden saatavilla luetteloa niistä säädöksistä, joiden noudattamista tässä edellytetään.

Tukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että sanottuja vaatimuksia ei noudateta. Hakijalle on tällöin ennen hakemuksen ratkaisemista varattava tilaisuus osoittaa, miten sanotut edellytykset aiotaan täyttää enintään kahden kokonaisen kalenterivuoden kuluessa tuen myöntämisestä. Jos kysymys on kuitenkin eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annettujen säännösten noudattamisesta, määräajan saa asettaa ainoastaan näiden säännösten mukaisesti.

Investoinnin kustannuksia ja niiden määrää hyväksyttäessä samaan investointiin katsotaan kuuluvaksi ne toimenpiteet, jotka yhdessä muodostavat tuotantotoiminnassa tarpeellisen toiminnallisen kokonaisuuden. Toimenpiteiden eriaikainen toteuttaminen ei tee niistä erillisiä investointeja, jos ne tuotannon kannalta kuuluvat olennaisesti yhteen.

Tukea myönnettäessä otetaan tuen enimmäismäärässä vähentävänä huomioon samaan investointiin kohdistuva aikaisemmin myönnetty porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain tai sitä vastaavan aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnetty tuki ja muun viranomaisen myöntämä tuki.

Jos investointia varten on myönnetty muuta rahoitusta kuin tässä asetuksessa tarkoitettua julkista rahoitusta tai korkotukilainaa, ei tämän asetuksen nojalla myönnetty tuettu rahoitus yhdessä muun julkisen rahoituksen ja korkotukilainan kanssa saa ylittää investoinnin hyväksyttyjä kokonaiskustannuksia.

Tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisiin investointeihin, joita voidaan pitää tuettavan elinkeinon kannalta välttämättöminä. EU-osarahoitteista investointitukea voidaan myöntää vain sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka hallitsee 8 §:ssä tarkoitettua elinkeinon harjoittamiseen soveltuvaa tilaa.

Tukea käytettyjen koneiden ja laitteiden hankintaan voidaan myöntää vain, jos:

Käytetyn koneen tai laitteen hyväksyttävät kustannukset eivät saa ylittää koneen tai laitteen käypää arvoa.

Samanlaisen koneen, laitteen tai kaluston hankintaan voidaan myöntää tukea vain yhden kerran viidessä vuodessa. Samalle tuensaajalle lukuun ottamatta paliskuntia voidaan myöntää tukea ainoastaan yhden moottorikelkan hankintaan.

EU-osarahoitteista tukea voidaan myöntää sellaisiin porotalous- ja luontaiselinkeinotilojen tuotantoa, työsuojelua ja ympäristönsuojelua palveleviin investointeihin, joiden avulla pyritään johonkin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999, jäljempänä EY:n maaseudun kehittämisasetus, 4 artiklan tavoitteista.

Tavoite 1 -ohjelmalla tarkoitetaan rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen, jäljempänä rakennerahastojen yleisasetus (EY) N:o 1260/1999 mukaista ohjelma-asiakirjaa.

Ellei rakennerahastojen kansallisesta hallinnoinnista annetun lain (1353/1999) 21 §:stä muuta johdu, on maakuntien yhteistyöryhmän ilmoitettava maa- ja metsätalousministeriölle viimeistään varainhoitovuotta edeltävän vuoden marraskuun 15 päivänä seuraavat tiedot:

Maa- ja metsätalousministeriö osoittaa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 7 §:n mukaisesti varainhoitovuotta varten tarvittavat varat ottaen huomioon asianomaisten maakuntien yhteistyöryhmien arviot tuettavista toimenpiteistä ja niihin tarvittavista tukivaroista siten, että varoilla edistetään parhaalla mahdollisella tavalla asianomaisen tavoite 1 -ohjelman toteuttamista. Varoja osoitettaessa on huolehdittava siitä, että ne ovat työvoima- ja elinkeinokeskusten käytettävissä viimeistään varainhoitovuoden tammikuun 15 päivänä.

Tukea myönnettäessä on 13 §:ssä tarkoitettujen ohjelmien lisäksi otettava huomioon myös maakunnallisessa yhteistyöryhmässä sovitut periaatteet sen mukaan, kuin ohjelmassa on edellytetty.

Tukea tilakohtaiseen investointiin voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä. Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 2 §:ssä tarkoitetulla luontaiselinkeinoalueella voidaan investointitukea kuitenkin myöntää enintään 60 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä sisävesikalastukseen.

Sellaista yritystä varten, joka täyttää EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa ja jäljempänä 26―29 §:ssä asetetut edellytykset, voidaan tukea myöntää enintään 55 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä, jos tilanpidon aloittamisesta ei ole kulunut viittä vuotta.

Tukea EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 4 artiklassa tarkoitettuihin investointeihin EU:n osarahoittamana voidaan myöntää yksittäiseen investointiin, jonka hyväksyttävät kustannukset ovat yhteensä enintään 300 000 euroa.

Sen estämättä, mitä 16 §:ssä säädetään, tukea voidaan kuitenkin myöntää enintään 60 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä ja enintään 100 000 euroa kolmen vuoden aikana, jos investointi liittyy yrityksen harjoittamaan:

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun enimmäismäärään on laskettava mukaan yritykselle tuen myöntämistä edeltäneenä kolmena vuotena myönnetty muu sellainen tuki, johon sovelletaan komission tiedonantoa vähämerkityksellisestä tuesta (96/C 68/06).

Investointeihin myönnettävien lainojen ja avustusten yhteismäärä saa olla enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Investointeihin myönnettävien lainojen enimmäismäärät saavat olla tukikohteittain enintään seuraavat:

Maanostolainaa peltolisäalueen tai metsälisäalueen hankkimista varten ei saa myöntää, jos pelto tai metsä on yli 50 kilometrin etäisyydellä ostajan tilan talouskeskuksesta kulkukelpoista tietä pitkin mitattuna. Erityisistä syistä etäisyys voi olla edellä sanottua jonkin verran pitempi.

Maanostorahoitusta voidaan myöntää tulevalle tilanpidonjatkajalle sellaisen tilan tai lisäalueen hankkimista varten, joka soveltuu lisäalueeksi hakijan vanhempien tai toisen heistä omistamaan tilaan. Maanostorahoitusta voidaan myöntää tulevalle tilanpidon jatkajalle myös perintökaaren (40/1965) 25 luvun 1 b §:n mukaisissa tilanteissa silloin, kun hankittu alue soveltuu lisäalueeksi hakijan yhdessä eloon jääneen vanhemman kanssa omistamaan tilaan.

Rahoitustuen myöntämisen edellytyksenä tulevalle tilanpidon jatkajalle on, että sen tilan omistaja, jonka lisäalueeksi tila tai alue hankitaan, antaa sitoumuksensa siitä, ettei hän luovuta tilaa muulle kuin tuen saajalle.

Maanostoon liittyvän tuen määrä voi olla enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Sellaisen kaupan rahoittamiseen, jossa hankittavan omaisuuden luovutushinta ilmeisesti ylittää paikkakunnan käyvän hinnan, ei maanostorahoitusta saa myöntää. Lisäalueen hankintaan myönnettävää rahoitusta lukuun ottamatta maanostorahoitusta voidaan myöntää vain rakennetun tilan hankkimista varten.

Maanostoon liittyvää tukea voidaan myöntää ainoastaan kansallisista varoista.

Asuntorahoitusta voidaan myöntää sijainniltaan, pohjaratkaisuiltaan, teknisiltä rakenteiltaan ja varusteiltaan tarkoituksenmukaisten sekä asumiskustannuksiltaan kohtuullisten asuntojen aikaansaamiseksi. Rahoitustukea myönnettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että asianomaisilla toimenpiteillä edistetään ympäristön laatua. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija hallitsee 8 §:ssä tarkoitettua elinkeinon harjoittamiseen soveltuvaa tilaa.

