210/1999

Energia-asioista vastaava ministeriö, jäljempänä ministeriö, voi myöntää valtion talousarvion momentilla 32.60.40 (Energiatuki) osoitetuista varoista energiatukea siten kuin tässä päätöksessä ja energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (29/1999) säädetään.

Tukihakemus jätetään siihen työvoima- ja elinkeinokeskukseen, jonka toiminta-alueella investointi- tai selvityshanke toteutetaan, ja muissa tapauksissa hakijan kotipaikan mukaan. Investointitukea on haettava ennen käyttöomaisuuden hankkimista taikka tuella rahoitettavan rakentamis-, muutos- tai parannustyön aloittamista. Selvitystukea on haettava ennen selvityshankkeen aloittamista. Hakemus tulee tehdä työvoima- ja elinkeinokeskuksista ja ministeriöstä saatavalla lomakkeella.

Hakemuksesta ja sen liitteistä tulee ilmetä ainakin seuraavat tiedot:

Hyväksyttäviä kustannuksia voivat olla investoinnin suunnittelusta aiheutuvat kustannukset, koneiden ja laitteiden hankinnasta ja asennuksesta sekä niiden muutos- ja korjaustöistä aiheutuvat kustannukset, välittömästi investointiin liittyvien maa-alueiden hankinnasta ja sähköjohtojen rakentamisesta aiheutuvat kustannukset, kaukolämpöverkkoon liittämisestä aiheutuvan putken rakentamisesta aiheutuvat kustannukset, rakennusteknisistä töistä ja rakennustöiden valvonnasta aiheutuvat kustannukset, raivaus- ja maanrakennusteknisistä töistä aiheutuvat kustannukset, käyttöönotosta ja käyttöönoton edellyttämästä käyttöhenkilökunnan koulutuksesta aiheutuvat kustannukset, hankkeen tiedottamisesta aiheutuvat kustannukset sekä investoinnin seurannasta aiheutuvat kustannukset. Lämmönjakeluverkoston rakentamisesta aiheutuvat kustannukset hyväksytään vain uutta teknologiaa sisältävissä hankkeissa. Maa-alueiden hankinnasta aiheutuvat kustannukset voivat olla enintään 10 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Palkka- ja välilliset työvoimakustannukset hyväksytään 4 §:n 2―4 momentissa säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

Tukea voidaan myöntää myös käyttöomaisuuden hankintaa vastaavasta vuokraamisesta aiheutuvista enintään viiden vuoden ajalta kertyvistä menoista (leasing-sopimus). Laskentaperusteena käytetään sopimuksen koko vuokrakaudelle laskettua keskimääräistä kuukausivuokraa. Tuen saajan maksama käsiraha hyväksytään menoksi edellä mainitulla tavalla lasketun vuokran lisäksi.

Investointihankkeen hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole muun muassa tuen saajan yleiskustannukset, edustusmenot, rakennusaikaiset korot, liittymismaksut sekä arvonlisäverotuksessa vähennettävät verot.

Kunnan ja kuntayhtymän osalta tukeen oikeuttavien kustannusten määrää harkittaessa ei oteta vähennyksenä huomioon tuettavaan hankkeeseen tai muuhun toimenpiteeseen kohdistuvaa osuutta arvonlisäverolain (1501/1993) 130 §:ssä tarkoitetusta arvonlisäveron palautuksesta, joka peritään kunnilta takaisin valtiolle sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.

Selvityshankkeen tuen suuruutta määrättäessä hyväksytään kustannuksiksi hankkeen suorittamiseen osallistuneiden henkilöiden palkat ja niihin liittyvät välilliset työvoimakustannukset. Hyväksyttäviä kustannuksia voivat olla myös laite-, tarvike- ja ohjelmistokustannukset, matkakustannukset, hankkeen aiheuttamat tiedotuskustannukset sekä muut hankkeen aiheuttamat välittömät kustannukset. Yleiskustannusten määräksi hyväksytään enintään 10 prosenttia palkkojen ja välillisten työvoimakustannusten yhteismäärästä.

Välillisiä työvoimakustannuksia voidaan hyväksyä joko maksettujen palkkojen tai tehdyn työajan palkkojen perusteella.

Maksettujen palkkojen (kuukausipalkkojen) perusteella hyväksytään välillisinä työvoimakustannuksina joko todelliset, lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut tai enintään 25 prosenttia palkoista.

Tehdyn työajan palkoilla tarkoitetaan hankkeeseen suoranaisesti osallistuneiden henkilöiden todellisia, tehollisen työajan palkkoja. Tehtyjen tuntien on oltava todennettavissa palkkakirjanpidosta tai siihen liittyvästä kustannusseurannasta. Välillisinä työvoimakustannuksina hyväksytään joko todelliset, toteutuneet kustannukset tai enintään 50 prosenttia palkoista. Välilliset työvoimakustannukset muodostuvat välillisistä palkoista ja sosiaalivakuutusmaksuista. Välillisiä palkkoja ovat muun muassa vuosilomapalkat tai -korvaukset, lomarahat sekä sairaus- ja koulutusajan palkat. Sosiaalivakuutusmaksuina hyväksytään työnantajan lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut.

Matkakustannukset hyväksytään kulloinkin voimassa olevien verohallituksen hyväksymien verottomien korvausten mukaisina. Ulkomaanmatkat sekä osallistumismatkat konferensseihin, seminaareihin ja kansainvälistymistä edistäviin tapahtumiin tulee sisällyttää hakemuksen kustannusarvioon.

