Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1336/1996

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Asetus eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta

Säädöksen tyyppi
Asetus
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1195/1996) nojalla:

1 §Eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain soveltamisala

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annettua lakia (1195/1996) (jäljempänä hygienialaki ) sovelletaan:

1) 

nauta- ja kavioeläinten, sian, lampaan, vuohen, siipikarjan, poron, kanin, luonnonvaraisten ja tarhattujen riistaeläinten sekä matelijoiden lihaan ja kyseisten eläinlajien lihasta saataviin tuotteisiin; poroihin, jotka joudutaan lopettamaan ampumalla, sovelletaan luonnonvaraista riistaa koskevia määräyksiä;

2) 

kalastustuotteisiin, sammakoihin ja etanoihin sekä niistä saatuihin tuotteisiin;

3) 

maitoon, mukaan lukien ternimaito, ja siitä saataviin tuotteisiin;

4) 

muniin;

5) 

kanojen, ankkojen, hanhien, kalkkunoiden, helmikanojen ja viiriäisten munista valmistettuihin munavalmisteisiin; ja

6) 

hunajan vieraiden aineiden valvontaan.

2 §Yleiset hygienialain soveltamisalan rajoitukset

Hygienialakia ei sovelleta tuottajan tai kalastajan yksityistaloudessa käytettäviin eläimistä saataviin elintarvikkeisiin.

3 §Lihaa koskevat hygienialain soveltamisalan rajoitukset

Hygienialakia ei sovelleta:

1) 

sellaiseen siipikarjan lihaan, jonka kuluttaja hankkii omaan käyttöönsä suoraan sellaiselta tuotantotilalta, joka tuottaa enintään 10 000 lintua vuodessa;

2) 

sellaiseen poron lihaan, jonka kuluttaja poronhoitoalueella hankkii omaan käyttöönsä suoraan lihan tuottajalta;

3) 

sellaiseen tarhattujen lintujen, kanin tai luonnonvaraisen riistan lihaan, jonka kuluttaja hankkii omaan käyttöönsä suoraan tuottajalta tai metsästäjältä; eikä

4) 

vähittäiskauppaan tai suurtalouksille toimitettavaan metsästettävien luonnonvaraisten jäniseläinten ja lintujen lihaan.

4 §Kalastustuotteita, etanoita ja sammakoita koskevat hygienialain soveltamisalan rajoitukset

Hygienialakia ei sovelleta:

1)

sellaisiin kalastustuotteisiin sekä niistä saatuihin tuotteisiin, jotka kalastaja tai kalanviljelijä itse toimittaa suoraan kuluttajalle, vähittäiskauppaan tai suurtalouteen, jos näin toimitettujen tuotteiden valmistukseen käytettävien kalastustuotteiden määrä on alle 10 000 kiloa vuodessa; eikä

2) 

kalastustuotteista, sammakoista tai etanoista saatujen jalosteiden käsittelyyn silloin, kun niitä käytetään toisen elintarvikkeen raaka-aineena.

5 §Maitoa ja munia koskevat hygienialain soveltamisalan rajoitukset

Hygienialakia ei sovelleta:

1) 

maidon tai siitä saatavien tuotteiden käsittelyyn silloin, kun niitä käytetään muiden elintarvikkeiden raaka-aineena;

2) 

munien käsittelyyn silloin, kun niitä käytetään muiden elintarvikkeiden kuin munavalmisteiden raaka-aineena; eikä

3) 

munavalmisteen käsittelyyn silloin, kun sitä käytetään muiden elintarvikkeiden raaka-aineena.

6 §Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) 

siipikarjalla kotieläiminä pidettyjä kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja ja hanhia;

2) 

tarhatulla riistalla tarhattuja luonnonvaraisiin lajeihin kuuluvia maanisäkkäitä ja lintuja;

3) 

tarhatuilla suurilla linnuilla isokokoisiin lintulajeihin kuuluvia tarhattuja lintuja kuten strutsia ja emua;

4) 

luonnonvaraisella riistalla metsästettäviä luonnonvaraisia maanisäkkäitä ja lintuja;

5) 

lihasta saadulla tuotteella (lihatuote) joko kokonaan tai osittain lihasta valmistettuja elintarvikkeeksi tarkoitettuja tuotteita; asianomainen ministeriö määrittelee tarkemmin sen, mitkä tuotteet ovat lihatuotteita;