Asuntolainan avulla rakennettavassa ja laajennettavassa rakennuksessa olevan asunnon huoneistoala saa olla enintään 160 neliömetriä ja kahden samassa rakennuksessa olevan asunnon huoneistoala yhteensä enintään 200 neliömetriä. Erityisestä syystä voi huoneistoala laajennuksessa olla edellä sanottua suurempikin. Peruskorjattavan asuinrakennuksen huoneistoala voi olla edellä sanottua suurempikin, mutta lainoitettavana huoneistoalana otetaan kuitenkin lukuun enintään 250 neliömetriä.

Asuntolainaan liittyvän tuen määrä voi olla enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea koskeva hakemus asuin- ja talousrakennuksen rakentamista varten voidaan hylätä, jos hakijalla on mahdollisuus saada harjoittamansa luontaiselinkeinon kannalta sopiva maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) tai sitä edeltäneen lainsäädännön, porotilalain (590/1969), luontaiselinkeinolain (610/1984), porotalouslain (161/1990), vuoden 1984 kolttalain (611/1984), vuoden 1995 kolttalain (253/1995) tai porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaisella rahoituksella jo rakennettu tila omistukseensa.

Asumista koskevaa tukea voidaan myöntää ainoastaan kansallisista varoista.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 13 §:n mukaista rahoitustukea asuntorahoitukseen ei saa myöntää henkilölle, jonka muusta kuin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa tarkoitetun elinkeinon harjoittamisesta saamat kokonaistulot ylittävät yhteensä 27 300 euroa vuodessa. Aviopuolisoiden vastaavat kokonaistulot, milloin molemmat puolisot ovat lain soveltamisalaan kuuluvan elinkeinon harjoittajia, eivät saa ylittää 34 700 euroa vuodessa. Kokonaistulo määritellään siten, kuin 7 §:ssä säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa 1 momentissa mainitut tulorajat vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 18 §:ssä tarkoitettua kehittämistukea voidaan myöntää yrityksen esittämän suunnitelman mukaisesti rajattuun kehittämishankkeeseen. Kehittämishankkeen on muiden kuin koulutuspalvelujen osalta oltava yrityksen toiminnan laajuus huomioon ottaen merkittävä. Tuen edellytyksenä ei ole laajennus- tai muun investointihankkeen toteutuminen.

Kehittämishankkeeseen liittyvään yksittäisen yrityksen kehittämiseen voidaan myöntää tukea sellaista suunnittelu- ja selvitystyötä, koulutusta sekä asiantuntija-apua varten, jonka avulla kehitetään yrityksen johtamista tai yrityksen tuotteita, tuotantomenetelmiä sekä markkinointia taikka selvitetään aloittavan tai suunnitteilla olevan yrityksen toimintaedellytyksiä.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla katsotaan olevan riittävät edellytykset tuettavan kehittämishankkeen toteuttamiseen.

Myönnettäessä tukea yksinomaan kansallisista varoista on lisäksi otettava huomioon, mitä asianomaisissa valtiontukea koskevissa yhteisöjen komission suuntaviivoissa määrätään tai vastaavissa säädöksissä säädetään tuen myöntämisestä.

Tukea voidaan myöntää:

Edellä 1 momentissa tarkoitetuiksi hyväksyttäviksi kustannuksiksi ulkopuolisten asiantuntijoiden tai muiden käytöstä katsotaan asiantuntijan kohtuulliset palkka- ja palkkiokustannukset. Edellä 1 momentin 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin ulkopuolisiin palveluihin voivat sisältyä yrityksen henkilökunnan tai yrittäjän koulutukseen osallistumisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Kehittämishankkeen hyväksyttäviin kustannuksiin ei voi sisältyä rakennusten tai kiinteistön hankkimisesta johtuvia kustannuksia.

Jos kehittämissuunnitelma koskee muita kuin perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettuja tuotteita, tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena noudattaen, mitä 17 §:ssä säädetään. Tällöin tukea voidaan 1 momentin prosentuaalisten enimmäismäärien estämättä myöntää enintään 75 prosenttia kehittämissuunnitelman mukaisista hyväksyttävistä kustannuksista.

Yhden tai useamman yrityksen toteuttamaan tai yrityksiä hyödyntävään laajaan porotaloutta tai luontaiselinkeinoja koskevaan kehittämishankkeeseen voidaan myöntää tukea enintään 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen saaja ja tuettava toimenpide täyttävät tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle annettujen yhteisön puitteiden, sellaisina kuin ne ovat yhteisön tiedonannon (98/C 48/02) kohdassa 5.14, tarkoitetut edellytykset.

Muun yritystoiminnan kuin porotalouden tai luontaiselinkeinon aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamiin palkka- tai muihin työvoimakustannuksiin voidaan myöntää käynnistystukea 17 §:n mukaisena vähämerkityksisenä tukena enintään 45 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Tukea myönnetään enintään kahdelle tai erityisestä syystä enintään kolmelle 12 kalenterikuukauden pituiselle käynnistysvuodelle.

Elinkeinonharjoittajan itsensä osalta käynnistystukea voidaan myöntää vain aloitettavaa tai sellaiseen verrattavaa yritystoimintaa varten. Tuki määrätään kokoaikaisesti työllistetyn henkilön laskennallisen enintään 11 800 euron suuruisen vuositulon perusteella. Tukimäärää laskettaessa otetaan huomioon elinkeinonharjoittajan työpanos. Tukimäärä lasketaan saman prosentin mukaan kuin työntekijän palkkaukseen myönnettävä tuki. Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa mainitun vuositulon vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 8 artiklassa tarkoitettua aloitustukea voidaan myöntää yrittäjälle, joka alle 40-vuotiaana on ryhtynyt tai ryhtyy omaan lukuunsa harjoittamaan porotaloutta tai luontaiselinkeinoa 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Aloitustukea voidaan myöntää yrittäjälle, joka on:

Tuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että yrityksestä tulee taloudellisesti elinkelpoinen.

Jos on kyseessä sukupolvenvaihdostilanne, tila on tuotantovälineineen luovutettava kokonaisuutena samalle tilanpidon jatkajalle, lukuun ottamatta tilanteita, joissa jollakin tilan osan jättämisellä luovutuksen ulkopuolelle ei ole olennaista merkitystä elinkeinon harjoittamisen jatkamiselle.

Aloitustukea voidaan myöntää myös yrittäjälle, joka hallitsee tilaa vuokrasopimuksen nojalla, edellyttäen että tilan vuokrasopimus täyttää 31 §:ssä säädetyt edellytykset.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija viimeistään puolen vuoden kuluessa porotalous- tai luontaiselinkeinotilan tai sen osan hallinnan siirtämisestä on ryhtynyt harjoittamaan omaan lukuunsa tilalla porotaloutta tai luontaiselinkeinoa. Hallinnan siirtyessä vaiheittain katsotaan tilanpito aloitetuksi sinä ajankohtana, jona pääosa tilasta on siirtynyt hallintaan.

Aloitustukea porotalouden perusteella voidaan myöntää vain sellaiselle henkilölle, joka ennen tilanpidon aloittamista omistaa vähemmän kuin 80 eloporoa ja aloittamisen jälkeen vähintään 80 eloporoa. Aloitustuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että tilanpidon aloittamista seuraavan vuoden aikana poromäärän tulee vähintään kaksinkertaistua siihen nähden mitä määrä on ollut ennen tilanpidon aloittamista.

Aloitustukea muun luontaiselinkeinon kuin porotalouden harjoittamisen perusteella voidaan myöntää, jos elinkeinonharjoittajan luontaiselinkeinosta saadut tulot ovat ennen aloittamista olleet alle 5 900 euroa. Aloitustuen myöntämisen jälkeisinä kolmena seuraavana kalenterivuonna tuen maksamisen edellytyksenä ovat vähintään 8 300 euron suuruiset 4 §:ssä tarkoitetut kokonaistulot. Aloitustukea ei lasketa mukaan edellä mainittuihin tuloihin.

