1311/1996

Rahoitusta voidaan myöntää ja käyttää yhtä toimenpidettä koskevan toimenpidesuunnitelman perusteella yhteishankkeena toteutettavan kunnostusojituksen ja metsätien tekemisen lisäksi kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuun työllisyystyöhön, mainitun lain 20 §:ssä tarkoitettuun metsäluonnon hoitohankkeeseen, metsälain (1093/1996) 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hoito- ja käyttötoimenpiteeseen sekä pellon metsitykseen.

Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, rahoitusta voidaan myöntää ja käyttää yhtä toimenpidettä koskevan toimenpidesuunnitelman perusteella myös sellaiseen nuoren metsän hoitotyöhön ja energiapuun korjuuseen, joka on aloitettu kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain voimaantulon jälkeen ja viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1997.

Metsäkeskuksen tulee ennen toimenpiteen rahoittamista selvittää, kohdistuuko rahoitettavaksi esitettyyn toimenpiteeseen kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 24 §:n 5 momentissa tarkoitettuja rajoituksia ja onko nämä otettu esityksessä huomioon. Metsäkeskuksen tulee tarvittaessa pyytää päätösesityksestään lausunto siltä ympäristökeskukselta, jonka alueella toimenpide on tarkoitus toteuttaa.

Ympäristökeskuksen on annettava lausuntonsa kahden kuukauden kuluessa lausuntopyynnön saapumisesta. Jos ympäristökeskus ei anna lausuntoaan määräajassa, metsäkeskus voi tehdä päätöksen asiassa.

Tukea voidaan käyttää metsänuudistamiseen, milloin:

Toteuttamiskustannuksiin myönnettävän tuen määräämistä varten maa jaetaan kunnittain kolmeen tukivyöhykkeeseen siten, että:

Toteuttamiskustannuksiin myönnettävän tuen suuruus on nuoren metsän hoidossa ja kulotuksessa ensimmäisellä vyöhykkeellä 50 prosenttia, toisella vyöhykkeellä 60 prosenttia ja kolmannella vyöhykkeellä 70 prosenttia mainituista kustannuksista. Luontaisen uudistumisen edistämisessä, metsänterveyslannoituksessa ja kunnostusojituksessa vastaavat tuen suuruudet ovat 40, 55 ja 65 prosenttia. Muissa työlajeissa vastaavat tuen suuruudet ovat 20, 30, ja 40 prosenttia lukuun ottamatta kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua energiakäyttöön luovutettavan puun korjuuta. Metsänviljelyssä mainitun lain 8 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin muihin kuin suunnittelukustannuksiin myönnettävä tuki ei yhteensä saa kuitenkaan olla yli 70 prosenttia mainituista kustannuksista.

Työllisyystyönä toteutettavaan nuoren metsän hoitoon myönnettävän tuen suuruus on ensimmäisellä vyöhykkeellä 60 prosenttia, toisella vyöhykkeellä 70 prosenttia ja kolmannella vyöhykkeellä 80 prosenttia toteuttamiskustannuksista.

Myönnettäessä 1 momentissa tarkoitettua tukea yhtä tilaa koskeviin töihin sellaisen toimintasuunnitelman perusteella, joka ei perustu ajan tasalla olevaan tilakohtaiseen, metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun asetuksen (93/1996) 36 §:ssä tarkoitettuun metsäsuunnitelmaan, myönnettävän tuen suuruus on 1 momentissa tarkoitettu tuki alennettuna kymmenellä prosenttiyksiköllä. Ajan tasalla olevalta metsäsuunnitelmalta edellytetään, että se on edelleen voimassa.

Määrärahan osoittamisessa metsätalousasioissa toimivaltaiselle ministeriölle kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuun työllisyystyöhön noudatetaan soveltuvin osin, mitä työllisyyslain (275/1987) 14 § ssä ja työllisyysasetuksen (130/1993) 9 ― 11 §:ssä säädetään valtionapuviranomaiselle investointeihin tarkoitettujen avustusten myöntämistä varten osoitettavista työllisyysmäärärahoista.

Maa- ja metsätalousministeriön vuosittain vahvistamat keskimääräiset toteuttamiskustannukset, joiden perusteella maanomistajalle myönnetään näihin kustannuksiin tukea tai lainaa, määritetään tukivyöhykkeille tai niiden osille työlajeittain ja tarvittaessa työmenetelmittäin sekä ottaen riittävässä määrin huomioon työvaikeustekijät.

Myönnettäessä rahoitusta kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettuihin kustannuksiin ja rahoituksen perusteita määrättäessä käytetään kustannuksia ilman arvonlisäveron osuutta.