6) 

kalastustuotteella kaikkia elintarvikkeeksi pyydystettyjä tai viljeltyjä meren ja makean veden eläimiä sekä näiden mätiä ja muita osia lukuun ottamatta vesinisäkkäitä ja sammakoita;

7) 

etanoilla lajeihin Helix pomotia Linné, Helix aspersa Muller ja Helix lucorum sekä heimoon Achatinidae kuuluvia kotiloita;

8) 

sammakoilla lajeihin Rana spp. (heimo Ranidae ) kuuluvia sammakoita;

9) 

kalastustuotteesta, sammakoista tai etanoista saadulla tuotteella (raakavalmisteet ja jalosteet) näistä elintarvikkeista joko kokonaan tai osittain valmistettua elintarvikkeeksi tarkoitettua tuotetta; asianomainen ministeriö määrittelee tarkemmin sen, mitkä tuotteet kuuluvat näihin tuotteisiin;

10) 

kalastustuotteesta, sammakoista tai etanoista saadulla jalosteella prosessoitua tuotetta, joka on saatu käsittelemällä kalastustuotetta, sammakoita tai etanoita kemiallisesti tai fysikaalisesti esimerkiksi kuumentamalla, savustamalla, suolaamalla, kuivaamalla, marinoimalla tai muulla niihin verrattavalla tavalla; jaloste voi sisältää myös muita elintarvikkeita kuin kalastustuotteita, sammakoita tai etanoita;

11) 

kalastajalla ja kalanviljelijällä yksittäistä henkilöä ja sitä taloutta, johon kyseinen henkilö kuuluu;

12) 

maidosta saatavalla tuotteella (maitopohjainen tuote) joko kokonaan tai osittain maidosta valmistettua elintarvikkeeksi tarkoitettua tuotetta; asianomainen ministeriö määrittelee tarkemmin sen, mitkä tuotteet ovat maitopohjaisia tuotteita;

13) 

ternimaidolla maitoa, jota lehmä tuottaa neljän vuorokauden ajan poikimisesta ja joka koostumukseltaan ja laadultaan poikkeaa normaalista maidosta;

14) 

munalla elintarvikkeeksi käytettäviä kuorellisia linnunmunia;

15) 

ensisaapumispaikalla sellaista hygienialain nojalla hyväksyttyä laitosta tai terveydensuojelulaissa (763/1994) tarkoitettua elintarvikehuoneistoa, joka Suomessa ensimmäisenä vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta saapuneen eläimistä saatavia elintarvikkeita käsittävän erän; ja

16) 

tuotantotilalla eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotantoa harjoittavaa yksikköä.

7 §Valtion tehtävänä oleva vieraiden aineiden valvonta

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos vastaa kansallisten vieraiden aineiden valvontaohjelmien laatimisesta ja toteuttamisesta. Laitos voi tässä tehtävässä käyttää apunaan lääninhallituksia ja kunnan valvontaviranomaisia.

8 §Valtion tehtävänä oleva lihantarkastus ja valvonta

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos huolehtii valvonnasta ja tarkastuksesta teurastamossa sekä valvonnasta teurastamon yhteydessä olevassa laitoksessa.

9 §Poron lihan tarkastuksen ja valvonnan järjestäminen

Lääninhallitus hyväksyy poroteurastamon ja poron teurastuspaikan sekä järjestää niissä valvonnan ja tarkastuksen.

Kunnan valvontaviranomainen hyväksyy laitoksen, joka on poroteurastamon ja poron teurastuspaikan yhteydessä, ja järjestää sen valvonnan.

Lääninhallituksen on ilmoitettava hyväksymänsä laitos eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle valtakunnalliseen laitosrekisteriin merkitsemistä varten.

10 §Poron lihan tarkastuksesta perittävät maksut

Poroteurastamossa ja poron teurastuspaikassa suoritetusta lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta perittävä maksu peritään tarkastusta pyytäneeltä elinkeinon harjoittajalta. Maksun suuruuden määräämisessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.

11 §Kotimaan kulutukseen tarkoitetun luonnonvaraisen riistan lihantarkastus

Kotimaan kulutukseen tarkoitetun luonnonvaraisen riistan liha voidaan kunnan tarkastuseläinlääkärin luvalla teurastaa ja sen liha tarkastaa muussakin kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että teurastus voidaan suorittaa hygieenisesti.

