1340/1997

Luottolaitoksen tilinpäätös ja konsernitilinpäätös laaditaan ja julkistetaan tämän luvun säännösten ja niiden nojalla annettujen valtiovarainministeriön päätöksen ja rahoitustarkastuksen määräysten mukaisesti. Luottolaitoksiin sovelletaan kirjanpitolakia siltä osin kuin jäljempänä ei toisin säädetä. Osakeyhtiömuotoiseen luottolaitokseen sovelletaan lisäksi osakeyhtiölain ja osuuspankkiin osuuskuntalain tilinpäätöstä koskevia säännöksiä siltä osin kuin jäljempänä ei toisin säädetä. Valtiovarainministeriö päättää siitä, miltä osin luottolaitoksiin sovelletaan kirjanpitoasetusta. Osakeyhtiölain 11 luvun 13 §:ää ei sovelleta luottolaitokseen.

Kirjanpitolain 1 luvun 4 §:n 1 momenttia, 3 luvun 1 §:n 3 momenttia, 2 §:n 2 momenttia ja 6 §:ää, 4 luvun 1 ja 4 §:ää sekä 5 luvun 2 ja 3 §:ää ja 6 §:n 1 momenttia, osakeyhtiölain 11 luvun 1, 2, 6, 6 a, 7 ja 8 §:ää ja 9 §:n 7 momenttia sekä osuuskuntalain 79 §:n 2 ja 3 momenttia, 79 a §:ää ja 79 b §:n 2 momenttia ei sovelleta luottolaitoksen tilinpäätöksen laatimiseen.

Kirjanpitolain 6 luvun 1 §:n 3 ja 4 momenttia, 2 §:n 2 momenttia, 3 §:n 1 momenttia, 12 §:n 2 momenttia ja 18 §:n 1 momenttia, osakeyhtiölain 11 luvun 10 §:n 1 momenttia ja 11 §:ää sekä osuuskuntalain 79 d §:ää ei sovelleta luottolaitoksen konsernitilinpäätöksen laatimiseen. Kirjanpitolain 6 luvun 4 §:n 2 ja 3 momenttia sovelletaan konsernitilinpäätökseen siinä laajuudessa kuin niissä tarkoitettuja laskentaperiaatteita ja lainkohtia sovelletaan 2 momentin nojalla luottolaitokseen.

Mitä 1 ja 2 momentissa ja 31―38 §:ssä säädetään luottolaitoksen tilinpäätöksestä, sovelletaan vastaavasti luottolaitoksen konsolidointiryhmään kuuluvaan suomalaiseen omistusyhteisöön ja konsolidointiryhmään kuuluvaan muuhun suomalaiseen rahoituslaitokseen. Mitä 3 momentissa ja 39 §:ssä säädetään, sovelletaan vastaavasti suomalaiseen omistusyhteisöön.

Kirjanpitolain 3 luvun 9 ja 11 §:ää, osakeyhtiölain 11 luvun 14 §:ää ja osuuskuntalain 79 c §:ää ei sovelleta luottolaitoksen eikä omistusyhteisön tilinpäätöksen rekisteröintiin tai muuhun julkistamiseen.

Luottolaitoksen ja sen konsernin tuloslaskelman ja taseen kaavasta sekä tuloslaskelman ja taseen liitetiedoista ja toimintakertomuksessa ilmoitettavista tiedoista päättää valtiovarainministeriö. Päätöksessä on soveltuvin osin otettava huomioon, mitä kirjanpitolaissa ja -asetuksessa sekä osakeyhtiölaissa säädetään liitetiedoista ja toimintakertomuksesta. Valtiovarainministeriön on ennen päätöksen antamista pyydettävä rahoitustarkastuksen ja kirjanpitolautakunnan lausunto.

Rahoitustarkastus antaa tarkemmat määräykset luottolaitoksen tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen laatimisesta. Määräyksissä voidaan rajoittaa sellaisten korko- ja vuokratulojen kirjaamista tilikauden tuotoksi, jotka perustuvat sellaisiin saamisiin tai rahoitusleasingsopimuksiin, joiden erääntyneet korot, lyhennykset taikka vuokrat ovat olleet tilinpäätöshetkellä maksamatta vähintään 90 päivää taikka velallisen todetun maksukyvyttömyyden johdosta todennäköisesti jäävät maksamatta. Ennen määräyksen antamista rahoitustarkastuksen on pyydettävä siitä valtiovarainministeriön ja kirjanpitolautakunnan lausunto.

Rahoitustarkastus voi antaa ohjeita ja lausuntoja tämän luvun, valtiovarainministeriön 1 momentissa tarkoitetun päätöksen, osakeyhtiölain ja osuuskuntalain tilinpäätöstä koskevien säännösten sekä kirjanpitolain ja -asetuksen ja niiden nojalla annettujen ministeriön päätösten soveltamisesta luottolaitoksiin. Jos ohje tai lausunto on kirjanpitolain tai -asetuksen taikka osakeyhtiölain tai osuuskuntalain yleisen soveltamisen kannalta merkittävä, rahoitustarkastuksen on ennen ohjeen tai lausunnon antamista pyydettävä siitä kirjanpitolautakunnan lausunto.

