Maa- ja metsätalousministeriön asetus TSE-riskiaineksen käsittelystä
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 1197/2000
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 169/2000 (Julkaistu 27.12.2000)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) nojalla:
1 lukuYleiset säännökset
1 §Tarkoitus ja soveltamisala
Tämän asetuksen tarkoituksena on estää tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE-taudit) taudinaiheuttajien leviäminen ihmisiin ja eläimiin eläimistä saatavien tuotteiden välityksellä.
Asetusta sovelletaan nautaeläinten, lampaiden ja vuohien osiin, jotka voivat aiheuttaa TSE-tautien leviämisen vaaraa ( TSE-riskiaines ). Asetus koskee riskiaineksen poistamista eläimistä sekä sen kuljetusta, varastointia, käsittelyä ja hävittämistä.
2 §Soveltamisalan rajaus
Tätä asetusta ei sovelleta TSE-riskiaineksen poistamiseen eläimistä ja sen käsittelyyn ja varastointiin teurastamoissa, teurastuspaikoissa ja leikkaamoissa. Asetus kuitenkin koskee näissä laitoksissa syntyvän riskiaineksen kuljetusta pois laitoksista, käsittelyä laitosten ulkopuolella ja hävittämistä. Riskiaineksen poistamisesta teurastuksen ja lihan leikkaamisen yhteydessä säädetään erikseen TSE-riskiaineksen erottamisesta teurastamossa, teurastuspaikassa ja leikkaamossa sekä luulihan valmistuskiellosta annetussa maaja metsätalousministeriön asetuksessa (18/EEO/2000).
Asetusta ei myöskään sovelleta seuraaviin tuotteisiin:
kosmeettiset valmisteet, lääkkeet sekä terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet, sekä näiden tuotteiden raaka-aineet ja välituotteet;
tuotteet, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi elintarvikkeissa, rehuissa tai lannoitteissa, sekä näiden tuotteiden raaka-aineet ja välituotteet; sekä
tutkimukseen, opetukseen tai näyttelyihin tarkoitetut eläimistä saatavat tuotteet, joita ei käytetä ihmisten tai muiden kuin tutkimuksia varten pidettyjen eläinten ravinnoksi.
Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva TSE-riskiaines on pidettävä erillään 2 momentissa tarkoitetuista tuotteista.
3 §Muut säännökset
TSE-riskiainekseen sovelletaan eläinjätettä koskevia säännöksiä, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä. Eläinjätteestä säädetään eläinjätteen käsittelystä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1022/2000).
4 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
TSE-riskiaineksella tai riskiaineksella seuraavia eläinten kudoksia:
yli 12 kuukauden ikäisten nautaeläinten kallo, aivot ja silmät, nielurisat (tonsillat) ja selkäydin;
yli 12 kuukauden ikäisten lampaiden ja vuohien sekä sellaisten lampaiden ja vuohien, joiden ikenistä on puhjennut pysyvä etuhammas, kallo, aivot ja silmät, nielurisat (tonsillat) ja selkäydin;
nautaeläinten suolet pohjukaissuolen (duodenum) alusta peräsuolen (rectum) loppuun asti, ei kuitenkaan suolten sisältö;
lampaiden ja vuohien perna;
a, b, c ja d alakohdissa tarkoitettua kudosta sisältävä kuollut eläin tai eläimen osa, josta tätä kudosta ei ole poistettu.
riskiaineksen tuottajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka toiminnassa syntyy riskiainesta;
käsittelemättömällä riskiaineksella riskiainesta, jota ei ole käsitelty tämän asetuksen mukaisesti;
esikäsittelyllä riskiaineksen käsittelyä taudinaiheuttajien tuhoamista varten ennen aineksen hävittämistä tai hautaamista;
riskiaineksenesikäsittelylaitoksella laitosta, jossa riskiaines esikäsitellään;
riskiaineksenpolttolaitoksella laitosta, jossa riskiaines hävitetään polttamalla; sekä
riskiaineksen käsittelylaitoksella riskiaineksen esikäsittelylaitosta ja riskiaineksen polttolaitosta.