Tukea ei myönnetä henkilölle, jolle on jo aikaisemmin myönnetty vastaavaa tukea tilanpidon aloittamiseen.

Jos hallintaan saadulla tilalla harjoitettu toiminta ei tilanpidon aloittamista koskevana ajankohtana edellytä vähintään puolen henkilötyövuoden työpanosta, tilalle on laadittava kehittämissuunnitelma, jossa on osoitettava, miten puolen henkilötyövuoden vaatimus täytetään enintään kahden vuoden kuluessa sanotusta ajankohdasta lukien.

Jos työpanosvaatimus on tarkoitus kehittämissuunnitelman mukaan täyttää siten, että yrittäjä hankkii hallintaansa loppuosan siitä tilasta, jolla tilanpito on aloitettu, hakemuksessa on esitettävä alueen haltijan antama sitoumus siitä, että hän luovuttaa alueen hallintaoikeuden tuen hakijalle.

Tuensaajan on esitettävä työvoima- ja elinkeinokeskukselle selvitys 1 momentissa tarkoitetun vaatimuksen täyttymisestä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä.

Yrityksen tulee täyttää 1 momentissa säädetyt työpanosta koskevat vaatimukset niin monenkertaisena kuin samalla tilalla on aloittamistuen saajia. Puolisot katsotaan kuitenkin yhdeksi tuen saajaksi.

Henkilölle, joka saatuaan porotalous- tai luontaiselinkeinotilan tai sen osan hallintaansa 26 ja 27 §:ssä säädetyllä tavalla liittyy samaan aikaan sellaisen avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön tai osakeyhtiön osakkaaksi tai osuuskunnan jäseneksi, jonka pääasiallisena tarkoituksena on harjoittaa porotaloutta tai luontaiselinkeinoja yhteisön yhden tai useamman osakkaan tai jäsenen tilalla tai tiloilla, voidaan myöntää aloittamistukea, jos:

Aloitustuen myöntämisen esteenä ei ole tilan metsätalousmaan jättäminen luovutuksen tai hallinnan luovutuksen ulkopuolelle. Tukea ei kuitenkaan myönnetä, jos on todennäköistä, että metsätalousmaan pidätys haittaa olennaisesti tilan kehittämistä tilanpidon aloittamisen jälkeen.

Jos tilaa hallitaan vuokrasopimuksen perusteella, on vuokraoikeuden pysyvyys vahvistettava maakaaren (540/1995) 10 luvun 2 §:n mukaisella kirjaamisella tai muulla riittäväksi katsottavalla tavalla.

Jos vuokrasopimus koskee rakennuksia tai sellaisia alueita, joilla hakija kehittämissuunnitelmassa on ilmoittanut suorittavansa investointeja, eikä investointeja voida pitää vähäisinä, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että vuokrasopimuksen ehtojen mukaan tuen saajalla on oikeus korvaukseen siltä osin, kuin investointi on korottanut vuokratun alueen arvoa ja että korvausperusteista on sovittu.

Avustuksena myönnettävän aloitustuen enimmäismäärä on 25 000 euroa.

Lainaa tilan tai irtaimiston tai niiden molempien hankintaan voidaan myöntää enintään 100 000 euroa. Valtionlainan korkoetuuden, korkovapauden ja vapaavuosien lyhennysten tai korkotukilainan korkotuen määrä voi olla enintään 25 000 euroa.

Tilan hankintaan tai yrityksen kehittämiseen liittyviin investointeihin tulee käyttää vähintään 50 prosenttia avustuksena myönnettävästä aloitustuesta.

Tukea ei myönnetä tai se voidaan myöntää alennettuna, jos tuen myöntäminen tai sen myöntäminen täysimääräisenä ei ole tarkoituksenmukaista.

Tuen määrässä otetaan vähennyksenä huomioon samaan tilan tai irtaimiston hankintaan myönnetty tai saatu muu tuki. Aloitustukea voidaan kuitenkin myöntää enintään 2 momentissa säädetty määrä, jos aloitustuki yhdessä muun tuen kanssa ei ylitä 55 prosenttia tilanpidon aloittamisen hyväksyttävistä kustannuksista. Tilanpidon aloittamiseen myönnettävän lainan perusteella saatavan varainsiirtoverovapauden arvo otetaan ensisijaisesti huomioon lainan korkoon liittyvässä tuessa.

Lainaa voidaan myöntää:

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 15 §:n 1 ja 2 momentin mukaisiin investointeihin voidaan myöntää tukea enintään 75 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Lain 16 §:n 1 momentin mukaisiin investointeihin tukea voidaan myöntää enintään 45 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa tarkoitettujen poronhoidon kannalta tarpeellisten aitojen rakentamissuunnitelmat laatii kustannusarvioineen Paliskuntain yhdistys. Teurastamojen rakentamissuunnitelmat kustannusarvioineen laatii maa- ja metsätalousministeriön hyväksymä ammattitaitoinen henkilö.

Muiden rakennusten kuin poroteurastamoiden rakennussuunnitelmat samoin kuin sähköistyksen, vesihuollon ja teiden rakentamisen rakennussuunnitelmat sekä poronhoidollisesti tarpeellisten aitojen rakentamissuunnitelmat tarkastaa ja hyväksyy Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus. Poroteurastamoiden rakentamissuunnitelmat muilta kuin elintarvikehygieenisiltä osiltaan hyväksyy myös Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus. Teurastamojen elintarvikehygieniasta on voimassa, mitä eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetussa laissa (1195/1996) ja sen nojalla säädetään.

Tientekohankkeiden, vedenhankinta- ja viemäröintilaitteiden sekä sähköistämishankkeiden suunnitelmien laatimisessa ja tarkastamisessa noudatetaan maa- ja metsätalousministeriön tarvittaessa asetuksella antamia säännöksiä.

Hakemus on toimitettava Paliskuntain yhdistykselle, jonka tulee toimittaa hakemus ja lausuntonsa siitä Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle.

Jos avustusta haetaan paliskuntien yhteiseen hankkeeseen, paliskuntien tulee jättää yhteinen avustushakemus. Avustuksen suuruus paliskuntaa kohti määrätään paliskuntakohtaisten suurimpien sallittujen eloporolukujen mukaisessa suhteessa.

Paliskuntia koskevien tukien maksatuksessa noudatetaan tämän asetuksen 13 luvun säännöksiä.

Paliskunnille aitojen rakentamisesta ja perusparantamisesta aiheutuviin kustannuksiin myönnettyjen tukien sekä paliskunnille myönnettyjen tientekoon liittyvien tukien maksatustarkastukset suorittaa kunnan maatalousviranomainen. Viimeinen maksatuserä maksetaan sen jälkeen, kun työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on todennut työn tulleen hyväksyttävällä tavalla loppuun suoritetuksi. Viljelysten suoja-aitojen lopputarkastukset suorittaa kuitenkin kunnan maatalousviranomainen.

Tukea voidaan myöntää porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 14 §:ssä ja 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun kehittämishankkeen suunnittelu- ja selvitystyöhön sekä asiantuntija-apuun, koulutukseen, investointeihin ja muuhun sen toteuttamiseen liittyvään työhön. Tuettavat investoinnit on sisällytettävä kehittämishanketta koskevaan suunnitelmaan.

Yritystoiminnan kehittämishankkeissa tulee hyödyn hankkeen toteuttamisesta kohdistua usealle yritykselle.

Kehittämishankkeeseen osallistuvalle yrittäjälle tai yritykselle voidaan yrityskohtaiseen toimenpiteeseen myöntää tukea siten, kuin edellä säädetään.

