Valtioneuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 962/1997
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä päättänyt 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/1993) 5 ja 18 §:n nojalla, sellaisena kuin niistä on 18 § osaksi laissa 605/1997:
1 §Tarkoitus
Tämän päätöksen tarkoituksena on vähentää pakkauksista ja pakkausjätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja ja samalla ehkäistä kaupan esteiden syntyminen sekä kilpailun vääristyminen ja rajoittuminen.
Ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä pakkausjätteiden syntymistä ja muina tavoitteina käyttää pakkauksia uudelleen, kierrättää ja muulla tavalla hyödyntää pakkausjätteitä sekä siten vähentää näiden jätteiden loppusijoitusta.
2 §Soveltamisala
Tätä päätöstä sovelletaan Suomessa markkinoille luovutettaviin ja täällä kulutettaviin pakkauksiin ja niistä syntyviin pakkausjätteisiin sen lisäksi, mitä niistä muualla säädetään.
3 §Määritelmät
Tässä päätöksessä tarkoitetaan:
pakkauksella mistä tahansa materiaaleista koostuvaa tuotetta, joka on tarkoitettu tavaran säilytykseen ja suojaamiseen sekä mahdollistamaan sen käsittelyn ja kuljetuksen tuottajalta kuluttajalle tai käyttäjälle ja helpottamaan sen esillepanoa; samaan tarkoitukseen käytettävää kertakäyttötuotetta pidetään myös pakkauksena; pakkauksiin luetaan kuitenkin ainoastaan 2 momentissa tarkoitetut pakkaukset;
pakkausjätteellä pakkausta tai pakkausmateriaalia, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä, lukuun ottamatta tuotantojäännöstä;
pakkaajalla ammattimaista tuotteen pakkaajaa tai pakatun tuotteen maahantuojaa;
pakkausjätteen jätehuollolla pakkausjätteen keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja käsittelyä;
ehkäisemisellä pakkauksen ja pakkausjätteen määrän ja ympäristöhaittojen vähentämistä pakkauksen koko elinkaaren aikana etenkin kehittämällä ympäristön kannalta puhtaita tuotteita ja tekniikoita;
uudelleen käyttämisellä kaikkia toimia, joilla elinkaarensa aikana tietty vähimmäismäärä käyttökertoja kestämään suunniteltu ja tehty pakkaus joko täytetään uudelleen tai käytetään samanlaiseen tehtävään kuin se oli alunperin tarkoitettu, riippumatta siitä, käytetäänkö hyväksi kaupan olevia oheistuotteita, jotka on tarkoitettu pakkauksen uudelleentäyttöön; tällaisesta pakkauksesta tulee pakkausjäte, kun sitä ei enää täytetä tai käytetä uudelleen;
hyödyntämisellä jäteasetuksen (1390/1993) liitteessä 5 tarkoitettua toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön pakkausjätteen sisältämä aine tai energia;
kierrätyksellä jätteen jälleenkäsittelyä tuotantoprosessissa tai käyttöä raaka-aineeksi joko alkuperäiseen tarkoitukseensa tai muuhun tarkoitukseen, mukaan luettuna orgaaninen kierrätys, mutta pois luettuna energiakäyttö;
orgaanisella kierrätyksellä pakkausjätteen biohajoavien osien aerobista tai anaerobista käsittelyä mikro-organismien avulla valvotuissa oloissa siten, että tuloksena saadaan stabiloituja orgaanisia aineita tai metaania; kaatopaikkakäsittelyä ei kuitenkaan pidetä orgaanisena kierrätyksenä;
energiakäytöllä polttokelpoisen pakkausjätteen suoraa polttoa muun jätteen tai aineen kanssa tai yksinään siten, että lämpö otetaan talteen;
käsittelyllä jäteasetuksen liitteessä 6 tarkoitettua toimintaa, jonka tarkoituksena on jätteen vaarattomaksi tekeminen tai lopullinen sijoittaminen;
taloudellisella toimijalla pakkaajaa sekä pakkausmateriaalin toimittajaa, pakkauksen valmistajaa, jalostajaa, täyttäjää ja käyttäjää, maahantuojaa, kauppaa ja jakelijaa; sekä
tuottajayhteisöllä taloudellisten toimijoiden muodostamaa oikeustoimikelpoista yhteisöä, joka toimii tämän päätöksen toteuttamiseksi yhden tai useamman pakkausmateriaalin tai pakkauslajin osalta.