5 §Valvontaviranomaiset
Tämän asetuksen noudattamisen valvontaa johtaa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto.
Tässä asetuksessa tarkoitettuja valvontaviranomaisia ovat:
läänin alueella läänineläinlääkäri;
kunnan alueella kunnaneläinlääkäri;
riskiaineksen esikäsittelylaitoksissa Kasvintuotannon tarkastuskeskus; sekä
riskiaineksen polttolaitoksissa ja käsittelemättömän riskiaineksen varastoissa kunnaneläinlääkäri.
2 lukuRiskiaineksen käsittely ja varastointi
6 §Riskiaineksen poistaminen eläimistä
TSE-riskiaines saadaan poistaa kuolleista eläimistä tai niiden osista vain riskiaineksen esikäsittelylaitoksessa. Riskiaineksen poistaminen näytteenottoa tai tutkimusta varten on kuitenkin sallittua myös muualla.
Riskiaineksen poistamisesta teurastamossa, teurastuspaikassa ja leikkaamossa säädetään 2 §:ssä tarkoitetussa asetuksessa.
7 §Riskiaineksen tuottajan velvollisuudet
Riskiaineksen tuottajan on huolehdittava, että riskiaines käsitellään tai toimitetaan käsiteltäväksi tässä asetuksessa säädetyllä tavalla.
Jos riskiaineksen tuottaja ei voi luotettavasti erotella riskiainesta muusta eläinjätteestä, kaikkea hänen tuottamaansa eläinjätettä on käsiteltävä riskiaineksena.
8 §Riskiaineksen kerääminen ja kuljetus
TSE-riskiaines on kerättävä ja kuljetettava liitteen 1 mukaisesti.
9 §Riskiaineksen varastointi
TSE-riskiainesta, on oltava hyväksytty käyttötarkoitustaan varten. Uusi tai olennaisesti muutettu varasto saadaan ottaa käyttöön vasta hyväksymisen jälkeen. Hyväksymistä ei kuitenkaan tarvita riskiaineksen tilapäiselle säilytyspaikalle, joka sijaitsee riskiaineksen syntymispaikan välittömässä läheisyydessä, eikä myöskään varastolle, joka sijaitsee riskiaineksen käsittelylaitoksen taikka teurastamon tai teurastuspaikan yhteydessä.
Varaston hyväksymistä on haettava kirjallisesti. Hyväksymisestä päättää kunnaneläinlääkäri, jonka toimialueella varasto sijaitsee. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava varasto ennen hyväksymistä koskevan asian ratkaisemista.
Varaston hyväksymisen edellytykset ovat:
varasto täyttää liitteen 2 mukaiset vaatimukset; sekä
riskiaines kuljetetaan varastoon ja sieltä pois liitteen 1 mukaisesti.
10 §Riskiaineksen käsittely
TSE-riskiaines on käsiteltävä:
riskiaineksen polttolaitoksessa; taikka
riskiaineksen esikäsittelylaitoksessa ja sen jälkeen
riskiaineksen polttolaitoksessa; tai
hautaamalla kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1977) tarkoitetulle kaatopaikalle, joka saa ottaa vastaan tällaista jätettä.
Riskiaineksen muu käsittely on sallittua seuraavasti:
riskiaines saadaan haudata maahan, jos sitä syntyy vaikeapääsyisessä paikassa tai niin vähäisiä määriä kerrallaan, että sen kuljetus riskiaineksen käsittelylaitokseen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia; sekä
valvontaviranomainen saa määrätä riskiaineksen poltettavaksi tai haudattavaksi maahan valvontaviranomaisen valvonnassa, jos:
riskiaineksen kuljettaminen aiheuttaisi eläintautien leviämisen vaaraa;
käsittely riskiaineksen esikäsittelylaitoksessa ei poistaisi haitallisia vieraita aineita riskiaineksesta; tai
riskiaineksen käsittelylaitos ei voi ottaa vastaan riskiainesta.