12 §Teurastuspaikan suurimmat sallitut teurastusmäärät

Teurastuspaikka on laitos, jossa teurastettavien eläinten määrä ei ylitä tässä pykälässä mainittuja määriä.

Nauta- ja kavioeläinten sekä sikojen, lampaiden ja vuohien teurastuspaikassa saadaan teurastaa korkeintaan 20 eläinyksikköä viikossa ja 1 000 eläinyksikköä vuodessa. Kavioeläimet ja täysikasvuiset nautaeläimet vastaavat 1,0 yksikköä ja muut nautaeläimet 0,50 yksikköä. Siat, joiden elopaino on yli 100 kiloa, vastaavat 0,20 yksikköä ja muut siat 0,15 yksikköä. Lampaat ja vuohet vastaavat 0,10 yksikköä. Alle 15 kiloa painavat karitsat, kilit ja pikkuporsaat vastaavat 0,05 yksikköä.

Siipikarjan teurastuspaikassa saadaan teurastaa korkeintaan 150 000 siipikarjaan kuuluvaa lintua vuodessa.

Poron teurastuspaikassa saadaan teurastaa korkeintaan 4 000 poroa teurastuskaudessa.

Tarhatun riistan ja kanin teurastuspaikassa teurastettavien eläinten enimmäismääriin sovelletaan muiden eläinten teurastuspaikoissa teurastettavien samanpainoisten tai lähinnä samaa lajia olevien eläinten teurastukselle asetettuja enimmäismääriä. Tarhattujen suurten lintujen suurimmat teurastusmäärät ovat samat, mitkä on asetettu lampaan teurastukselle.

Laitokset, joissa teurastettujen eläinten määrä ylittää edellä tässä pykälässä mainitut enimmäismäärät, ovat teurastamoja.

13 §Laitoksen ilmoittamis- ja kirjanpitovelvollisuus

Laitoksen on pidettävä kirjaa laitokseen tuoduista ja laitoksesta viedyistä eläimistä ja eläimistä saatavista elintarvikkeista. Kirjanpidosta on ilmettävä, mistä teuraseläin tai eläimistä saatava elintarvike on laitokseen tuotu sekä laitoksesta toimitetun eläimistä saatavan elintarvikkeen määränpää.

Laitoksen on pidettävä kirjaa omavalvonnasta ja sen tuloksista.

Teurastamon ja teurastuspaikan on kustannuksellaan pidettävä kirjaa laitoksessa teurastetuista eläimistä ja niiden sairastavuustiedoista sekä lihantarkastuksen tuloksista. Teurastamon ja teurastuspaikan on kustannuksellaan ilmoitettava lihan tuottajalle lihantarkastuksen yhteydessä kerätyt, teurastettuja eläimiä koskevat tiedot.

Asianomainen ministeriö antaa tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitetusta ilmoittamisesta ja kirjanpidosta.

14 §Ensisaapumispaikan ilmoittamis- ja kirjanpitovelvollisuus

Ensisaapumispaikan on ilmoitettava asianomaiselle valtion tarkastuseläinlääkärille tai kunnan valvontaviranomaiselle ennen kuin se aloittaa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien eläimistä saatavien elintarvikkeiden vastaanottamisen.

Ensisaapumispaikkojen on pidettävä kirjaa niihin toisesta jäsenvaltiosta saapuneista eläimistä saatavia elintarvikkeita sisältävistä eristä ja niitä koskevasta omavalvonnasta. Saapuneista eristä on ilmoitettava asianomaiselle valtion tarkastuseläinlääkärille tai kunnan valvontaviranomaiselle.

Asianomainen ministeriö antaa tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitetusta ilmoittamisesta ja kirjanpidosta.