Rahoitustarkastus voi luottolaitoksen hakemuksesta erityisestä syystä määräajaksi myöntää luvan poiketa 3 momentissa tarkoitetuista säännöksistä, jos poikkeus on tarpeen oikean ja riittävän kuvan saamiseksi luottolaitoksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Jos asia on kirjanpitolain tai -asetuksen taikka osakeyhtiölain tai osuuskuntalain tilinpäätöstä koskevien säännösten yleisen soveltamisen kannalta merkittävä, rahoitustarkastuksen on ennen asian ratkaisemista pyydettävä lupahakemuksesta kirjanpitolautakunnan lausunto.

Tilikausi on kalenterivuosi. Liiketoimintaa aloitettaessa tai lopetettaessa tilikausi saa olla kalenterivuotta lyhyempi tai pitempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta.

Tilinpäätös on laadittava kahden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, jollei rahoitustarkastus luottolaitoksen hakemuksesta erityisestä syystä myönnä tästä poikkeusta.

Tilinpäätökseen on sisällytettävä tuloslaskelma ja tase edelliseltä tilikaudelta. Jos tilikauden aikana tuloslaskelman ja taseen erittelyä on muutettu, on aikaisempaan tilinpäätökseen sisältyviä tietoja mahdollisuuksien mukaan oikaistava niin, että niitä voidaan verrata myöhempään tilinpäätökseen.

Hallituksen ja toimitusjohtajan tulee päivätä ja allekirjoittaa tilinpäätös. Jos hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja on esittänyt eriävän mielipiteen tilinpäätöksestä, tätä koskeva lausuma on sisällytettävä siihen hänen vaatimuksestaan.

Tilinpäätös on annettava tilintarkastajille vähintään kuukautta ennen varsinaista yhtiökokousta taikka varsinaista osuuskunnan, edustajiston, isännistön tai hypoteekkiyhdistyksen kokousta.

Arvopaperin hankkimista tai luovuttamista koskeva sopimus, ulkomaan rahan hankkimisesta tai luovuttamisesta johtuva kurssiero sekä johdannaissopimus merkitään taseeseen sen päivän mukaisesti, jolloin arvopaperin tai ulkomaan rahan hankkimista tai luovuttamista koskeva sopimus tai johdannaissopimus tehdään.

Pysyviin vastaaviin luetaan:

Muut kuin 1―3 kohdassa tarkoitetut arvopaperit luetaan vaihtuviin vastaaviin.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut arvopaperit saadaan ennen niiden eräpäivää luovuttaa tai siirtää vaihtuviin vastaaviin ainoastaan sellaisissa rahoitustarkastuksen tarkemmin määräämissä tilanteissa, joihin luottolaitos ei ole arvopapereita hankkiessaan voinut kohtuudella varautua.

Tilinpäätökseen merkitään:

Jos saamisen tai velan pääomana on maksettu tai saatu enemmän tai vähemmän kuin sen nimellisarvo, saaminen tai velka merkitään 1 momentin 1 ja 5 kohtaa sovellettaessa nimellisarvon sijasta määrään, joka saamisesta tai velasta sen syntyessä on pääomana maksettu tai saatu. Tällaisen saamisen nimellisarvon ja hankintamenon erotuksesta tilikauden tuotoksi tai kuluksi merkitty määrä merkitään saamisen hankintamenon lisäykseksi tai vähennykseksi. Vastaavasti velan nimellisarvon ja velasta sen syntyessä saadun pääomamäärän erotuksesta tilikauden kuluksi tai kulun vähennykseksi merkitty määrä merkitään tilinpäätökseen velan kirjanpitoarvon lisäykseksi tai vähennykseksi.

Tilikauden tuotoksi tai kuluksi kirjataan sen lisäksi, mitä kirjanpitolaissa säädetään, 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen arvopapereiden tilinpäätöshetken todennäköisen luovutushinnan ja edellisen tilinpäätöksen mukaisen kirjanpitoarvon tai, jos arvopaperi on hankittu tilikautena, hankintamenon erotus. Jos arvopapereiden, velkojen tai johdannaissopimusten arvonmuutoksilta on tehokkaasti suojauduttu tekemällä johdannaissopimuksia, laskemalla liikkeeseen velkasitoumuksia tai hankkimalla arvopapereita, tällaisten toisiaan suojaavien erien arvonmuutoksia ei merkitä tilikauden tuotoiksi eikä kuluiksi tuloslaskelmaan.

Kirjanpitolain 5 luvun 17 §:ssä tarkoitettu arvonkorotus saadaan tehdä vain, jos rahoitustarkastus myöntää siihen luvan.

Ulkomaanrahan määräinen omaisuus samoin kuin ulkomaanrahan määräiset velat ja muut sitoumukset muutetaan Suomen rahaksi Suomen Pankin tilinpäätöspäivänä noteeraamaan kurssiin. Aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden ja pysyviin aktiivoihin luetun osakkeen tai osuuden ulkomaanrahan määräinen hankintameno, jota ei ole tehokkaasti suojattu valuuttakurssin muutoksilta, saadaan muuttaa Suomen rahaksi Suomen Pankin hankintapäivänä noteeraamaan kurssiin.

Ulkomaan rahan määräisten erien muuttamisesta Suomen rahaksi syntyvät kurssierot merkitään tilikauden tuotoiksi tai kuluiksi tuloslaskelmaan.

Luottolaitoksen oma pääoma on taseessa jaoteltava sidottuun omaan pääomaan, vapaaseen omaan pääomaan ja erityiseksi eräksi merkittävään pääomalainaan. Sidottua omaa pääomaa ovat osake-, osuus- tai peruspääoma, lisäosuuspääoma, sijoitusosuuspääoma, kantarahasto, vararahasto, ylikurssirahasto ja arvonkorotusrahasto. Muut rahastot ovat vapaata omaa pääomaa. Tilikauden voitto ja voitto edellisiltä tilikausilta ilmoitetaan erikseen vapaan oman pääoman lisäyksenä sekä tilikauden tappio ja tappio edellisiltä tilikausilta sen vähennyksenä.