Edellä 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa riskiaineksen hautaamisessa on noudatettava, mitä eläinjätteen käsittelystä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksen liitteessä 3 säädetään eläinjätteen hautaamisesta.
11 §Riskiaineksen värjääminen
Esikäsittelyyn tarkoitettu värjäämätön, puutteellisesti tai virheellisesti värjätty riskiaines on värjättävä esikäsittelylaitoksessa. Värjääminen on suoritettava välittömästi sen jälkeen, kun riskiaines on poistettu kuolleesta eläimestä, tai jos sitä ei poisteta, riskiainesta sisältävä kuollut eläin tai sen osat on kokonaan värjättävä ennen esikäsittelyä. Riskiainesta, joka 10 §:n mukaisesti poltetaan tai haudataan ilman esikäsittelyä, ei tarvitse värjätä.
Riskiaines on värjättävä siten, että väriaine on selvästi havaittavissa sekä ennen esikäsittelyä että sen jälkeen. Värjäämiseen on käytettävä Patenttisininen V (E 131) tai Briljanttisininen FCF (E 133) elintarvikeväriä.
3 lukuRiskiaineksen käsittelylaitosten hyväksyminen
12 §Hyväksymismenettely
Riskiaineksen käsittelylaitoksen on oltava hyväksytty käyttötarkoitustaan varten. Uusi tai olennaisesti muutettu laitos saadaan ottaa käyttöön vasta hyväksymisen jälkeen.
Riskiaineksen käsittelylaitoksen hyväksymistä on haettava kirjallisella hakemuksella, joka on toimitettava hyväksymisestä päättävälle valvontaviranomaiselle. Riskiaineksen esikäsittelylaitoksen hyväksymisestä päättää Kasvintuotannon tarkastuskeskus. Riskiaineksen polttolaitoksen hyväksyy läänineläinlääkäri, jonka toimialueella laitos sijaitsee.
Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on tarkastettava riskiaineksen esikäsittelylaitos ennen kuin se ratkaisee laitoksen hyväksymistä koskevan asian. Kunnaneläinlääkärin on läänineläinlääkärin pyynnöstä tarkastettava riskiaineksen polttolaitos ja annettava sen hyväksymisestä lausunto läänineläinlääkärille ennen kuin läänineläinlääkäri ratkaisee hyväksymistä koskevan asian.
13 §Riskiaineksen polttolaitoksen hyväksyminen
Riskiaineksen polttolaitoksen hyväksymisen edellytykset ovat:
riskiaines kuljetetaan laitokseen liitteen 1 mukaisesti;
riskiaines varastoidaan laitoksessa liitteen 2 mukaisesti;
laitoksessa on laitteisto, jossa riskiaines palaa täydellisesti; sekä
laitoksen kapasiteetti on riittävä sen vastaanottaman riskiaineksen määrään ja laatuun nähden.
14 §Riskiaineksen esikäsittelylaitoksen hyväksyminen
Riskiaineksen esikäsittelylaitoksen hyväksymisen edellytyksenä on, että laitos täyttää liitteen 3 mukaiset vaatimukset.
4 lukuValvonta
15 §Riskiaineksen varastoinnin ja käsittelylaitosten valvonta
Valvontaviranomaisten on valvottava, että 9 §:n nojalla hyväksytty varasto ja hyväksytyt riskiaineksen käsittelylaitokset jatkuvasti täyttävät hyväksymisen edellytykset.
Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava 9 §:n nojalla hyväksytty varasto vähintään kerran vuodessa ja riskiaineksen polttolaitos vähintään joka toinen vuosi.
Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on tarkastettava riskiaineksen esikäsittelylaitos vähintään neljä kertaa vuodessa. Kunnaneläinlääkärin on osallistuttava tarkastuskäynteihin. Kunnaneläinlääkärin on lisäksi valvottava laitoksessa suoritettavaa riskiaineksen poistoa kuolleista eläimistä.
16 §Muu valvonta
Kunnaneläinlääkärin on valvottava tämän asetuksen säännösten noudattamista toimialueellaan. Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa tehtävä 15 §:ssä säädetyn valvonnan lisäksi tarkastuskäyntejä paikkoihin, joissa TSE-riskiainesta tuotetaan, kerätään, varastoidaan, kuljetetaan tai käsitellään.
17 §Valvontaviranomaisten toimenpiteet
Jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta, valvontaviranomaisen on kehotettava määräajassa korjaamaan puute. Valvontaviranomaisen on myös tarvittaessa ryhdyttävä eläintautilain (55/1980) 8 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin eläintautien leviämisen estämiseksi ja eläinjätteestä valmistettavan rehun hygieenisen laadun turvaamiseksi.
Kunnaneläinlääkärin on valvottava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen antamien kehotusten noudattamista ja tarvittaessa opastettava puutteiden korjaamisessa.
Rangaistuksista, joita voidaan tuomita tämän asetuksen säännösten rikkomisesta, säädetään eläintautilain 23 §:ssä.
18 §Hyväksymisen peruuttaminen
Valvontaviranomaisen on peruutettava hyväksymänsä käsittelemättömän riskiaineksen varaston, riskiaineksen käsittelylaitoksen tai riskiaineksen polttolaitoksen hyväksyminen määräajaksi tai kokonaan seuraavissa tapauksissa:
hyväksymisen edellytykset eivät enää täyty, puute ei ole vähäinen ja puutetta ei ole kehotuksesta huolimatta korjattu;
toiminta aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle;
toiminnasta on annettu vääriä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat vaikuttaneet hyväksymiseen; tai
toiminta on lopetettu.
19 §Ilmoitukset
Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on viipymättä ilmoitettava maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle sekä asianomaiselle läänineläinlääkärille ja kunnaneläinlääkärille:
riskiaineksen esikäsittelylaitosten hyväksymistä koskevat hakemukset;
päätökset esikäsittelylaitosten hyväksymisestä ja hyväksymisen peruuttamisesta;
esikäsittelylaitosten tarkastusten tulokset; sekä
puutteet hyväksymiensä esikäsittelylaitosten toiminnassa;
Kunnaneläinlääkärin on viipymättä ilmoitettava:
läänineläinlääkärille
käsittelemättömän riskiaineksen varastojen hyväksymistä koskevat päätökset;
puutteet hyväksymiensä varastojen sekä eläinjätteen polttolaitosten toiminnassa;
puutteet 16 §:n nojalla valvomassaan toiminnassa; sekä
Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle
17 §:n mukaisesti annettujen kehotusten noudattamatta jättämisestä; sekä
puutteista riskiaineksen esikäsittelylaitoksissa suoritettavassa riskiaineksen poistamisessa.
Läänineläinlääkärin on viipymättä ilmoitettava maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle tietoonsa tulleista puutteista tämän asetuksen noudattamisessa.
20 §Rekisterit
Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on pidettävä hyväksymistään riskiaineksen esikäsittelylaitoksista rekisteriä lääneittäin. Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on lähetettävä rekisterin sisältö tiedoksi maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle puolivuosittain tammikuun ja heinäkuun loppuun mennessä.
Kunnaneläinlääkärin on pidettävä toimialueellaan rekisteriä hyväksymistään käsittelemättömän eläinjätteen varastoista.
Läänineläinlääkärin on pidettävä toimialueellaan rekisteriä hyväksymistään riskiaineksen polttolaitoksista sekä kunnaneläinlääkärin hyväksymistä käsittelemättömän eläinjätteen varastoista. Läänineläinlääkärin on lähetettävä rekisterien sisältö tiedoksi maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle vuosittain tammikuun loppuun mennessä.