Pakkauksiin luetaan ainoastaan:
myyntipakkaus eli primaaripakkaus, joka on tarkoitettu myyntipaikalla loppukäyttäjälle tai kuluttajalle myytävän yksikön säilytykseen;
ryhmäpakkaus eli sekundaaripakkaus, joka on tarkoitettu tietystä myyntiyksiköiden määrästä koostuvan ryhmän säilytykseen myyntipaikalla riippumatta siitä, myydäänkö ryhmä sellaisenaan loppukäyttäjälle tai kuluttajalle vai käytetäänkö sitä ainoastaan myyntipaikalla; se on myös mahdollista poistaa tuotteesta ilman, että tuotteen ominaisuudet muuttuvat; sekä
kuljetuspakkaus eli tertiääripakkaus, jonka tarkoituksena on helpottaa tietyn myyntiyksiköiden tai ryhmäpakkausten määrän käsittelyä ja kuljetusta siten, että voidaan välttää niiden fyysistä käsittelyä ja kuljetusvaurioita; kuljetuspakkauksena ei kuitenkaan pidetä maantie-, rautatie-, meri- ja lentokuljetuksissa käytettävää konttia.
4 §Vähimmäistavoitteet
Tämän päätöksen tavoitteena on, että 30 päivään kesäkuuta 2001 mennessä:
pakkausjätteitä syntyy vuodessa suhteessa Suomessa kulutettavien pakattujen tuotteiden määrään vähintään 6 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1995;
kaikista käytetyistä pakkauksista käytetään vuodessa uudelleen ja kaikesta pakkausjätteestä kierrätetään tai hyödynnetään muulla tavoin yhteensä vähintään 82 prosenttia käytettyjen pakkausten painosta;
kaikesta pakkausjätteestä hyödynnetään vuodessa vähintään 61 prosenttia pakkausjätteen painosta siten, että pakkausjätteestä kierrätetään vähintään 42 prosenttia ja kustakin jätemateriaalista vähintään 15 prosenttia pakkausjätteen painosta; sekä
kuitupakkausten jätteistä hyödynnetään 75 prosenttia ja kierrätetään 53 prosenttia, lasipakkausten jätteistä kierrätetään 48 prosenttia, metallipakkausten jätteistä kierrätetään 25 prosenttia ja muovipakkausten jätteistä hyödynnetään 45 prosenttia.
5 §Pakkaajan ja muun taloudellisen toimijan velvollisuudet
Pakkaajan on ehkäistävä pakkausjätteen syntymistä, huolehdittava pakkauksen käyttämisestä uudelleen ja pakkausjätteen hyödyntämisestä sekä vastattava tästä aiheutuvista kustannuksista markkinoille luovuttamiensa pakkausten määrän ja laadun mukaisessa suhteessa siten, että 4 §:ssä säädetyt vähimmäistavoitteet saavutetaan ja että muut tässä päätöksessä pakkaajalle säädetyt velvollisuudet täytetään.
Muun taloudellisen toimijan kuin pakkaajan on toimittava siten, että pakkaaja voi täyttää sille 1 momentissa säädetyt velvollisuudet.
6 §Taloudellisten toimijoiden yhteistoimintavelvollisuudet jätehuollossa
Taloudellisten toimijoiden on tuottajayhteisöjä muodostamalla ja ylläpitämällä tai muuten yhteistoimin huolehdittava niille 5 §:ssä säädettyjen jätehuoltoa koskevien velvollisuuksien täyttämisestä.
7 §Kunnan ja jätteenkuljetuksen suorittajan velvollisuudet
Kunnan ja sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa pakkausjätteen kuljetuksen suorittajan tulee hallintaansa saamansa pakkausjätteen osalta toimia siten, että 4 §:ssä säädetyt pakkausjätteen hyödyntämistä koskevat vähimmäistavoitteet saavutetaan ja muut tässä päätöksessä säädetyt velvollisuudet täytetään.
8 §Pakkauksen luovuttaminen käytettäväksi uudelleen
Kuluttajalla tai pakkauksen loppukäyttäjällä on oikeus luovuttaa pakkaus pakkaajan ohjeen mukaisesti puhdistettuna ja lajiteltuna pakkaajalle käytettäväksi uudelleen.
9 §Pakkausjätteen luovuttaminen hyödynnettäväksi
Järjestetyssä jätteenkuljetuksessa pakkausjätteen tuottajan on toimitettava pakkausjäte lajiteltuna kiinteistöllä tai muualla olevaan keräyspaikkaan, jos kunnallisessa jätehuoltomääräyksessä niin määrätään.
Muussa kuin järjestetyssä jätteenkuljetuksessa pakkausjätteen haltija voi luovuttaa hyödynnettävän pakkausjätteen pakkaajan hyödynnettäväksi sen mukaan kuin tämän kanssa sovitaan. Sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa kuljetuksen suorittajalla ja kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kunnalla pakkausjätteen haltijana on sama oikeus.
10 §Pakkausjätteen luovuttaminen suoraan hyödynnettäväksi
Järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittynyt pakkausjätteen tuottaja voi luovuttaa hyödynnettävän pakkausjätteen pakkaajan ohjeen mukaisesti puhdistettuna ja lajiteltuna suoraan pakatun tuotteen myyntipaikan yhteydessä olevaan tai pakkaajan kunnan kanssa sopimaan keräyspaikkaan sieltä edelleen pakkaajan hyödynnettäväksi.
11 §Pakkaajan, kunnan ja kuljetuksen suorittajan yhteistyö jätehuollossa
Pakkaajan, kunnan ja sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa kuljetuksen suorittajan on oltava keskenään yhteistyössä järjestäessään pakkausjätteen hyödyntämistä ja muuta siihen liittyvää jätehuoltoa kunnassa.
12 §Jätehuollon järjestämisvelvollisuuden siirtyminen
Kun pakkausjäte luovutetaan tämän päätöksen mukaisesti pakkaajalle hyödynnettäväksi, jätelain 3 luvussa tarkoitettu jätehuollon järjestämisvelvollisuus siirtyy tämän pakkausjätteen osalta pakkaajalle.
13 §Pakkausmateriaalin merkintä
Jos pakkauksen materiaali merkitään, suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti tunnistusjärjestelmää, josta säädetään pakkausmateriaalien tunnistusjärjestelmän vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti tehdyssä komission päätöksessä 97/129/EY. Pakkauksen merkintä tehdään joko itse pakkaukseen tai sen etikettiin. Merkinnän tulee olla sekä selvästi nähtävissä että luettavissa myös sen jälkeen, kun pakkaus on avattu.
14 §Pakkauksen perusvaatimukset
Pakkaajan on huolehdittava siitä, että pakkaus täyttää tämän päätöksen liitteessä määritellyt pakkausten koostumusta, uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä koskevat perusvaatimukset.
Jos pakkaus vastaa yhdenmukaistettua standardia, jonka viitenumero on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, tai muuta standardia, josta on ilmoitettu komissiolle pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti ja jonka viitenumero on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, pakkauksen katsotaan täyttävän 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset.
15 §Pakkauksen raskasmetallipitoisuus
Pakkaajan on huolehdittava siitä, että pakkauksen tai sen osan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuudenarvoisen kromin yhteispitoisuudet eivät ylitä 600 ppm painosta 1 päivästä heinäkuuta 1998, 250 ppm painosta 1 päivästä heinäkuuta 1999 ja 100 ppm painosta 1 päivästä heinäkuuta 2001.
Edellä 1 momentissa mainittuja raja-arvoja ei sovelleta pakkaukseen, joka koostuu kokonaan kristallilasia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 69/493/ETY määritellystä kristallilasista.
16 §Seurantatietojen antaminen
Pakkaajan, jonka pakattujen tuotteiden verollinen myynti tai arvo on kalenterivuonna vähintään viisi miljoonaa markkaa, on vuosittain kesäkuun loppuun mennessä ilmoitettava Suomen ympäristökeskukselle edellistä vuotta koskevat tiedot siten kuin siitä säädetään tietokantajärjestelmään liittyvien taulukoiden vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti tehdyssä komission päätöksessä 97/138/EY.
