647/2000

Hakemus on tehtävä maa- ja metsätalousministeriön kyseessä olevaa sopimusta koskevalle lomakkeelle. Sopimuksen teon edellyttämät liitteet on toimitettava työvoima- ja elinkeinokeskukseen, jäljempänä TE-keskus, sopimuskauden alkuun mennessä. Suunnitelmiin perustuviin hakemuksiin on liitettävä 2 §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttävä suunnitelma sekä tarvittavat muun lainsäädännön edellyttämät luvat.

Jos sopimusta on haettu peruslohkon osalle, on sopimusalasta muodostettava oma peruslohkonsa sen jälkeen, kun sopimus on tehty lukuun ottamatta 14 §:ssä ja 26―28 §:ssä tarkoitettua sopimusta.

Hakemukseen liitettävässä suunnitelmassa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

Edellä 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat on merkittävä hakijan tilaa koskevalla tilatunnuksella.

Koska suunnitelmaan perustuvalta sopimusalalta voidaan korjata rehua tai satoa hyötykäyttöön ja jos alueen käytöstä saadaan taloudellista hyötyä, on se esitettävä laskelmassa. Tämä hyöty on otettava huomioon sopimuksen perusteella maksettavan erityistuen suuruudessa.

Tulonmenetyksen laskemisen vertailukohtana käytetään toimenpiteen soveltamiskohteen käyttöä tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti.

Kohtuulliset suunnittelukustannukset ja hoitopäiväkirjan pitämisestä aiheutuvat kustannukset voidaan sisällyttää hankkeen kokonaiskustannuksiin.

TE-keskuksen on kuultava sopimuksen hakijaa silloin, kun suunnitelmaan perustuvaa sopimusta tehtäessä suunnitelman ehtojen muuttaminen tulisi olemaan sopimuksen tekemisen edellytyksenä. TE-keskuksen on hankittava myös mahdollisesti tarvittavat lisäselvitykset sopimusta koskevan päätöksen tekemistä varten.

Jos viljelijän hakemuksen liitteenä olevassa suunnitelmassa esittämiin toimenpiteisiin tehdään muutoksia tai jos sopimusta koskevassa hakemuksessa esitetty toimenpiteiden aiheuttama kustannustaso poikkeaa siitä mikä voitaisiin hyväksyä, on viljelijää kuultava ennen sopimuksen tekemistä.

Alueellisen ympäristökeskuksen antamasta lausunnosta on liitettävä jäljennös viljelijälle lähetettävään TE-keskuksen tekemään päätökseen erityistukea koskevasta hakemuksesta.

Sopimus tulee voimaan sopimuskauden alkaessa. Sopimus on tehty, kun TE-keskus on erillisellä päätöksellään hyväksynyt hakemuksen. Hakemus ja TE-keskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn sopimuksen.

Kun kyseessä on 12―13 §:ssä ja 21―23 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimusalueella toteutettavista toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Hoitopäiväkirjaan on kirjattava vähintään lohkon nimi, tunnus ja pinta-ala sekä vuosittaiset toimenpiteet, niiden toteuttamisajat ja niiden vaikutukset ympäristöön.

Olosuhteiden muutoksia ovat esimerkiksi koko tilan tai erityistukisopimusta koskevan osan myynti tai vuokraus toiselle viljelijälle taikka alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan sopimuksen osalta eläinten määrän vähentyminen.

Jos viljelijällä on sopimus lannan käytön tehostamisesta ja sopimuskauden aikana lannan luovuttaja vaihtuu tai luovuttajien määrä kasvaa tai vähenee, on viljelijän ilmoitettava tästä TE-keskuksen maaseutuosastolle vuosittaisen ilmoituksen yhteydessä. Samassa yhteydessä on toimitettava TE-keskuksen maaseutuosastolle jäljennökset uusista lannanluovutussopimuksista.

Jos viljelijällä on sopimus alkuperäisrotujen kasvattamisesta, muutosilmoituksessa ilmoitettavan korvaavan eläimen on täytettävä sopimuseläimelle asetetut vaatimukset.

Erityistukien maksatusta on haettava vuosittain erityistuen sopimuksen tekovuotta seuraavasta vuodesta alkaen. Hakemus on tehtävä vuosittaisessa pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa. Jos viljelijä ei hae pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa tarkoitettuja tukia, maksatusta on haettava erikseen TE-keskuksen maaseutuosastolle toimitettavalla kirjallisella hakemuksella. Viljelijän on toimitettava tässä tarkoitettu erillinen hakemus asianomaiseen TE-keskukseen viimeistään vuosittaisen pinta-alatukea koskevan hakemuksen viimeisenä jättöpäivänä.

Jos viljelijällä on sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, erityistuki voidaan maksaa vuosittain sen jälkeen, kun maatilalla on tehty luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja alkoholijuomien valvonnan järjestämisestä annetussa maaja metsätalousministeriön asetuksessa (346/2000) tarkoitettu vuosittainen tuotantotarkastus.

Jos viljelijällä on sopimus lannan käytön tehostamisesta, hänen on vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta tehtävässä maksatushakemuksessa ilmoitettava sopimuslohkoittain, kuinka paljon ja minkä tyyppistä lantaa millekin kasvulohkolle on levitetty päättyvän kasvukauden aikana. Jos lantaa levitetään vain sopimukseen kuuluvan peruslohkon osalle ja kyseiselle alalle haetaan erityistuen maksatusta, on kyseisestä peruslohkon osasta muodostettava oma kasvulohkonsa, jotta erityistuki voidaan maksaa.