Tukea voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle, useammalle luonnolliselle henkilölle yhdessä taikka yksityis- tai julkisoikeudelliselle yhteisölle tai säätiölle.

Tukea voidaan myöntää kehittämishankkeen toteuttamiseen 1 momentissa tarkoitetulle yksityis- tai julkisoikeudelliselle yhteisölle tai säätiölle, jos:

Kehittämishankkeen on toteutettava vähintään yhtä EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 33 artiklan tavoitteista.

Kehittämishankkeen toteuttamisen on kokonaisuutena edistettävä yritystoimintaa alueella tai parannettava kehittämishankkeeseen osallistuvien yrittäjien ja yritysten toimintaedellytyksiä, vaikka yksittäinen tuensaaja toimisikin voittoa tuottamatta, taikka porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 18 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa parannettava paikkakunnan tai alueen toimeentulo- ja elinolosuhteita.

Kehittämishankkeella tulee olla vastuullinen toteuttaja.

Tukea ei saa myöntää toimintatukena.

Muun tuen saajan kuin julkisoikeudellisen yhteisön tulee tarvittaessa antaa riittävä vakuus siltä varalta, että tuen saajalta takaisin perittävä tuki voidaan palauttaa EY:lle hankkeen toteuttamatta jäämisen, virheellisen toteuttamisen tai porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 43 ja 44 §:ssä tarkoitetun muun syyn vuoksi. Vakuus tulee antaa tuen myöntäneen viranomaisen haltuun.

Kehittämishankkeeseen tukikelpoisiksi kustannuksiksi voidaan hyväksyä:

Tukea kehittämishankkeeseen voidaan myöntää enintään 90 prosenttia kehittämishankkeen hyväksyttävistä kustannuksista, kuitenkin enintään määrä, joka on sovittu asianomaisessa ohjelmassa tai ohjelman ulkopuolella toteutettavaan kehittämishankkeeseen enintään määrä, jonka yhteisöjen komissio on hyväksynyt tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtion tuelle annetuissa yhteisön puitteissa (96/C 45 06) tai asianomaiseen tarkoitukseen myönnettävää valtiontukea koskevissa muissa suuntaviivoissa.

Kehittämishankkeeseen liittyviä esiselvityksiä toteutettaessa sekä tavoite 1 -ohjelmaa, alueellista maaseutuohjelmaa ja maaseudun yhteisöaloiteohjelmaa toteutettaessa teknisenä apuna voidaan tukea myöntää enintään 100 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Tukea voidaan myöntää sellaisiin kehittämishankkeeseen liittyviin ja sen toteuttamiseksi tarpeellisiin käyttöomaisuushankintoihin ja niiden muutos- ja parannustöihin, jotka eivät liity yritystoimintaan, seuraavasti:

Tukea ei myönnetä maan hankintaan.

Tukea kiinteistön tai sen osan hankintaan voidaan kuitenkin myöntää, jos hankitulla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja on tarpeen tämän asetuksen mukaisen kehittämishankkeen toteuttamiseksi ja tuen saaja esittää siihen erityisen päteviä perusteita.

Edellä 44 §:ssä tarkoitettuihin investointeihin voidaan tukea myöntää enintään 75 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että:

Luottolaitos myöntää sekä valtionlainan että lainan, josta valtio maksaa luottolaitokselle korkotukea. Lainan saa myöntää vasta sen jälkeen, kun työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut tukihakemukseen päätöksen.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös on liitettävä velkakirjaan ja sen ehtoja on velkakirjaehtoina noudatettava.

Jos tuen määrä tai tukiehdot päätöksestä tehdyn valituksen johdosta muuttuvat, on lainan määrää ja ehtoja muutettava vastaamaan valitukseen annetun päätöksen ehtoja. Luottolaitos ei kuitenkaan ole velvollinen muuttamaan lainamäärää suuremmaksi kuin mitä se on tukea haettaessa puoltanut.

Korkotukilainan ehtoja ei saa tehdyn valituksen johdosta muuttaa vastoin luottolaitoksen suostumusta.

Lainan saa nostaa sen jälkeen kun tuen myöntäneen viranomaisen päätös on annettu ja luottolaitos on myöntänyt lainan. Lainansaajan on annettava lainan nostamista varten maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyt selvitykset.

Maanostoon myönnetty laina on nostettava kahden vuoden kuluessa tukipäätöksen tekemisestä. Laina saadaan nostaa enintään kahdessa erässä. Lainavarat on välittömästi käytettävä kauppakirjassa sovitun kauppahinnan, poismaksettavien luottojen ja kaupan rahoitukseen saadun luottolaitoksen luoton maksamiseen.

Investointilaina, asuntolaina ja tuki nuorten elinkeinonharjoittajien tilanpidon aloittamiseen saadaan nostaa yhdessä tai useammassa erässä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyllä tavalla. Lainan viimeinen erä on nostettava viimeistään puolen vuoden kuluessa työn suorittamisajaksi määrätyn ajan päättymisestä tai irtaimiston hankkimisesta. Jos hanke on valmistunut tai irtaimisto hankittu ennen tukipäätöksen antamista, lainan viimeinen erä on nostettava puolen vuoden kuluessa tukipäätöksen antamisesta.

Lainansaajan tulee suorittaa valtionlaina takaisin yhtä suurin lyhennyserin puolivuosittain.

Valtionlainan korot ja lyhennykset erääntyvät maksettaviksi kunkin vuoden huhti- ja lokakuun viimeisenä päivänä. Lainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Asuntolainan ja rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta.

Lainan korko on suoritettava kunkin lainaerän nostopäivästä lukien, jollei 55 ja 68 §:stä muuta johdu.

Laina on 55 §:ssä tarkoitetut maksuhelpotukset mukaan lukien maksettava takaisin valtiolle porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 27 §:ssä säädetyssä ajassa, jollei yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisesta tuomioistuimen päätöksestä tai vapaaehtoisesta velkajärjestelystä muuta johdu.

Laina tai valtion saaminen on kokonaisuudessaan maksettava yhdellä kertaa lähinnä seuraavana eräpäivänä, jos erääntymätön pääoma on enintään 850 euroa.

Lainansaajan tulee suorittaa korkotukilaina takaisin yhtä suurin lyhennyserin puolivuosittain tai neljännesvuosittain.

Korkotukilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Asuntolainan tai rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö voi hyväksyä valuuttamääräisen lainan korkotukilainaksi myös silloin, kun lainan pääoma erääntyy yhdessä tai muutoin edellä mainittua harvemmissa erissä takaisin maksettavaksi.

Korko on suoritettava 1 momentissa määrätyin jaksoin kunkin lainaerän nostopäivästä lukien.

Jollei yrityksen saneerauksesta annetun lain tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaisesta tuomioistuimen päätöksestä muuta johdu, mainitussa menettelyssä sovittujen helpotusten lakattua valtionlaina erääntyy 50 §:ssä säädetyin tavoin.

Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia korkotukilainan ehtojen muuttamisesta ilman työvoima- ja elinkeinokeskuksen suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana. Edellä sanotun estämättä korkotukilainan ehtoja saa muuttaa sen jälkeen, kun lainalle ei enää makseta korkohyvitystä eikä se ole muidenkaan tukitoimien kohteena.

Lainansaaja ja luottolaitos voivat sopia laina-ajan lyhentämisestä ja ylimääräisen lyhennyksen maksamisesta sekä niiden vaikutuksesta erääntyviin lyhennyksiin. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät suoritettava lyhentämistä seuraavina eräpäivinä.

Lainansaajan tilapäisten taloudellisten vaikeuksien lieventämiseksi voidaan korkotukilainojen ja valtionlainojen lyhennysmaksuille myöntää lykkäystä sekä valtionlainoille korkovapautta enintään kolme vuotta kerrallaan, yhteensä kuitenkin enintään viisi vuotta. Milloin siihen katsotaan olevan syytä, voidaan lykkäys ja korkovapaus myöntää määrätyillä ehdoilla ja myönnetty helpotus peruuttaa.

Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää siten, että laina-aikaa pidennetään lykkäysvuosien määrällä ja lykätyt lyhennyserät peritään yhtä monessa erässä alkuperäisen laina-ajan päätyttyä. Laina on kuitenkin maksettava takaisin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 27 §:n 1 momentissa säädetyn enimmäislaina-ajan kuluessa. Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää myös siten, että lykkäysvuosien jälkeen maksettavia lyhennysmaksuja tarkistetaan laina-aikaa muuttamatta.

Lykkäyksen ja korkovapauden myöntää hakemuksesta luottolaitos. Jos lykkäystä tulee aikaisemmat lykkäykset mukaan lukien myönnettäväksi enemmän kuin kaksi vuotta tai jos kysymyksessä on korkovapauden myöntäminen, hakemus on alistettava asianomaisen luottolaitoksen keskusrahalaitoksen ratkaistavaksi. Ennen ratkaisemista maa- ja metsätalousministeriön edustajien on tarkastettava hakemus ja hyväksyttävä maksuhelpotusehdotus. Jos lainan vakuudeksi on myönnetty valtiontakaus, tarkastusta ei suoriteta, vaan lykkäyksen myöntämisen edellytyksenä on työvoima- ja elinkeinokeskuksen suostumus. Jos lykkäyksen johdosta takauspäätöksen ehtoja olisi muutettava lainan takaisinmaksuajan ja suoritusten erääntymistä koskevien ehtojen lisäksi muiltakin osin, on työvoima- ja elinkeinokeskuksen alistettava asia maa- ja metsätalousministeriön ratkaistavaksi.

Maksuhelpotuksen peruuttamisesta päättää työvoima- ja elinkeinokeskus.

Luottolaitos voi hakemuksesta siirtää edellä mainitut lainat uuden omistajan vastattaviksi, jos uutta porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaista maanostolainaa ei myönnetä tai myönnetty laina on pieni suhteessa kokonaiskauppahintaan. Muuta yritystoimintaa kuin porotaloutta tai luontaiselinkeinoa varten myönnetyn lainan voi luottolaitos siirtää yrityksen uudelle omistajalle, jos tämä on porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaan tukemiskelpoinen.

Tilan osan luovuttanut velallinen voidaan hakemuksesta vapauttaa vastaamasta lainasta tai myyntihintasaamisesta edellyttäen, että luovutuksensaaja on jo ennestään ollut yhteisvastuussa lainasta tai saamisesta eikä vastuusta vapauttaminen vaaranna lainan tai saamisen takaisinmaksua.

Ennen lainan siirtoa tai vastuusta vapauttamista luottolaitoksen on pyydettävä asiasta työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausunto.

Laina voidaan siirtää luottolaitoksesta toiseen, jos siirto ja valtionlainoissa lisäksi tarvittavat valtion ja luottolaitoksen väliset velkakirjajärjestelyt toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla. Lainaa, jonka laina-aikaa on jäljellä yhtä vuotta vähemmän tai jonka jäljellä oleva määrä on 1 700 euroa pienempi, ei kuitenkaan voida siirtää.

Ilman lainansaajan suostumusta laina voidaan siirtää vain, jos ministeriö erikseen katsoo, että siihen on luottolaitoksen toiminnan muutoksen vuoksi erityisen painavia syitä.

Luottolaitoksille suoritetaan vuosittain porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain nojalla myönnetyistä valtionlainoista lainanhoito- ja muiden kulujen korvausta 0,75 prosenttia maksamatta olevan lainapääoman määrästä.

Porotalouslain ja luontaiselinkeinolain ja ennen niiden voimaantuloa voimassa olevan lainsäädännön nojalla myönnettyjen valtionlainojen hoitamisesta maksetaan vastaavaa korvausta 0,60 prosenttia, jos luotto on myönnetty ennen 1 päivää tammikuuta 1992. Tämän jälkeen myönnetyistä luotoista vastaavaa korvausta maksetaan 0,75 prosenttia.

Luottolaitosten on haettava valtionlainoista maksettavaa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 29 §:n mukaista korvausta keskusrahalaitoksen välityksin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta kultakin kalenterivuosineljännekseltä erikseen.

Luottolaitosten on haettava porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 26 §:ssä tarkoitettua korkotukea keskusrahalaitoksen välityksin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta kultakin korkojaksolta erikseen. Korkotukea saadaan hakea enintään kerran kuukaudessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausta ja 2 momentissa tarkoitettua korkotukea ei makseta erääntyneen lainapääoman osalta, ellei kysymys ole yrityksen saneerausta tai yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan menettelyn vireilläolosta.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 23 §:ssä tarkoitettu lainansaajan maksukyvyttömyys on todettava ulosmittauksessa. Jos vakuutena oleva omaisuus myydään työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymin tavoin muutoin kuin pakkohuutokaupalla, lopullinen menetys todetaan omistusoikeuden siirtymisen ja kauppahinnan maksamisen jälkeen. Muuten lopullinen menetys todetaan pakkohuutokaupassa lainalle maksetun jako-osuuden perusteella. Jos yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä on päätetty taikka vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä tai sitä vastaavassa muussa menettelyssä on sovittu, ettei vakuutta käytetä vakuusvelan maksuun, lopullisena menetyksenä pidetään lainan jäljellä olevan määrän ja erääntyneiden korkojen sekä saneerausohjelmassa, maksuohjelmassa tai niitä vastaavassa sopimuksessa velalliselle asetetun maksuvelvollisuuden erotusta. Hyvitystä ei makseta sellaisesta erääntymättömästä osasta lainaa, jonka lainansaaja edellä mainittujen järjestelyjen jälkeen on velvollinen suorittamaan vahvistetun tai sovitun ohjelman mukaisesti niin kauan kuin lainaa hoidetaan sen mukaisesti.

Valtionvastuulle jäävä osuus porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 21 §:ssä tarkoitettujen lainojen menetyksistä lasketaan 1 momentin mukaisesti todetun menetyksen perusteella.

Yrityssaneeraukseen tai yksityishenkilön velkajärjestelyyn perustuvan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 23 §:ssä tarkoitetun lainsäädännön mukaisen hyvityksen saa maksaa luottolaitokselle alioikeuden vahvistaman saneeraus- tai maksuohjelman perusteella taikka porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 30 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen velkajärjestelyn tultua voimaan. Jos saneeraus- tai maksuohjelma muutoksenhaun johdosta muuttuu, puuttuva hyvitys maksetaan lainvoimaisen saneeraus- ja maksuohjelman perusteella. Liikaa maksettu hyvitys tilitetään maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle sitä mukaa kuin lainansaaja suorittaa ohjelman mukaan lainaansa luottolaitokselle. Vastaavasti menetellään, jos porotalouden- ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 30 §:ssä tarkoitettu vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaa.

Luottolaitoksen on erikseen haettava porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 23 §:n nojalla maksettavaa hyvitystä maa- ja metsätalousministeriöltä. Hakemukseen on liitettävä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyt selvitykset valtionvastuulle jäävän lainamäärän toteamiseksi ja valtionvastuun voimassaolon selvittämiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriö huolehtii luottolaitokselle maksettujen hyvitysten perimisestä takaisin valtiolle silloin, kun hyvitykset peritään takaisin lainansaajalta.

Luottolaitos on velvollinen luovuttamaan valtiolle tai säilyttämään valtion lukuun sellaisten luottojen vakuudet, joiden jäljellä olleen määrän valtio on maksanut luottolaitokselle tai jota koskeva saatava on kuitattu ja jotka eivät ole lakanneet olemasta voimassa pakkotäytäntöönpanossa.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus kuittaa valtion ja luottolaitoksen välisiin velkakirjoihin lopullisen menetyksen sen suuruisena kuin saneeraus- tai maksuohjelmassa, vapaaehtoisen velkajärjestelyn perusteena olleessa sopimuksessa tai muussa vastaavassa järjestelyssä määritellyt maksuvapautukset ovat toteutuneet.