Kunnan ja sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa kuljetuksen suorittajan, joka itse hyödyntää pakkausjätettä, tulee 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmoittaa hyödyntämänsä pakkausjätteen laji ja määrä.
Suomen ympäristökeskus kokoaa saamansa seurantatiedot ja toimittaa ne edelleen komissiolle 18 kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolta tiedot on koottu. Silloin, kun annetaan 19 §:ssä tarkoitettu kertomus, seurantatiedot annetaan samanaikaisesti.
17 §Tiedotus ja neuvonta
Pakkaajan, kaupan, kunnan ja sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa kuljetuksen suorittajan on omalta osaltaan ja tarpeen mukaan yhteistoiminnassa huolehdittava tämän päätöksen ja sen tavoitteiden toteuttamisen vaatimasta tiedotuksesta ja neuvonnasta sekä erityisestä yleisölle ja taloudellisille toimijoille suunnatusta tiedotuskampanjasta.
Tiedotuksessa ja neuvonnassa on varmistettava, että kaikki pakkausten käyttäjät ja erityisesti kuluttajat saavat tarvittavat tiedot:
käytettävissä olevista palautus-, keräysja hyödyntämisjärjestelmistä;
pakkausten uudelleen käyttämiseen ja pakkausjätteen hyödyntämiseen ja kierrätykseen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista; sekä
pakkauksissa käytettävistä merkinnöistä.
Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisen ympäristökeskuksen tulee tiedottaa jätelain 40 §:ssä tarkoitetun jätesuunnitelman pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevasta osasta sekä osallistua 1 momentissa tarkoitettuun tiedotuskampanjaan.
18 §Velvollisuuksien ja tehtävien siirtäminen
Pakkaaja ja muu taloudellinen toimija voi sopia jätelain 49 §:n mukaisesti lain 70 §:ssä tarkoitettuun jätetiedostoon merkityn tuottajayhteisön kanssa, että tuottajayhteisö huolehtii sille tämän päätöksen mukaan kuuluvista jätehuollon järjestämistä koskevista velvollisuuksista. Tällöin tuottajayhteisö vastaa näistä velvollisuuksista siitä lähtien, kun Suomen ympäristökeskus on saanut tuottajayhteisöltä ilmoituksen tehdystä sopimuksesta.
Tuottajayhteisöt voivat antaa pakkaajalta tai kaupalta sopimuksin saamansa 16 ja 17 §:n mukaiset tehtävät muodostamansa yhtiön tai muun oikeustoimikelpoisen yhteisön tehtäväksi.
19 §Kertomuksen laatiminen
Suomen ympäristökeskuksen on joka kolmas vuosi laadittava kertomus tämän päätöksen täytäntöönpanosta Suomessa eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY 5 artiklan mukaisesti. Ensimmäinen kertomus kattaa vuodet 1995—1997.
20 §Jätesuunnitelma
Jätelain 40 §:ssä tarkoitettuun jätesuunnitelmaan sisällytetään pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva osa, jossa selostetaan, miten tämän päätöksen mukaisiin tavoitteisiin päästään.
21 §Ympäristöministeriön valtuudet
Ympäristöministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä ja ohjeita 4—19 §:n täytäntöönpanosta sekä määrätä yksittäistapauksessa näitä pykäliä koskevista poikkeuksista, jos poikkeukset ovat Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen mukaisia.
22 §Pakkokeinot ja seuraamukset
Pakkokeinoista ja seuraamuksista, jotka johtuvat tässä päätöksessä säädettyjen velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä, säädetään jätelain 10 luvussa.
23 §Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.
Tämän päätöksen 14 §:ssä säädetyt velvoitteet on täytettävä vuoden 1997 loppuun mennessä. Päätöksen 14 ja 15 §:ssä säädetyt velvoitteet eivät koske pakkausta, joka on käytetty tuotteen pakkaamiseen ennen 31 päivää joulukuuta 1994, eikä ennen 31 päivää joulukuuta 1994 valmistettuja pakkauksia, jotka on luovutettu markkinoille viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1999. Päätöksen 16 §:ssä säädetty velvollisuus seurantatietojen antamiseen koskee ensimmäistä kertaa vuotta 1997. Päätöksen 17 §:ssä tarkoitettu tiedotuskampanja on toteutettava 30 päivään kesäkuuta 1998 mennessä.
Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä päätöksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY; EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 10
Komission päätös 97/129/EY; EYVL N:o L 50, 20.2.1997, s. 28
Komission päätös 97/138/EY; EYVL N:o L 52, 22.2.1997, s. 22
Ilmoitettu neuvoston direktiivin 83/189/ETY, muut. 88/182/ETY ja 94/10/EY mukaisesti
Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 1997
Ympäristöministeri Pekka HaavistoVanhempi hallitussihteeri Tuomas Aarnio
PAKKAUSTEN KOOSTUMUSTA SEKÄ UUDELLEENKÄYTETTÄVYYTTÄ JA HYÖDYNNETTÄVYYTTÄ KOSKEVAT PERUSVAATIMUKSET
1) Pakkausten valmistusta ja koostumusta koskevat vaatimukset
Pakkaus on valmistettava siten, että sen koko ja paino rajoitetaan mahdollisimman pieneksi. Pakkaus on kuitenkin valmistettava siten, että varmistetaan vaadittava turvallisuuden, hygienian ja hyväksyttävyyden taso sekä pakatun tuotteen että kuluttajan kannalta.
Pakkaus on suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että sen uudelleenkäyttäminen tai hyödyntäminen, mukaan lukien kierrätys, on mahdollista, ja että sen vaikutukset ympäristöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi, kun pakkausjäte tai pakkausten jätehuollosta syntyvät jäännökset sijoitetaan.
Pakkausta valmistettaessa on huolehdittava siitä, että haitallisten aineiden ja ainesten sekä muiden vaarallisten aineiden pitoisuudet pakkausmateriaalissa ja pakkauksen osissa ovat mahdollisimman vähäiset, jotta pakkausjätteiden jätehuollosta tai pakkauksista syntyvien jäännösten sijoittamisesta kaatopaikoille tai polttamisesta ei aiheudu haittaa ympäristölle.
2) Pakkausten uudelleenkäytettävyyttä koskevat vaatimukset
Pakkauksen on samanaikaisesti täytettävä seuraavat vaatimukset:
— pakkauksen fyysisten ominaisuuksien on oltava sellaiset, että se kestää useita kuljetusja käyttökertoja tavanomaisissa käyttöoloissa,
— käytettyä pakkausta on mahdollista käsitellä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti, sekä
— kun pakkausta ei enää käytetä uudelleen ja siitä tulee jäte, noudatetaan pakkauksen hyödynnettävyyttä koskevia vaatimuksia.
3) Pakkauksen hyödynnettävyyttä koskevat vaatimukset
a) Kierrätykseen kelvollinen pakkaus
Pakkaus on valmistettava siten, että tietty prosenttiosuus siinä käytettyjen materiaalien painosta voidaan kierrättää ja käyttää raaka-aineena markkinoille toimitettavien tuotteiden valmistuksessa Euroopan yhteisössä voimassa olevien standardien mukaisesti. Tämä prosenttiosuus voi vaihdella sen materiaalityypin mukaan, josta pakkaus on valmistettu.
b) Energiakäyttöön kelvollinen pakkaus
Energiakäyttöön toimitettavilla pakkausjätteillä on oltava vähimmäislämpöarvo, jotta energiakäyttö voidaan optimoida.
c) Kompostointikelpoinen pakkaus
Kompostointiin toimitettavien pakkausjätteiden on oltava riittävän helposti biologisesti hajoavia, jotta niistä ei ole haittaa kompostoitavan jätteen erilliskeräykselle, kompostointiprosessille tai toiminnalle, jossa kompostia käytetään.
d) Biohajoava pakkaus
Biologisesti hajoavien pakkausjätteiden on hajottava fyysisesti, kemiallisesti, termisesti tai biologisesti siten, että suurin osa syntyneestä kompostista hajoaa lopulta hiilidioksidiksi, biomassaksi ja vedeksi.