Erityistuki voidaan maksaa ensimmäisenä sopimusvuotena sellaisen peltolohkon osalta, jolle lantaa on levitetty aikaisintaan 1 päivänä kesäkuuta. Jos tilalla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (760/1995) tarkoitettu sopimus lannan käytön tehostamisesta ja tässä asetuksessa tarkoitettu 1 päivänä kesäkuuta alkava sopimus korvaa kyseisen aiemman sopimuksen, erityistuki voidaan maksaa myös sellaisen peltolohkon osalta, jolle on levitetty lantaa sanottuna kalenterivuonna ennen sopimuskauden alkamista.

Jos viljelijällä on sopimus alkuperäisrotujen kasvattamisesta, maksatushakemuksessa ilmoitettavien eläintunnusten on oltavat samat kuin sopimuksessa vahvistetut sopimukseen sisältyvien eläinten eläintunnukset. Säännösten edellyttämällä tavalla korvatun eläimen osalta voidaan erityistuki kuitenkin maksaa.

Pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa annettavien tietojen, 3 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa annettavien tietojen sekä TE-keskuksen maaseutuosaston valvomien tilojen osalta valvontatietojen perusteella todetaan vuosittainen tukeen oikeutettu pinta-ala. Erityistuki voidaan maksaa vuosittain aikaisintaan 31 päivänä elokuuta sen jälkeen, kun tilalla on tehty mahdolliset valvonnat ja kyseessä olevan erityistukisopimuksen ehtoja on noudatettu.

Jos sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta, erityistuki maksetaan ensimmäisen kerran aikaisintaan seuraavan vuoden syyskuussa.

TE-keskuksella on oikeus tehdä ennakolta ilmoittamatta erityistuen myöntämiseen ja maksamiseen liittyviä tarkastuksia. Erityistuen saaja on velvollinen korvauksetta esittämään kaikki tarvittavat tiliasiakirjat ja muun aineiston sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 44 §:ssä säädetään alueellisten ympäristökeskusten oikeudesta suorituttaa tarkastuksia suunnitelmiin perustuvien erityistukisopimusten osalta.

Jos valvonnan perusteella todetaan, että viljelijä ei ole noudattanut sopimusehtoja, lohkon viljelytapa ei täytä luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000) tarkoitettujen perustoimenpiteiden tai tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön ehtoja taikka sopimuksen mukaisissa pinta-aloissa on virheitä, voidaan viljelijälle maksettavaa erityistukea vähentää siten kuin siitä erikseen säädetään maa- ja metsätalousministeriön antamassa valvontaa koskevassa asetuksessa.

Suojavyöhykesopimuksia tehtäessä etusijalla ovat alueet, joille on laadittu suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma tai vastaava selvitys. Etusijalla ovat myös Suomenlahteen, Saaristomereen ja Selkämereen laskevien jokivesistöjen valuma-alueet, aiemmin toteutettuihin suojavyöhykkeisiin liittyvät kohteet, muut erityisen eroosioherkät viljelyalueet sekä vesiensuojelun painopistealueet ja tärkeät pohjavesialueet.

Suojavyöhykettä ei saa lannoittaa tai käsitellä torjunta-aineella. Vaikeiden rikkaruohojen poistamisessa on ensisijaisesti käytettävä mekaanisia keinoja ja vain aivan erityisistä syistä on pesäkekäsittely mahdollista. Pesäkekäsittelystä on ilmoitettava ennen toimenpidettä TE-keskukselle. Tällaisessa tapauksessa kasvillisuuden uusimisessa on pyrittävä mahdollisimman nopeaan kasvipeitteisyyden aikaansaamiseen. Kasvusto on niitettävä vuosittain tai suunnitelmassa määritellyllä tiheydellä. Niitetty kasvillisuus on korjattava pois suojavyöhykkeeltä ja sen saa käyttää maataloustuotannossa hyödyksi. Suojavyöhykettä saa laiduntaa suunnitelman mukaisesti, jos siihen ei ole vesiensuojelullista estettä.

Suojavyöhykkeellä voi olla luontaisina ryhminä alueella muutoinkin kasvavia pensaita tai lehtipuita. Suojavyöhykkeen perustamisessa ja hoidossa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuus ja mahdollisuuksien mukaan suosittava luonnonvaraisten kasvien, eläinten ja muiden eliöiden kannalta suotuisia toimenpiteitä.

Sopimukseen sisällytettävä pellon ulkopuolinen ranta-alue voi olla enintään noin 20 metriä leveä, ellei ole erityisiä syitä leveämmän alueen hyväksymiseen. Hoitotoimenpiteinä voivat olla esimerkiksi niitto tai puuston taikka pensaikon harvennus tai raivaus.

Maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteen ehtona olevaa suojakaistaa ei tarvita, jos puron tai muun vesistön varrella on tässä tarkoitettu suojavyöhyke.

Tehtäessä sopimuksia kosteikon ja laskeutusaltaan perustamisesta ja hoidosta etusijalla ovat Suomenlahteen, Saaristomereen ja Selkämereen laskevien jokivesistöjen valuma-alueet ja sellaisten järvien valuma-alueet, missä toimenpiteillä voidaan merkittävästi pienentää vesistökuormitusta, lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista- ja kalataloutta.

Kosteikot on toteutettava niin, että niissä on myös valumavesien kiintoainesta laskeuttava osio ja laskeutusaltaissa on vastaavasti oltava valumavesien ravinteita hyödyntävää kasvillisuutta. Kosteikko ja laskeutusallas on perustettava hydrologisesti ja vesiensuojelullisesti tehokkaimpaan paikkaan.