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuun hoito- ja kunnossapitovelvollisuuteen kuuluu, että:

Pienin myönnettävä laina on 8 000 markkaa.

Lainalle aletaan laskea korkoa sen kuukauden lopusta, jona laina on kokonaisuudessaan suoritettu saajalle.

Ensimmäinen vuotuismaksu kannetaan sitä päivää lähinnä seuraavassa kannossa, jolloin on kulunut kaksi vuotta siitä, kun lainalle aletaan laskea korkoa. Ensimmäisenä vuotuismaksuna peritään korko koronlaskun alkamispäivästä sen kuukauden loppuun, jona maksu kannetaan, sekä pääoman lyhennystä vuotuismaksun ja koron erotusta vastaava määrä.

Jos lainan viimeinen vuotuismaksu jää pienemmäksi kuin 400 markkaa, maksu peritään yhdessä edellisen vuotuismaksun kanssa.

Hankkeista, joiden rahoitukseen on myönnetty lainaa, on laadittava lainaluettelo, josta on käytävä selville kunkin kiinteistön nimi ja rekisterinumero, kunta ja kylä, määräosasta sen yksilöimiseksi tarvittavat tiedot, maanomistajan nimi ja osoite, kunkin osakkaan valtiolle maksettavan lainan määrä ja korko sekä päivämäärä, josta alkaen korko lasketaan, sekä vuosi, jona lainan ensimmäinen maksu kannetaan.

Jos maanomistajan kiinteistöjä käsitellään kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 12 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yhtenä kokonaisuutena, siitä on tehtävä merkintä lainaluetteloon.

Jos lainasta suoritetaan ylimääräinen lyhennys, se on luettava pääoman lyhennykseksi. Ylimääräisen lyhennyksen maksamisella suoritusvelvollinen vapautuu pääoman lyhentämisestä yhtä monessa kannossa kuin maksettuun määrään sisältyy täysiä pääoman lyhennyseriä. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät maksettava lyhentämistä seuraavina säännönmukaisina kantoaikoina.

Ylimääräinen lyhennys suoritetaan valtion saamisen perintää hoitavalle viranomaiselle. Laina tai jäljellä oleva osa siitä voidaan suorittaa myös yhdellä kertaa. Laina voidaan suorittaa metsäkeskukselle, jos maksu tapahtuu ennen kuin lainaluettelo on lähetetty valtion saamisen perintää hoitavalle viranomaiselle.

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 15 §:n 3 ja 4 momentin ja 28 §:n 1 ja 2 momentin perusteella takaisin maksettavaksi määrätylle tuelle ja 29 §:n 1 momentin nojalla takaisin perittävälle korkoetuudelle on maksettava vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa säädetyn korkokannan mukaisesti siitä päivästä, jona myönnetty tuki on maksettu loppuun tai takaisin perittävä korkoetuus on määrätty maksettavaksi takaisin.

Jos 1 momentissa tarkoitettu koron määrääminen perustuu rahoitusta saaneen kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettuun menettelyyn, on 1 momentissa tarkoitettu vuotuinen korko määrättävä korkolain 4 §:n 3 momentissa säädetyn korkokannan mukaisesti seuraamusluonteisena. Jos takaisin perittävän tuen tai korkoetuuden määrää kuitenkin on kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 29 §:n 2 momentin nojalla korotettu, takaisin perittävälle tuelle tai korkoetuudelle määrättävä seuraamusluontoinen korko on määrättävä kohtuullisuussyistä korkolain 4 §:n 3 momentissa säädettyä korkoa alemmaksi.

Jos lainan maksu viivästyy, viivästyneelle pääomalle peritään vuotuista viivästyskorkoa eräpäivästä lukien korkolain 4 §:n 3 momentissa säädetyn korkokannan mukaisesti.

Jos takaisin maksettavaksi määrättyä tukea taikka muuta valtion saamista tai sen osaa ei makseta määräajassa, takaisin maksettavaksi määrätylle pääomalle peritään korkolain 4 §:n 3 momentissa säädetyn korkokannan mukaista viivästyskorkoa kunkin erän erääntymisestä lukien.

Viivästyskoron sijasta voidaan periä 30 markan suuruinen viivästysmaksu, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.

Valtion saamisen perintää hoitavan viranomaisen tehtävänä on muun lainojen takaisinperinnän ohella huolehtia kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 15 ― 17 ja 28 ― 30 §:n nojalla maksettavaksi määrättyjen valtion saamisten perinnästä.

