204/1996

Valtio on vastuussa luottolaitoksen, vakuutusyhtiön tai eläkelaitoksen yksityishenkilöille myöntämistä omistusasuntolainoista siten kuin tässä laissa säädetään.

Omistusasuntolainalla tarkoitetaan tässä laissa lainansaajan asuntolainaa tai sitä osaa lainasta, joka vastaa enintään 85 prosenttia asunnon hankintahinnasta, jos lainan kokonaismäärä on tätä suurempi.

Omistusasuntolainaksi voidaan katsoa myös sellainen tämän lain mukaiset edellytykset täyttävä asuntolaina, josta valtio ei ole ollut alunperin miltään osin vastuussa, mutta joka asunnonvaihtotilanteessa käytetään tilalle hankitun asunnon rahoittamiseen. Omistusasuntolainaksi katsottava osuus vanhan ja mahdollisen uuden lainan yhteismäärästä voi olla enintään 85 prosenttia tilalle hankitun asunnon hankintahinnasta.

Jos asuntolainan kokonaismäärä on suurempi kuin omistusasuntolaina, lainan lyhennykset on käytettävä ensisijaisesti kattamaan omistusasuntolaina. Tästä on otettava merkintä lainasopimukseen.

Asunnolla tarkoitetaan tässä laissa vähintään puolta asuinhuoneiston hallintaan oi- keuttavista osakkeista tai osuuksista taikka omakotitalosta.

Tämän lain mukaisella lainalla rahoitettavan asunnon on sijaittava Suomessa.

Valtiontakaus koskee yksityishenkilöille myönnettyjä omistusasuntolainoja, jos laina on tarkoitus käyttää:

Valtio on vastuussa vain sellaisesta omistusasuntolainasta, jonka saaja on ilmoittanut lainanmyöntäjälle haluavansa valtionvastuun.

Valtiontakaus on enintään 20 prosenttia omistusasuntolainan kulloinkin jäljellä olevasta pääomasta. Valtiontakaus kattaa lisäksi tähän pääomaosuuteen kohdistuvan koron ja mahdollisen viivästyskoron. Valtio vastaa samaan asuntoon kohdistuvien omistusasuntolainojen pääomasta aina kuitenkin enintään 150 000 markkaan asti.

Valtiontakauksen edellytyksenä on, että lainansaaja hankkii asunnon pääasiassa omaksi tai perheensä ensisijaiseksi asunnoksi.

Valtio on lainanmyöntäjälle vastuussa omistusasuntolainan pääoman lopullisista menetyksistä 5 §:ssä säädettyyn enimmäismäärään asti, kun menetykset johtuvat velallisen maksukyvyttömyydestä siltä osin kuin lainan vakuuksista kertyvät varat eivät riitä kattamaan lainasta maksamatta olevia lyhennyksiä ja korkoja. Lisäksi valtio on lainanmyöntäjälle vastuussa valtion korvattavaksi tulevaan pääomaosuuteen kohdistuvista koroista ja viivästyskoroista.

Tämän lain mukaisella omistusasuntolainalla on oltava ensisijaisena vakuutena lainoitettavan asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet taikka kiinnitys lainoitettavaan kiinteistöön tai muu yhtä turvaava esinevakuus. Vakuuden on vastattava omistusasuntolainasta muita lainansaajan mahdollisia vastuita paremmalla etuoikeudella.

Jos tämän lain mukaisella omistusasuntolainalla hankittu asunto luovutetaan tai siirtyy uudelle omistajalle muutoin kuin avio-oikeuden tai perintöoikeuden nojalla, valtiontakauksen voimassaolo päättyy asunnon luovuttamisajankohtana. Jos lainansaaja kuitenkin hankkii kohtuullisessa ajassa luovuttamisajankohdasta asunnon, jonka rahoittamiseen hän käyttää lainan, valtiontakauksen voimassaolo säilyy. Omistusasuntolainaksi katsottava osuus vanhasta lainasta ja mahdollisesta uudesta lainasta voi olla enintään 85 prosenttia tilalle hankitun asunnon hankintahinnasta.

Asunnon luovutuksesta sekä mahdollisesta tilalle hankittavan asunnon kaupasta tai muusta saannosta on ilmoitettava valtiokonttorille.

Valtiontakauksen voimassaolon edellytyksenä on, että lainanmyöntäjä huolehtii omistusasuntolainasta ja sen vakuuksista tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten sekä hyvän pankkitavan mukaisesti.

