Maa- ja metsätalousministeriön päätös peltokasvien tukijärjestelmän soveltamisesta ja siihen liittyvästä kesannoimisesta vuonna 1998
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 318/1998
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 45/1998 (Julkaistu 13.5.1998)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1100/1994) 11 §:n nojalla:
1 §Soveltamisala
Tämä päätös koskee tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1765/92, jäljempänä peltokasviasetus, säädetyn peltokasvien tukijärjestelmän ja siihen liittyvän kesannoimisen soveltamista vuonna 1998.
Kesannoinnista on tarkemmin säädetty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä pellonpoiston osalta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 762/94, jäljempänä kesannointiasetus.
Tuen saamisen edellytyksistä on tarkemmin säädetty tietyistä edellytyksistä tiettyjen peltokasvien tuottajien tukijärjestelmän mukaisten korvausten myöntämiseksi annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 658/96, jäljempänä korvausasetus.
2 §Satotaso
Peltokasvien tuen määrittelevänä satotasona käytetään viljoille, valkuaiskasveille, öljypellavalle ja kesannolle A-alueella 3,4 tonnia hehtaarilta, B―C1 alueella C1 alueen saaristoa lukuun ottamatta 2,8 tonnia hehtaarilta ja C1 alueen saaristossa sekä C2―C4 alueella 2,3 tonnia hehtaarilta. Satotaso öljykasveille on koko maassa 1,59 tonnia hehtaarilta.
Tämän päätöksen A―C alueilla tarkoitetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1998 maksettavista siirtymäkauden tuista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1144/1997) sekä C1―C4 alueilla maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1998 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1145/1997) määriteltyjä alueita.
3 §Hakemuksen perusteena oleva peltoala
Peltokasvien tukijärjestelmän mukaista viljelyalaan perustuvaa tukea maksetaan koko maassa tukijärjestelmään kuuluville viljoille, öljykasveille, valkuaiskasveille ja öljypellavalle. Hakemuksen on koskettava vähintään 0,30 hehtaarin alaa.
Hakijan on valittava peltokasvien tuen yleinen tai yksinkertaistettu järjestelmä niitä koskevien edellytysten mukaisesti. Yleisessä järjestelmässä on tuotantoalueittain oltava vähintään 0,30 hehtaaria jokaista kasvilajiryhmää, jolle tukea haetaan. Yksinkertaistetussa järjestelmässä peltokasveja, joille tukea haetaan, on viljeltävä yhteensä vähintään 0,30 hehtaarin alalla.
4 §Hyväksyttävä viljelytapa
Peltokasvit, joille tukea haetaan, on kylvettävä paikkakunnalla käytettävän hyvän viljelytavan mukaisesti tarkoituksena tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Kasvitautien, tuhoeläinten, rikkakasvien ja hukkakauran torjumiseksi on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Siemenen määrän on oltava riittävä. Kylvömuokkauksen ja kylvön on laadultaan oltava sellainen, että siementen itäminen on mahdollista. Öljykasvien pieni siemenkoko on niitä kylvettäessä otettava huomioon ja kylvettäessä on käytettävä öljykasveille sopivaa kylvötekniikkaa.
5 §Öljykasvien hyväksytty siemen
Rypsin ja rapsin tukeen oikeuttavan siemenen luokka on vuonna 1998 rajattu korvausasetuksen 4 artiklan 3 kohdan a, c ja e alakohtiin. Siemenen lajikkeesta ja viljelijän velvollisuuksista on säädetty korvausasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mainituissa alakohdissa.
Tiettyjen syötäväksi tarkoitettujen auringonkukansiementen tukeen oikeuttamattomuudesta on säädetty peltokasviasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa. Vastaavasti kuitupellavalajikkeiden korvaukseen oikeuttamattomuudesta on säädetty peltokasviasetuksen 6 a artiklassa.
Sen osoittamiseksi, että ostettu öljykasvin siemen kuuluu tukeen oikeuttavaan hyväksyttyyn siemenlajikkeeseen ja -laatuun on vakuustodistus ja ostokuitti säilytettävä hakuvuoden ja kolmen seuraavan vuoden ajan.
6 §Tukikelvottoman peruslohkon hyväksyminen tukikelpoiseksi
Peltokasviasetuksen 9 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti tukikelpoiseksi voidaan hyväksyä peruslohko, joka on:
raivattu vuosina 1992―1994 annettujen pellonraivausmaksusta annetun lain (602/1987) sekä pellonraivauksen määräaikaisesta rajoittamisesta annetun lain (1385/1991) mukaisten raivauslupien perusteella;
hallinnassa vuosina 1994―1998 laillistuneiden jakolain (604/1951) tai kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisten uusjakotoimitusten jakosuunnitelmien perusteella; tai
raivattu vuosina 1992―1998 tehdyn jakolain (604/1951) tai kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisen uusjakotoimituksen perusteella.