Pääomalaina luetaan omaan pääomaan, jos se täyttää seuraavat ehdot:

Luottolaitos tai sen kanssa samaan konserniin kuuluva yritys ei saa antaa vakuutta lainan pääoman taikka koron tai muun hyvityksen maksamisesta. Pääomalainalle maksettava korko tai muu hyvitys vähentää viimeksi päättyneeltä tilikaudelta määrää, joka voidaan käyttää voitonjakoon.

Sopimus pääomalainasta on tehtävä kirjallisesti. Edellä 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdan vastainen lainaehtojen muutos on pätemätön. Osakeyhtiömuotoisen luottolaitoksen ja osuuspankin liikkeeseenlaskeman pääomalainan 1 momentin vastaisen pääoman palauttamiseen, koron ja muun hyvityksen maksamiseen sekä 3 momentissa tarkoitetun vakuuden antamiseen sovelletaan soveltuvin osin, mitä osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:ssä ja osuuskuntalain 39 §:ssä säädetään.

Pääomalainoilla on keskenään yhtäläinen oikeus luottolaitoksen varoihin, jollei muuta ole luottolaitoksen ja pääomalainan velkojien kesken sovittu.

Tytär- ja yhteisyritykset, jotka eivät ole luotto- tai rahoituslaitoksia tai palveluyrityksiä, yhdistellään konsernitilinpäätökseen kirjanpitolain 6 luvun 13 §:ssä säädetyllä tavalla.

Kirjanpitolain 6 luvun 18 §:ssä tarkoitetulla rahoitusleasingsopimuksella vuokralleottajan käyttöön luovutettu hyödyke merkitään konsernitilinpäätökseen siten kuin se merkittäisiin myytynä, jos konserniyritys on vuokralleantaja, ja siten kuin se merkittäisiin ostettuna, jos konserniyritys on vuokralleottaja.

Rahoitustarkastus voi luottolaitoksen hakemuksesta myöntää luvan jättää konsernitilinpäätös laatimatta taikka tytäryritys yhdistelemättä konsernitilinpäätökseen, jos siihen on kirjanpitolain 6 luvun 1 §:n 3 tai 4 momentissa tai 3 §:ssä tarkoitettu peruste ja jollei osakeyhtiölain 11 luvun 10 §:n 2 momentista muuta johdu. Rahoitustarkastus voi luottolaitoksen hakemuksesta myöntää luvan jättää osakkuusyritys yhdistelemättä, jos siihen on kirjanpitolain 6 luvun 3 §:ssä tarkoitettu peruste. Tämän lain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettu tytäryritys ja vastaavat edellytykset täyttävä osakkuusyritys saadaan kuitenkin jättää yhdistelemättä konsernitilinpäätökseen ilman rahoitustarkastuksen lupaa, jos siihen on kirjanpitolain 6 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu peruste. Osakkuusyritys, joka on asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö, saadaan lisäksi jättää yhdistelemättä konsernitilinpäätökseen ilman rahoitustarkastuksen lupaa, jos siihen on kirjanpitolain 6 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu peruste.

Suomalaisen luottolaitoksen tai omistusyhteisön tytäryritys voi jättää konsernitilinpäätöksen laatimatta ilman rahoitustarkastuksen lupaa, jos siihen on kirjanpitolain 6 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitettu peruste eikä osakeyhtiölain 11 luvun 10 §:n 2 momentista muuta johdu.

Luottolaitoksen ja omistusyhteisön on ilmoitettava tilinpäätös rekisteröitäväksi kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös tilinpäätöksestä liitteineen ja tilintarkastuskertomuksesta sekä hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan kirjallinen ilmoitus tilinpäätöksen vahvistamisen päivämäärästä ja luottolaitoksen voittoa ja tappiota koskevasta yhtiökokouksen taikka osuuspankin, edustajiston, isännistön tai hypoteekkiyhdistyksen kokouksen päätöksestä. Luottolaitoksen ja omistusyhteisön, joka on konsernin emoyritys, on ilmoitettava rekisteröitäväksi myös konsernitilinpäätös ja konsernitilintarkastuskertomus.

Luottolaitoksen on pidettävä jäljennökset 1 momentissa tarkoitetuista luottolaitosta sekä sen emoyrityksenä olevaa omistusyhteisöä tai luottolaitosta koskevista viimeksi vahvistetuista asiakirjoista jokaisen nähtävänä luottolaitoksen toimipaikassa, kun kaksi viikkoa on kulunut tuloslaskelman ja taseen vahvistamisesta. Omistusyhteisön on lisäksi pidettävä jäljennökset sitä koskevista asiakirjoista nähtävänä omistusyhteisön pääkonttorissa. Nähtävinä pidettävistä asiakirjoista on annettava jäljennös jokaiselle sitä pyytävälle kahden viikon kuluessa pyynnöstä.

Emoyrityksen on pyynnöstä annettava jäljennös 39 §:n 1 momentissa tarkoitetun tytäryrityksen tilinpäätöksestä, jollei sitä ilmoiteta rekisteröitäväksi.