Jos saneeraus- tai maksuohjelma tai vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaa, palautuu valtion ja luottolaitoksen välinen velka tältä osin sen suuruiseksi kuin raukeamispäätöksessä luottolaitoksen ja velallisen välisestä luotosta on päätetty.

Laina-aika on vähintään kolme vuotta ja enintään 30 vuotta.

Lainan luottoehtoja määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot ja perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen kantokykyynsä vaikuttavat seikat.

Valtionlainan viitekorko voi olla 6 tai 12 kuukauden euribor-korko. Viitekorkoon lisätään kahden prosenttiyksikön kiinteä osuus. Valtionlainan kokonaiskorko vaihtuu laina-aikana viitekoron vaihtelun mukaisesti.

Ehto, joka koskee koron vaihtumista 1 momentissa säädetyllä tavalla, on mainittava työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksessä.

Lainansaajan on maksettava valtionlainasta korkoetuuden määrällä alennettua korkoa. Sen jälkeen, kun lainan korkoetuus on käytetty loppuun, on lainasta maksettava sen kokonaiskoron mukaista korkoa.

Korkoetuudella tarkoitetaan 66 §:ssä säädetyn ja lainansaajan maksaman koron erotusta.

Tuotantorakennuksen ja asuinrakennuksen rakentamiseen, peruskorjaukseen ja laajentamiseen sekä maanostoon myönnetyt valtionlainat ovat kaksi ensimmäistä lainavuotta korottomia. Korkovapautena myönnettävä tuki lasketaan 66 §:ssä tarkoitetun kokonaiskoron perusteella.

Päätettäessä valtionlainaa koskevasta tuesta voidaan päättää, ettei yhden, kahden tai kolmen vuoden lyhennyksiä peritä, vaan ne kuitataan maksetuiksi ennen sitä eräpäivää, jona ensimmäinen lyhennys olisi muutoin tullut maksaa. Perimättä jäävä lyhennys lasketaan mukaan tukeen lainaan liittyvää kokonaistukea laskettaessa. Vapaavuosien lyhennyserät otetaan tukea laskettaessa huomioon myönnetyn kokonaislainamäärän mukaan laskettuna.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 20 §:n mukaisesti laina voidaan myöntää ilman vakuutta. Vakuudettomuuteen sisältyvän tuen määrä on 0,45 prosenttia lainan määrästä. Jos laina hyväksytään myönnettäväksi kokonaan ilman vakuutta, tuen arvo on kuitenkin 1,0 prosenttia lainan määrästä.

Mitä 67 §:ssä säädetään valtionlainasta maksettavasta korosta ja korkoetuudesta, noudatetaan soveltuvin osin korkotukilainasta maksettavaan korkoon ja korkotukeen.

Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää siitä rahamäärästä, joka laina-aikana voidaan enintään käyttää valtionlainan korkoetuutena, lyhennysten vapaavuosina, korkovapautena ja vakuudettomuuteen liittyvänä tukena tai korkotukilainan korkotukena.

Korkoetuutena myönnettävän tuen enimmäismäärä on viiden prosentin enimmäiskorkoetuuden ja korkotuki neljän prosentin enimmäiskorkotuen perusteella puolen vuoden korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten tukierien yhteenlaskettu määrä.

Valtionlainaan liittyvä korkovapaus lasketaan kokonaiskoron perusteella noudattaen soveltuvin osin 2 momentin säännöksiä.

Valtionlainan vapaavuodet lasketaan mukaan hyväksytyn kokonaislainamäärän mukaisina lyhennyksinä.

Myönnettäessä tuki lainaan liittyvänä tukena tarkoitetaan tukitasolla valtionlainan korkoetuuden, korkovapauden, lyhennysten vapaavuosien ja vakuudettomuuden arvon sekä korkotukilainan korkotuen kokonaismäärän osuutta investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista.

Tukitasoa laskettaessa diskontataan puolivuosittain maksettava korkoetuus, korkovapaus ja vapaavuosien lyhennykset sekä korkotuki tuen myöntämisvuoden arvoon. Diskonttauskorkona käytetään viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä annetussa komission tiedonannossa (97/C 273/03) tarkoitettua viitekorkoa.

Valtionlainojen ja korkotukilainojen vapaaehtoisesta velkajärjestelystä sekä määräajan voimassa olevista tuista säädetään eräiden porotalouden ja luontaiselinkeinojen velkojen järjestelyistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (769/2000).

Muuta kuin 36 §:n mukaista tukea koskeva hakemus toimitetaan sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella yritys sijaitsee. Maksuhelpotuksia koskeva hakemus jätetään kuitenkin asianomaiselle luottolaitokselle. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa hakemuslomakkeen ja määrää sen liitteistä ja hakemismenettelystä.

Tukea on haettava ennen työn tai hankkeen aloittamista tai toimenpiteeseen ryhtymistä. Työn suorittamista koskevan hankkeen saa aloittaa sen jälkeen, kun hakemus on tullut vireille. Tukea myönnettäessä aloitettua ja aloittamatonta hanketta käsitellään samoin perustein.

Tukea voidaan hakea myös kauppakirja- ja vuokrasopimusluonnoksen perusteella taikka tarjouksen perusteella.

Laina ja avustushakemuksesta on hankittava myös Paliskuntain yhdistyksen lausunto, jos hakemus perustuu osittain tai kokonaan porotalouden harjoittamiseen.

Sen lisäksi mitä 75 §:ssä säädetään, valtionlainaa tai korkotukea koskevaan tukihakemukseen on liitettävä ennen hakemuksen jättämistä luottolaitoksen luottolupaus.

Tukihakemuksessa tarkoitettua lainaa ei saa myöntää ennen kuin työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut päätöksen hakemukseen.

Työvoima- ja elinkeinokeskus myöntää tuen, jollei maa- ja metsätalousministeriö päätä, että tuen myöntää kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen. Jos hankkeen kustannukset kuitenkin ylittävät maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyn enimmäismäärän, tuen saa myöntää vain maa- ja metsätalousministeriön suostumuksella.

Tuen myöntäjän on ennen tuen myöntämistä pyydettävä tukihakemuksesta saamelaiskäräjien lausunto, jos tuen myöntämistä koskevalla päätöksellä arvioidaan olevan olennainen merkitys saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamismahdollisuuksiin.

Tuen myöntämistä koskevassa päätöksessä on mainittava ainakin tuen enimmäismäärä sekä erikseen mahdollinen Euroopan yhteisön osuus ja kansallinen osuus sekä prosentteina että euroina ja vuoden 2001 loppuun asti myös markkoina, hyväksyttävät kustannukset, tarvittaessa niiden jakautuminen, tuen myöntämisen ehdot, maksatuksen ajoittuminen, ehdot ja menettely sekä tuen takaisinperimistä koskevat ehdot. Päätös on perusteltava ja siihen on liitettävä muutoksenhakuosoitus.

Päätös, jolla tuki on myönnetty, lakkaa olemasta voimassa vuoden kuluttua päätöksen antopäivästä, jollei tuen ensimmäistä erää ole sanotussa ajassa maksettu tai sen maksamista tai lainan nostamista haettu. Tutkimusvaroja koskeva määräaika päättyy kuitenkin päätöksen antovuoden lokakuun viimeisenä päivänä. Määräaikoja voidaan pidentää ennen niiden umpeen kulumista tehdystä hakemuksesta, jos pidentämiseen on erityisen painavia syitä.

