227/1998

Jos työntekijä haluaa siirtyäkseen osa-aikaeläkkeelle tehdä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan työtä, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Työajan lyhentäminen toteutetaan työnantajan ja työntekijän sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä tuotanto- ja palvelutoiminta.

Työntekijällä, joka on täyttänyt 56 vuotta, on sen estämättä, mitä työntekijäin eläkelain (395/1961) 4 f §:n 1 momentissa, merimieseläkelain (72/1956) 14 b §:n 1 momentissa ja valtion eläkelain (280/1966) 9 d §:n 1 momentissa säädetään osa-aikaeläkkeen saamisen alaikärajasta, oikeus osa-aikaeläkkeeseen, jos edellä mainituissa laeissa säädetyt osa-aikaeläkkeen saamisen edellytykset muuten täyttyvät. Lisäksi noudatetaan soveltuvin osin, mitä edellä mainituissa laeissa osa-aikaeläkkeestä säädetään.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös yrittäjien eläkelaissa (468/1969) ja maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/1969) tarkoitettua yrittäjää.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1998 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2000.

Lakia sovelletaan työntekijäin eläkelaissa, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaissa (34/1962), merimieseläkelaissa, valtion eläkelaissa ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa (298/1966) tarkoitettuihin työnantajiin ja työ- tai palvelussuhteissa oleviin työntekijöihin ja viranhaltijoihin sekä yrittäjien eläkelaissa ja maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitettuihin yrittäjiin.

Lain 1 §:ää sovelletaan myös kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaissa (202/1964) tarkoitettuihin työnantajiin, viranhaltijoihin ja työntekijöihin.

Sellaiselle 2 momentissa tarkoitetulle työntekijälle, viranhaltijalle tai yrittäjälle, joka on jo ennen lain voimaantuloa täyttänyt 56 vuotta ja jonka kohdalla osa-aikaeläkkeen saamisen edellytykset muuten täyttyvät lain voimaan tullessa, voidaan myöntää osa-aikaeläke lain voimaantulosta lukien.