Viljelijän on tukihakemuksessa ilmoitettava uusien tukikelpoisten alojen hyväksymisperuste. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on tehtävä päätös kyseisten alojen tukikelpoisuudesta tukihakemusta koskevan päätöksen yhteydessä. Maa- ja metsätalousministeriö ilmoittaa ennen päätöksentekoa tarkemmat perusteet uusien tukikelpoisten lohkojen hyväksymiselle ottaen huomioon sen, että tukihakemuksissa hyväksyttäviksi esitetyt alat eivät ylitä korvausasetuksen 2 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista kokonaisalaa.
Maa- ja metsätalousministeriö voi hakemuksen perusteella hyväksyä peltokasviasetuksen 9 artiklan toisen alakohdan mukaisena erityistilanteena uusjaon perusteella tapahtuvan tukikelpoisen maan siirtymisen, jos tukikelpoisen alan kokonaismäärä ei nouse.
7 §Tukikelpoisen ja tukikelvottoman alan vaihto
Peltokasviasetuksen 9 artiklan neljännen kohdan mukaiset maatalouden harjoittamiseen, kasvien terveyteen tai ympäristöön liittyvien syiden takia tapahtuvat tuen ulkopuolelle jääneiden alojen ja korvaukseen oikeutettujen alojen väliset vaihdot hyväksytään ainoastaan peruslohkotasolla. Ala, joka siirretään tukeen oikeuttavaksi, ei voi olla suurempi kuin tuen ulkopuolelle siirrettävä ala. Vaihto on ilmoitettava vuonna 1998 pintaalatukihakemuksessa.
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on tehtävä alustava päätös vaihdon hyväksymisestä tukihakemusta koskevan päätöksen yhteydessä.
8 §Viljelystä poistetuiksi kelpaavat alueet
Peltokasvien tukeen liittyväksi viljelystä poistetuksi alueeksi eli kesannoksi ei hyväksytä peltoa, joka kasvukunnoltaan on niin huono, että sitä ei voitaisi käyttää peltokasvien tuotantoon. Kasvukunnon arviointiin ei vaikuta kasvulohkon mahdollinen hyväksyminen kesannoksi edellisinä vuosina.
Peltokasviasetuksen 7 artiklan tarkoittamien kesantopeltojen hoidossa on otettava huomioon ympäristön- ja vesiensuojelun tavoitteet. Hyväksyttävät kesantolajit ovat viherkesanto, muokkaamaton avokesanto eli niin sanottu sänkikesanto ja muokattu avokesanto.
9 §Kesantolohkon koko
Peltokasvien tukeen oikeuttavien kesantolohkojen on oltava vähintään 0,30 hehtaaria ja leveydeltään yli puolet pituudestaan vähintään 20 metriä. Tätä pienemmät lohkot hyväksytään ainoastaan, jos ne kauttaaltaan rajoittuvat kiinteisiin rajoihin eli muodostavat oman peruslohkon.
10 §Kesannoitavien alueiden hoito
Tärkeillä vedenhankintaan varatuilla alueilla ja pohjavesialueilla sekä vedenottamon suoja-alueilla kesannointi on toteutettava pääsääntöisesti viherkesantona.
Avokesannon muokkausta on vältettävä mahdollisuuksien mukaan. Kesantolohkoja voi niittää rikkakasvien leviämisen estämiseksi, mutta se on tehtävä niin, ettei lintujen pesimistä häiritä. Rikkakasvien kemiallinen torjunta voidaan aloittaa heinäkuun 1 päivän jälkeen. Muokkaamattoman ojanpientareen leveyden on vesilain (264/1961) mukaan oltava vähintään 60 senttimetriä.
Jos kesannossa viljellään raaka-aineita muuhun kuin ravinto- ja rehutarkoitukseen, noudatetaan myös hoidon osalta komission asetusta (EY) N:o 1586/97 nimeltään kesannoidun maan käyttöä koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä sellaisten raaka-aineiden tuottamisen osalta, jotka käytetään yhteisössä ensisijaisesti muuhun tarkoitukseen kuin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen.
11 §Kesannoitujen alueiden niittovelvollisuus
Lohkon viljelyolojen säilyttämiseksi kesanto on niitettävä viimeistään 31.8.1998 maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämillä kesantolajeilla ja edellytyksillä.
12 §Viherkesanto
Viherkesanto voi olla joko yksi- tai monivuotista. Viherkesannoksi hyväksytään aikaisemmin perustettu viljelty nurmi tai viherkesanto tai se voidaan perustaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1998. Viherkesannon perustamiseen voidaan käyttää yksi- tai monivuotista nurmisiementä, vastaavaa nurmisiemenseosta tai riistalaidun- ja maisemakasveja. Myös muu monivuotinen kasvi kuin nurmikasvi voidaan hyväksyä kesantokasviksi, jos sen satoa ei ole mahdollista korjata kesantovuonna.