Avustuksen myöntänyt viranomainen maksaa avustuksen hakemuksesta irtaimiston hankinnasta, hankkeen kustannuksista taikka työn tai toimenpiteen suorittamisesta esitetyn hyväksyttävän selvityksen perusteella.

Yritystoiminnan investointeihin liittyvän tuen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että investointi on toteutettu myös muiden viranomaisten kuin tuen myöntäjän asettamien rajoitusten ja lupaehtojen mukaisesti ja niiden täyttymisestä on annettu selvitys.

Avustuksen maksamista on haettava tukipäätöksessä asetetussa määräajassa.

Kehittämishankkeeseen myönnetyn avustuksen maksamista on pyydettävä viimeistään neljän kuukauden kuluessa kehittämishankkeen toteuttamiselle asetun ajan päättymisestä. Avustusta voidaan maksaa enintään kaksi vuotta ohjelman voimassaoloajan päättymisestä.

Mitä edellä säädetään kehittämishankkeeseen myönnetystä avustuksesta, koskee myös avustusta, joka kehittämishankkeen toteuttamiseksi on myönnetty yritystoimintaan.

Irtaimisto katsotaan hankituksi, kun koko kauppahinta on maksettu ja omistusoikeus on siirtynyt. Avustusta ei makseta osamaksukaupalla tai muulla vastaavalla tavalla rahoitettuun hankintaan. Avustus voidaan maksaa yhdessä tai useammassa erässä siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään.

Nuorten elinkeinonharjoittajien aloitustuen avustusosuus maksetaan viran puolesta kolmena eränä, joista ensimmäinen on 40 prosenttia ja kaksi seuraavaa 30 prosenttia myönnetystä avustuksesta. Avustuksen ensimmäinen erä maksetaan tuen myöntämistä seuraavan maaliskuun tai lokakuun viimeisenä päivänä, edellyttäen että tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset ovat koulutusvaatimusta ja työpanosvaatimusta lukuun ottamatta täyttyneet. Avustuksen viimeisen osan maksamisen edellytyksenä on, että myös kyseiset edellytykset sekä edellytykset tilan hankinnan ja yrityksen kehittämiseen liittyvien investointien osalta ovat täyttyneet. Toinen erä maksetaan vuoden kuluttua ensimmäisen erän maksamisesta ja kolmas erä vuoden kuluttua toisen erän maksamisesta.

Rakennusinvestointiin myönnetty tuki maksetaan enintään neljässä erässä. Avustuserän maksamisen edellytyksenä on, että rakennuksen valmiusaste vastaa maksettavan erän ja aikaisemmin maksettujen erien osuutta avustuksesta. Viimeisen erän suuruus on kuitenkin vähintään 20 prosenttia avustuksesta ja se maksetaan vasta rakennuksen valmistuttua kokonaan. Valmiusasteesta on esitettävä todistus. Todistuksen antaa työvoima- ja elinkeinokeskuksen tukipäätöksessä edellyttämä viranomainen.

Avustuksen maksamista haettaessa on lisäksi esitettävä maksettavan avustuserän määrästä tositteita rakentamisen kustannuksista.

Kehittämishankkeeseen myönnetty tuki maksetaan osoitettujen kustannusten mukaan vuosittain enintään kolmessa erässä mahdollinen ennakko mukaan lukien. Ennakkona voidaan maksaa enintään 50 prosenttia avustuksesta. Toinen erä voidaan maksaa vasta, kun ensimmäistä erää vastaava osuus hankkeesta on toteutettu ja selonteko varojen käytöstä on toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Viimeinen erä maksetaan tuen saajan toimitettua toiminnastaan ja varojen käytöstä selvityksen tukipäätöksen ehtojen mukaisesti.

Rakennusinvestointiin myönnetty avustus maksetaan mahdollinen ennakko mukaan lukien enintään neljässä erässä. Ennakkona voidaan maksaa enintään 20 prosenttia avustuksesta. Toisen ja kolmannen erän maksamisen edellytyksenä on, että rakennuksen valmiusaste vastaa maksettavan erän ja aikaisemmin maksettujen erien osuutta avustuksesta. Viimeinen erä maksetaan kuitenkin vasta rakennuksen valmistuttua kokonaan. Valmiusasteesta on esitettävä todistus. Todistuksen antaa työvoima- ja elinkeinokeskuksen tukipäätöksessä edellyttämä viranomainen.

Tukea ei saa maksaa siten, että ohjelmassa kyseiseen toimintalinjaan ohjattavaksi sovittu EY:n tukiosuus ylittyy ohjelmakaudella.

Lainaa ja avustusta irtisanottaessa ja tukea takaisinperittäessä on samalla päätettävä, onko maksettavaksi määrätty pääoma suoritettava yhdessä vai useammassa erässä. Samalla on myös määrättävä takaisinmaksuajankohta, joka ei saa olla avustuksen osalta yhtä vuotta ja valtionlainan osalta kahta vuotta pitempi.

Kun laina, valtion myyntihintasaaminen, avustus tai tuki määrätään kokonaisuudessaan tai osaksi takaisin maksettavaksi, on samalla määrättävä, onko maksettava määrä suoritettava yhtenä vai useampana eränä. Lainaa ei kuitenkaan saa määrätä maksettavaksi takaisin yli kolmen vuoden maksuajalla.

Jos korkotuen maksaminen lakkautetaan lainoitetun omaisuuden omistusoikeuden siirtymisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistamisen perusteella, maksetaan korkotuki omistusoikeuden siirtymispäivään taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistumisen ajankohtaan saakka. Mainitun ajankohdan jälkeiseltä ajalta maksetut korkohyvitykset peritään takaisin lainansaajalta. Muissa tapauksissa korkotuki maksetaan lakkauttamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka.

Työ, jota varten on myönnetty porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa tarkoitettua lainaa tai avustusta, on tehtävä loppuun kolmen vuoden kuluessa lainan tai avustuksen myöntämisestä, jollei työn suorittamisaikaan ole myönnetty pidennystä. Jos työtä varten on myönnetty sekä avustusta että lainaa, lasketaan edellä mainitut määräajat lainan myöntämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua pidennystä on haettava ennen määräajan päättymistä. Pidennystä voidaan myöntää enintään yksi vuosi.

Työn suorittamisajan pidennystä koskeva hakemus on toimitettava työvoima- ja elinkeinokeskukselle, joka tekee päätöksen työn suorittamisajan pidentämisestä.

Maatilatalouden kehittämisrahaston vuosittain porotalouden ja luontaiselinkeinojen kehittämistoimintaa koskeviin tutkimuksiin ja selvityksiin osoitetuista varoista voidaan myöntää tukea kyseisiä elinkeinoja koskevien taloudellisten, sosiaalisten, teknisten, ympäristöllisten, hallinnollisten ja oikeudellisten kysymysten tutkimukseen ja selvittelyyn. Tukea saadaan myöntää myös tarpeelliseen kilpailu- ja koerakennustoimintaan.

Tutkimusvarojen myöntämisen edellytyksenä on se, että tutkimustulokset julkaistaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla siten kuin tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (96/C 45/06), sellaisena kuin se on tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden muuttamisesta annetussa komission tiedonannossa (98/C 48/02), 5.14 kohdan 1 alakohdan 2 luetelmakohdassa edellytetään ja että tutkimus muutenkin täyttää sanotun tiedonannon 5.14 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

Tutkimushankkeen tukikelpoisiksi kustannuksiksi voidaan hyväksyä sellaiset kohtuulliset kustannukset, jotka johtuvat tutkimusta varten palkatun henkilöstön palkoista, palkkioista ja matkoista, ostopalveluista, tarvikehankinnoista sekä sellaisista ylimääräisistä toimintamenoista, jotka ovat aiheutuneet tutkimukseen tarvitun yhteisön käyttö- ja vaihto-omaisuuden käyttämisestä. Tutkimukseen myönnettyä tukea ei saa käyttää perusinvestointeihin eikä tavanomaisiin kone- ja laitehankintoihin. Tukikelpoisiin kustannuksiin luetaan myös tutkimusten ja selvitysten julkaisemisesta ja kääntämisestä aiheutuvat hyväksyttävät kustannukset, jollei tutkimusten julkaiseminen muutoin ole mahdollista 2 momentissa mainitussa tiedonannossa tarkoitetulla tavalla.