21 §Luettelot
Valvontaviranomaisen on pidettävä luetteloa tekemistään tarkastuskäynneistä. Luettelon tiedot on säilytettävä vähintään viisi vuotta.
5 lukuErinäiset säännökset
22 §Kustannukset
Kunnaneläinlääkärille maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus kustannuksista tässä asetuksessa säädettyjen tarkastusten perusteella. Palkkion ja korvauksen suuruudesta ja maksumenettelystä säädetään eläinlääkäreiden toimituspalkkioista annetussa asetuksessa (1269/1989).
Maksuista, joita peritään Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen suorittamasta valvonnasta, säädetään eläintautilain 15 §:ssä ja Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen suoritteiden maksullisuudesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (950/1998).
23 §Muutoksenhaku
Muutoksenhausta tämän asetuksen nojalla annettuun valvontaviranomaisen päätökseen säädetään eläintautiasetuksen (601/1980) 17 §:ssä ja maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (1203/1992) 1 §:ssä.
24 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
25 §Siirtymäsäännökset
Eläinjätteen käsittelystä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukainen suuririskisen eläinjätteen käsittelyä varten hyväksytty laitos saa ennen 1 päivää huhtikuuta 2001 toimia riskiaineksen esikäsittelylaitoksena ilman tämän asetuksen mukaista hyväksymistä, jos laitos
erottaa TSE-riskiaineksen muusta eläinjätteestä ja käsittelee ne erikseen;
varastoi käsittelemättömän riskiaineksen, esikäsitellyn riskiaineksen ja niistä sisältävät tuotteet selkeästi erillään muista tuotteista;
värjää riskiaineksen 11 §:n mukaisesti; sekä
noudattaa omavalvontasuunnitelmaa, joka sisältää 1―3 kohdan mukaiset toiminnalliset vaatimukset.
Komission päätös 2000/418/EY (32000D0418); EYVL N:o L 158, 30.6.2000, s. 76, komission päätös komission päätöksen 2000/418/EY muuttamisesta
Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2000
Maa- ja metsätalousministeri Kalevi HemiläEläinlääkintötarkastaja Pekka Rantajärvi
LIITE 1
TSE-Riskiaineksen keräämistä, kuljetusta ja varastointia koskevat vaatimukset
1. Kuljetusvälineet
1.1. Riskiaineksen kuljetus ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.
1.2. Riskiaines on kerättävä ja kuljetettava tarkoitukseen sopivissa, tiiviissä ja helposti puhtaana pidettävissä astioissa, säiliöissä tai muissa pakkauksissa taikka ajoneuvoissa.
1.3. Pakkauksissa tai ajoneuvoissa on oltava tiiviit kannet tai ne on peitettävä niin, etteivät ne vuoda yli.
1.4. Pakkaukset, ajoneuvot ja kuljetuksessa käytetyt peitteet on puhdistettava ja desinfioitava jokaisen käytön jälkeen, ja ne on pidettävä hyvässä kunnossa. Pakkaukset on hävitettävä asianmukaisesti esimerkiksi polttamalla.
1.5. Riskiainesta ei saa kuljettaa samanaikaisesti samassa ajoneuvossa elävien eläinten tai eläimistä saatujen tuotteiden kanssa.
1.6. Riskiaineksen kuljettajan on pidettävä luetteloa riskiaineksen kuljetukseen käyttämistään ajoneuvoista.
2. Kuljetusasiakirjat
2.1. Riskiaineksen mukana kuljetuksen aikana on oltava asiakirja, josta käy ilmi sen laji tai laatu, alkuperä, määrä ja vastaanottaja sekä kuljettajan nimi ja osoite. Asiakirjassa on oltava seuraava merkintä: TSE-RISKIAINESTA. EI ELINTARVIKKEEKSI EIKÄ REHUKSI.