Jos vuonna 1998 perustetaan viherkesanto yksilajisena kasvustona, voidaan nurmisiemenenä käyttää vain lajin alinta käytössä olevaa sertfioitua siementä eli neljännen sukupolven C4-siementä tai sitä alempana olevaa siementä.
Valta-ojaan tai vesistöön rajoittuvan kesantolohkon tulee vähintään kolmen metrin leveydeltä olla monivuotista viherkesantoa, ellei muutoin ole olemassa tämän levyistä rantakasvustoa.
13 §Hukkakauran torjunta kesantopelloilla
Jos kesantopellossa esiintyy hukkakauraa, on kasvusto niitettävä hyvissä ajoin ennen hukkakauran röyhylle tuloa tai se on torjuttava muutoin hukkakauran torjunnasta annetussa laissa (178/1976) säädetyllä tavalla. Pahoin saastuneita hoitamattomia lohkoja ei voida hyväksyä kesantojärjestelmän piiriin.
14 §Kesannon käyttö riistalaitumena
Kesantoa voidaan käyttää riistaeläinten laitumena kesantoa seuraavan syksyn ja talven aikana. Tähän tarkoitukseen ei viherkesantoa voi perustaa kuitenkaan pelkästään viljan tai viljan ja palkokasvien tai viljan ja öljykasvien siemenseoksella tai millään muulla sellaisella siemenellä tai siemenseoksella, jolla tuotettua satoa voidaan käyttää muihin tarkoituksiin kuin riistanhoitoon. Riistalaidunta ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin riistaeläinten laitumena.
Riistaeläinten ruokintaa varten perustettua viherkesantoa ei saa niittää siten, että sato kuljetetaan pois. Satoa ei saa muutenkaan korjata eikä siitä saa olla taloudellista hyötyä hakijalle. Lumen alle jäämisen estämiseksi sato voidaan niittää karhelle. Seivästäminen syksyllä sadon syöttämiseksi riistaeläimille paikan päällä suoraan seipäiltä on sallittua.
15 §Kesannon hoito-ohjeiden laiminlyönti
Jos kesannon hoito-ohjeita ei noudateta, voidaan kesannoimispalkkio jättää osaksi tai kokonaan maksamatta.
16 §Kylvö kesantolohkolle 15.7.1998 jälkeen
Kesantolohkolle voidaan 15.7.1998 jälkeen kylvää maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämin edellytyksin viljelykasveja, joiden sadon korjuu ja käyttö tapahtuu seuraavana vuonna.
17 §Kesantovelvoitteen siirto
Peltokasviasetuksen 7 artiklan mahdollistamaa kesantovelvoitteen siirtoa tuottajalta toiselle ei sovelleta vuonna 1998.
Kesannoivan tilan on täytettävä kesantovaatimus jokaisen tuotantoalueen osalta lukuun ottamatta jäljempänä lueteltuja vaihtoehtoja, joita noudatetaan siirrettäessä kesantovelvoitetta viereiseltä tuotantoalueelta toiselle. Tuen hakija voi valita vain yhden seuraavista vaihtoehdoista:
tuotantoalueelta viereiselle tuotantoalueelle siirrettävä kesantoala on kooltaan alle kaksi hehtaaria;
tuotantoalueen rajan molemmilla puolilla oleva yhtenäinen kesantolohko voidaan lukea jompaan kumpaan tuotantoalueeseen; tai
kesantolohko voidaan siirtää muissa kuin 1 ja 2 kohdissa mainituissa tapauksissa viereiseltä alhaisemman satotason tuotantoalueelta korkeammalle saman suuruisena ja korkeamman satotason alueelta viereiselle alhaisemmalle, jos otetaan huomioon laskennallinen keskisadon eroista aiheutuva kesantovelvoitteen muutos.
18 §Poikkeukset kahden vuoden maatalouskäyttövaatimukseen
Kesannoitavien alojen on tullut kesannointiasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti olla hakijan maatalouskäytössä hakemusta edeltävän kahden edellisen vuoden aikana. Jos mainittu maatalouskäyttöä koskeva vaatimus ei täyty, voi hakija kesannoida tällaisia aloja edellyttäen, että:
hakijan koko maatila on ostettu tai vuokrattu tai tullut muutoin hakijan maatalouskäyttöön 15 päivänä toukokuuta 1996 jälkeen eikä hakijalla ole ennestään muuta kesannoitavaa alaa, kuin alle kaksi vuotta maatalouskäytössä olleita aloja tai kysymyksessä on 29.5.1998 jälkeen tehty koko maatilan hallinnansiirto;
hakijalla ei ole tarvittavaa määrää sellaista peltoa, joka on ollut hänen maatalouskäytössään kahden vuoden aikana niin, että se riittäisi kesantovelvoitteen täyttämiseksi;
ala on tullut hakijan haltuun uusjaon tai lunastuksen kautta;
alasta on voimassa sopimus 5-vuotisesta sitoumuskesannosta; tai
maa- ja metsätalousministeriö on erityisestä syystä antanut kesannointiin kirjallisen luvan.