Sopimus voidaan tehdä vain sellaisilla alueilla, joissa maatalousalueilta tuleva kuormitus on kyseisen vesistön merkittävä kuormittaja eli peltoja on huomattava osa kyseisen vesistön tai ojan valuma-alueesta. Laskeutusaltaita voidaan toteuttaa vain sellaisten vesistöjen valuma-alueilla, joilla peltojen maalaji on hiesu tai sitä karkeampi maalaji ja missä altaan viipymällä voidaan varmistaa maa-aineksen laskeutuminen.

Kosteikkoon tai laskeutusaltaaseen kuuluvat aina myös riittävät suojakaistat tai -vyöhykkeet. Hoitotoimien yhteydessä korjattu kasvillisuus voidaan käyttää hyödyksi tai toteuttaa hoitotoimia laiduntamalla, mikäli siihen ei ole vesiensuojelullista estettä ja toimenpide on sisällytetty suunnitelmaan.

Kosteikon tai laskeutusaltaan hoitoa koskevassa sopimuksessa toimenpiteet voivat olla esimerkiksi kiintoaineksen ja kasvillisuuden poisto tai reuna-alueiden niitto.

Säätösalaojitus on toteutettava salaojituksena, jonka kuivatustehokkuutta voidaan säätää. Säätömekanismin on pääsääntöisesti sijaittava kokoojaojaan asennetussa säätökaivossa. Säätökastelu on toteutettava yhdistettynä kastelu- ja kuivatusjärjestelmänä, jossa käytetään hyväksi avo- ja salaojia. Säätökastelualueelle saadaan kasteluvesiä luonnon vesistä pumppaamalla tai painovoimaisesti johtamalla. Kasteluvesi on padottava alueen ojastoihin säädettävien sulkupatojen tai säätökaivojen avulla ja johdettava tarpeen mukaan pelloille. Kuivatusvesien kierrätyksellä tarkoitetaan tässä peltoalueelta kertyvien valumavesien varastoimista kevätvalunnan ja rankkasateiden aikana erilliseen altaaseen, josta ne kuivana kautena on johdettava kasteluvesinä takaisin pellolle. Valumavedet voidaan johtaa peltoalueelle säätösalaojituksen tai säätökastelujärjestelmän avulla.

Säätösalaojitus voidaan toteuttaa hiekka- ja hietapitoisilla peltomailla sekä urpasavimailla, joiden pellon pinnan kaltevuus on enintään kaksi prosenttia. Säätökastelussa ja kuivatusvesien kierrätyksessä maalajin on oltava hienoa tai karkeaa hietaa, hiekkaa, karkeaa hiekkaa tai urpasavea sekä pellon pinnan kaltevuuden alle yhden prosentin.

Samalla peltolohkolla voidaan toteuttaa ja tukea maksaa vain yhdelle tässä tarkoitetuista toimenpiteistä. Jos lohkolla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu säätösalaojitusta koskeva erityistukisopimus, ei tässä tarkoitettua sopimusta voida tehdä.

Viljelijällä on oltava riittävä luonnonmukaisen tuotannon ammattitaito. Hänen on oltava perehtynyt luonnonmukaisen maataloustuotannon perusteisiin ja oltava valmis täydentämään tietojaan ja taitojaan luonnonmukaisesta viljelystä. Viljelijän on henkilökohtaisesti suoritettava vähintään viiden päivän laajuinen luonnonmukaisen viljelyn peruskurssi tai hänellä on muuten oltava vastaavat tiedot luonnonmukaisen maataloustuotannon harjoittamisesta. Jos kyseessä on yhteisömuodossa harjoitettava maatilatalous, on maatilan hoidosta vastaavan henkilön täytettävä kyseinen koulutusvaatimus.

Luonnonmukaisesta tuotannosta tehtävän sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä toimittaa sopimuskauden alkuun mennessä kirjallisen selvityksen luonnonmukaisen maataloustuotannon koulutuksestaan tai ammattitaidostaan. Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta tai sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä, todistusta ei edellytetä.

Sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä liittyy luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja alkoholijuomien valvonnan järjestämisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa tarkoitettuun luonnonmukaisen kasvintuotannon valvontajärjestelmään tai edelleen kuuluu kyseiseen valvontajärjestelmään. Kun viljelijä on toimittanut tässä tarkoitettua sopimusta koskevan hakemuksen TE-keskukseen, hänen on samanaikaisesti jätettävä TE-keskukseen erillinen hakemus kasvintuotannon tarkastuskeskuksen, jäljempänä KTTK, vahvistamalla lomakkeella edellä mainittuun valvontajärjestelmään liittymisestä, ellei hän ennestään kuulu kyseiseen järjestelmään.

Sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta voidaan tehdä maatilan peltoalan pääosasta silloin kun sopimuksen ulkopuolelle jätettävät peltoalueet ovat vähäisiä eikä niillä laadun tai sijainnin vuoksi ole tarkoituksenmukaista harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa. Tällaisina peltoalueina voidaan pitää muun muassa talouskeskuksesta kaukana sijaitsevia suopeltoja tai muutoin huonosti luonnonmukaiseen viljelyyn soveltuvia peltoja kuten esimerkiksi ympäristötuen lisätoimenpiteenä olevat maatilan monimuotoisuuskohteet.

Luonnonmukaiseen tuotantoon on siirryttävä pääsääntöisesti siten, että kukin peruslohko siirretään kokonaisuudessaan yhdellä kertaa. Puutarhakasvien monivuotiset viljelyalat ja monivuotisten nurmikasvien siemensopimusalat voidaan siirtää kasvulohkoittain kahden ensimmäisen sopimusvuoden aikana. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitilojen laidunlohkot voidaan siirtää kasvulohkoittain kolmen ensimmäisen sopimusvuoden aikana. Näissä tapauksissa viljelijän on hakemuksen liitteenä olevaan liitekarttaan merkittävä kyseiset kasvulohkoittain siirrettävät alat ja ilmoitettava niiden pinta-alat.

Kasvihuoneviljelyssä on noudatettava maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 säädettyjä luonnonmukaisen kasvituotannon tuotantosääntöjä. Erityistukea ei kuitenkaan makseta kasvihuonealalta.

Hakemukseen, jolla haetaan luonnonmukaista tuotantoa koskevaa sopimusta, on liitettävä maatilan viljellyistä peltoalueista liitekartta ja kirjallinen viljelykiertosuunnitelma, jossa on määriteltävä kullakin lohkolla vuosittain viljeltävät kasvilajit tai lajiryhmät. Liitekarttana voidaan käyttää digitoitujen peruslohkokarttojen jäljennöksiä tai jos näitä ei ole käytettävissä, voidaan lohkot ilmoittaa 1:5 000 ortokartoilla tai 1:10 000 peruskartoilla. Maatilan viljelykierron on oltava luonnonmukaisen tuotannon kannalta tarkoituksenmukainen. Viljelykiertosuunnitelmaa voi muuttaa kesken sopimuskauden edellyttäen, että neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 säännösten mukaisia tuotantosääntöjä noudatetaan. Viljelykiertosuunnitelman ja siihen tehtävät muutokset voi tehdä joko viljelijä itse tai viljelijä ja neuvoja yhdessä. Viljelykiertosuunnitelman tarkastaa TE-keskuksen luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja alkoholijuomien valvonnan järjestämisestä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen nojalla valtuuttama tarkastaja.

Kasvinviljelytilalla, jolla on luonnonmukaista tuotantoa koskevassa sopimuksessa sitouduttu siirtämään pellot luonnonmukaiseen tuotantoon, on neljäntenä ja viidentenä sopimusvuotena oltava viljelyksessä viljaa, perunaa, sokeri- tai rehujuurikkaita, öljykasveja, kuitukasveja, vihanneksia mukaan lukien yrtit, marjoja tai hedelmiä yhteensä vähintään 30 prosenttia luonnonmukaisessa tuotannossa olevasta peltoalasta. Poikkeustapauksissa voidaan kuitenkin hyväksyä neljännen ja viidennen sopimusvuoden vuosittaiseksi määräksi keskimäärin 30 prosenttia, jos se maatilan yksittäisten lohkojen pinta-alojen ja viljelykiertosuunnitelman kannalta on perusteltavissa. Kasvinviljelytilalla, jolla pellot ovat jo luonnonmukaisessa tuotannossa, on sopimusvuosittain oltava viljelyksessä viljaa, perunaa, sokeri- tai rehujuurikkaita, öljykasveja, kuitukasveja, vihanneksia mukaan luettuna yrtit, marjoja tai hedelmiä yhteensä keskimäärin vähintään 30 prosenttia luonnonmukaisessa tuotannossa olevasta peltoalasta.

Sopimuslohkolla, jonka osalta maksetaan erityistukea, viljeltävä nurmi ei saa olla neljää satovuotta vanhempi lukuun ottamatta laidun-, sinimailas- ja vuohenhernealoja, joiden osalta voidaan hyväksyä vanhempikin nurmi, jos nurmen kasvukunto on edelleen hyvä. Koko sopimusala voi olla nurmea vain kotieläintiloilla, jos sato käytetään pääosin oman karjan rehuksi. Peltokasvien viljelykierrossa saa olla enintään 50 prosenttia samaa viljalajia, perunaa tai saman kasvisuvun yksivuotisia erikoiskasveja kuten esimerkiksi rypsiä ja rapsia.

Sadon käyttäminen lohkon lannoitukseen eli niin sanottu viherlannoitusnurmi hyväksytään enintään kahtena peräkkäisenä vuotena ja vain, jos viherlannoitus on viljelykiertosuunnitelmaan erikseen merkitty. Tällöin viherlannoitusnurmi ilmoitetaan ensimmäisenä vuotena peltokasvien tuen mukaisena kesantona ja toisena vuotena viherlannoitusalana. Kasvuston perustamiseen käytetyn siemenen painosta on oltava vähintään 20 prosenttia, mutta kuitenkin enintään 40 prosenttia sellaisia typensitojakasvin siemeniä, jotka hyväksytään peltokasvien tuen mukaisiksi kesantokasveiksi. Kyseisiä lohkoja voidaan hyväksyä pinta-alaltaan enintään yhtä paljon kuin on viljelykiertoon kuuluvien muiden kasvulohkojen pinta-ala. Peltokasvien tuen mukaiselta kesantoalalta ei saa korjata satoa.

Maatilalla, jolla on luonnonmukaista tuotantoa koskeva sopimus, voidaan avokesannointi hyväksyä vain silloin, kun avokesannoinnin jälkeen alalle kylvetään kyseessä olevaa kasvukautta seuraavan talviaikaisen kasvipeitteisyyden varmistamiseksi syysvilja tai sellainen kasvi, joka käyttää tehokkaasti muokkauskerroksen liukoista fosforia ja typpeä kuten esimerkiksi yksivuotinen raiheinä.

Maatilalla, jolla on luonnonmukaista tuotantoa koskeva sopimus ja jolla käytetään lannoitteena puuntuhkaa, voidaan puuntuhkaa käyttää koko sopimuskaudella enintään 2 500 kg peltohehtaaria kohden.

Sopimusta tehtäessä etusijalla ovat ne kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukisopimus lannan käytön tehostamisesta.

Hakemuslomakkeella on ilmoitettava tiedot lantaa luovuttavista tahoista. Kunkin luovuttajan osalta on ilmoitettava luovuttajan nimi, tilatunnus, osoite sekä vastaanotettavat lantalajit ja määrät. Lisäksi on ilmoitettava lannan kuljetusetäisyys. Hakemukseen on liitettävä jäljennökset kaikista lannan luovutussopimuksista, joista on käytävä ilmi lannan luovuttaja sekä vuosittain luovutettava lantamäärä lantalajeittain.

TE-keskuksen maaseutuosaston on sopimusta tehtäessä otettava huomioon, että kuljetusmatka luovuttavalta tilalta lantaa vastaanottavalle tilalle on kohtuullinen ja vuosittain vastaanotettava lantamäärä on sellainen, että se on mahdollista käyttää tilan peltojen lannoitteeksi ympäristötuen ehtojen mukaisesti. Erityistuki maksetaan niille peltohehtaareille, joille vastaanotettua lantaa on levitetty vähintään kymmenen m ³ , turkiseläinten lantaa viisi m ³ , hehtaaria kohti.

Viljelijän on noudatettava lannan varastoinnista ja käytöstä annettuja määräyksiä. Vastaanotettu lanta on levitettävä pelloille kasvien lannoitteeksi ympäristötuen ehtojen mukaisesti. Lannanlevitysmäärät on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Jos lantaa vastaanotetaan yhteislantalasta, on lannan sisältämä typpi ja fosfori laskettava mukaan ravinnemääriin kyseisestä lannasta tehdyn lanta-analyysin tietojen perusteella.

Sopimuksen tehnyt viljelijä ei saa luovuttaa omalla tilallaan syntyvää lantaa käytettäväksi tilan ulkopuolella eikä lantaa luovuttava viljelijä voi tehdä lannan käytön tehostamista koskevaa sopimusta. Jos viljelijä itse toimittaa lantaa yhteislantalaan, ei viljelijä voi tehdä sopimusta kyseisen lantalan lannan vastaanotosta. Jos viljelijä on osakas esimerkiksi osakeyhtiössä, hän ei voi tehdä sopimusta lannan käytön tehostamisesta kyseisen osakeyhtiön luovuttamasta lannasta.

Maatilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä yhden tai useamman tuotantoyksikön muodostamaa kokonaisuutta, jota yksittäinen viljelijä hallitsee tai viljelijät hallitsevat muun muassa omistajana.

Sopimusta tehtäessä etusija on niillä kohteilla, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sopimus maataloustuotannon laajaperäistämisestä, joilla on vedenottamo sekä kohteilla, joilla voidaan katsoa olevan erityinen pohjaveden suojelutarve. Sopimusta ei voida tehdä ja korvausta maksaa sellaisista toimenpiteistä, joista viljelijä on saanut korvauksen vesioikeuden päätöksen perusteella.

Suunnitelmassa on yksilöitävä vuosittaiset viljelytoimenpiteet sekä ne rajoitukset, joihin viljelijä hakemuksellaan sitoutuu sekä edellä mainituista rajoituksista aiheutuvat yksilöidyt kustannukset. Rajoitukset voivat koskea pellon muokkausta, lannoitusta ja karjanlannan käyttöä, kasvinsuojeluaineiden käyttöä, kesannointia ja laiduntamista. Suunnitelman on sisällettävä selostus siitä, miten toimenpiteet edistävät tässä pykälässä tarkoitetulle sopimukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Sopimukseen haetun pellon sijainti pohjavesialueella on lisäksi esitettävä hakemukseen liittyvässä kartassa.

Sopimuksessa on määriteltävä viljelyä koskevat rajoitukset ja tehtävät toimenpiteet, jotka riippuvat pohjavesialueen ja sopimukseen haetun alueen olosuhteista.

Ravinteiden käyttö ja muut sopimusalalla tehdyt viljelytoimenpiteet on kirjattava sopimuslohkoittain lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Sopimuksia tehtäessä ovat etusijalla arvokkaiksi luokitellut ja Natura-verkostoon kuuluvat perinnebiotoopit sekä kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukisopimus perinnebiotooppien hoidosta. Näiden lisäksi etusijalla sopimuksia tehtäessä ovat myös arvokkaiden alueiden yhteydessä olevat, kunnostuskelpoiset kohteet sekä paikallisesti arvokkaat kohteet.

Metsälaitumia voidaan hyväksyä sopimukseen silloin, kun sopimukseen haettu metsälaidun täyttää joitakin seuraavista edellytyksistä:

Hoitotoimia voivat olla esimerkiksi niitto, niittojätteen keruu ja poiskuljetus, lehdestys, laidunnus, aitojen rakentaminen ja kunnostus, laiduneläinten juomaveden järjestäminen, laiduneläinten kuljetukset ja valvonta, puiden ja pensaiden raivaus tai harvennus, kulotus sekä karjatalouteen liittyvien rakennelmien kunnostus. Perinnebiotooppia ei saa muokata, lannoittaa, käsitellä torjunta-aineilla, ojittaa tai metsittää.

Niitetty kasvillisuus on korjattava pois ellei hyväksytty suunnitelma muuta edellytä. Laidunnus on toteutettava niin, ettei se aiheuta alueen kasvillisuuden haitallista rehevöitymistä tai eroosiota. Eläinten lukumäärää tiettyä laidunalaa kohti on sovitettava niin, että eläimet pääsääntöisesti elävät laitumen tuoton varassa ilman lisärehua tai laidunkierto on järjestettävä niin, että laitumen ollessa loppuun syöty siirretään eläimet toiselle laitumelle. Laidunnettava perinnebiotooppi on pääsääntöisesti erotettava aidalla muista laidunalueista, eikä perinnebiotooppeja tule käyttää pelkästään yölaitumina. Hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on otettava huomioon mahdollisten uhanalaisten lajien esiintyminen ja niiden säilymisen turvaaminen.

Sopimusalue voi olla peltoa tai peltoalueisiin välittömästi liittyvää muuta aluetta. Lisäksi viljely- ja karjatalouskäytön ulkopuolelle jääneet alueet voidaan hyväksyä sopimukseen, jos niillä on nähtävissä merkkejä aiemmasta laidunnuksesta tai muusta maatalouskäytöstä. Peltoon välittömästi liittyvät metsän reunavyöhykkeet ja niiden kunnostus ja hoito voidaan sisällyttää sopimukseen, mutta muussa tapauksessa sopimusta ei voi tehdä metsäalueille.

Etusijalla sopimuksia tehtäessä ovat valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut ja Natura-verkostoon kuuluvat maatalousalueiden luontokohteet sekä kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukisopimus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä.

Viljelijän on ennallistettava tai hoidettava taikka tehtävä kumpiakin toimenpiteitä erillisen suunnitelman mukaisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiksi arvioituja maatalousympäristön kohteita. Tällaisia ovat muun muassa uhanalaisten lajien esiintymispaikat, olemassa olevat tulvapellot, pienet kosteikot ja avo-ojat, pelloilla sijaitsevat metsäsaarekkeet sekä erilaiset pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet sekä peltoalueilla olevat lintujen ja muiden eläinten levähdys- ja ruokailualueet. Hanke voi käsittää myös esimerkiksi lintutornin ja sinne vievien polkujen perustamisen sopimusalueelle.

Suunnitelman on pääsääntöisesti oltava koko tilan tai merkittävän osan siitä kattava luonnonhoitosuunnitelma, jossa on selvitetty alueen arvokkaat ja kunnostamiskelpoiset kohteet sekä niiden hoitotavat.

Sopimusaluetta ei saa metsittää, lannoittaa eikä käsitellä torjunta-aineilla. Laidunnus on tapauskohtaisesti sallittua ja se tulee toteuttaa niin, että se ei aiheuta alueen kasvillisuuden haitallista rehevöitymistä tai eroosiota. Toteutuksessa käytettävien kasvilajien on oltava alueelle tyypillisiä luonnonkasveja.

Pellon ja metsän reunavyöhykkeen enimmäisleveys on 20 metriä. Pellolla sijaitseva metsäsaareke voi olla enintään 0,5 hehtaarin kokoinen.

Sopimusalue voi olla peltoa tai peltoalueisiin välittömästi liittyvää muuta aluetta. Lisäksi viljely- ja karjatalouskäytön ulkopuolelle jääneet alueet voidaan hyväksyä sopimukseen, jos niillä on nähtävissä merkkejä aiemmasta laidunnuksesta tai muusta maatalouskäytöstä. Peltoon välittömästi liittyvät metsän reunavyöhykkeet ja niiden kunnostus ja hoito voidaan sisällyttää sopimukseen, mutta muussa tapauksessa sopimusta ei voi tehdä metsäalueille.

Sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat valtakunnallisesti ja alueellisesti arvokkailla maisema-alueilla sijaitsevat kohteet sekä kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukisopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta. Näiden lisäksi etusijalla sopimuksia tehtäessä ovat myös taajamien ja matkailullisesti merkittävien reittien sekä liikenneväylien läheiset kohteet.

Toimenpiteisiin voivat kuulua esimerkiksi puuston ja pensaiden harventaminen tai poistaminen maiseman avaamiseksi, pienimuotoisten kosteikkojen perustaminen ja hoitaminen, yksittäispuiden hoitaminen, puukujanteiden perustaminen ja uusiminen, maisemavaurioiden korjaaminen, pellon ja metsän reunavyöhykkeen hoitaminen, maisemakasvien viljely, perinteisen maatalouden rakennelman kunnostaminen tai pienimuotoiset istutukset. Tapauskohtaisesti hoitotoimiin voi kuulua myös laiduntaminen muiden toteutettavien toimenpiteiden lisäksi. Toimenpiteiden on perustuttava paikallisiin luonnon edellytyksiin ja toteutuksessa on kiinnitettävä huomiota alueellisiin erityispiirteisiin, maisemaan ja kulttuuriperinteeseen. Rakennelmia kunnostettaessa on säilytettävä paikalliset tyyppiratkaisut. Rakennelmat on kunnostettava mahdollisimman paljon alkuperäisiä materiaaleja ja työtapoja käyttäen.

Sopimuseläinten on oltava numeroituja eli identifioituja. Sopimukseen haetun nautaeläimen on oltava Maatalouden Laskentakeskuksen ylläpitämässä eläintunnisterekisterissä. Nautaeläimillä on käytettävä virallisia korvamerkkejä ja niistä on esitettävä ajan tasalla oleva Nautaeläinluettelo-niminen asiakirja. Lampaat voidaan merkitä loveamalla korva tai metallisilla tai muovisilla korvamerkeillä.

Sopimuseläinten on kuuluttava vähintään yhteen luotettavaan tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmään, josta ilmenee eläinten polveutuminen. Hyväksyttäviä rekistereitä ovat lammastarkkailurekisteri, karjantarkkailurekisteri, kantakirjarekisteri ja geenipankkirekisteri.

Sopimuseläimistä pidetään valitun tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmän mukaista kirjanpitoa, josta ilmenee eläinten sukupuoli, syntymätunnus, syntymäaika, rotutunnus tai isä ja emänisä sekä lisäksi tiedot eläimen käytöstä rodun lisäämiseen. Jos eläin on ostettu toiselta tilalta, on ilmoitettava, miltä tilalta eläin on tullut. Polveutumistiedoissa ilmoitetaan eläimen syntymätunnus tai muu vastaava tunnus, syntymäaika, rotutunnus tai isä ja emänisä, joiden on oltava hakemuksessa ilmoitettua rotua.

Sopimuksessa viljelijä sitoutuu säilyttämään sopimukseen sisältyvän alkuperäisrodun geeniperimän siten, että rodun lisäämisessä käytetään vain kyseiseen alkuperäisrotuun kuuluvaa eläinainesta. Tukea maksetaan sekä uros- että naaraspuolisista eläimistä. Sopimuksen tehdessään tuen hakija sitoutuu pitämään sopimuksessa mainitun eläinmäärän sopimuskauden loppuun asti. Sopimuseläinten lukumäärä ei saa vähentyä sopimuskauden aikana. Poistettavien eläinten tilalle on otettava viivytyksettä samaan alkuperäisrotuun kuuluvia, tukiehdot täyttäviä eläimiä. Korvaavien eläinten identifiointitiedot on viivytyksettä ilmoitettava TE-keskukseen.

Jos eläinmäärä kuitenkin muuttuu viljelijästä riippumattomasta syystä, sopimusta voidaan tältä osin tarkistaa. Jos eläin kuolee, se voidaan korvata toisella tukiehdot täyttävällä eläimellä. Jos eläimen korvaaminen ei ole mahdollista, voidaan sopimuksen mukaista eläinmäärää vähentää.

Eläinten muuntamiseksi eläinyksiköiksi käytetään seuraavia kertoimia:

Sopimus lampaista voidaan tehdä, kun vähintään vuoden ikäisiä lampaita on vähintään kaksi eläintä ja naudoista silloin, kun vähintään vuoden ikäisiä nautoja on vähintään yksi eläin. Yhteen sopimukseen voidaan sisällyttää vain saman alkuperäisrodun eläimiä.

Sopimusta voidaan tarkistaa eläinmäärän osalta sopimusvuoden alusta eli 1 päivästä kesäkuuta lähtien, jolloin sopimukseen hyväksyttävien eläinten on oltava vähintään vuoden ikäisiä. Eläinmäärän lisäystä on haettava erikseen edellä mainittuun päivämäärään mennessä TE-keskukselta.

Jos viljelijällä on maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu alkuperäisrotujen kasvattamista koskeva sopimus, ja viljelijä on hakenut vuonna 2000 24 §:ssä tarkoitettua sopimusta alkuperäisrotujen eläimistä, joita ei voida sanottuun sopimukseen hyväksyä, voidaan viljelijän vuonna 2000 jättämä tässä tarkoitettu hakemus sopimuksen tekemiseksi katsoa vuosittaiseksi maksatusta koskevaksi hakemukseksi ja hakemukseksi sopimuksen eläinmäärän lisäämisestä.

Alkuperäiskasvien viljelystä tehtävän sopimuksen edellytyksenä on, että kysymyksessä on rekisteröity maatiaiskanta, joka eroaa ulkoisilta ominaisuuksiltaan muista lajikkeista, tai rekisteröity uhanalainen vanha kauppalajike. Erottuvuus on todettava lajiketutkimuksessa. Lajike on ensin rekisteröitävä ja viljelijän on tehtävä ylläpitosopimus KTTK:n kanssa. Vasta tämän jälkeen voidaan viljelijän kanssa tehdä erityistukisopimus. Sopimuksessa viljelijä sitoutuu viljelemään yhden hehtaarin sopimusalalla sopimuksessa mainittua lajiketta sopimuksessa määritellyillä peruslohkoilla koko sopimuskauden ajan.

Kasvukauden aikana viljelijän on pidettävä maatiaislajikkeen tai vanhan lajikkeen viljelystä ympäristötukijärjestelmän mukaisia lohkokohtaisia muistiinpanoja ja lähetettävä tästä ote KTTK:lle kasvukauden päättymisen jälkeen. Vuosi-ilmoituksen lisäksi ylläpitoviljelyä seurataan viljelystarkastusten ja kenttäkoetarkastusten avulla. Sopimuskauden aikana KTTK tekee tilalle vähintään yhden viljelystarkastuksen, nurmikasveilla pääsääntöisesti sinä vuonna, jona viljelijä aikoo korjata uuden ylläpitoerän. Viljelystarkastuksessa todetaan lajikkeen aitous tutkimalla, onko kasvusto kuvausta vastaava. Lisäksi tarkastetaan, esiintyykö viljelyksellä haitallisessa määrin vieraita lajikkeita tai muita haitallisia viljelykasveja sekä noudatetaanko eristysetäisyyksiä. Myös varastotilanne tarkastetaan. Viljelijän on itse pyydettävä viljelystarkastus tilalleen KTTK:n siementarkastusosastolta viimeistään 22 päivänä toukokuuta sinä vuonna, jona tarkastus halutaan tehtävän.

Kerran sopimuskauden aikana tutkitaan kenttäkoetarkastuksen avulla kannan aitouden säilyminen ja mahdolliset kannan ilmiasussa tapahtuneet muutokset. Viljelijän on toimitettava uudesta ylläpitoerästä virallinen näyte KTTK:lle viimeistään 15 päivänä huhtikuuta neljäntenä sopimusvuonna. Jos tämä ei ole nurmikasvien ylläpitoviljelyksillä mahdollista ja sopimusta aiotaan jatkaa, näytteen voi toimittaa myös viimeisenä sopimusvuotena ennen 15 päivää huhtikuuta.

Viljelijällä saa yhden hehtaarin sopimusalan lisäksi olla saman lajikkeen muun markkinointikelpoisen siemenen tuotantoa sopimustilalla vuosittain enintään 15 hehtaaria, mutta muun muassa rehuksi ja leipäviljaksi viljeltävää alaa ei rajoiteta. Tilalla on varastoitava vähintään sellainen määrä sopimuslajikkeen siementä, että määrä on vähintään kaksi kertaa ylläpitoalan eli yhden hehtaarin kylvömäärä. Viljoilla tämä kaksinkertainen kylvömäärä on 500 kg.

Viljoja on pääsääntöisesti lisättävä vuosittain. Nurmikasveilla ylläpitoviljelystä ei tarvitse perustaa joka vuosi, mutta kuitenkin siten, että uusi ylläpitoerä korjataan tilan normaalikäytännön mukaisesti, esimerkiksi toisena tai kolmantena vuotena kasvuston perustamisesta. Nurmelta voidaan perustamisvuoden jälkeen korjata joko rehusato tai siemensato markkinointitarkoitusta varten. Nurmikasvien yksittäisen ylläpitoviljelyksen ikä voi olla korkeintaan kolme perustamisvuoden jälkeistä vuotta. Ylläpidon on tapahduttava viljelijän tavanomaisesti käyttämin menetelmin, jotka kirjataan ennen sopimuksen solmimista tehtävässä viljelmätarkastuksessa.

Ylläpitoalalla on estettävä sekoittuminen tai risteytyminen muiden saman lajin lajikkeiden kanssa. Lisäksi viljelijän on kiinnitettävä huomiota esikasveihin sekä ristipölytteisten lajien osalta riittäviin eristysetäisyyksiin.

Viljoilla ja heinäkasveilla on oltava kulunut kaksi vuotta ja nurmipalkokasveilla kolme vuotta siitä, kun lohkolla on viimeksi viljelty saman kasvilajin eri lajiketta tai saman lajikkeen aitoudeltaan tuntematonta erää.

Lohkoilla on noudatettava seuraavia eristysetäisyyksiä sellaisiin kasvustoihin nähden, joiden kanssa ei-toivottu risteytyminen on mahdollista: rukiilla 300 metriä sekä nurmiheinillä ja nurmipalkokasveilla 200 metriä.

Ohran, kauran ja vehnän siemenviljelys ei saa sijaita niin lähellä toista saman lajin viljelystä, että on olemassa sekoittumisvaara esimerkiksi korjuun yhteydessä.

Sopimuksen teko edellyttää, että maaperän happamuus on noin 0,5 metrin syvyydessä alle pH 4,5 ja että maalaji on hietaa tai sitä hienompaa lajittunutta kivennäismaata. Multamailla maalajivaatimusta sovelletaan noin puolen metrin syvyydellä olevaan maakerrokseen, muilla mailla muokkauskerrokseen.

Tehostetussa peltojen kalkituksessa peltoja on kalkittava vähintään 25 tonnia/hehtaari viiden vuoden aikana. Sopimusalalla on joka vuosi kalkittava jotain lohkoa. Tukea maksetaan peruskalkituksen (10 tonnia/ha) ylittävältä osalta. Kalkitukseen on käytettävä liukoisuudeltaan ja hienoudeltaan riittävän tehokkaita ja puhtaita kalkitusaineita. Tehostettu peltojen kalkitus on toteutettava aluekokonaisuuksina, jotka soveltuvat seurantaan.

Sopimuksen teko edellyttää, että maaperän happamuus on noin 0,5 metrin syvyydessä alle pH 4,5 ja että maalaji on hietaa tai sitä hienompaa lajittunutta kivennäismaata. Multamailla maalajivaatimusta sovelletaan noinpuolen metrin syvyydellä olevaan maakerrokseen, muilla mailla muokkauskerrokseen.

Kalkkisuodinojituksessa salaojakaivanto täytetään täyttömaalla, johon on sekoitettu poltettua kalkkia. Hanke voidaan toteuttaa myös sekoittamalla kalkkia täyttömaahan, jolla peitetään pienen valtaojan putkitus. Kalkkia tarvitaan savimaalla keskimäärin viisi prosenttia maan märkäpainosta. Kalkkisuodinojituksen tekniseen toteutukseen ja maalajin ominaisuuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun hanke toteutetaan happamalla sulfaattimaalla tarkoituksena happamuuden torjunta. Kalkkisuodinojitus on toteutettava aluekokonaisuuksina, jotka soveltuvat seurantaan.

Jos lohkolla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu kalkkisuodinojitusta koskeva erityistukisopimus, ei tässä tarkoitettua kalkkisuodinojitussopimusta voida tehdä.

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä heinäkuuta 2000.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.