540/1997

Henkilön voidaan katsoa saavan pääasiallisen toimeentulonsa porotaloudesta, jos hän omistaa tai, jos kysymys on tuen myöntämisestä lisäporojen hankintaan, hankinnan jälkeen tulee omistamaan vähintään 80 eloporoa.

Edellytyksenä porotalouslain (161/1990) mukaisen etuuden saamiselle on, että henkilö on perehtynyt ja kykenevä harjoittamaan porotalousammattia.

Tukea voidaan myöntää vain henkilölle, joka asuu poronhoitolaissa (848/1990) tarkoitetulla poronhoitoalueella joko porotaloustilalla tai sellaisella etäisyydellä siitä, että porotalouden harjoittaminen tilalta käsin on tarkoituksenmukaista.

Tukea ei myönnetä porotalouslaissa tarkoitettuun hankkeeseen, jos hanketta on tuettu tai tarkoitukseen osoitetut varat huomioon ottaen voitaisiin tukea maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/1994) nojalla. Lainaa porotalouslain 18 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun porotaloustilan tai sen määräosan hankintaan ei myönnetä, jos hankinnan perusteella on myönnetty maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 5 §:ssä tarkoitettua käynnistystukea.

Tässä asetuksessa tuella tarkoitetaan avustusta sekä lainaan ja valtion myyntihintasaamiseen liittyvää korkoetuutta samoin kuin vapaavuosia, jotka lainaan liittyvää tukea myönnettäessä tai myyntihintaa määrättäessä muunnetaan markkamääräiseksi avustukseksi.

Hakijan taloudellisen aseman ja maksuvalmiuden sekä hankkeen tukemisen tarkoituksenmukaisuuden arvioimiseksi tuen saamista koskevaan hakemukseen tulee liittää asianomaisen ministeriön hyväksymien perusteiden mukaiset selvitykset maksuvalmiudesta ja hankkeen kannattavuudesta sekä kehittämissuunnitelma, jollei sitä ole jätetty erikseen jo aikaisemmin. Selvitystä kannattavuudesta ei kuitenkaan edellytetä, jos on kysymys asuinrakennukseen tai asuinympäristön parantamiseen liittyvästä investoinnista, eikä kehittämissuunnitelman laatimista 18 §:n 3 momentin tai porotalouslain 28 §:n 1 momentin mukaisesta rehunhankinnasta.

Kehittämissuunnitelmaa laadittaessa on maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91, jäljempänä EY:n rakenneasetus , 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn lisäksi otettava huomioon, mitä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 4 §:n 3 momentin nojalla suunnitelmasta säädetään.

Hakemukseen tulee myös liittää sitoumus siitä, että jos tuki myönnetään, hakija ryhtyy pitämään EY:n rakenneasetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua kirjanpitoa.

Porotalouslain 18 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun maanhankintaan voidaan myöntää tukea enintään 45 prosenttia hyväksyttävästä hankintahinnasta.

Lisäalueen hankintaan myönnettävää lainaa lukuun ottamatta maanosto- tai sisarosuuslainaa voidaan myöntää vain rakennetun porotaloustilan hankkimista varten.

Asunnon rakentamiseen, laajentamiseen tai peruskorjaukseen myönnettävän tuen edellytyksistä on voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 28 §:ssä säädetään. Tuettaviksi kustannuksiksi voidaan hyväksyä myös asuinympäristön parantamisesta aiheutuvat kustannukset. Tukea voidaan myöntää enintään 45 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Rakentamatonta porotaloustilaa varten 1 momentissa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vain erityisen painavista syistä.