Luottolaitoksella ja omistusyhteisöllä on oikeus saada muulta kuin viranomaiselta maksu antamastaan jäljennöksestä saman perusteen mukaan kuin rekisteriviranomainen perii maksun vastaavasta jäljennöksestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna rekisteriviranomaisena toimii patentti- ja rekisterihallitus. Rekisteriviranomainen valvoo 1 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden noudattamista. Jos ilmoitusvelvollisuus laiminlyödään, voi rekisteriviranomainen velvoittaa sen, jonka 32 §:n mukaan on allekirjoitettava tilinpäätös, sakon uhalla toimittamaan se sille määräämässään ajassa. Päätökseen, jolla uhkasakko on asetettu, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Osuuspankkilain 7 a §:ssä tarkoitetun yhteenliittymän keskusyhteisön jäsenluottolaitoksen velvollisuudesta pitää nähtävänä yhteenliittymän yhdistelty tilinpäätös säädetään osuuspankkilaissa.

Talletuspankin on laadittava kultakin yli kuuden kuukauden pituiselta tilikaudeltaan osavuosikatsaus joko kuudelta taikka neljältä ja kahdeksalta ensimmäiseltä kuukaudelta. Talletuspankin osavuosikatsaukseen sovelletaan muuten, mitä jäljempänä 2 ja 3 momentissa ja arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5 §:n 2―5 momentissa säädetään. Talletuspankin, johon sovelletaan arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5 §:ää tai osakeyhtiölain 11 luvun 12 §:ää, osavuosikatsauksesta on lisäksi voimassa, mitä näissä laeissa säädetään, jollei tästä pykälästä muuta johdu.

Talletuspankin osavuosikatsauksen tulee sisältää osavuosituloslaskelma ja -tase tai, jos talletuspankki on konsernin emoyritys, konsernituloslaskelma ja -tase sekä selostus pankin tai konsernin tuloskehityksestä samoin kuin varojen, velkojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten sekä toimintaympäristön merkittävistä muutoksista katsauskautena, tuloskehitykseen vaikuttaneista poikkeuksellisista seikoista, olennaisista katsauskauden jälkeisistä tapahtumista sekä pankin tai konsernin todennäköisestä kehityksestä tilikautena. Osavuosikatsauksessa on lisäksi ilmoitettava tiedot pankin vakavaraisuussuhteen tai, mikäli pankki kuuluu konsolidointiryhmään, konsolidoidun vakavaraisuussuhteen kehittymisestä. Osavuosikatsauksessa esitettävien tietojen on oltava vertailukelpoisia edellisen tilikauden vastaavan katsauskauden tietoihin.

Osavuosikatsaus on julkistettava kahden kuukauden kuluessa katsauskauden päättymisestä. Osavuosikatsauksen julkistamisessa on noudatettava soveltuvin osin 40 §:n 2 ja 4 momenttia sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään osavuosikatsauksen julkistamisesta.

Osuuspankkilain 7 a §:ssä tarkoitetun yhteenliittymän keskusyhteisön velvollisuudesta laatia ja julkistaa yhteenliittymän osavuosikatsaus säädetään osuuspankkilaissa.

Omistusyhteisön, joka on talletuspankin emoyritys, osavuosikatsaukseen sovelletaan, mitä 1―3 momentissa säädetään. Talletuspankkiin, jonka emoyritys julkistaa tämän pykälän mukaisesti osavuosikatsauksen, ei sovelleta, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Rahoitustarkastus voi antaa tarkempia määräyksiä, ohjeita ja lausuntoja edellä tässä pykälässä tarkoitetun osavuosikatsauksen laatimisesta sekä myöntää luvan erityisestä syystä määräajaksi poiketa tämän pykälän säännöksistä, jos poikkeus ei vaaranna sijoittajan tai tallettajan asemaa. Määräysten, ohjeiden ja lausuntojen antamisessa sekä poikkeuslupien myöntämisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä 31 §:n 2―4 momentissa säädetään. Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 11 §:n 3 momenttia ei sovelleta tässä pykälässä tarkoitettuun osavuosikatsaukseen. Poikkeusluvan myöntämisestä on mainittava osavuosikatsauksessa.

Luottolaitoksen tilintarkastukseen ja tilintarkastajaan sovelletaan tilintarkastuslakia (936/1994) ja osakeyhtiömuotoisen luottolaitoksen tilintarkastukseen ja tilintarkastajaan lisäksi osakeyhtiölakia ja osuuspankin tilintarkastukseen ja tilintarkastajaan osuuskuntalakia (247/1954), jollei jäljempänä toisin säädetä.

Luottolaitoksen tilintarkastajaan ei sovelleta tilintarkastuslain 24 §:n 2 momenttia. Tilintarkastajan on kuitenkin ilmoitettava rahoitustarkastukselle luottolaitokselta taikka sen kanssa samaan konserniin tai konsolidointiryhmään kuuluvalta yritykseltä saamastaan luotosta tai sen hänen hyväkseen antamasta takauksesta, vastuusitoumuksesta, vakuudesta tai näitä vastaavasta etuudesta.

Luottolaitoksen tilintarkastajaksi voidaan valita vain tilintarkastuslain 2 §:n 2) kohdassa tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja. Vähintään yhden tilintarkastajan on oltava tilintarkastuslain 4 §:ssä tarkoitettu tilintarkastaja tai 5 §:ssä tarkoitettu tilintarkastusyhteisö.

Tilintarkastuslain 27 §:ssä ja osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan sekä osakeyhtiölain 10 luvun 14 §:ssä tarkoitetun erityisen tarkastuksen ja tarkastajan luottolaitokseen määrää rahoitustarkastus. Tilintarkastajan sekä erityisen tarkastuksen ja tarkastajan määräämiseen edellä tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan muuten, mitä niistä säädetään tilintarkastuslaissa ja osakeyhtiölaissa. Rahoitustarkastuksen on lisäksi määrättävä luottolaitokseen kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja, jos luottolaitoksella ei ole 43 §:ssä säädetyt vaatimukset täyttävää tilintarkastajaa.

Talletuspankin kassavarantoon luetaan:

Rahoitustarkastus voi antaa tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitettuun kassavarantoon sisällytettävistä eristä ja kassavarantosuhteen ilmoittamisesta rahoitustarkastukselle.

Luottolaitos ja sen konsolidointiryhmään kuuluva yritys eivät saa toiminnassaan ottaa niin suurta riskiä, että siitä aiheutuu olennaista vaaraa luottolaitoksen vakavaraisuudelle tai konsolidoidulle vakavaraisuudelle. Luottolaitoksella ja sen konsolidointiryhmään kuuluvalla yrityksellä on oltava toimintaansa nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät.

Rahoitustarkastus antaa tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetuille riskienhallintajärjestelmille sekä muulle sisäiselle valvonnalle asetettavista vaatimuksista.

Luottolaitoksen asiakasriskillä tarkoitetaan tässä laissa samaan luonnolliseen tai oikeushenkilöön tai tällaisen henkilön kanssa samaan olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä olevaan luonnolliseen tai oikeushenkilöön kohdistuvien 76 §:ssä tarkoitettujen saamisten ja sijoitusten sekä 77 §:ssä tarkoitettujen taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärää.

Luottolaitoksen asiakasriskejä eivät kuitenkaan ole:

Suurella asiakasriskillä tarkoitetaan tässä laissa asiakasriskiä, jonka määrä on vähintään 10 prosenttia luottolaitoksen omista varoista.

Luottolaitoksen on ilmoitettava suuret asiakasriskit rahoitustarkastukselle vähintään neljä kertaa vuodessa.

Rahoitustarkastus antaa luottolaitosten riskikeskittymien valvonnasta ja tarkastamisesta annetun neuvoston direktiivin (92/121/ETY) ja luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta annetun neuvoston direktiivin (92/30/ETY) vaatimusten täyttämiseksi tarkemmat määräykset tässä pykälässä ja 71 §:ssä tarkoitettujen tietojen ilmoittamisesta rahoitustarkastukselle ja 70 ja 71 §:ssä tarkoitettujen suhdelukujen laskemisesta.

Jos luottolaitoksen asiakasriski tai suurten asiakasriskien yhteenlaskettu määrä ylittää 1 tai 2 momentissa säädetyn rajan, luottolaitoksen on viipymättä ilmoitettava siitä rahoitustarkastukselle ja ryhdyttävä toimenpiteisiin asiakasriskejä koskevien vaatimusten täyttämiseksi. Rahoitustarkastuksen on asetettava määräaika, jonka kuluessa luottolaitoksen on täytettävä 1 ja 2 momentissa säädetty vaatimus, tai esitettävä valtiovarainministeriölle luottolaitoksen toimiluvan peruuttamista.

Jos omistusyhteisö tai luottolaitos on konsolidointiryhmän emoyritys, sen on ilmoitettava luottolaitoksen konsolidoidut suuret asiakasriskit niin kuin 69 §:ssä säädetään.

Konsolidoitujen asiakasriskien suhteesta konsolidoituihin omiin varoihin on vastaavasti voimassa, mitä 70 §:ssä säädetään.

Konsolidoituja asiakasriskejä laskettaessa kirjanpitolaissa tarkoitettujen yhteisyritysten asiakasriskit otetaan huomioon samassa suhteessa kuin yhteisyrityksen tase yhdistellään luottolaitoksen tai omistusyhteisön konsernitaseeseen. Yhteisyritys saadaan jättää huomioon ottamatta noudattaen soveltuvin osin, mitä 5 §:n 4 momentissa säädetään konsolidointiryhmän tytäryrityksestä.

Jos 1 momentissa tarkoitettu omistusyhteisö tai luottolaitos on suomalaisen omistusyhteisön tai luottolaitoksen tytäryritys, siihen ei sovelleta, mitä edellä tässä pykälässä säädetään.

Luottolaitoksen vakavaraisuuden ja konsolidoidun vakavaraisuuden turvaamiseksi luottolaitoksen omien varojen ja konsolidoitujen omien varojen määrän on oltava suhteessa riskeihin, jotka sisältyvät luottolaitoksen varoihin ja taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin sekä konsolidoituihin varoihin ja konsolidoituihin taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin vähintään niin suuri kuin tässä luvussa säädetään.

Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan lisäksi 74 a §:n mukaiset omat varat katettaessa 78 a §:ssä tarkoitetuista riskeistä sekä kaupankäyntivarastoon sisältyvien erien asiakasriskeistä aiheutuvaa omien varojen vaatimusta.

Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan ensisijaisina omina varoina seuraavat erät:

Edellä 1 momentin 1―4 kohdassa tarkoitettuihin eriin ei saa lukea eriä, joiden pääomaa ei ole maksettu luottolaitokselle, eikä eriä, jotka tuottavat kumulatiivisen oikeuden osinkoon, korkoon tai muuhun hyvitykseen. Ennen 1 momentissa tarkoitettujen erien lukemista ensissijaisiin omiin varoihin niistä on vähennettävä niihin mahdollisesti kohdistuva luottolaitoksen yhteisöverokannan mukainen vero.

Edellä 1 momentin 1―4 kohdassa tarkoitettuihin eriin ei saa lukea eriä, joiden pääoman taikka osingon, koron tai muun hyvityksen maksamisesta on antanut vakuuden:

Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan toissijaisina omina varoina seuraavat erät:

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut velkasitoumukset saadaan lukea toissijaisiin omiin varoihin, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset:

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut velkasitoumukset saadaan lukea toissijaisiin omiin varoihin, jos ne täyttävät edellä 2 momentin 4―6 kohdassa säädetyt edellytykset ja jos ne saadaan maksaa takaisin aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskemisesta, jollei rahoitustarkastus myönnä lupaa niiden ennenaikaiseen takaisinlunastukseen. Tällaiset velkasitoumukset saadaan kuitenkin niiden eräpäivää edeltävänä viitenä viimeisenä vuotena ottaa huomioon enintään määrään, joka saadaan vähentämällä edellisenä vuotena huomioon otetusta määrästä yksi viidesosa sitoumuksen alkuperäisestä määrästä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista eristä saadaan lukea omiin varoihin enintään 73 §:ssä tarkoitettujen erien yhteenlaskettua määrää vastaava määrä. Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista eristä saadaan kuitenkin lukea omiin varoihin enintään puolet 73 §:ssä tarkoitettujen erien yhteenlaskettua määrää vastaavasta määrästä.

Laskettaessa 78 a §:ssä tarkoitettua omien varojen vaatimusta ja 78 c §:n 2 momentissa tarkoitettua suurten asiakasriskien enimmäismäärää, omiin varoihin saadaan lukea sen lisäksi, mitä 73 ja 74 §:ssä säädetään:

Luottolaitoksen ensi- ja toissijaisten omien varojen yhteismäärästä vähennetään:

Laskettaessa 2 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettuja vähennyksiä osakkeisiin, osuuksiin ja pääomalainoihin rinnastetaan yritykseltä olevat sellaiset saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla veloilla. Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja vähennyksiä laskettaessa luottolaitoksen omistamiksi katsotaan myös 21 §:n 5 momentissa tarkoitettujen rahoituslaitosten ja palveluyritysten omistamat osakkeet, osuudet, pääomalainat ja niihin rinnastettavat saamiset mainitun momentin mukaisesti laskettuna. Edellä tässä momentissa tarkoitettuja vähennyksiä laskettaessa ei oteta huomioon sijoituksia luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluviin yhteisöihin.

Rahoitustarkastuksen luvalla 2 momentin mukainen vähennys voidaan jättää tekemättä, kun 2 momentissa tarkoitettu sijoitus on toisen luotto- tai rahoituslaitoksen taikka vakuutuslaitoksen liiketoiminnan tervehdyttämisen yhteydessä välttämätöntä, taikka kun rahoituslaitoksen tarkoituksena on pääasiassa omistaa muiden kuin luotto- tai rahoituslaitosten osakkeita tai osuuksia ja rahoituslaitos ei kuulu toisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmään.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään konsolidointiryhmään kuuluvista yhteisöistä, sovelletaan osuuspankkilain 7 a §:ssä tarkoitetun yhteenliittymän keskusyhteisön jäsenluottolaitoksen vakavaraisuutta laskettaessa osuuspankkilain 7 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin yhteisöihin sekä niiden yhteisessä määräysvallassa oleviin yhteisöihin, jotka yhdistellään yhteenliittymään sen vakavaraisuutta laskettaessa.

Luottolaitoksen varat ryhmitellään 72 §:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa seuraavasti:

Luottolaitoksen antamat takaukset ja muut taseen ulkopuoliset sitoumukset otetaan huomioon 72 §:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa kertomalla niiden luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetun neuvoston direktiivin 89/647/ETY mukaisesti laskettu luottovasta-arvo 76 ja 78 §:n mukaan määräytyvällä kertoimella.

Luottolaitoksen omien varojen on oltava vähintään kahdeksan prosenttia 76 §:n II―IV ryhmiin luettavien varojen sekä 77 §:ssä tarkoitettujen taseen ulkopuolisten sitoumusten ja johdannaissopimusten yhteismäärästä laskettuna siten, että II ryhmään luettavista eristä otetaan huomioon 20 prosenttia, III ryhmään luettavista eristä 50 prosenttia ja IV ryhmään luettavista eristä 100 prosenttia näiden erien kirjanpitoarvosta tai 77 §:n mukaan määräytyvästä arvosta.

Luottolaitoksella on sen lisäksi, mitä edellä tässä luvussa säädetään, oltava omia varoja vähintään määrä, joka riittää kaupankäyntivarastoon liittyvien seuraavien riskien kattamiseen:

Luottolaitoksella on 1 momentissa säädetyn lisäksi oltava omia varoja määrä, joka riittää koko toiminnasta aiheutuvan valuuttakurssiriskin sekä 1 momentissa mainittuihin riskeihin rinnastettavien riskien kattamiseen.

1 ja 2 momentissa tarkoitettu omien varojen vaatimus lasketaan niin kuin sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetussa neuvoston direktiivissä (93/6/ETY) säädetään.