Lainanmyöntäjä on velvollinen valvomaan valtion etua, kun omistusasuntolainan vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi.

Jos asuntolainan kokonaismäärä on suurempi kuin 2 §:n mukainen omistusasuntolaina, vakuutena olevan omaisuuden myynnistä saatava tuotto on käytettävä ensisijaisesti kattamaan omistusasuntolainan osuus lainasta. Tästä on otettava merkintä lainasopimukseen.

Valtiokonttori suorittaa valtion varoista luotonantajalle tässä laissa tarkoitetun korvauksen sitten, kun lopullinen menetys on velallisen ja mahdollisen takaajan maksukyvyttömyyden toteamisen ja vakuutena olevan omaisuuden myynnin jälkeen selvitetty.

Jos lainanmyöntäjä saa korvauksen maksamisen jälkeen perityksi lainansaajalta kertymättä jääneitä lyhennyksiä ja korkoja, lainanmyöntäjän tulee tilittää valtiontakausta vastaava osuus valtiolle.

Korvaus menetyksistä voidaan valtion asuntorahaston niin päättäessä jättää suorittamatta tai hyvityksen määrää alentaa, jos asuntolainan myöntämisessä, sen hoitamisessa tai sen vakuuksien hoitamisessa ei ole noudatettu tätä lakia, sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä taikka hyvää pankkitapaa ja tällä menettelyllä on loukattu valtion etua.

Valtiokonttorilla on oikeus periä lainansaajalta valtiontakauksen perusteella lainanmyöntäjälle suoritettu korvaus sekä tälle takautumissaatavalle viivästyskorkoa korkolain (633/82) 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan korvauksen suorittamisesta lukien. Tästä on otettava merkintä lainasopimukseen.

Valtion varoista lainanmyöntäjälle tämän lain mukaisen valtiontakauksen perusteella suoritettu korvaus voidaan hakemuksesta valtion asuntorahaston niin päättäessä jättää perimättä siltä, jonka ei voida katsoa kohtuudella selviytyvän maksuista pysyvän työkyvyttömyyden, pitkäaikaisen työttömyyden, huoltovelvollisuuden tai muun näihin verrattavan syyn vuoksi.

Valtiontakauksesta peritään lainansaajalta lainanmyöntäjän välityksellä valtiolle lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisen yhteydessä maksu, jonka suuruus on 1,5 prosenttia myönnettyyn omistusasuntolainaan liittyvän takauksen määrästä.

Takausmaksun suuruudesta voidaan säätää asetuksella.

Takausmaksua ei peritä, jos laina on myönnetty oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta annetun lain (639/82) tai omistusasuntolainojen korkotuesta annetun lain (1204/93) mukaisena korkotukilainana.

Takausmaksut tuloutetaan valtion asuntorahastoon.

Lainanmyöntäjän on ilmoitettava lainasta, sen ehdoista ja sen ehtoihin myöhemmin mahdollisesti tehtävistä muutoksista sekä lainansaajan maksuviivästyksistä ja niiden aiheuttamista perintätoimista valtiokonttorille tämän antamien ohjeiden mukaisesti.

Lainanmyöntäjä sekä lainansaaja ovat velvollisia antamaan valtion asuntorahastolle ja valtiokonttorille näiden valtiontakausten valvonnan kannalta tarpeellisiksi katsomat tiedot.

Valtion  asuntorahasto valvoo lainanmyöntäjän toimintaa tämän lain mukaisia valtiontakauksia käytettäessä.

Valtion asuntorahaston tämän lain 11 ja 13 §:ien mukaisiin päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla lääninoikeudelle siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

Lääninoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämän lain mukaiset valtiontakaukset eivät saa ylittää valtion talousarviossa vahvistettua enimmäismäärää.

Ympäristöministeriö vahvistaa valtiontakausten enimmäismäärän jakautumisen lainanmyöntäjien kesken valtion asuntorahaston ehdotuksesta.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1996.

Mitä tässä laissa on säädetty, koskee myös ennen tämän lain voimaan tuloa otettua tämän lain mukaiset ehdot täyttävää lainaa, jos aina on myönnetty ja asunto on hankittu tai rakentaminen on aloitettu 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen. Tämä laki koskee 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vanhoja lainoja myös silloin, kun ne on myönnetty ennen 1 päivää tammikuuta 1996. Valtiontakauksen edellytyksenä on tällöin, että lainansaaja maksaa 14 §:n mukaisen takausmaksun, ellei kyseessä ole 14 §:n 3 momentissa tarkoitettu laina.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.