Porotalouden harjoittajalle, joka täyttää EY:n rakenneasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset, voidaan myöntää tukea porotalouslain 18 §:n 3, 5―7 ja 9 kohdassa tarkoitettuihin hankkeisiin enintään 45 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Porotalouden harjoittajalle, joka täyttää EY:n rakenneasetuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaiset edellytykset, voidaan myöntää tukea 1 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin enintään 33 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. EY:n rakenneasetuksen 12 artiklan 2 kohdan luetelmakohdissa tarkoitettuihin hankkeisiin tuki on kuitenkin enintään 45 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Salaojittamista koskevan tuen myöntämisen edellytyksistä, salaojitussuunnitelmasta ja salaojitustyön valvonnasta on voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksessa (248/ 1991) säädetään vastaavista seikoista.

Porotalouden harjoittajalle, joka täyttää EY:n rakenneasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset, voidaan myöntää tukea porotalouslain 18 §:n 8 kohdassa tarkoitetun irtaimiston hankintaan enintään 35 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, jos kysymyksessä on:

Porotalouden harjoittajalle, joka täyttää EY:n rakenneasetuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaiset edellytykset, voidaan myöntää tukea 1 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin enintään 26 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. EY:n rakenneasetuksen 12 artiklan 2 kohdan luetelmakohdissa tarkoitettuihin hankkeisiin tuki on kuitenkin enintään 45 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Porotalouden harjoittajalle, joka omistaa yksin tai yhdessä samaan ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden kanssa vähintään 25 eloporoa, voidaan myöntää tukea enintään 45 prosenttia poronhoitovuonna 1996―1997 aiheutuneen hätäruokinnan kustannuksista. Tuki voidaan myöntää yhteisesti niille poroja omistaville ruokakunnan jäsenille, jotka täyttävät tuen myöntämisen edellytykset.

Edellä 16―18 §:ssä tarkoitettu tuki voi olla avustus tai valtionlaina, johon sisältyy korkoetuus joko yksin tai yhdessä enintään kolmen vapaavuoden kanssa, taikka avustus ja valtionlaina yhdessä. Tukea voidaan myöntää yhteensä enintään 45 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Avustuksen hakemisessa ja myöntämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 1 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä säädetään. Lainahakemukseen liittyvää tukihakemusta koskee soveltuvin osin, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 8 §:ssä säädetään.

Tukihakemuksesta on hankittava Paliskuntain Yhdistyksen lausunto.

Porotaloustilaan annettavan lisäalueen myyntihinta voidaan antaa kokonaankin velaksi, jos se katsotaan maan saajan taloudellinen asema huomioon ottaen tarpeelliseksi.

Lainan takaisinmaksuaika on lainoituskohteen mukaan seuraava:

Tuen saajan tulee maksaa porotalouslain mukainen valtion myyntisaaminen ja laina yhtä suurin lyhennyserin puolivuosittain. Lyhennykset ja korot tulee maksaa viimeistään kunkin huhti- ja lokakuun viimeisenä päivänä.

Myyntihintasaaminen, jonka takaisinmaksuaika on yli viisi vuotta, sekä rakennetun porotaloustilan hankintaan myönnetty maanosto- ja sisarosuuslaina samoin kuin rakentamis- ja asuntolaina ovat korottomat kaksi ensimmäistä vuotta kauppakirjan allekirjoittamisesta taikka lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen myyntihintasaamisten sekä maanosto- ja sisarosuuslainojen ensimmäiset lyhennykset tulee maksaa viimeistään ensimmäisenä eräpäivänä vuoden kuluttua kauppakirjan allekirjoittamisesta taikka lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Enintään viiden vuoden maksuajalla olevan myyntihinnanosan ensimmäinen lyhennys- ja korkoerä tulee maksaa viimeistään ensimmäisenä eräpäivänä kolmen kuukauden kuluttua kauppakirjan allekirjoittamisesta.

Asuntoa, tuotantorakennusta ja muun työn suorittamista varten myönnetyn lainan ensimmäinen lyhennys tulee maksaa ensimmäisenä eräpäivänä kahden vuoden kuluttua lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta.