Laite- ja tarvikekustannuksista voidaan hyväksyä vain hankkeelle kohdistuvat kustannukset todellisten nettohankintahintojen mukaan. Hankkeeseen käytetyt määrät ja niiden hinnat on voitava todentaa laskuista tai varastokirjanpidosta. Jos pelkästään hankkeen toteuttamiseen käytetyillä koneilla, laitteilla ja ohjelmistoilla ei ole jäännösarvoa, hyväksytään ne todellisten nettohankintakustannusten mukaan. Muussa tapauksessa hyväksytään vain kohtuullisiksi katsottavat käyttökustannukset, vuokra tai leasing-maksut.

Muina välittöminä kustannuksina hyväksytään hankkeen edellyttämät vieraat palvelut, kuten konsultti- ja asiantuntijapalvelut, tietohallintopalvelut, konevuokrat, laitevakuutukset, käännös- ja tulkkauskustannukset sekä tulosten julkistamiseen liittyvät kustannukset.

Selvityshankkeen hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole muun muassa edustusmenot, vapaaehtoiset henkilövakuutukset, pankki- ja rahoituskustannukset, konttorikoneiden, autojen ja muiden vastaavien kestokulutushyödykkeiden hankintakustannukset sekä arvonlisäverotuksessa vähennettävät verot.

Kunnan ja kuntayhtymän osalta tukeen oikeuttavien kustannusten määrää harkittaessa ei oteta vähennyksenä huomioon tuettavaan hankkeeseen tai muuhun toimenpiteeseen kohdistuvaa osuutta arvonlisäverolain 130 §:ssä tarkoitetusta arvonlisäveron palautuksesta, joka peritään kunnilta takaisin valtiolle sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.

Tuki maksetaan hakemuksesta jälkikäteen hankkeen edistymisen ja toteutuneiden kustannusten mukaan yhdessä tai useammassa erässä, jotka mainitaan myöntöpäätöksessä. Viimeinen maksatuserä on vähintään 20 prosenttia myönnetystä tuesta. Tukierät maksetaan hankkeen vastuuhenkilön allekirjoittaman maksatushakemuksen perusteella. Viimeisen tukierän suoritusta haetaan ministeriön lomakkeella (lopputilitys), joka tulee toimittaa tuen myöntäjälle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hanke on toteutettu.

Maksatushakemukseen sisältyvän tilityksen tulee perustua tositteisiin ja maksatushakemuksessa esitettyjen menojen tulee olla maksettuja.

Investointihankkeissa tulee jokaisen maksatushakemuksen yhteydessä esittää tuen saajan edustajan tai valvojan lausunto siitä, että hanke on siinä vaiheessa mikä on tuen myöntöpäätöksessä määrätty maksatuksen edellytykseksi. Tuen saajan tulee esittää myös selvitys hankkeen siihen mennessä toteutuneista kustannuksista. Tuen ensimmäisen erän maksatushakemuksessa tulee lisäksi esittää selvitys hankkeen kokonaisrahoituksesta sekä selvitys tuen kohteena olevan omaisuuden vakuuttamisesta vahingon varalta.

Selvityshankkeissa tuen saaja on velvollinen lopputilityksen yhteydessä antamaan loppuraportin hankkeen tuloksista ja niiden hyödyntämismahdollisuuksista.

Lopputilityksestä tulee auktorisoidun tilintarkastajan (KHT, HTM, JHTT) antaa lausunto. Jos tuen saaja on kunta, kuntayhtymä tai seurakunta, lausunnon antavat sen asianomaiset tilintarkastajat. Tilintarkastajan vakuutuksen tulee sisältää seuraavat kohdat:

Toteutuneiden hyväksyttävien kustannusten jäädessä alle tuen myöntöpäätöksessä mainitun määrän, on lopullisen tuen suuruus tukiprosentin ilmoittama määrä toteutuneista hyväksyttävistä kustannuksista. Saatuaan lopputilityksen tuen myöntäjä maksaa sen perusteella viimeisen maksuerän sekä vahvistaa samalla valtiontuen lopullisen määrän. Tuki maksetaan saajan ilmoittamalle pankkitilille

Erityisistä syistä ministeriö voi perustellusta syystä yksittäistapauksissa poiketa tuen myöntöpäätöksessään edellä esitetyistä maksatusta, tilitysten tarkastamista ja hyväksymistä koskevista ehdoista.

Tuen saajan tulee pitää kirjaa hankkeen aiheuttamista kustannuksista siten, että esitetyt kustannukset ovat tarvittaessa vaikeuksitta todennettavissa kirjanpidon alkuperäistositteista. Ministeriöllä ja sen valtuuttamalla on oikeus tarkastaa hankkeen toteuttaminen sekä tuen saajan koko varainkäyttö tuen käytön valvonnan edellyttämässä laajuudessa tuen käytön ja tukiehtojen noudattamisen selvittämiseksi sekä tukihakemuksessa ja tuen maksamisen yhteydessä esitettyjen tietojen tarkistamiseksi. Tuen saaja on velvollinen esittämään kaikki tarkastuksessa tarvittavat tili- ja muut asiakirjat sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksen suorittamisessa. Tarkastus on oikeus tehdä myös tuen saajan tiloissa.

Sen lisäksi mitä tässä päätöksessä määrätään, tuen saaja on velvollinen noudattamaan tuen myöntö- ja maksatuspäätöksissä mainittuja muita mahdollisia ehtoja.

Edellä 6 §:n mukaisten velvollisuuksien laiminlyöntien seurauksista on voimassa, mitä yritystuen yleisistä ehdoista annetun lain (786/1997) 10 §:n 1 momentissa säädetään.

Tukien väärinkäyttöön liittyvistä rikosoikeudellisista seuraamuksista säädetään rikoslain (39/1889) 29 luvussa.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1999.