1153/2001

Ihmisen persoonallisuuden muotoutuminen kestää koko elämän. Tämä kasvuprosessi on osa ihmisyyttä, jossa itsensä arvostaminen ja toisten ainutkertaisuuden kunnioittaminen kuuluvat läheisesti yhteen. Ihmisen kasvun paikka on niiden ihmissuhteiden ja inhimillisen vuorovaikutuksen verkosto, jossa kasvattaminen tapahtuu. Kyse on siis sekä kasvamisesta että kasvattamisesta.

Kasvatusvastuu maassamme kuuluu ensisijaisesti kodille ja perheelle. Siksi niiden on voitava vaikuttaa yhteiskunnan kasvatus- ja opetustoimen sisältöön ja tavoitteisiin.

Ihmisen kasvua ohjataan kuitenkin monin eri tavoin. Yksilön hyvinvointi on viime aikoina useimmiten liitetty aineellisiin arvoihin, esimerkiksi ylikansallisen viestintäkulttuurin luomiin ihanteisiin.

Kuluttajakeskeinen kasvatusmalli pitää esillä aineellisen hyvinvoinnin ja yksilökeskeisyyden ihanteita. Ihmisen kasvaminen sidotaan markkinoiden luomiin haavekuviin. Yhteisön hyvinvointi perustuu sen yksilöiden menestymiseen. Ihmisarvon mitaksi tulee silloin hänen taloudellinen hyötynsä tai tuottavuutensa. Tällöin on vaara, että myös ihminen itse luulee löytävänsä onnen näistä ihanteista.

Ylikansallinen markkinointi nostaa tavoiteltaviksi asioiksi pysyvän terveyden, hyvinvoinnin, kauneuden, sopusuhtaisuuden ja henkisen tasapainon. Pyrkiessään kasvamaan säröttömäksi ihminen kuitenkin unohtaa, että elämään kuuluu myös vajavaisuus ja kärsimys. Elämän koko kuva ei avaudu kaikessa rikkaudessaan silloin, kun ihminen pakenee virtuaalitodellisuuden kuvitteelliseen maailmaan.

Kristillisillä kirkoilla ja yhteisöillä on merkittävä kasvatusvastuu. Niiden yhteinen vastuunotto tuo uusia voimavaroja kasvatukseen, tapahtuipa se kodeissa, koulussa, harrastusten parissa tai asuinympäristössä. Kasvatus edellyttää, että myös aikuiset itse pohtivat kasvamiseen liittyviä arvoja ja uskaltavat olla esimerkkinä lapsille ja nuorille. Seurakuntien on puolestaan tartuttava niihin haasteisiin, joita yhteiskunnan kasvattajat esittävät koskivatpa ne sitten kasvatuksen arvoja, ihmiskäsitystä, yksilöllisyyttä, vapautta tai suvaitsevaa moniarvoisuutta.

Kristillisessä kasvatustyössä on monia sellaisia vahvuustekijöitä, joiden avulla voidaan tukea lasten ja nuorten kasvua ja kristillisen elämänkäsityksen siirtymistä uudelle sukupolvelle.

On tärkeää, että kristillinen kulttuuri näkyy elinympäristössämme. Seurakuntien rikas jumalanpalveluselämä, kasvatustyön monet muodot sekä sielunhoidon ja diakonian piirissä toteutuva ihmisten kohtaaminen edistävät merkittävällä tavalla ihmisen kasvua aidoksi, persoonalliseksi ja lähimmäiset huomioon ottavaksi yksilöksi.

Hallitus on päättänyt vanhaa kristillistä tapaa noudattaen, että vuonna 2002 on vietettävä neljänä sunnuntaina yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammikuun 20. päivänä, toukokuun 12. päivänä, syyskuun 22. päivänä ja lokakuun 20. päivänä, sekä määrännyt rukouspäivien saarnojen aiheiksi oheiset tekstit. Tasavallan kansalaisia pyydetään ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja edistää sen noudattamista.

Vuoden 2002 rukouspäivien raamatuntekstit

1. rukouspäivä 20.1.2002

5 Moos. 7:12―13

Jos te tottelette näitä käskyjä ja noudatatte niitä, niin Herra, teidän Jumalanne, osoittaa teille uskollisuutensa ja pitää voimassa liittonsa, kuten hän on vannonut teidän esi-isillenne. Hän rakastaa ja siunaa teitä ja antaa teidän kasvaa suureksi kansaksi. Hän siunaa teidän jälkeläisenne, maanne hedelmät, viljanne, viininne ja öljynne ja tekee suuriksi teidän karjalaumanne siinä maassa, jonka hän on esi-isillenne vannomallaan valalla luvannut teille.

Joh. 15:4―5

Jeesus sanoi: "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään."

Ef. 4:11―16

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

2. rukouspäivä 12.5.2002

Sananl. 6:20―23

Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt,

älä väheksy äitisi opetusta.

Ripusta ne kaulaasi,

pidä aina niitä sydäntäsi vasten.

Kun kuljet, ne ovat oppaanasi,

kun nukut, ne pitävät vartiota,

ja kun heräät, ne puhuvat sinulle.

Käsky on lamppu, opetus on valo,

kuri ja kasvatus on elämän tie.

Luuk. 2:41―51

Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä. Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti. Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä.

Jaak. 1:22―25

Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä ― älkää pettäkö itseänne. Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on. Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee.

3. rukouspäivä 22.9.2002

Job 8:8―12

Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville. Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo. Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä. Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta? Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun,

ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

Luuk. 13:6―9

Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.' "

Tit. 2:11―14

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.

4. rukouspäivä 20.10.2002

Jes. 30:18―21

Kuitenkin Herra vain odottaa,

että voisi olla teille armollinen,

hän nousee armahtamaan teitä.

Herra on oikeuden Jumala.

Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,

sinun itkusi aika on ohi!

Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa,

hän kuulee ja vastaa sinulle. Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä,

hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.

Omin silmin sinä saat nähdä hänet.

Aina kun olet eksymässä tieltä,

milloin oikeaan, milloin vasempaan,

sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:

― Tässä on tie, kulkekaa sitä.

Luuk. 24:33―44

Opetuslapset lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille." Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän. Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu."

Ef. 5:6―10

Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä. Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista.