144/2000

Metsätalouden ympäristötuella voidaan korvata maanomistajalle metsän biologisen monimuotoisuuden tai erityisen tärkeän elinympäristön ominaispiirteiden säilyttämisestä tai muusta luonnonhoidosta aiheutuvat vähäistä suuremmat lisäkustannukset tai menetykset.

Ympäristötuki tulee ensisijaisesti kohdistaa metsälain (1093/1996) 10 §:ssä tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämiseen.

Käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa metsäkeskus voi myöntää ympäristötukea myös muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin kohteisiin.

Ympäristötuen myöntämisen edellytyksenä on, että ympäristötukihakemuksen kohteena olevan metsän hakkuuarvo on yli 40 000 markkaa tai yli neljä prosenttia hakijan saman kunnan alueella omistamien kaikkien metsien, mukaan luettuna ympäristötukihakemuksen kohteena oleva metsä, hakkuuarvosta.

Maanomistajan kustannukseksi 1 momentin mukaan jäävän osuuden alittava menetys otetaan huomioon ympäristötukea määritettäessä vain yhteen kertaan saman kunnan alueella.

Ympäristötuki koostuu peruskorvauksesta, hakkuuarvokorvauksesta ja muusta korvauksesta.

Peruskorvaus on metsäkeskuksen toimialueen kolmen edellisen kalenterivuoden puukuutiometrin keskikantohinnan aritmeettinen keskiarvo kerrottuna kymmenellä ympäristötukikohteen kutakin alkavaa hehtaaria kohden.

Hakkuuarvokorvaus on se osa ympäristötukikohteen hakkuuarvosta, joka ylittää 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähäiseksi haitaksi katsottavan omavastuuosuuden.

Muuta korvausta voidaan maksaa muun muassa ympäristötukikohteella tehtävistä ympäristönhoitotöistä, ympäristötukisopimuksen valmisteluun liittyvistä metsänarviointitöistä, hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisesta sekä ympäristötukikohteen rajaamisesta ja maastoon merkitsemisestä aiheutuvista töistä.

Hakkuuarvokorvauksen perustana oleva metsän hakkuuarvo lasketaan kertomalla välittömästi hakattavissa olevan puuston määrä metsäkeskuksen toimialueen kolmen edellisen kalenterivuoden puukuutiometrin keskikantohinnan aritmeettisella keskiarvolla.

Välittömästi hakattavissa olevaksi puustoksi katsotaan se puusto, joka on metsälain mukaan hakattavissa ja jolla on yleisesti kysyntää paikkakunnalla. Metsälain 10 §:ssä tarkoitetulla metsikkökuviolla olevaa välittömästi hakattavaa puustoa määriteltäessä ei kuitenkaan oteta huomioon elinympäristön ominaispiirteiden säilyttämisvelvoitetta eikä odotusarvoa.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa Metsäntutkimuslaitoksen esityksestä vuosittain kunkin metsäkeskuksen toimialueen kolmen edellisen kalenterivuoden puukuutiometrin keskikantohinnan aritmeettisen keskiarvon.

Kutakin kalenterivuotta kohti laskettavan tuen määrä on yksi kolmaskymmenesosa 4 §:n 2 momentissa tarkoitetusta peruskorvauksesta ja 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta hakkuuarvokorvauksesta.

Ympäristötukea ei jaksoteta 4 §:n 4 momentissa tarkoitetun muun korvauksen osalta.

Ympäristötuesta laaditaan maanomistajan ja metsäkeskuksen välinen sopimus, josta käyvät ilmi sopimukseen kuuluvien kiinteistöjen yksilöintitiedot, sopimuksen kohteena olevat alueet, sopimusaika, käyttörajoituksen sisältö, mahdolliset ympäristönhoitotyöt, ympäristötuen laskennassa käytettävät perusteet, ympäristötuen maksuajankohdat sekä ympäristötuen takaisinperintä- ja sopimuksen voimassaoloehdot. Sopimukseen liitetään 1:10 000 tai 1:20 000 mittakaavaan laadittu peruskartta- tai maastokarttakopio sopimuksen tarkoittamasta alueesta.

Jos sopimuksen kohteena olevaan alueeseen kohdistuu kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityinen oikeus, oikeudenhaltija allekirjoittaa ympäristötukisopimuksen yhdessä maanomistajan kanssa. Sopimukseen otetaan tällöin määräys tuensaajasta.

Sopimukseen on sisällytettävä määräys maanomistajan velvollisuudesta huolehtia siitä, että luovuttaessaan sopimuksen kohteena olevan alueen tai sen osan, luovutuskirjassa on ehto, jonka mukaan uusi omistaja sitoutuu täyttämään ympäristötukisopimuksen velvoitteet sopimuskaudesta jäljellä olevan ajan sekä että maanomistaja sitoutuu toimittamaan luovutuskirjasta viipymättä jäljennöksen metsäkeskukselle.

Sopimukseen on sisällytettävä määräys siitä, että sopimuksen kohteena olevalla alueella ei saa suorittaa toimenpiteitä ilman metsäkeskuksen yksittäistapauksessa antamaa suostumusta. Sopimukseen voidaan sisällyttää määräys sopimuksen kohteena olevalla alueella sijaitsevan elinympäristön ominaispiirteiden säilymistä edistävistä toimenpiteistä.

Ympäristötukisopimus on voimassa kolmekymmentä vuotta.

Ympäristötukisopimukseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet lakkaavat sopimusajan umpeuduttua. Metsäkeskuksella on oikeus purkaa sopimus, jos maanomistaja ei ole noudattanut sopimusehtoja.

Jos metsäkeskuksella ei ole osoittaa ympäristötukeen käytettäviä määrärahoja, sopimus raukeaa ilman muita seuraamuksia.

Jos sopimuksen kohteena olevan alueen omistaja vaihtuu, uudella omistajalla on oikeus irtisanoa sopimus ilmoittamalla irtisanomisesta kirjallisesti metsäkeskukselle kuuden kuukauden kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä. Irtisanominen tulee voimaan, kun uusi omistaja on maksanut metsäkeskukselle takaisin sopimuskaudesta jäljellä olevia täysiä kalenterivuosia vastaavan osan maksetusta ympäristötuesta ja takaisin maksettavalle tuelle lasketun vuotuisen koron, joka on kaksi kertaa kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun koron suuruinen.

Metsäkeskus myöntää ja maksaa ympäristötuen kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Metsäkeskuksen tulee varmistua sopimusehtojen noudattamisesta ennen kuin seuraavan kymmenvuotiskauden tuki maksetaan.

Ympäristötuen 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun peruskorvauksen ja 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun hakkuuarvokorvauksen maksuperusteena on maksuajankohtaa edeltävien kolmen kalenterivuoden puukuutiometrin keskikantohinnan aritmeettinen keskiarvo metsäkeskuksen toimialueella. Puuston määränä käytetään sopimuksen kohteena olevalla alueella hakemusajankohtana ollutta määrää.

Jos metsäkeskus on 9 §:n 1 momentin nojalla purkanut ympäristötukisopimuksen, metsäkeskus perii maksetun tuen kokonaisuudessaan takaisin, jollei se ole ilmeisen kohtuutonta. Jos sopimuksen kohteena olevan alueen omistaja on vaihtunut, tuki peritään takaisin siltä omistajalta, joka ei ole noudattanut ympäristötuesta tehtyä sopimusta.

Ympäristötuen takaisinperinnässä noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 28, 29 ja 30 §:ssä säädetään.

Ympäristötukihakemuksen tultua vireille metsäkeskus laskee ympäristötuen määrän ja neuvottelee omistajan kanssa sopimuksen ehdoista. Ympäristötukihakemuksessa tulee esittää selvitys hakemuksen kohteena olevan metsän sekä hakijan saman kunnan alueella omistamien muiden metsien hakkuuarvosta.

Kun ympäristötukisopimus on tehty metsäkeskuksen, maanomistajan ja mahdollisen kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun oikeuden haltijan välillä, metsäkeskus tekee päätöksen ympäristötuen myöntämisestä ja maksamisesta. Sopimuksen voimassaoloaikana metsäkeskus valvoo sopimusehtojen noudattamista.

Kiinteistörekisteriin tehtävää merkintää varten metsäkeskus lähettää asianomaiselle kiinteistörekisterin pitäjälle viipymättä jäljennöksen ympäristötukisopimuksesta karttoineen. Metsäkeskus lähettää kiinteistörekisterinpitäjälle myös tiedon ympäristötukisopimuksen raukeamisesta, irtisanomisesta, purkamisesta ja sopimusehtojen muuttamisesta.

Jos ympäristötukisopimuksen tehnyttä maanomistajaa verotetaan tuloverolain (1535/1992) 140 §:n nojalla maatilatalouden tuloverolain (543/1967) mukaan lasketusta metsätalouden puhtaasta tulosta, metsäkeskus antaa maanomistajalle todistuksen sopimusalueen metsätaloudellisen käytön estymi-sestä. Todistuksessa yksilöidään sopimusalueen sijainti ja pinta-ala jaoteltuna maatilatalouden tuloverolain 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin veroluokkiin.

Tämä päätös tulee voimaan 16 päivänä helmikuuta 2000.

Siihen asti kunnes maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut 5 §:n 3 momentin mukaisen keskikantohinnan, käytetään ympäristötuen laskennassa seuraavia Metsäntutkimuslaitoksen esittämiä metsäkeskuskohtaisia vuosien 1997 ja 1998 keskikantohintojen perusteella laskettuja aritmeettisia keskiarvoja:

Tällä päätöksellä kumotaan maa- ja metsätalousministeriön 16 päivänä kesäkuuta 1997 kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetusta ympäristötuesta erityisen tärkeillä elinympä- ristöillä antama määräys siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.