15 §Tuotantotilan sairaita ja lääkittyjä eläimiä koskeva ilmoittamis- ja kirjanpitovelvollisuus

Tuotantotilan on eläviä eläimiä laitokseen toimittaessaan kirjallisesti ilmoitettava teurastamolle, teurastuspaikalle tai muulle laitokselle seuraavat tiedot:

1) 

tieto eläinten sairaudesta ja eläimistä saatavan elintarvikkeen laatuun mahdollisesti haitallisesti vaikuttavasta muusta seikasta;

2) 

lääkittyjen eläinten osalta eläinten lääkitsemisestä annetun lain (402/1990) mukaiset tiedot eläinten lääkitsemisestä; ja

3) 

tieto edeltävän kolmen vuoden aikana lihantarkastuksen yhteydessä tai muussa tutkimuksessa saman tuotantotilan toisesta eläimestä todetusta vieraasta aineesta.

Tuotantotilan on myös ilmoitettava maitoa, munia tai hunajaa laitokseen lähettäessään eläinten lääkitsemisestä annetun lain mukaiset tiedot eläinten lääkityksestä.

Laitoksen on välitettävä 1 momentissa tarkoitettu tieto edelleen laitosta valvovalle viranomaiselle. Jos eläin tarkastetaan elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, on tuotantotilan ilmoitettava kyseinen tieto tarkastavalle eläinlääkärille.

16 §Siipikarjanpitoyksikön kirjanpitovelvollisuus

Siipikarjanpitoyksikön on pidettävä kirjaa teurastettavaksi tarkoitetuista linnuista.

Asianomainen ministeriö antaa tarkemmat määräykset lintujen alkuperää ja kasvatusta koskevasta kirjanpidosta.

17 §Laitosten rakenteita koskevat siirtymäkaudet

Sellaiset kalastustuotteita, maitoa tai näistä saatavia tuotteita käsittelevät laitokset, joille kunnan valvontaviranomainen on laitoksen hakemuksesta myöntänyt poikkeuksen laitoksen teknisistä vaatimuksista, on saatettava hygienialain vaatimukset täyttäviksi vuoden 1997 loppuun mennessä.

Lisäksi seuraavat lihaa ja lihatuotteita käsittelevät laitokset on saatettava hygienialain vaatimukset täyttäviksi vuoden 1997 loppuun mennessä:

1) 

nauta- ja kavioeläimiä, sikoja, lampaita ja vuohia teurastavat teurastamot sekä näiden lihaa käsittelevät leikkaamot ja kylmävarastot;

2) 

muita lihatuotteita kuin jauhelihaa ja raakalihavalmisteita valmistavat laitokset; ja

3) 

poroteurastamot ja muut porojen teurastukseen hyväksytyt paikat.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos ja lääninhallitus voivat hyväksymiensä laitosten osalta hakemuksesta myöntää yksittäistapauksissa enintään vuoden pituiseksi määräajaksi lisäaikaa laitoksen saattamiseksi hygienialain vaatimukset täyttäväksi, jos laitos on ennen vuoden 1997 loppua aloittanut siihen tähtäävät muutostyöt. Kunnan valvontaviranomainen voi hyväksymiensä laitosten osalta myöntää vastaavan lisäajan saatuaan siihen lääninhallitukselta kirjallisen luvan.

18 §Siirtymäkautta koskevat rajoitukset

Laitokset, jotka eivät 17 §:ssä tarkoitetun siirtymäkauden aikana täytä hygienialain vaatimuksia, eivät siirtymäkautena saa toimittaa lihaa, lihatuotteita, maitoa tai maitotuotteita toisiin Euroopan talousalueeseen kuuluviin valtioihin.

19 §Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Tällä asetuksella kumotaan seuraavat asetukset, 1, 2, 5 ja 6 kohdassa mainitut asetukset niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

1) 

kalahygienialain voimaanpanosta 10 päivänä kesäkuuta 1994 annettu asetus (481/1994);

2) 

samana päivänä annettu kalahygienia-asetus (482/1994);

3) 

lihahygienialain täytäntöönpanosta 28 päivänä kesäkuuta 1994 annettu asetus (512/1994);

4) 

siipikarjan lihan tarkastamisesta samana päivänä annettu asetus (513/1994);

5) 

poron lihan tarkastamisesta samana päivänä annettu asetus (514/1994);

6) 

riistan ja kanin lihan tarkastamisesta samana päivänä annettu asetus (515/1994); ja

7) 

maitohygienialain täytäntöönpanosta 15 päivänä kesäkuuta 1994 annettu asetus (672/1994).

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1996

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIMaa- ja metsätalousministeriKalevi Hemilä

Sivun alkuun