2.2. Riskiaineksen kuljettajan on säilytettävä kuljetusasiakirjat vähintään 3 vuotta kuljetuksen jälkeen.
2.3. Kuljetusasiakirjat on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle.
3. Kuljetusmerkinnät
3.1. Riskiaineksen kuljetukseen käytettävät pakkaukset on varustettava seuraavalla merkinnällä: TSE-RISKIAINESTA. EI ELINTARVIKKEEKSI EIKÄ REHUKSI. Lisäksi pakkauksiin on merkittävä riskiaineksen laji tai laatu ja alkuperä.
3.2. Merkinnät on tehtävä vähintään kaksi senttimetriä korkeilla kirjaimilla.
3.3. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa sinetöidä kuorman. Kuorma on tällöin kuljetettava murtamatta sinettiä.
LIITE 2
TSE-RISKIAINEKSEN varastointia koskevat vaatimukset
1. Riskiaines on varastoitava ja käsiteltävä hygieenisesti. Varastointi ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.
2. Varastossa on oltava asianmukaiset tilat ja välineet riskiaineksen varastointia ja käsittelyä varten. Astioiden, säiliöiden ja muiden pakkausten on oltava tiiviitä ja helposti puhtaana pidettäviä.
3. Käsittelemätön ja esikäsitelty riskiaines on pidettävä selkeästi erillään eläimistä saaduista muista tuotteista.
4. Varaston on oltava tiiviillä alustalla ja siten katettu ja suojattu, että eläimet eivät pääse sinne.
5. Valumavesien pääsy varastosta ympäristöön on estettävä asianmukaisesti.
6. Asiattomien henkilöiden pääsy varastoon on estettävä käyttämällä esimerkiksi lukittuja kontteja tai aitauksia.
7. Varaston ulkopuolella on oltava selkeä merkintä: TSE-RISKIAINESTA.
LIITE 3
RISKIAINEKSEN ESIKÄSITTELYLAITOKSEN HYVÄKSYMISEN EDELLYTYKSET
Riskiaineksen esikäsittelylaitoksen hyväksymisen edellytyksenä on, että laitos täyttää seuraavat vaatimukset:
1. Laitoksessa riskiaines kuumennetaan suljetussa kuumennuslaitteessa siten, että aineksen lämpötila sen kaikissa osissa on keskeytyksettä 20 minuutin ajan vähintään 133°C astetta vähintään kolmen barin absoluuttisessa paineessa.
2. Riskiaineksen ainesosat ovat 1 kohdassa tarkoitetun käsittelyn aikana halkaisijaltaan enintään 50 millimetriä.
3. Laitoksessa on erillinen käsittelylinja yksinomaan riskiaineksen käsittelyä varten.
4. Laitos täyttää suuririskisen eläinjätteen käsittelyä koskevat vaatimukset, joista säädetään eläinjätteen käsittelystä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen liitteessä 4.
5. Laitos pitää vastaanottamistaan eläinjäte-eristä luetteloa, joka sisältää tiedot eläinjätteen määrästä, laadusta tai lajista, tuottajasta sekä kuljettajasta.
6. Jos laitoksessa poistetaan kuolleista eläimistä riskiainesta, se suoritetaan kunnaneläinlääkärin valvonnassa ja siten, että riskiainesta ei pääse muun eläinjätteen joukkoon.
7. Riskiaines värjätään laitoksessa 11 §:n mukaisesti.
8. Riskiaines käsitellään, pakataan ja varastoidaan laitoksessa täysin erillään laitoksen muusta toiminnasta.
9. Esikäsitelty riskiaines toimitetaan laitoksesta suoraan riskiaineksen polttolaitokseen tai kaatopaikalle 10 §:n mukaisesti.
10. Riskiaines kuljetetaan laitokseen ja esikäsitelty riskiaines sieltä pois liitteen 1 mukaisesti.
11. Laitos noudattaa Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymää omavalvontasuunnitelmaa.