Rahoitustarkastus voi luottolaitoksen hakemuksesta myöntää luvan lukea kaupankäyntivarastoon sisältyvät erät 76 §:ssä tarkoitettuihin varoihin, jolloin luottolaitokseen ei sovelleta, mitä 78 a §:n 1 momentissa säädetään. Luvan saaneen luottolaitoksen asiakasriski lasketaan myös kaupankäyntivarantoon kuuluvien erien osalta 69 §:n 2 momentin mukaisesti, jolloin siihen ei sovelleta, mitä 2 momentissa säädetään.

Konsolidoituina ensisijaisina omina varoina otetaan huomioon luottolaitoksen, tai jos luottolaitoksen konsolidointiryhmän emoyrityksenä on omistusyhteisö, omistusyhteisön:

Konsolidoiduista ensisijaisista omista varoista vähennetään konsernitaseen mukainen liikearvo.

Konsolidoituina toissijaisina omina varoina otetaan huomioon konserntitaseen mukaiset 74 §:ssä tarkoitetut erät ja muina omina varoina konsernitaseen mukaiset 74 a §:ssä tarkoitetut erät.

Konsolidoitujen ensisijaisten ja toissijaisten omien varojen yhteismäärästä vähennetään konsernitaseen mukaiset 75 §:ssä tarkoitetut erät.

Jos konsolidointiryhmään kuuluu 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja luotto- tai rahoituslaitoksia tai palveluyrityksiä, joita ei ole sisällytetty konsernitilinpäätökseen tytäryrityksinä, 1 momentissa tarkoitetut erät lasketaan konsolidoidusta taseesta, johon on yhdistelty konserniyritysten lisäksi 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut yritykset noudattaen soveltuvin osin, mitä luotto- ja rahoituslaitosten ja palveluyritysten yhdistelemisestä konsernitilinpäätökseen säädetään.

Jos luottolaitos tai omistusyhteisö on konsolidointiryhmän emoyritys, luottolaitoksen on täytettävä tämän luvun mukainen konsolidoitujen omien varojen vähimmäismäärää koskeva vaatimus luottolaitoksen omien varojen vähimmäismäärää koskevan vaatimuksen lisäksi.

Laskettaessa 78 §:n sekä 78 a §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdan mukaista konsolidoitujen omien varojen vaatimusta konsolidoituina varoina, velkoina ja taseen ulkopuolisina sitoumuksina otetaan huomioon konsernitilinpäätöksen mukaiset varat ja velat sekä konserniyritysten antamien taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteenlaskettu määrä, josta on vähennetty muille konserniyrityksille annetut sitoumukset.

Jos konsolidointiryhmään kuuluu 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja luotto- tai rahoituslaitoksia tai palveluyrityksiä, joita ei ole sisällytetty konsernitilinpäätökseen tytäryrityksinä, edellä 2 momentissa tarkoitetut varat ja velat lasketaan konsolidoidusta taseesta, johon on yhdistelty konserniyritysten lisäksi 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut yritykset noudattaen soveltuvin osin, mitä luottoja rahoituslaitosten ja palveluyritysten yhdistelemisestä konsernitilinpäätökseen on säädetty. Konsolidoituina taseen ulkopuolisina sitoumuksina otetaan huomioon konsolidointiryhmään kuuluvien yritysten antamien sitoumusten yhteenlaskettu määrä, josta on vähennetty muille konsolidointiryhmään kuuluville yrityksille annetut sitoumukset.

Laskettaessa 78 a §:n 1 momentin 1―3 kohdan ja 2 momentin mukaista konsolidoitujen omien varojen vaatimusta niissä tarkoitetut konsolidointiryhmään kuuluvien yritysten riskit lasketaan yhteen rahoitustarkastuksen tarkemmin määräämällä tavalla.

Jos 1 momentissa tarkoitettu luottolaitos tai omistusyhteisö on toisen suomalaisen luottolaitoksen konsolidointiryhmän tytäryritys, siihen ei sovelleta mitä 1 momentissa säädetään.

Konsolidoitujen omien varojen vähimmäismäärää laskettaessa kirjanpitolaissa tarkoitetut yhteisyritykset saadaan jättää huomioon ottamatta noudattaen soveltuvin osin, mitä 5 §:n 4 momentissa säädetään konsolidointiryhmän tytäryrityksistä.

Jos luottolaitoksen omat varat tai konsolidoidut omat varat vähenevät alle tässä laissa säädetyn vähimmäismäärän, luottolaitoksen tai omistusyhteisön on viipymättä ilmoitettava siitä rahoitustarkastukselle ja ryhdyttävä toimenpiteisiin omien varojen määrää koskevien vaatimusten täyttämiseksi. Rahoitustarkastuksen on asetettava määräaika, jonka kuluessa luottolaitoksen omia varoja ja konsolidoituja omia varoja koskeva vaatimus on täytettävä, tai esitettävä valtiovarainministeriölle luottolaitoksen toimiluvan peruuttamista.

Jos luottolaitoksen omien varojen määrä on vähemmän kuin mitä tässä laissa säädetään, luottolaitos ei saa jakaa voittoa tai muuta tuottoa omalle pääomalle eikä käyttää voittovaroja omien osakkeiden lunastamiseksi tai niiden hankkimiseksi muulla tavalla, ellei rahoitustarkastus erityisestä syystä määräajaksi myönnä poikkeusta. Jos luottolaitoksen konsolidoitujen omien varojen määrä on vähemmän kuin mitä tässä laissa säädetään, luottolaitos ja sen konsolidointiryhmään kuuluva yritys eivät saa jakaa voittoa tai muuta tuottoa omalle pääomalle eivätkä käyttää voittovaroja omien osakkeidensa lunastamiseksi tai niiden hankkimiseksi muulla tavalla, ellei rahoitustarkastus erityisestä syystä määräajaksi myönnä poikkeusta.