Tutkimusvarojen jakamista ja käyttämistä koskevissa asioissa toimii maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä sen apuna neuvottelukunta, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi enintään kahdeksan maa- ja metsätalousministeriön kolmeksi vuodeksi kerrallaan kutsumaa jäsentä, joilla tulee olla tarvittava asiantuntemus.

Maa- ja metsätalousministeriö määrää neuvottelukunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Tutkimusvarojen myöntämisestä päättää maa- ja metsätalousministeriö saatuaan asiasta neuvottelukunnan lausunnon.

Tutkimusvaroja on haettava maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella. Hakemukseen on liitettävä lomakkeen mukaiset liitteet.

Tutkimushanketta koskeva hakemus on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle rahoitusvuotta edeltävän lokakuun loppuun mennessä. Erityisestä syystä hakemuksen saa toimittaa mainitun määräajan jälkeen, mutta kuitenkin ennen tutkimuksen aloittamista.

Tutkimukseen myönnettyä tukea koskevat maa- ja metsätalousministeriön varat on pidettävä tehtävän suorittajan käytettävissä olevalla valtion maksuliiketilillä, josta varoja saadaan nostaa työn edistymisen mukaan.

Tutkimukseen myönnetty tuki suoritetaan maksettujen kustannusten mukaan enintään kolmessa erässä mahdollinen ennakko mukaan lukien. Ennakkona voidaan maksaa enintään 50 prosenttia avustuksesta. Jollei erityisistä syistä muuta johdu, ennakkona maksetaan enintään puolen vuoden tarvetta vastaava määrä. Seuraava ennakkona maksettava erä voidaan maksaa vasta, kun edellistä erää vastaava osuus tutkimuksesta on toteutettu ja selvitys varojen käytöstä ja työn edistymisestä on toimitettu maa- ja metsätalousministeriölle. Selvityksen tulee sisältää tilitys, johon on liitettävä jäljennökset tilitositteista.

Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on kuitenkin, että tuen saaja toimittaa määräajassa selvityksen toiminnastaan ja varojen käytöstä sekä siitä, että tutkimus on toteutettu tukipäätöksen ehtojen mukaisesti. Viimeinen erä on vähintään 15 prosenttia tuesta.

Tutkimuksen ohjausta ja seurantaa varten voidaan valita ohjausryhmä, jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy ja johon kuuluu maa- ja metsätalousministeriön edustajan lisäksi tutkimuksen muiden rahoittajien edustajia sekä hankkeen laajuus huomioon ottaen riittävä määrä asiantuntijoita. Ohjausryhmä jätetään kuitenkin pääsääntöisesti valitsematta, jos tutkimuksen kustannukset ovat enintään 17 000 euroa.

Ohjausryhmästä huolimatta hakija vastaa hankkeen asianmukaisesta toteuttamisesta ja tukivarojen käytöstä säädösten mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriön edustaja ei voi ohjausryhmässä antaa lupaa sellaisiin tutkimuksen sisältöä, toteuttamista tai rahoitusta koskeviin muutoksiin, joista päättäminen säädösten tai tukipäätöksen mukaan kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.

Kustannukset, jotka aiheutuvat ohjausryhmään kuuluvien viranomaisten osallistumisesta ryhmän toimintaan, eivät ole tutkimuksen kustannuksia, jos osallistuminen liittyy viranhoitoon.

Maa- ja metsätalousministeriö valitsee vuosittain keskitetysti ne tuensaajat, joiden luona valvonta suoritetaan. Valinta tehdään pääsääntöisesti riskianalyysiin perustuvalla satunnaisotannalla.

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa muun syyn perusteella suorittaa tai määrätä suoritettavaksi lisätarkastuksia. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi myös omasta aloitteestaan tarvittaessa suorittaa tarkastuksia lisävalvontana. Lisäksi suoritetaan ne lisätarkastukset, joiden tekemistä yhteisöjen toimielimet edellyttävät.

Valvontaa ei saa suorittaa henkilö, joka on päättänyt tuen myöntämisestä tai hyväksynyt maksamisen tai muuten olennaisella tavalla vaikuttanut tarkastettavien kustannusten hyväksymiseen.

Valvontaa suorittavalla henkilöllä tulee olla joko maa- ja metsätalousministeriön antama valtuutuksen sisältävä valvontapassi tai porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 40 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen tai toimielimen antama valtakirja. Valvontapassi tai valtakirja on pyydettäessä esitettävä tuen saajalle tai tämän edustajalle ennen tarkastuksen aloittamista.

Valvonnassa voidaan tarvittaessa käyttää apuna asiantuntijoita. Asiantuntijalla tulee olla valtuutus 2 momentissa tarkoitetulta viranomaiselta tai toimielimeltä.

Kansallisesti rahoitettuja tukia valvontaotannan perusteella valvottaessa tarkastuksen ajankohdasta on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa tuen saajalle. Lisävalvonta voidaan suorittaa siitä etukäteen ilmoittamatta.

Osarahoitettavia tukia valvottaessa noudatetaan, mitä 1 momentissa säädetään, ellei yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu.

Tarkastus tulee pääsääntöisesti toteuttaa siten, että tuen saajalle tai hänen edustajalleen varataan tilaisuus olla läsnä tarkastusta suoritettaessa.

Tarkastus on suoritettava sillä tavoin, että tarkastuksen perusteella voidaan todeta, ovatko tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset olleet olemassa sekä onko tukipäätöksen ehtoja noudatettu.

Tarkastuksen tulee lisäksi käsittää sekä tuen saajan kirjanpidon, muiden asiakirjojen että tarvittaessa tuensaajan tietojärjestelmien tarkastuksen sillä tavoin ja siinä laajuudessa, kuin tuen asianmukaisen käytön varmistaminen edellyttää.

Osarahoitettua tukea valvottaessa on tarkastettava ne seikat, jotka yhteisön lainsäädännössä ja valvontaa koskevissa määräyksissä edellytetään yhteisön tuen osalta tarkastettavaksi. Kansallista tukea valvottaessa on noudatettava soveltuvin osin samoja periaatteita.

Tarkastuksen suorittamisesta on laadittava viipymättä pöytäkirja.

Valvontapöytäkirjassa tulee riittävästi yksilöidä tarkastus, tarkastetut kohteet, tarkastustapa ja tarkastuksen keskeiset havainnot.

Tarkastuksen suorittajan on allekirjoitettava valvontapöytäkirja. Tuen saajalle tai hänen edustajalleen on varattava mahdollisuus lausua käsityksensä tarkastuksesta ja saada se merkityksi pöytäkirjaan tai liitettäväksi siihen. Tuen saajalle on annettava jäljennös pöytäkirjasta, jonka saa lähettää postitse tavallisena kirjeenä.

Valvontapöytäkirja on viipymättä toimitettava tukijärjestelmästä vastaavalle viranomaiselle sekä asianomaisen tuen myöntämisestä ja maksamisesta vastanneelle viranomaiselle tai toimielimelle.

Asianomaisen viranomaisen tai toimielimen on tarkastettava, antavatko valvontapöytäkirjassa esitetyt havainnot aihetta jatkotoimenpiteisiin, ja tarvittaessa ryhdyttävä asian edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2001.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa annettujen luottojen ja avustusten sekä syntyneiden oikeussuhteiden osalta noudatetaan muiden kuin menettelytapojen osalta tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita asetuksen säännöksiä ja sopimuksen ehtoja.