Jollei yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisesta tuomioistuimen päätöksestä muuta johdu, saneerausmenettelyssä tai velkajärjestelyssä sovittujen helpotusten lakattua valtionlaina erääntyy tässä pykälässä säädetyin tavoin. Sovittaessa ensiksi mainitun lain 97 §:ssä tai viimeksi mainitun lain 78 §:ssä tarkoitetusta järjestelystä valtionlainojen eräpäiviin sovelletaan tämän pykälän säännöksiä.

Laina on maaseutuelinkeinoasetuksen 51 §:ssä tarkoitetut maksuhelpotukset mukaan lukien maksettava takaisin valtiolle 25 §:ssä säädetyssä ajassa.

Myyntihintasaamisten ja lainojen korosta, korkoetuudesta, korkoetuuden muuntamisesta avustukseksi, tukitasosta, lyhennysten ja korkojen perimisestä, myyntihintasaamisten tilittämisestä, maksuhelpotusten hakemisesta ja myöntämisestä, lainavarojen maksamisesta ja nostamisesta sekä lainan hoitamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 45 a―45 d, 45 f, 46 a, 48―51, 55 ja 55 a §:ssä näistä seikoista säädetään. Myyntihintasaamista koskee tällöin soveltuvin osin, mitä maanostolainoista säädetään sekä perusparannus-, raivaus-, tie-, sähköistämis- ja vesihuoltolainoja, mitä maatilojen investointilainoista säädetään.

Laina voidaan porotalouslain 31 §:n 3 momentissa ja 32 §:n 1 momentissa säädetyn lisäksi määrätä kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi, jos:

Edellä 1 momentissa tilalla tarkoitetaan porotaloustilaa ja lisäaluetta antamalla muodostettua vastaavaa tilaa sekä muuta lainoituksen kohteena olevaa yhden tai useamman rekisteritilan tai niiden osan tai alueen muodostamaa kokonaisuutta.

Lainan irtisanoo luottolaitos. Maaseutuelinkeinopiiri voi määrätä luottolaitoksen irtisanomaan lainan 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla. Lainaa ei saa 1 momentin 1―7 ja 12 kohdassa tarkoitetulla perusteella irtisanoa, ellei maaseutuelinkeinopiiri ole määrännyt lainaa irtisanottavaksi.

Luottolaitoksen on ilmoitettava maaseutuelinkeinopiirille tietoonsa tulleista muista kuin 31 §:n 1 momentin 8―11 kohdassa tarkoitetuista seikoista. Maaseutupiirin oikeus määrätä laina irtisanottavaksi 31 §:n 1 momentin 8―11 kohdassa tarkoitetuilla perusteilla ei vaikuta luottolaitoksen velvollisuuteen tarvittaessa irtisanoa laina, jos lainan hoitaminen maaseutuelinkeinolain (1295/1990) 27 §:n 4 momentin mukaisesti sitä edellyttää.

Valtion myyntihintasaaminen voidaan irtisanoa kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi noudattaen soveltuvin osin, mitä 31 §:n 2―12 kohdassa säädetään. Saaminen voidaan kokonaan tai osaksi irtisanoa myös, jos porotaloustilalla tai lisäalueella olevia rakennuksia ei ole palovakuutettu täydestä arvostaan.

Saamisen irtisanomisesta päättää maaseutuelinkeinopiiri.

Tuki voidaan, sen lisäksi mitä avustuksen takaisin perimisestä porotalouslain 26 §:n 2 momentissa, 31 §:n 3 momentissa ja 32 §:n 1 momentissa säädetään, määrätä maksettavaksi osaksi tai kokonaan takaisin noudattaen soveltuvin osin, mitä 31 §:n 1 momentin 1―4, 6, 7 ja 12 kohdassa säädetään.

Takaisin perimisestä päättää maaseutuelinkeinopiiri.

Kun laina, valtion myyntihintasaaminen tai tuki määrätään kokonaan tai osaksi takaisin maksettavaksi, on samalla päätettävä, onko maksettava määrä suoritettava yhtenä vai useampana eränä. Lainaa ei kuitenkaan saa määrätä maksettavaksi takaisin yli kolmen vuoden maksuajalla.

40 a §

41 §