Luottolaitoksen konsolidointiryhmään kuuluvan muun osakeyhtiömuotoisen rahoituslaitoksen kuin sijoituspalveluyrityksen osakkeenomistajan oikeudesta osinkoon on 1 momentin estämättä voimassa, mitä osakeyhtiölain 12 luvun 4 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Rahoitustarkastus antaa luottolaitosten omista varoista annetun neuvoston direktiivin (89/299/ETY), luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetun neuvoston direktiivin (89/647/ETY), sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun neuvoston direktiivin (93/6/ETY) ja luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta annetun neuvoston direktiivin (92/30/ETY) vaatimusten täyttämiseksi tarkemmat määräykset tämän luvun säännösten soveltamisesta.

Joka luottolaitoksen tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen tai luottolaitosten yhteenliittymän toimielimen jäsenenä tai varajäsenenä tai niiden palveluksessa taikka niiden toimeksiannosta tehtävää suorittaessaan on saanut tietää luottolaitoksen tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvan rahoituslaitoksen asiakkaan tai muun sen toimintaan liittyvän henkilön taloudellista asemaa tai yksityisen henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, on velvollinen pitämään sen salassa, jollei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan sen ilmaisemiseen. Salassa pidettäviä tietoja ei saa antaa myöskään yhtiökokoukselle, isäntien kokoukselle, osuuskunnan kokoukselle tai edustajistolle taikka hypoteekkiyhdistyksen kokoukselle eikä kokoukseen osallistuvalle osakkeenomistajalle tai jäsenelle.

Luottolaitoksella ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla yrityksellä on velvollisuus antaa 1 momentissa tarkoitettuja tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä muulle viranomaiselle, jolla on lain mukaan oikeus saada sellaisia tietoja.

Luottolaitoksella ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla yrityksellä on oikeus antaa 1 momentissa tarkoitettuja tietoja samaan konserniin tai konsolidointiryhmään kuuluvalle yhteisölle, jos sen hallintoelinten jäseniä tai toimihenkilöitä koskee 1 momentissa säädetty tai sitä vastaava salassapitovelvollisuus.

Edellä 94 §:ssä tarkoitettuja tietoja sisältävä asiakirja voidaan antaa tieteelliseen tutkimuskäyttöön, jos asiakirjan valmistamisesta on kulunut vähintään 60 vuotta ja asiakirjan vastaanottaja antaa kirjallisen sitoumuksen siitä, ettei hän käytä asiakirjaa sen henkilön, jota asiakirja koskee, tai hänen läheisensä vahingoksi tai halventamiseksi taikka niiden muiden etujen loukkaamiseksi, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:ää ei sovelleta luottolaitokseen eikä sen konsolidointiryhmään kuuluvaan rahoituslaitokseen. Rahalainan antamisesta omien tai emoyrityksen osakkeiden hankinnan rahoittamiseksi säädetään 24 a §:ssä.

Luottolaitoksen perustaja, hallintoneuvoston jäsen, hallituksen tai johtokunnan jäsen, toimitusjohtaja, valtuutettu ja hallintotehtäviä hoitavan toimikunnan jäsen on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut luottolaitokselle. Sama koskee vahinkoa, joka osakeyhtiölakia, osuuskuntalakia, liikepankkilakia, säästöpankkilakia tai osuuspankkilakia, hypoteekkiyhdistyksistä annettua lakia (936/1978) taikka tätä lakia tai sen nojalla annettua ministeriön päätöstä tai rahoitustarkastuksen määräystä taikka luottolaitoksen yhtiöjärjestystä tai sääntöjä rikkomalla on aiheutettu osakkeenomistajalle, jäsenelle, sijoitusosuuden tai kantarahastotodistuksen haltijalle tai muulle henkilölle.

Hallintoneuvoston tai hallituksen määräämä tarkastaja on korvausvelvollinen 1 momentissa säädetyin perustein sekä itsensä että apulaisensa tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttamasta vahingosta. Tilintarkastajan korvausvastuusta säädetään tilintarkastuslaissa (936/1994).

Luottolaitoksen osakkeenomistaja, säästöpankin isäntä sekä osuuspankin jäsen tai edustajiston jäsen on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän myötävaikuttamalla 1 momentissa tarkoitettujen säädösten taikka luottolaitoksen yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen rikkomiseen tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta on aiheuttanut luottolaitokselle, osakkeenomistajalle tai jäsenelle taikka sijoitusosuuden tai kantarahasto-osuuden omistajalle taikka muulle henkilölle.

Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 6 luvussa säädetään.

Vahingonkorvauskanteen nostamisesta liikepankin, säästöpankin tai osuuspankin lukuun säädetään liikepankkilaissa, säästöpankkilaissa ja osuuspankkilaissa.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan myös luottolaitoksen konsolidointiryhmään kuuluvaan yritykseen, jos vahinko on aiheutettu rikkomalla tätä lakia tai sen nojalla annettua ministeriön päätöstä tai rahoitustarkastuksen määräystä.

Rangaistus 94 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta ja 94 b §:ssä säädetyn sitoumuksen rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 ja 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

Joka tahallaan