Jos valtion varojen takaisin maksamiseen velvollisen maksukyky on hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden vuoksi olennaisesti alentunut, perintää hoitavan viranomainen voi myöntää lykkäystä valtion saamisen takaisin maksamiseen. Lykkäystä voidaan myöntää enintään kahden vuoden ajaksi kerrallaan ja yhteensä enintään kuuden vuoden ajaksi. Siltä ajalta, jonka lykkäys kestää, valtion saamiselle ei peritä korkoa.

Kun rahoituspäätös on annettu, asianomaiselle kirjaamisviranomaiselle on viipymättä lähetettävä ilmoitus kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 13 §:ssä tarkoitetun panttioikeuden merkitsemiseksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Ilmoitus on lähetettävä myös mainitun lain 14 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä.

Kun lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitty valtion saaminen on maksettu kokonaan takaisin tai kiinteistö muutoin vapautuu panttioikeudesta, maksun vastaanottaneen tai muun toimenpiteen suorittaneen viranomaisen tai metsäkeskuksen on viipymättä lähetettävä ilmoitus asianomaiselle kirjaamisviranomaiselle.

Haettaessa rahoitusta kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 3 §:n mukaisen toimenpidesuunnitelman laadintakustannuksiin hakemukseen tulee liittää arvio suunnittelukustannuksista sekä selvitys suunniteltavasta toimenpiteestä ja sen laajuudesta sekä kartta toimenpiteen sijainnista.

Haettaessa rahoitusta kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 3 §:n mukaisen toimintasuunnitelman laadintakustannuksiin hakemukseen tulee liittää selvitys suunnittelukustannuksista, laadittu toimintasuunnitelma, josta ilmenevät toteutettavaksi aiotut toimenpiteet, niiden toteuttamisvuosi ja laajuus, kartta suunnitelma-alueesta sekä ilmoitus siitä, mille ajanjaksolle suunnitelma on laadittu ja perustuuko suunnitelma tilakohtaiseen metsäsuunnitelmaan.

Toimintasuunnitelmaan saadaan sisällyttää kunnostusojitusta ja metsätien tekemistä vain siltä osin kuin ei vaikeuteta tarkoituksenmukaisten yhteishankkeiden aikaansaamista.

Haettaessa rahoitusta toimenpiteen toteuttamiseen hakemukseen tulee liittää toimenpidesuunnitelma taikka silloin, kun rahoitusta haetaan toimintasuunnitelman perusteella, toimintasuunnitelma tai sen yksilöimiseksi tarvittavat tiedot. Hakemukseen tulee tarpeen mukaan liittää suunnitelmaa täydentävä selvitys toimenpiteen laajuudesta, kustannuksista ja muut myönnettävän rahoituksen määrään ja toimenpiteen rahoituskelpoisuuteen vaikuttavat tiedot sekä hankkeen toteuttamisesta hyötyvien kesken tehty sopimus ja tarvittaessa selvitys siitä, että hanke voidaan toteuttaa vesilain (264/1961), yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) tai maa-aineslain (555/1981) mukaan. Jos toteutuksessa on poikettu tai aiotaan poiketa toimintasuunnitelmasta, hakemuksessa tulee esittää poikkeaminen ja perustella sen syy.

Rahoituksen myöntämistä koskevassa päätöksessä on mainittava ainakin hyväksyttävän työn määrä ja kokonaiskustannukset, tuen kokonaismäärä, tuen myöntämisen ehdot, maksatuksen ajoittuminen, maksatusmenettely sekä tuen takaisinperintää koskevat ehdot. Hylkäävä päätös on perusteltava.

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 33 §:n  3 momentissa tarkoitetun katselmuksen pitämiseksi on katselmustoimikunnan puheenjohtajan huolehdittava, että katselmuksen ajasta ja paikasta ilmoitetaan maanomistajalle niin aikaisin, että hänellä on mahdollisuus osallistua katselmukseen.

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetussa laissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuna valtion saamisen perintää hoitavana viranomaisena toimii lääninhallitus. Toimivaltainen lääninhallitus määräytyy sen mukaan, minkä läänin alueella sijaitsee pääosa kiinteistöstä, jolla rahoitettava toimenpide on toteutettu.

Valtion saamisen maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä on voimassa, mitä eräiden valtion rahasaamisten maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä annetussa asetuksessa (559/1967) säädetään.

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Metsänparannusasetusta (437/1987) sovelletaan edelleen tapauksissa, joissa sovelletaan kestävän metsätalouden rahoituksesta annetulla lailla kumotun metsänparannuslain (140/1987) säännöksiä.