Hakija voi kesannoida kesantovelvoitteen verran eli 5 prosenttia siitä peltokasvien alasta, jota viljellään alueella, joka on ollut hakijan maatalouskäytössä vähemmän kuin kaksi vuotta. Tällaisella alalla voidaan kuitenkin aina kesannoida kesantolohkon vähimmäiskokovaatimuksen edellyttämä 0,30 hehtaaria.
Hakijan on toimitettava tukihakemuksen liitteeksi tarvittavat selvitykset kahden vuoden maatalouskäyttövaatimuksen täyttymättä jäämisestä poikkeamisen perusteluiksi.
19 §Muutoksenhaku
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tekemään päätökseen pinta-alatukea ja kesannointikorvausta koskevassa asiassa saa hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/1992) säädetään.
20 §Tarkemmat määräykset ja ohjeet
Maa- ja metsätalousministeriö antaa tämän päätöksen täytäntöönpanoa koskevat tarkemmat määräykset ja ohjeet.
21 §Voimaantulo
Tämä päätös tulee voimaan 13 päivänä toukokuuta 1998.
Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.
Komission asetus (EY) N:o 1586/97, EYVL N:o L 215, 7.8.1997, s. 3
Neuvoston asetus (ETY) N:o 1765/92, EYVL N:o L 181, 1.7.1992, s. 12
Komission asetus (ETY) N:o 3738/92, EYVL N:o L 380, 24.12.1992, s. 24
Neuvoston asetus (ETY) N:o 364/93, EYVL N:o L 42, 19.2.1993, s. 3
Neuvoston asetus (ETY) N:o 1552/93, EYVL N:o L 154, 25.6.1993, s. 19
Neuvoston asetus (EY) N:o 231/94, EYVL N:o L 30, 3.2.1994, s. 2
Neuvoston asetus (EY) N:o 232/94, EYVL N:o L 30, 3.2.1994, s. 7
Neuvoston asetus (EY) N:o 3116/94, EYVL N:o L 330, 21.12.1994, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 1460/95, EYVL N:o L 144, 28.6.1995, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 2800/95, EYVL N:o L 291, 6.12.1995, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 2989/95, EYVL N:o L 312, 23.12.1995, s. 5
Neuvoston asetus (EY) N:o 1575/96, EYVL N:o L 206, 16.8.1996, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 1598/96, EYVL N:o L 206, 16.8.1996, s. 41
Neuvoston asetus (EY) N:o 922/97, EYVL N:o L 133, 24.5.1997, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 1422/97, EYVL N:o L 196, 24.7.1997, s. 18
Neuvoston asetus (EY) N:o 1469/97, EYVL N:o L 200, 29.7.1997, s. 2
Neuvoston asetus (EY) N:o 2309/97, EYVL N:o L 321, 22.11.1997, s. 3
Komission asetus (EY) N:o 762/94, EYVL N:o L 90, 7.4.1994, s. 8
Komission asetus (EY) N:o 2249/94, EYVL N:o L 242, 17.9.1994, s. 6
Komission asetus (EY) N:o 229/95, EYVL N:o L 27, 4.2.1995, s. 3
Komission asetus (EY) N:o 2015/95, EYVL N:o L 197, 22.8.1995, s. 2
Komission asetus (EY) N:o 2930/95, EYVL N:o L 307, 20.12.1995, s. 8
Komission asetus (EY) N:o 1566/97, EYVL N:o L 208, 2.8.1997, s. 29
Komission asetus (EY) N:o 658/96, EYVL N:o L 91, 12.4.1996, s. 46
Komission asetus (EY) N:o 1326/96, EYVL N:o L 171, 10.7.1996, s. 7
Komission asetus (EY) N:o 1647/96, EYVL N:o L 207, 17.8.1996 s. 6
Komission asetus (EY) N:o 729/97, EYVL N:o L 108, 25.4.1997, s. 25
Komission asetus (EY) N:o 843/97, EYVL N:o L 121, 13.5.1997, s. 5
Komission asetus (EY) N:o 1718/97, EYVL N:o L 242, 4.9.1997, s. 31
Komission asetus (EY) N:o 1779/97, EYVL N:o L 252, 16.9.1997, s. 18
Komission asetus (EY) N:o 760/98, EYVL N:o L 105, 4.4.1998, s. 8
Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 1998
Maa- ja metsätalousministeri Kalevi HemiläMaatalousneuvos Heimo Hanhilahti